30.10.2022

Rennoissa merkeissä


Lokakuun väriloistoa


Metsässä


Seikkailupolkuja


Nemon kanssa kaksin lähimetsässä

Kulunut viikko on mennyt koirilla rennoissa merkeissä mun sairastaessa ekaa kertaa koronan. Tulipahan testattua, että koirat pärjäävät pelkällä pihaan menolla vuorokauden, jos niikseen on. Melko hyvin malttoivat sisällä pötkötellä ja varsinkin aamupäivisin saivat kerrankin nukkua rauhassa, kun en liikkunut mihinkään sohvalta, niin ei tarvinnut niidenkään. 


Sairasteluviikon tähtihetkiä


Piilossa


Rennosti


Lämmike jaloissa


Nemollekin maistuisi amppari

Odottivat kyllä innoissaan lenkille lähtöä ja puuhailivat muutamana päivänä taas aktivointilelujen/nuolumattojen kanssa. Yhtenä iltana Nemo myös bongasi mun jalasta siilivillasukat ja alkoi niitä "piikkejä" kokeilemaan hampaillaan :D Nuorempana en olisi voinut varmaan käyttää koko sukkia, sillä Nemo olisi pitänyt niitä riepotteluleluinaan vallan, kaikki pörröinen kiehtoo.


Pyynikillä lenkillä


Tuoksut vie

Koirat kävivät kolme viikkoa sitten kontrolliverikokeissa, kun molemmilla maksa-arvot hieman koholla. Tilanne oli molemmilla ennallaan eli ei ollut noussut, eikä laskenut, paitsi Lunalla yksi arvo oli jopa himpun verran parempi. Tilanne siis stabiili eli ei hätää, mutta aloitettiin nyt myös Nemolle maksaasuojaava täydennysrehu tabletti Epato. Eläinlääkäri suositteli myös maksaystävällistä nappulaa, minkä ajattelin hakea tulevalla viikolla, kokeillaan ekana Britin Hepatic ruokaa, jossa ei ole viljoja. Lunalle taidan syöttää vielä toisen Britin ruoan loppuun, mikä sopii sille hyvin, pussista ei ole enää paljoa jäljellä. Nemon ruokaa on vielä monta kiloa jäljellä, mutta kakkaa niin paljon, että parempi varmasti jo vaihtaa. Nappulan määrää on täytynyt nostaa kesän jälkeen, kun lenkkeillään taas viileämmällä kelillä enemmän. Tarkistin muuten vielä lääkäriltä ja koirien herkkuja tulee jatkossa välttää, juustoa saa antaa vähän ja esim. piimää ja raejuustoa voi antaa huoletta.

Seuraava kontrolliverikoe on sitten joskus alkuvuodesta, sillä uuteen ruokaan siirtyessä menee 12-16 viikkoa, jotta se näkyy tuloksissa. Samalla ultrataan Nemon maksa, kun sitä ei ole koskaan katsottu. Onneksi molempien vointi on hyvä ja se on lukuja tärkeämpää. Maalaisjärjellä ajatellen olisikin ihme, jos kaikki verikokeet olisi yhtä priimaa, kun nuorella koiralla, onhan molemmat jo reippaasti yli 10-vuotiaita. 


Komeat värit iltalenkillä


Koivistonkylän Prismalla lenkki + kauppareissu yhdistetty


Sorsapuistossa lenkillä


Tampere-Talo


<3

Mummu oli meillä kolmisen päivää kylässä ja pari yötä. Koirat niin nauttivat, kun oli seuraa ja päivät meni rauhallisemmin, kun koko ajan ei tarvinnut seurata mua. Vuoron perään pääsivät rapsutuksiin ja kylkeen, vaikka Luna olisi ollut mummun sylissä 24/7. Lenkillä oli myös mukava käydä porukassa, ei tarvinnut niin pelätä irtokoiria, kun oli pari lenkittäjää ja useammat silmät. 


Kotiharjulla lenkillä


Mummun kainalossa


Tässä on hyvä olla <3

Pariin viikkoon ei olla törmätty naapurin koiriin. Heillä ilmeisesti on alettua asettua taloksi, sillä aamulla, kun on lähdetty lenkille, niin on vielä valot ollut sammuksissa, joten on päästy melko huolettomasti ulkoilemaan. Toki menen vaan yksi koira kerrallaan. Useasti myös klo 16 maissa heillä ei ole ollut autoa pihassa, joten silloinkin on päästy kulkemaan hyvin. Toisinaan naapurin koirat ovat haukkuneet sisällä, niin siitä olen tiennyt, että ihmiset ei ole kotona, joten on ollut jälleen meille hyvä sauma lähteä lenkille. On tehty myös useamman kerran viikossa niin, että otettu koirat auton perään, vaikka kauppareissulle ja ovat päässeet sitten lenkin kaupan tuntumassa. Onhan nämä kauppojen lähellä olevat lenkkimaastot tullut jo vuosien aikana tutuksi ja tulee suosittua niitä, missä vieressä on puistoa, metsää tms.


Tesomajärvellä


Uimaranta on tyhjä


Luna laatuaikalenkillä


Metsäpoluilla


Normipäivä pöydällä :D

Iloa ja valoa vuoden pimeimpään jaksoon, marraskuu on ihan just täällä!

21.10.2022

Pentupäiväkirjat

Aloitin Nemon Seikkailut blogin pitämisen vasta maaliskuussa 2009, vaikka Nemo oli tullut meille jo elokuussa 2008. Sitä en ole tainnut kertoakaan, että blogia ennen pidin kyllä perinteistä käsinkirjoittettua päiväkirjaa ihan Nemon ekasta päivästä lähtien! Nämä tekstit tuli muutossa vastaan ja ne naurattaa, kun on ensikertalainen koiranomistaja, vähän pihalla ja samalla hermona, että kaikki sujuu varmasti hyvin. Kirjoista löytyy myös mulle ominaisia päiväaikatauluja kellonaikoineen, koska annetaan ruokaa, mennään ulos, leikitään jne :D Tässä muutama pätkä syksyltä 2008, kun Nemo oli ollut kotona jo yli kuukauden eli homma sujui jo jollain lailla:

Ke 24.9.2008

Viimeinen kouluilta! Nemo illaksi mummulaan, aikas elohiirenä. Hoitotiimi oli joutunut riisumaan sukkansa... Jonnaa (6v) oli oikein sattunut, kun Nemo oli alkanut puremaan kovaa varpaisiin. Äiti eli mummu oli pelästynyt, kun Nemon köhimiselle ei ollut tullut loppua ja soitti mulle, mutta onneksi pelkkä veden juominen auttoi. Loppuillan poika olikin vallan kesynä. 


Jonna ja Nemo Pyynikillä


Aina pilke silmäkulmassa ;)

To 25.9.2008

Nemo "karkasi" luhtitalon käytävälle mun kastellessa ulkokukkia ja kävi moikkaamassa Anne kissaa nätisti. Luokse huutelut ei paljon tehonnut. Kaveripariskunta oli kylässä ja ihastuksissaan pienestä. Istu-paikka-tänne harjoitus onnistui. Kaverin mies koulutti myös istu ja maahan. Ruokakupilla osaa jo istu + katsekontakti. 


Seinänaapurin Anne

La 27.9.2008

Pentupiirissä Raholassa oli hauskaa! Koiria reilusti yli 10 ja vauhtia piisasi. Nemo taisi olla vilkkaimmasta päästä, meno ei hyytynyt, leikki kyllä nätisti. Sain hyvin kotona siivottua, kun toinen väsy. Illalla ystävien hääjuhliin, veli kävi ruokkimassa ja lenkittämässä yht. 2h, Nemo oli ollut tosi kiltisti. Ei ihmetellyt, kun kömmittiin kotiin klo 02.


Karkeakarvaisen saksanseisojan kanssa


Telkkaria katsomassa

To 2.10.2008

Jo toinen yö, kun Nemo nukkunut sikeästi! Ei yhtään tarpeita sisälle, paitsi aamulla salamana. Tarvisi varmaan alkaa nukkua ulkovaatteet päällä, jotta ehtisi ajoissa ulos. Mun kaverin kanssa 1h lenkki, muutama ohitusharjoitus. Kynsien leikkaus + madotus. Paino 4,5kg.


Komea ruska oli 14 vuotta sittenkin

Ihan niitä ensimmäisiä tekstejä en taida tohtia julkaista, siellä on aika rankkaa menoa, kun koko ajan muutaman tunnin yöunilla ja pentu puree & riehuu 24/7 :D Teksteistä tulee kyllä tosi paljon hyviä fiiliksiä ja jotkut tapaukset muistaa, kun eilisen päivän esim. ton, kun 6-vuotias Jonna istuu ruokapöydässä, yrittää syödä, mutta vedet tulee silmistä ja mummu ihmettelee vastapäätä, mikä sillä on, niin Nemohan se siellä pöydän alla piraijahampaineen, ei tosiaankaan päästä irti. Onneksi sukat riisumalla siitäkin selvittiin.

Iloista viikonloppua!

9.10.2022

Ruskan aikaan

Aikas komea ruska on nyt Pirkanmaalla! Voi kun talviaika olisi vallan tällainen ja sitten saisikin jo alkaa kevät :D En kauheasti välitä talvesta, vaikka on siinä oma melankolinen viehätyksensä istua sisällä viltin alla ja poltella kynttilöitä. Olenkin listannut jo kaikkia kivoja pieniä ideoita marraskuun ja pimeän ajan varalle, josko niillä jaksaisi ja vähän piristäisi arkea. 


Kotipihassa

Niin siinä sitten kävi, että 4. vuorokausi nöffien kanssa naapureina alkoi koirien kohtaamisella aamulenkillä... Olin kuvitellut, että vaan ovissa saattaisi jotain tapahtua, mutta niin vaan meidän lähtiessä taloyhtiön pihasta ulos, nöffit oli tulossa sisään ja pääsivät vapaaksi naapurilta. Tulivat siis täydellä rytinällä juosten luokse, mutta ihmeen kaupalla kenellekään ei sattunut mitään! Samantien, kun tajusin tilanteen, niin nappasin Lunan syliin ja heitin sen kolmannen naapurin aidan yli heidän pihaan :D Hetken päästä sain Nemostakin tukevan otteen ja nostettua turvaan. Luna huusi kun syötävä ja Nemo murisi pää alhaalla, kun nöffit peuhasivat hännät heiluen ympärillä. Mä taisin siinä huutaa apua ja hokea Lunalle "ei mitään hätää, ei mitään hätää" ihan paniikissa :D Ei varmaan paljon auttanut. Naapuri tuli hetken päästä perästä ja totesi, että eihän tässä mitään käynyt, ne on kilttejä. Yksi erikoinen hetki jäi mieleen, kun kiljuminen lakkasi ja katsoin Lunan haistelevan nöffiä nätisti aidan raosta! Jouduin jokusen kerran räpyttämään silmiäni. Saattoi kyllä vaikuttaa se, että tyttö jäi kiristyneen hihnan armoille, eikä päässyt aidalta paljon kaueammaksi, kun oli kiinni hetken aikaa mun juoksuvyössä, kunnes tajusin avata lukon. Siinä olisi siis ollut järin tyhmää purra, kun ei voi väistää, jos vastapeluri puree takaisin. 

Nöffien lähdettyä kotia kohden, nostin koirat pihasta pois, vaikka Luna olisi halunnut jäädä pihaan leikkimään naapurin lasten pallolla :D Kävelytielle päästyäni sain hysteerisen naurukohtauksen, että eihän tää nyt näin voi mennä, että naapuri kuljettaa kahta isoa koiraa, eikä saa pidettyä niitä hihnoissa. Sen jälkeen on tehtykin lenkit vallan erikseen, jotta mulla on joku mahdollisuus puolustaa omia koiriani, vaikka sitten nostamalla syliin. Erikseen lenkityksessä on se hyvä puoli, että mulle tulee enemmän liikuntaa, kun tätä nykyä lenkit on jo lyhyempiä n. 20-30min kerralla ja saavat molemmat koirat sitten omanlaistansa lenkkiä eli Nemo haistella kaikessa rauhassa ja Luna viipottaa täysillä juoksuvyössä. Omalla tavallaan tilanne vähän huojensikin, sillä nöffit ei tosiaan ainakaan ensimmäisenä pure, eikä tuntuneet Lunan kiljumisestakaan provosoituvan, mutta tilanteet on toki erilaisia ja jos Luna ehtii purraa, niin tiedä sitten, mitä tapahtuu. Sykkeet oli itsellä tapissa noin 1,5h tapahtuneen jälkeen ja illallakaan ei vielä uni tullut, kun mietin, kuinka selvitään seuraavan aamun lenkistä. 


Luna kainaloon, jotta kuvaa saa muustakin, kun takapuolesta

Tällä viikolla tuli enemmän lenkkeiltyä, ruokkiksellakin, mikä auttaa päätetyössä olennaisesti niskajumeihin. Yhdelle näistä lenkeistä Luna pääsi mukaan ja kierrettiin pieniä metsäpolkuja, jotka lähtee meidän roskiskatoksen läheltä, tien toiselta puolelta. Lauantaiaamuna ajeltiin Tesomajärvelle ja tehtiin siellä kiva kierros metsän siimeksessä sekä pieniä kuuliaisuusharjoituksia kera namien. Samalla reissulla kävin hoitamassa muutamat kauppaostokset ja kotiin päästyä sadelenkin jälkeen olikin kiva käpertyä kaikukkain viltin alle aamupalalle, kera käsitöiden ja Netflixin. Meillähän ei koirat oikeastaan koskaan rauhoitu, jos mä puuhailen jotain, ainoastaan silloin, kun mä istun liikahtamatta paikallani. Imuri toki on sellainen, että menevät aina omaan petiin/boxiin ja seurailevat tilannetta sieltä, se on selvää, että silloin on turha tulla perässä/hakea huomiota. 


Rakkaat <3

Meillä on lisätty toimistolla oloa niin, että suositus on 2 päivää toimistolla ja 3 etänä. Huomaa heti, että koirilla on kiitettävästi virtaa mun tullessa toimistopäivän jälkeen kotiin... Koirien energiaa on purettu jälleen älyleluilla, nuolumatoilla, katsekontaktitreenillä, mummulla kyläilemällä ja tosiaan niillä laatuaikalenkeillä, jonka aikana toinen on saanut lelun sisätiloissa siksi aikaa. Luna on ihan mahdoton pallottelija ja viihtyy mm. tennispallon kanssa ihan niin kauan, kun sen antaa peuhata. 


Sitten suukkoja!

Temppukurssi tuli tosiaan päätökseen ja yksi kerta päästiin vielä korvaamaan saman opettajan koiratanssiryhmään. Siellä olikin Nemolla kaverina pieniä koiria: bostoninterrieri ja sheltti (opella labbiksia ja jostain syystä kuvittelin, että sen rodun porukka). Tunti oli tosi kiva ja luova! Alkulämmittelyyn opettaja laittoi erilaisia musiikkeja ja koirakot eteni rinta rinnan niin, että kentän pituussuunnassa oli kolme tötteröä/linjaa, jonka kohdalla/välit piti mennä tietyllä tavalla. Tehtävinä oli mm. istumista, maahan menoa, ohjaaja takaperin, tötterön kiertoa, koira kulkee takana yms. Viimeisenä piti jokaisen koirakon vuorollaan näyttää temppu, millä tavalla yksi tötterön väli mentiin. Taisin extempore ottaa sivulla pyörähdyksiä ja lopussa iloinen palkka. Kuljettiin myös musiikin tahdissa kaikki ympyrässä koiran seuratessa vieressä ja open sanoman tavan mukaan, hiipien, jammaten, peruuttaen, tvistaten. Oli aikas hauskaa, Nemonkin mielestä, tällaiset harjoitukset, kun saa myös ohjaajan rentoutumaan ja hymyn huulille.

Lämmittelyiden jälkeen päästiin vielä yksi kerralla kokeilemaan omaa tanssiohjelmaa ja me mentiin kevään möllikisoissa esittämäämme Disneyn musiikkiin I see the light. Eka yrittämällä en edes muistanut, mitä kaikkea ohjelmassa oli, mutta saatiin kuitenkin jotenkin vedettyä hyvällä fiiliksellä, mutta kyllähän sen heti huomasi, ettei temppuja ole sen toukokuun jälkeen treenattu. Nemo kävi välissä tauollakin autossa, niin kaksi muuta koirakkoa sai tehdä kaksi ohjelmatreeniä peräkanaa ja Nemo jaksoi sitten paremmin keskittyä lopputunnin, kun muuten sählää ja steppaa hallissa sisällä ihan koko ajan. Loppuun vielä mentiin kentän keskelle istuskelemaan ja rauhoittumaan, sekä keskustelemaan treeneistä. Hyvää harjoitusta tuokin, että hallilla voi olla ihan rauhassa (mikä ei toki Nemolta onnistu, mutta anyways, aina ei mennä täysillä, korkealta ja kovaa). Hymyssä suin lähdettiin yhdessä kotiin <3

Tsemppiä uuteen viikkoon!

P.S. Nemolla on ollut aamuisin ihania hepuleita :D Lauantaina päästiin koirat ensin pihaan ja siitä sitten auton perään kohti Tesomajärveä. Luna oli jo autossa, mutta eihän sitä poikaa meinannut saada kiinni, kun lähti juoksemaan ympyrää ja yritti jostain puskastakin läpi. Myös muina aamuina yksin lenkillä tuntuu kirmaavan alkumatkan täyttä häkää hymyssä suin. Ehkä se laatuaikalenkki on kiva juttu, kun ei ole Luna siinä vieressä poliisina. Vaikka jossain kohtaa kuvittelin, että tykkäävät mennä nimenomaan yhdessä, kun kerta Nemo ei edes kunnolla näe, niin tyttö on siinä sitten henkisenä tukena ja tien näyttäjänä sekä kyllä ilmoittaa kovaa, jos vastaan tulee koiria. Lunakin menee yksin lenkillä kahtasataa, vaikka Nemon kanssa on tottunut odottamaan merkkailuhetket. Josko siihen vaikuttaa munkin mieliala, paljon rennompaa kulkea yhden koiran kanssa ja huomioida vaan sen tarpeet.

4.10.2022

Kiltti, lempeä, koulutettava



Elämäni tärkeimmät eläimet <3 Kuvat: Monna Rantanen

Arvaatko, minkä koirarodun kuvaus tämä on: kiltti, lempeä, koulutettava? No nöffin eli newfoundlandinkoiran ja meillä on niitä nyt 2 seinänaapurissa 6v ja 11v sekä 1 norwichinterrieri 13v. Hieman jännemmäksi on nyt mennyt lenkille lähdöt ja kotiin tulot, koska asuntojen ulko-ovet on lähes kiinni toisissaan, kuistilla vaan pieni väliseinä, jonka päästä Luna kurkkii naapurin puolelle ja Nemokin lenkiltä palatessa monesti haluaisi hypätä sille puolen. Luna ei tunnetusti siedä muita koiria ja mielellään tappelee aina, kun tilaisuus koittaa. Toki ensihuudon jälkeen aika nopeasti rauhoittuu, kun tajuaa, ettei pääse iholle, eikä ne toisetkaan pääse, eikä tee mitään. Nemo tykkää muista koirista, muttei kuitenkaan halua isoja koiria iholle. 

Parsonin kuvaus Wikipediassa on: energinen, älykäs, karski, kuuliainen, innokas, iloinen. Pitää paikkansa. Miten sun lempirotua kuvaillaan?


Malttavat hetkeksi pötkötelläkin: Nuga, Luna ja Nemo

Olenkin nyt vienyt koiria lenkille naapurin oven edestä (täällä ei ole mitään muuta reittiä, ellei kulje toisen naapurin takapihan kautta) niin, että Luna on aina kainalossa ja Nemo lyhyellä hihnalla. Ollaan myös lenkkeilty kahdessa erässä, niin on paremmin tilanteet hallittavissa. Luna kun kiihtyy ihan silmittömästi ja hihnassa holtittomasti vetäessään teilaa Nemon mennessään... Ja välillä meikäläisenkin, jos oikein riehaantuu. Lisäksi tietty kuulostelen tilanteet ensin ennen, kun avaan ovea yms. 



Tästä teetin canvas taulun, kaikki näyttävät omalta itseltään, vaikka ovatkin ihan lentoon lähdössä tai ehkä juuri siksi ;)

Nähtiin kyllä jo naapurin eläkeläispariskunnan kanssa ja juteltiin koirista. Heillä ollut aiemmin noita norwichejä useampia ja nartut tapelleet keskenään, joten sinänsä tuttu tilanne, millainen terrieri on ;) Enää huolestuttaa ainoastaan se, kun tulevat autolla pihaan, niin koirat on päästetty peräkontista vapaana juoksemaan etuovella ja samalla kuuluu haukkua. Sanoin kyllä, että eihän koirat ole vapaana ja vakuuttelivat, että ei. Ovat asuneet isossa omakotitalossa maalla, jossa on ollut iso aidattu piha. Nyt on hieman totuttelemista kaupunkiin, mutta sisätiloissa on ollut kyllä rauhallista menoa, eikä Luna ole reagoinut yksittäisiin haukahduksiin. Täytyy vaan toivoa parasta, ettei paljon törmäillä.

Hyvää eläintenpäivää! Vuosien varrella on kertynyt iso joukko aivan ihania eläinkohtaamisia ja erityisiä karvakuonoja ja -turpia <3


Mun murut <3 Luna hieman murjottaa, kun on pakko istua sylissä, vaikka paljon kivempi olisi juosta kuvausstudiota ympäriinsä :D