Talviagility sopii meille. Hallissa on mukava treenata, vaikka keli ei niin hotsittelisi liikkumaan ulkona. Sisällä on tosiaan myös se hyvä puoli, että koira ei pääse karkaamaan ja voi itse ottaa löysemmin rantein. Toki terrierin kanssa on varmitettava, ettei kukaan tuo koiraansa radan puolelle ja että hätyyttävät tarvittaessa karkaavan koiran pois, takaisin radalle. Mutta ainakaan mistään metsästä ei koiraa tarvi lähteä huhuilemaan.
Meidän treeneihin potkua on tuonut myös vinkuvat tennispallot. Pyysin kerran treenikaverilta lainaan tennispalloa, kun jostain syystä treenikassissa ei ollut kun yksi oma pallo mukana. Kaverin pallo olikin vinkuva ja niin ollen Nuga sekä Luna leikkivät vaan vinkuvalla pallolla ja tavispallo ei enää kiinnostanutkaan. Pakkohan se oli sitten hommata samanlaiset ja voi sitä riemun määrä, kun sen kanssa pääsee juoksemaan ympäri hallia :)
Eilisistä treeneistä jäi hyvä mieli Nugan kanssa! Treenattiin puomin kontaktia hihnassa, aluksi keskittyminen oli hakusessa, mutta tulihan sieltä lopulta pari täydellistä suoritusta. Siinä sivussa Nuga ehti vetäisemään huiviinsa muovisen pakastusrasian kannen kulman kera juuston! Pikkaisen siinä hermostuin ja yritin kaivaa palasta suusta, mutta se oli noin kahdessa sekunnissa syöty ja mahassa.... (Treenikaveri on siis häivyttämässä ns. lätkää, joka on yleensä kokonainen kansi ja on leikellyt kannesta pienempiä palasia, sillä kisaradalla ei voi tietenkään olla mitään lätkää kontaktien alastulolla).
Hinkkaamisen jälkeen otettiin hyppy-putki rallattelua ja putkelle takaaleikkausta, Nuga hakee mukavasti jo esteitä ja takaaleikkaus onnistui muutaman toiston jälkeen. Sitten vielä keppejä, josta saatiin mainintaa, että on mennyt jo huimasti eteenpäin, jes! Ohjeena kepeille, kun suoritus menee nappiin, niin palkkaa lelulla, koira saa vähän niin kun extraa, muuten kun olen antanut lopussa vaan namia. Pihalla mentiin hihnassa myös keinua, myös Lunan kanssa, joka ei kolahduksesta piittaa pätkääkään ja mukavasti jarruttaa keinulla. Nuga menee kans reippaasti, mutta nyt kun ekan kerran annoin keinun kolahtaa, niin sitä ihmetteli vähän. Sen jälkeen paukuttelin keinua vieressä ja heittelin samaan aikaan niitä vinkupalloja, poika ei korvaansakaan lotkauttanut, kun oli niin ihanaa peuhata pallojen kanssa.
Yleensä en viitsi kauheasti treeneistä kertoa blogissa, sillä tiedän, että ne on aika pitkästyttävää luettavaa, mutta on niitä mukava välillä laittaa ylös, millaista fiilistä, edistymistä tai takapakkia on tullut. Itsellehän tätä blogia kirjoitetaan vähän niin kun päiväkirjana muistiin :)
Nugan kanssa päästään Jaakko Suoknuutin koulutukseen muutaman viikon päästä. Alunperin ilmoitin meidät vähän niin kun varasijalle ja jos vaikka Nemokin olisi jo kunnossa, mutta ei kannata alkaa nyt Nemoa siihen vielä repimään, joten Nugan kanssa mennään kokeilemaan, mitä tuollainen pro-open tunti tuo tullessaan. Onneksi on tuttu parsonporukka, niin myötätuntoa löytyy ja ainakin muita huippuohjaajia katsomalla oppii!
Nemon kontrolliröntgen on siis tiistaina 26.11. ja fyssarin käynti seuraavana päivänä. Sitä odotellessa... Kuvittelisin, että kaikki on kunnossa, sillä tehdään normaalin pituista lenkkiä, jumeja ei ole fyssarin mukaan ja ne kaksi ontumisaskelta olen nähnyt viimeksi viisi viikkoa sitten, sen jälkeen ei mitään oireita. Tavoitteena olisi loppu vuosi pikkuhiljaa kuntouttaa Nemoa (lenkkejä vapaana ja kevyttä lyhyttä agitreeniä) ja jos sitten alku vuodesta/keväällä päästäisiin taas kisaradoille ja korkkaamaan kolmoset (kääks!).
Piristyksenä vähän kesäagilitykuvia, kun oli kunnon helle... Ja huomaa miehen jalkinevarustus... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)
Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!