22.12.2016

Gilmoren Tyttöjä

Aika on madellut tämän viikon ja kulunut lähinnä nukkuessa sekä Gilmoren Tyttöjen seurassa ;) Koirat ovat tuhisseet tyytyväisinä kyljessä, mutta kyllä nyt alkaa huomaamaan, että virtaa on, kun haukkuvat pimeän tultua ääniä etuovella. Laitoin juuri joululaulut raikaamaan hyvällä volyymilla alakertaan, jottei ihan joka rasahdus aiheuttaisi kuorohuutoa...


Luna tarkkana


Ylemmäs pitää päästä katsomaan...


Näkyykö tonttuja?

Saikkulaisia on ollut tässä muitakin, kun käytiin eläinlääkärissä. Nemolla on yksi etuhammas harmaanvärinen ollut syksystä ja vihdoin päästiin lääkärin pakeille muutaman peruutuksen jälkeen. Hammaskalusto röntgenkuvattiin (+ puhdistettiin hammaskivi, kyllä ne hampaat nyt hohkaa valkoisena!) ja ko. hampaassa oli juuri poikki, tullut mahdollisesti jossain tapaturmassa, purrut jotain kovaa tai törmännyt johonkin. Samalla huomattiin, että ko. hampaan molemmin puolin hampaat huonossa kunnossa ja lisäksi kolme muuta, kääks! Eli yhteensä kuusi hammasta pitää poistaa :/ Tämä menee mun piikkiin, kun en ole jaksanut harjata hampaita päivittäin.

Nemolle tulee hammaskiveä selvästi enemmän, kun Lunalle tai Nugalle, joten voipi olla, että olisi vaatinut myös tiheämpää hammaskiven poistoa, mutta kun siitä ei ole lääkärit maininneet, niin en ole osannut mennä. Edellisestä poistosta on kulunut jo kolme vuotta. Jatkossa siis tarkastus vuosittain. Hampaiden poistoaika on tammikuussa. Täytyy silloin vielä selvittää, kuinka niitä hampaita olisi helpoin hoitaa kotona (vaihtoehtoja on paljon). Kerron sitten vielä vinkit täällä, mikä meillä toimii parhaiten. 

Nyt haluaisinkin kuulla, kuinka moni pesee koirien hampaat päivittäin tai joka toinen päivä? Itse olen pessyt sellaisissa sykleissä, että välillä kuukausi menee lähes joka päivä ja sitten unohtuu ja voi olla vaikka kuukauden tauko. Toki se harjaaminen on joka kerta aika hätäinen ja Nemoa saa pyydystää pöydän alta ;) Luna ja Nuga on paljon myötämielisempiä, kun niiden hampaita olen harjannut nuoresta lähtien. 


Nuga kyljessä kiinni <3


Rekosen tytöt ;)


Nemo tyylillä sylissä, täytyy aina varoa, ettei ihan mätkähdä maahan, kun alkaa peuhaamaan... (Turkki pikkuisen pöyhöttää, kun joutuivat viime viikolla Nugan kanssa vuotuiseen shampoopesuun)

Lisäksi Luna hyppäsi meidän etuovella olevan lyhdyn päälle ja vasemman takatassun uloin kynsi ilmeisesti jäi sinne jotenkin kiinni (lyhdyssä tukko karvoja), kun kynsi oli ulkopuolelta naarmuuntunut vereslihalle ja sisäpuolelta on juuresta tumma. Kynsi on kuitenkin kunnolla kiinni ja siitä tuli vaan pari tippaa verta, joten ei tarvi alkaa poistamaan. Lunalla on ollut pari päivää tötterö päässä, kun mielellään nuolisi sitä vähän väliä. Äksidentistä on jo reilu viikko ja tänään näyttää, ettei enää nuole, joten on saanut olla ilman ärsyttävää hidastetta. 

Summasummarum joulu tulee ja huomenna pitäisi olla työkuntoinen, joten pääseen perinteiseen joulujuhlaan ja jakamaan työkavereille pikkupaketit <3 Mies on juuri jouluruokakaupassa ja ehkä sitä sitten huomenna jaksaa jo siivota. Jos ei jaksa, niin täytynee noudattaa äidin neuvoa: sälekaihtimet kiinni, valot pois ja kynttilät palamaan <3 :)

Nautitaan hetkestä!


Nemo osaa ottaa rennosti :)

P.S. Ollaan saatu agilitypaikka Tähtitekniikalta Ylöjärveltä 10.1.2017 alkaen, jihuu! Käydään ystävän kanssa vuoro viikoin, mikä on meille ihan loistava treenitahti. Katsotaan sitten fiiliksen mukaan, mitä kevät tuo tullessaan. Itse puhun tässä kohtaa valmennustunnista, kun opetus on pienissä ryhmissä ja radat valmiiksi rakennettu paikan päälle mennessä eli harrastaminen on aika helppoa: alkulämpö, 1h aksaa, loppulämpö ja kotiin, tosin hintakin on sitten eri luokkaa, kun seurassa, mutta pitäähän tätäkin nyt kokeilla kerran elämässä :)

P.S.2 Koirat oli pikkuisen pähkinöinä, kun viime viikolla paketoin niiden joululahjat karkkipötkön malliin. Nyt jokaista odottaa kolme herkkupakettia aattona tai ehkä yksi niistä saattaa jäädä joulupäivälle tuhottavaksi. Kyllä siinä tarkkaan vahdittiin lahjapöytää ja touhotus ei loppunut ennen, kun paketit piilotti kaapin taaimmaisen nurkkaan ;)

18.12.2016

Rumpujen pärinää...

Russell -aiheiset muistikirjat on arvottu ja arvontakone oli tällä kertaa hassun hauska, sillä voittajat ovat:

Jaana Yli-Jaskara

ja

Johanna Yli-Jaskara

Samaan sukuun meni kirjat :) Lähettäkää postiosoitteenne minulle sähköpostilla, niin laitan paketit matkaan: nemuski@gmail.com

Onnea voittajille ja ihanaa jouluun laskeutumista jokaiselle, enää kuusi yötä <3


P.S. Täällä on mies ollut sairastuvalla flunssassa viikon ja vihdoin, kun alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, niin nyt näyttää siltä, että sama tauti on iskenyt mulle. Tää päivä on mennyt sängyn pohjalla kurkku tulessa. Koirat on jälleen kerran tyytyväisiä, kun on saanut olla kylki kyljessä monta päivää putkeen <3 Toivottavasti tää nyt menisi ohi ennen joulua, sillä joulu on juhlista parhain! Onneksi kaikki valmistelut on tehty, lukuun ottamatta siivousta ja kaupassa käyntiä. 

9.12.2016

Annan päivän kunniaksi


Annan päivän kunniaksi järjestän jälleen jouluarvonnan <3 Tänä vuonna palkintona on ihana Taide Miloun russell -aiheinen muistikirja, kahdelle (2) onnekkaalle! Mukaan arvontaan pääset: kommentoimalla blogiin tai tykkäämällä blogitekstistä Facebookissa tai tykkäämällä arvontakuvasta Instagramissa (nimimerkki Nemuski). Helppoa, eikö!


Tämä kaunis muistikirja on omiaan tietysti erilaisten russeleiden omistajille, mutta myös kiva lahja kaikille eläinihmisille. Arvontaan on aikaa osallistua 9.12.-18.12.2016 klo 18.00 asti. Onnea matkaan! + Suukkoja jokaiselle karvaiselle <3


P.S. Perinteistä poiketen täällä on jo ripusteltu neutraalinvärisiä joulukoristeita pitkin alakertaa (näin kuulemma muutkin tekee, että koristeet laitetaan hyvissä ajoin esille, jotta niistä ehtii rauhassa nauttimaan?). Punaiset odottakoon jouluviikolle ;) Tontut siis eivät kuulu arvontaan.

28.11.2016

Viikonlopun parhaat

Marraskuu lähenee loppuaan ja pian päästään availemaan joulukalenterin luukkuja! Tänä vuonna hemmottelin itseäni hankkimalla suloisen bath & body -kalenterin, siitä jos jostain saa energiaa tähän pimeään. Miehelle valikoitui salmiakkikalenteri. Teitä lukijoita ajattelin piristää Instagram -kalenterilla eli joulukuussa ilmestyy joka päivä joulutunnelmaan sopiva kuva tililläni Nemuski, tule mukaan seuraamaan!

Joko teillä on joulutohinaa? Täällä on jo pikkuisen hahmoteltu kortteja, koottu piparkakkutalot ja ideoitu lahjalistaa. Viikonloppuna suunnataan jälleen Tallinnan joulutorille viime vuoden tapaan. Tuskin maltan odottaa tyttöjen pitkää viikonloppua <3

Tässä viikonlopun parhaat palat:


Aamupalapöydässä vahvasti mukana


"Nyt loppu se lehden luku ja alat rapsutteleen mua!"


Laiska kerjääjä


"Kyllä se isi ihan kohta kotiin tulee..."


Simahtihan se, vihdoin!

Parsonistien pikkujoulut juhlittiin viime lauantaina siipien merkeissä. Mukava noin 15 henkilön porukka oltiin saatu kasaan ja osa oli lyhyellä kaavalla liikenteessä, osa vähän pidemmällä ;) Koirilla oli ollut ennen pikkujouluja touhua, kun veljentyttö oli yökylässä ja lenkeillä käytiin, mutta siitä huolimatta olivat naapurin mukaan haukkuneet apauttiarallaa tunnin ajan, kun oltiin miehen kanssa yhtä aikaa ravintolassa. Mies oli jo palaamassa kotiin, kun sain viestin, niin ei tarvinnut sitten enää kauaa kuunnella huutoa...

On noi vaan epeleitä, ei niitä voi ilta-aikaan jättää hetkeksikään yksin, kun alkaa meteli. Seuraavana päivänä tehtiinkin lumipyryssä pitkää lenkkiä & tokojuttuja Nemon ja Lunan kanssa sekä illalla heitettiin tallireissu Nugan kanssa sekä Nemo kaapattiin vilkkaimpana vielä mukaan, niin rauhoittui sitten se isokin jätkä illasta nukkumaan <3 Välillä tuntuu, ettei nää vuorokauden tunnit vaan riitä :P

Mukavaa joulukuun odotusta! :)

15.11.2016

Talviterveiset


Nemoa vähän väsyttää 


Luna unessa

Täälläkin on päästy lumen makuun, kun sitä tuli hieman enemmän, niin koirat innostuivat sukeltamaan kinoksiin. Omassa pihassakin on nähty pientä rallia... Nugalla kyllä hieman vielä tassuja paleltaa, mutta selvästi alkaa pikkuhiljaa tottumaan talvikauteen. 

Olettehan muistaneet madottaa koirat? Vai viettekö ensin näytteen eläinlääkäriin, jonka perusteella madotetaan, jos tarvetta on? Meillä koirat sai matolääkkeet sunnuntaina ruoan mukana kera maksalaatikon. Viikonloppuisin on ollut tapana antaa koirille jotain pientä extraa ruoan kanssa :) Vaikka ei kai ne sen kummemmin ymmärrä, että on viikonloppu, mutta toisaalta kyllähän ne sen huomaa, että ollaan rauhassa koko perheen voimin kotosalla. Viime lauantaina juuri pötköteltiin porukalla sängyssä yli puolen päivän aamubrunssin ja lehtien & kirjojen kanssa. 

Koirille vaaka näytti nyt tällaiset lukemat: Nemo 10,4kg, Luna 7,9kg ja Nuga 8,6kg. Nuga saisi olla potremmassa kunnossa, mutta nappulaa lisäämällä ei tunnu lihoavan, saa vaan juosta ulkona entistä tiheämmin.

Olen niin hehkutellut moneen suuntaan, kun Nugan helikobakteeri meni yhdellä antibioottikuurilla ohi, mutta taas on jotain minimaalista oiretta ilmassa, joten olen tässä kahden vaiheilla soittaisiko antibioottikuuria vai ei. Ollaan menossa parin viikon päästä lekurille anyways, joten voi olla, että odotan sinne asti, jos ei ihmeempiä ilmaannu. Tuntuu taas, että olenko vaan vainoharhainen, kun oireet kahden viikon sisään: yhdet oksennukset ja hieman enemmän murinaa iltaisin Nemon mennessä boksin ohi, jossa Nuga nukkuu. Lisäksi poika on ehkä hieman hoikassa kunnossa ja miksi niitä tassujakin nyt niin palelee... Mutta ehkä tää on taas tätä, minkä varmaan muutama muukin eläimenomistaja tunnistaa: suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksinkin pelätä :D <3

Epäilen jo sitäkin, että ahmaisiko jonkun lelun palan, kun annoin sen kaksi viikkoa sitten leikkiä "turvallisilla" leluilla vapaasti (ripustin pyykkiä viereisessä huoneessa) ja oli yhden vinkuvan tennispallon vetänyt palasiksi sillä välin. Palasia oli kuitenkin paljon roskikseen noukittavaksi, toisin kun ennen, jolloin suurin osa meni aina mahaan. Mitään hotkimista ei nyt ole ollut keppien tai muiden suhteen, onneksi. 

Talviterveiset! Loppuviikolle ilmeisesti luvattiin jo vesisadetta, kääks. 



Nuga päivystää Byggmaxin takapihalla

P.S. Kyllä tää marraskuu on tähän asti mennyt paljon kivuttomammin, kun pari edellistä. Lenkki-intoa on ollut kohtuullisesti, eikä koirat ihan hypi seinille :D

8.11.2016

Toppahousut kaivettu naftaliinista

Talvi tuli! Tampereelle saatiin lunta viikonloppuna ja onkin vaatinut asennoitumista pakkasessa sekä viimassa lenkkeily. Luovutin aika pian ja olen kulkenut reippaasti toppahousuissa, villapaidassa & toppatakissa, paksussa kaulahuivissa ja pipossa, nyt vasta tarkenee. Hassua, sillä viikko sitten vielä riitti ihan lenkkarit lenkillä. 


Lunan lapsenlapsi <3

Koirat on vähintäänkin yhtä hämmästyneitä: Luna käy ulkona mielellään vaan tarpeillaan ja Nuga nostelee tassujaan ja kääntyilee kotiin päin. Nemo on ainut, joka viipottaa kelistä viis, vaikka jääkin välillä ihmettelemään ja nuuskimaan ilmaa korvat tuulen mukana pystyssä :) Ollaan tehty Nemon kanssa kahden laatuaikalenkkejä muiden lämmitellessä sisätiloissa. Kai tähän taas tottuu..? Onko teidän koirat ihmeissään kelin muutoksesta?


Tuumaustauko


Lunta leijailee


Terassilla on jänniä tuoksuja

Viime viikolla koirilla oli mukavaa, kun sekä perjantaina, että lauantaina meillä oli vieraita, joiden touhuja oli mielenkiintoista seurata. Perjantain pienin vieras oli alle 2kk ikäinen vauva (meidän ensimmäinen kummilapsi!), josta Nemo oli ihan liekeissä, kova oli nuuskutus ja hännän heilutus. Koirat pääsivät viikonloppuna myös metsään lumelle juoksemaan vapaana ja vauhtia riitti! 


6 viikkoisia vipeltäjiä vielä vapaana, lisätietoja Kamunkorvesta :) 

P.S. Sydän pamppaili taas lukuisia ylimääräisiä lyöntejä, kun pääsi näitä pieniä ihanuuksia sylittelemään <3

2.11.2016

Marraskuun mietteitä

Se on jo marraskuu, vuoden haastavin kuukausi, kun on niin pimeää ja jouluunkin vielä aikaa... Aamulehti oli listannut marraskuun hyviä puolia, äkkiseltään tuntuu, että keksiikö itse yhtäkään ;) Toisaalta nyt saa jo pikkuhiljaa mietiskellä joulujuttuja, polttaa kynttilöitä ja juhlia pikkujouluja, ainakin kolmet on tiedossa, jippii! Olen myös haudutellut joulukalenteriasiaa, lukisitteko tänäkin vuonna blogijoulukalenteria?


Näsikalliolla Nemo flexin päässä

Viime viikolla Nemo kävi fyssarilla ja pientä kireyttä oli takaosassa. Nemo silmin nähden nautti koko tunnin ajan ja me fyssarin kanssa parannettiin jälleen koiramaailmaa ;) Lenkkeiltiin myös koko poppoo Finlaysonilla ja Näsikalliolla, mikä on koirille hyvää viihdettä, kun tapahtumia piisaa ihan Tallipihalta lähtien. Lelulaatikko oli myös ahkerassa käytössä ja ihana huomata, ettei Nuga enää hotki kaikkia leluja kurkkuunsa. 

Nemon ja mun tämän vuoden/koko historian viimeiset agilitykisat oli Janakkalassa viime sunnuntaina. Taukoa lajista oli tullut kuukauden verran ja se teki hyvää, niin kun aina. Nemo oli hyvin kuulolla ja saatiin paljon onnistumisia, mutta niin vaan jokaiselta radalta hylätty, yllätys :P Tässä videointia, kiitos taas Hannalle siitä ja matkaseurasta & oikein mukavasta tyttöjen päivästä. Janakkalassa on kyllä yhdet parhaista järjestelyistä, sillä puitteet on kohdillaan ja aikataulut pitää, ellei ole jopa aikaisessa. Neljä starttia oli juostu n. 3,5h:ssa! 


Ekalla radalle lähteissä jännitti taas niin, että jalat tuntui ihan hyytelölle. Takaaleikkauksessa taisin ajautua liian pitkälle ja seuraavan esteen taakse piti tehdä valssi, mutta sähläsin jotain persjättöä extempore. Hyllytys kohdassa käsi oli kyllä suht alhaalla ja olin jo esteen luona, mutta niin vaan Nemo oli lukinnut hyppy-putken ;) Ei kuitenkaan suurempia karkaamisia, vaikka pituus meinasikin ylittyä väärästä suunnasta. Ehdottomasti se huonoin rata, jännityksen piikkiin. 


Toinen rata oli hyvä! Ehkä alussa valssasin vähän löysästi, mutta pysäytyskuvassa olen lähtenyt valssaamaan jo Nemon ponnistaessa ja katson koiraa, mutta niin vaan se sujahtaa putkeen, mikä varsinaisesti ei itsellä käynyt edes mielessä, että sinne menisi tuossa kohtaa. Kepeillä pystyin hyvin edistämään ja niin ollen seuraavat kuviot meni aika nappiin. Kaarteet toki on pitkiä, sillä vauhti on melkoinen, enkä osaa jarruttaa menoa tarpeeksi.  


Kolmannella radalla aloitus oli suht haastava kahden ansan (putki ja puomi takana) vuoksi ja se sujui. Ennen keppejä tehty saksalainen oli uberkökkö, sillä kammoksun sitä, enkä edes rataan tutustuessa kävellyt sitä niin, mutta päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla, olenkin ylpeä, että tein sen ja virheittä. Keppien jälkeisessä hyppykuviossa en voinut kuvitellakaan, että kaarrattaa takaisin keppien väliin, kun itse seisoin puomin lähdössä käsi alhaalla. Todella harmillinen hylly, Nemon erikoinen. 


Viimeinen rata olikin sitten paras ja niin lähellä nolla! Kääntyi suorasta putkesta putkijarrulla mageasti. Keppien jälkeisellä hypyllä kääntyi mageasti ja takaakierto ennen A:ta oli loistava, nopea. A:n jälkeen lähti tsekkaan keinua ja vaikka olin oikeassa kohdassa esteen edessä jalat ja käsi oikeaan suuntaan, niin hyvin näkee videolta, mikä on Nemon tahto :D

Sanon kyllä vähän soo soo näin jälkeen päin kolmosen koiralle. Radalla huikkasin sen juostessa putkeen, että "Se oli niiiin hyvä", tarkoitin meinaan rataa siihen asti. Lopussa oli vielä pakko tehdä vastakäännös, jotta voi sanoa tehneensä ;) Sekin tuntuu aina niin vaikealta siis kaikki missä koira on selän takana, kun ei tiedä, mitä siellä tapahtuu. Mutta tosiaan tällaista on aksa Nemon kanssa niin treeneissä, kun kisoissakin. Viime kesä taisi olla ensimmäinen, kun saatiin jotain radan pätkiä treeneissä nollana eli meidän koko 7 vuoden historian nollat on kyllä aika vähissä, suorastaan ihmeitä :)

Loppu vuosi pidetään ansaittua taukoa agilitysta ja katsotaan, jos tammikuussa päästään johonkin yksityiselle vielä kevyesti treenaamaan. Fiiliksen mukaan mennään ja katsotaan, josko vielä tulevana kesänä jotain kisatsempaloa. 

Kisapäivänä jaksoi vielä heittää tallireissun Nugan kanssa ja pestä hevosen varusteet kaupan päälle. Illalla ehti useammaksi tunniksi sohvalle chillaileen eli aika täydellinen päivä :)


Torni hotelli taustalla

Tää viikko lähti käyntiin vähän takkuisasti, kun Luna aiheutti maanantaiaamun kunniaksi sydämentykytyksiä imuroimalla lenkillä suklaakonvehdin. Käsi oli sen kurkussa ja huusin ääneen, että: "Et kai sitä minttu(tummaa)suklaata vaan vetässyt"! :D Kyseessä taisi olla tuoksusta päätelleen maitosuklaa, eikä siitä mitään oireita tullut, onneksi. Aika pahoja tuollaiset "ansat" pimeässä, vaikka olin nähnyt tyhjän konvehtirasian muotin, niin en ehtinyt kissaa sanoa, kun jo meni huiviin. 


Nunnu ei välitä seisoskelusta

Eilen käytiin parsonlenkillä Ylöjärvellä Soppeenharjulla Nemon ja Nugan kanssa. Pojilla oli kivaa, kun vanha tuttu Ellu oli mukana lenkillä ja tyttöä pääsi moikkaamaan <3 Lenkillä mukana myös joviaali poika Aapo, mutta se nyt ei meidän poikia liiemmilti kiinnostanut ;) Lunaa ei paljon lenkkeily hotsittele nyt, se pysyttelee mieluummin sisätiloissa: sylissä, peiton alla tai saunassa :)


Luna syliluuta <3

26.10.2016

Metsään meni


Metsälenkillä koko lauman kanssa


Isä edellä, poika perässä


Kepit on parhautta


Tän verran ehti Lunaa nähdä lenkin aikana...


Pose


Nemo <3


Nuga Nunnu <3


Mitä mahtaa poika tuumata


Nemolla vauhti päällä ja jotain on tullut maisteltua


Nuga tarkkana


Suosittelen kaikille niin usein, kun mahdollista, sillä koirat nauttii enemmän, kun mistään muusta <3

24.10.2016

Pentupläjäys








Tällaista piristystä teille maanantaihin <3 Eikö olekin suloisia pieniä! Nämä ihanuudet ovat Lunan tytön Ruusun pentuja: 5 poikaa ja 3 tyttöä, ikää neljä viikkoa. Muutama etsii vielä omaa kotia, tiedustella voi Kamunkorvesta Eijalta. Suosittelen lämpimästi :) Ruusu on kiltti ja puuhakas neiti, jonka kanssa on mukava käydä tapahtumissa, sillä seurailee menoa löysässä hihnassa tyynen iloisena. Itsellekin kelpaisi yksi sellainen, kiitos ;) Ja Eija, on yksi parhaista kasvattajista ever.

Suloista uutta viikkoa!

P.S. Valokuvien laatu on taas sitä sun tätä... Koskahan sitä oppis säätämään kameran asetukset joka tilanteeseen.

21.10.2016

Värikäs syksy

Hellurei, se on taas perjantai! Kyllä viikot vaan sujahtelee nopeaan. Viime viikolla oli syksyn ensimmäinen väsymys aalto, kun teki vaan mieli käpertyä viltin alle ja syödä suklaata, tiedättekö tunteen? Kummasti sitä piristyi, kun pt:t käskytti lenkille ja käveltiin hissukseen ihaillen syksyn värejä. Tää on ollut hieno syksy, kun on ollut kuivaa ja aurinkokin välillä pilkahdellut, pitäisi muistaa vaan nauttia tästä nyt vaikka kuinka haikein mielin muistelee kesää...


Selvisi sekin, että meillä on tuoksuparson! Niistä on paljon puhuttu ja yhtä tuoksuparsonneitiä olen päässyt nuuhkimaan, mutten arvannut, että Nugakin on! Olen kyllä huomannut, että tuoksuu voimakkaammalle, kun sitä rapsuttelee, mutta mies sen yksi päivä lohkaisi, että "Etkö tiennyt, että Nuga tuoksuu myskille", ohhoh! Olen lähinnä miettinyt lähteekö tuoksu pesemällä... :D


Arki rullaa tutuissa kuvioissa, koirien aktiviteetteinä on ollut hevosten kanssa lenkkeily, maneesissa juokseminen ja frisbeen pyydystäminen. Lenkkeilyä tulee päivittäin 1-2h, yksinoloa tätä nykyä about 5h päivä ja toisistaanhan niillä on seuraa mukavasti. Aamulla peuhaa Luna ja Nemo, illalla Luna ja Nuga ja joskus jopa pojat ottaa muutamat leikkipyrähdykset keskenään, kunnes muistavat, että ollaan uroksia molemmat ja vakavoituvat kuinka tässä näin pääsi käymään ;)



Tästä huolimatta Luna on taas ihan tuulispää... Yhtenä yönä heräsin siihen, että piippaa alakerrassa eli kuuluu pieni vinkaisu tasaisin väliajoin ja kun olen niin herkkäuninen, niin oli pakko nousta ylös ja tsekata tilanne, jotta saan uudestaan unen päästä kiinni. Kyse taisi olla siitä, kun olin nostanut tyhjän kongin pöydälle, jotta muistaisin täyttää niitä ja antaa puuhaa koirille, jolloin Luna oli keksinyt keskellä yötä vahtia sitä. Kongi kaappiin ja tyttö boksiin. Sama juttu, jos yksikin nappula on vierähtänyt vaikka sohvan alle. Tarkka nenäinen kaveri. 


Viikonloppu alkoi mukavissa merkeissä, kun treffattiin Hanna, Mimmi ja Martti Arboretumissa tehden reipas tunnin lenkki. Luna nuuskutteli Martin kanssa hätäisesti nätisti ja lenkkeili intoa piukassa porukassa. Nemo paineli myös iloisesti puulta puulle vetämättä hihnassa wtf!?. (Nuga sai spessuaikaa isän kanssa kotona, ne on nykyään kun paita ja peppu,  leikkivät aika villejä saalistusleikkejä, täytyy oikein välillä komentaa rauhoittumaan, molempia :P). Perinteisesti käytiin lenkin päälle siivillä ja koira & tyttöjen juttuja riitti, parasta.



Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei jatketa enää Ylökkillä agilityn harrastamista, kun treenihalli vaihtuu ja hinnat sekä talkoovelvoite nousee. Sinänsä ei haittaa, kun olin jo viime talvesta kaavaillut, etten enää seuraavaksi talveksi treenipaikkaa hae. Lähinnä siksi, että Nemolle tuli kesällä 8 vuotta mittariin ja on lähes yhtä kahjo, kun pentuna, joten nyt on syytä alkaa himmailemaan, ettei telo itseään pahemmin (viime talvena tuli kuperkeikalla hypyltä alas ja putosi puomilta..). Aika vaikeaahan tämä on henkisesti, kun mieli tekisi, mutta järki sanoo toisin ja toisaalta sitten taas kisaviikonloput on niin stressaavia molemmille, että on suuri helpotus, jos ei enää tarvi mennä (tietty sen henkisen valmennuksen kurssi olisi ihan paikallaan..). Toki meillä on vielä kiikarissa yhdet kisat tälle vuodelle, mutta tulevasta vuodesta en ole varma, hankinko enää lisenssiä. 

Ihanaa viikonloppua, nautitaan väreistä!