Varpaat elävät omaa elämäänsä

Nemon varpaat kuulemma elävät omaa elämäänsä. Käytiin tänään kontrolliröntgenissä ja viimeksi murtunut varvas oli parantunut. Sen sijaan saman varpaan yläosassa näkyi vaaleampaa osaa keskellä, mikä viittasi siihen, että nivelsiteessä on jotain löysyyttää tms. Helmikuussa murtuneesta varpaasta oli lähtenyt yksi siru irti, mikä kuulemma on normaalia. Lopputulema on se, että agilityyn ei ole vielä lupaa, mutta ortopedi sanoi näin: "Kun harrastus on tärkeä teille, niin sinuna alkaisin treenaamaan varovasti taas alku vuodesta". Totuus on kuitenkin se, että nivelsiteet menee helpommin uudestaan, kun ne on kerran aikaisemmin mennyt (kuten ihmiselläkin).

Otetaan päivä kerrallaan ja jos näyttää, että jalka ei pysy kunnossa, niin täytyy vaihtaa varmaankin lajia. (Veikkaan vahvasti, että toi toinen varvas meni kyllä vapaana juostessa, eikä agilityssä). Ainut, mikä äkkiseltään voisi kiinnostaa, niin rally-TOKO, vaikka siinäkin tökkii se TOKO :D Ei vaiskaan, luin Piskien lehdestä esittelyn lajista ja vaikutti siltä, että sopisi meidän koirille, jopa Lunalle, sillä ekassa luokassa mennään tehtävät hihnassa. Kuvittelen, että laji olisi samalla rauhoittava, mutta hauska.

Ai niin, Nemo ihastutti taas ihmisiä eläinlääkärissä. Chihujen omistaja totesi, että Nemolla on niin lempeä ilme, että uskaltaisi jopa omat koiransa päästä haistelemaan, vaikkei yleensä mene parsoneitten lähelle ;) Rapsuttelijoita riitti ja lääkäriä pikkuisen nauratti, kun Nemo äkkäsi yhtäkkiä seinälle ison canvas-taulun, jossa komeili iso kissa. Nemo nousi kahdelle jalalle ja tuijotti kisua herkeämättä.

Lunasta puheen ollen, sillä alkoi juoksut tänään! Samalla selvisi, että kasvattaja ei teetä Lunalla pentuja, joten tyttö on nyt mun oma, sijoitussopimus on täyttynyt :)

Nugalle kuuluu semmoista, että se nukkuu, taitaa olla pikkupoika vielä sunnuntaista väsynyt. Pojalla oli parin viikon ajan yksittäistä oksentelua, mikä tuntuu menneen ohi tiheämmällä ruokavälillä ja antepsinilla. Hoitaja veikkasi puhelimessa, että on tyhjän mahan oksentelua tai maha on ärsyyntynyt muovinpalan, keppien yms. oksentelusta, sillä mitään muita oireita ei ollut.

Rauhallista iltaa! 

Nemo tuhisee vasemmassa kainalossa, Nuga oikeassa. Luna on yläkerrassa Sepon kanssa ja tyttö onnesta soikeana, kun yksin ollessa saa leluja käyttöönsä, siitä otetaan kaikki ilo irti!

Opetus oli mahtavaa

Uskaltauduin mukaan Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämään agilitykoulutukseen Jaakko Suoknuutin oppiin Kaarinaan. Vinkin koulutuksesta sain Hannalta ja Marjutilta, joiden kanssa mentiin kimppakyydillä edes-takas ja kuten arvata saattaa, juttua riitti ennen ja varsinkin jälkeen koulutuksen! Nemon ollessa edelleen tauolla, mukaan lähti Nuga, joka oli varmaankin päivän nuorin koira.

Tässä päivän rata: 

Jaakon opetus oli mahtavaa, loogista, realistista ja kannustavaa. Jokaisella koiralla oli 20 min aikaa, joten kuvioita ei ehtinyt kauaa hioa, mutta ohjeita tuli paljon ja suurin osa niistä ihan uusia juttuja, aika loogisia, mutta ei vaan koskaan aiemmin ollut tullut ajatelleeksi. Nämä jäivät uusina juttuina päällimmäisinä mieleen: 

* Lähdössä parempi sana on pelkkä "istu", sillä koiralle se on selvä asia, "paikka" käskyn merkitys ailahtelevaisempi.

* Koira kääntyy putkesta siihen suuntaan, mitä puolta ohjaaja on juossut vähintään metrin eteen päin, vaikka ei näkisi ohjaaja putkesta ulos tullessaan (3.-4. esteelle)

* Rata kannattaa miettiä viivana, mitä pitkin haluaa koira menevän ja olla välittämättä varsinaisesti niistä esteistä (käytännössä siis pitää kääntää kroppaa ajoissa haluttuun suuntaan, eikä vaan suorittaa esteitä mekaanisesti)

* Esteiden nimiä ei tarvi sanoa, kun haluaa kiinnittää huomion, niin koiran nimi riittää (radalla kohta 7.-8.)

* Koiran ollessa ohjaajan takana, se tulee siihen käteen, mihin päin ihminen katsoo (kohta 9.-10.) eli kun itse kääntyy katsomaan seuraavaa estettä tässä radan kohdassa vasemmalle, koira tulee vasempaan käteen, vaikka se olisi tarkoitus saada oikeaan käteen, koiralle riittää pelkkä ohjaajan posken näkeminen

Lisäksi tällaisia tuttuja asioita Jaakko painotti mun ohjauksessa: 

* Nugan kanssa täytyy lähdössä pysymistä treenata mieluummin treeniajan ulkopuolella, jottei koskaan päästä koiraa varastamaan lähdössä ja vahvista sitä (olen liian malttamaton)

* Valssikuviossa voi jarruttaa laittamalla koiran puoleisen jalan ja käden eteen, ohjataan yhdellä kädellä (vasen), kunnes käännytään seuraavalle esteelle, joka ohjataan ainoastaan oikealla kädellä (7.-8.) (sohin valssikuviot aina kahdella kädellä)

* Rytmitys on tärkeä, täytyy osata jarruttaa koiraa, mutta myös lähteä liikkeelle salaman nopeasti (juoksen koko ajan vaan täysillä, kun aina on se tunne, ettei pysy koiran perässä)

* Putkijarru, pysähdy putken alkupäähän sekunniksi pariksi ja taas täysillä eteenpäin, koira kääntyy putken jälkeen, eikä jatka viivana eteen päin (kokeiltiin Nugan kanssa ekaa kertaa ja avot, toimi heti!)

Rata tosiaan oli "pikkuisen" haastava, enkä opetellutkaan siitä, kun 20 ekaa estettä ja Nugan kanssa niistä mentiin ensimmäistä 12. Kerrassaan opettavainen päivä ja ajattelemisen aihetta riittää pitkäksi aikaa!

Reissun kruunasi vielä yllätyksenä Nemon veljen Rockyn näkeminen! Edellisestä olikin aikaa varmaan kolmisen vuotta. Samaa näköä on veljeksissä, etenkin päässä. Rocky vaan on paljon pienempi, säkä 36cm, hyvännäköinen poika, samaa iloisuuttaa ja pientä pusuttelua, kuten Nemollakin <3

Lauantaipussi

Tallilla on kivaa ja maneesissa tilaa juosta: 

Hevosten kanssa ollaan kuitenkin kiltisti kytkettynä:

Ja sitten se lauantaipussi: 

Nemolle lupaamani lenkki tehtiin lähimpään Mustiin ja Mirriin, josta poika sai valita mieleistään namia kesällä agiradalta voittamallaan lahjakortilla. Poika oli ihan lentoon lähdössä ja ihastutti myyjiä saaden nameja istumista vastaan. Lähteissä Nemo bongasi vielä älypelit, joista alkoi kovalla tohinalla pyydystämään nameja. Siihen kerääntyi sitten muutamiakin ihastelijoita (mm. yksi ihana pappa) katsomaan, kuinka nopeasti parson imuroi namit masuunsa. 

Tälle illalle luvassa koiraporukan pikkujoulut! Kreikkalainen salaatti valmiina, juomat kylmässä ja koira-aiheinen paketti käärittynä, en paljastakaan vielä, mitä sieltä löytyy ;) Kohta koirien kanssa lenkille ja sitten menoksi. Koirat jäävät kyllä kotiin, sillä juhlapaikalla on talouden omat koirat ja parsonit tuntien olisi aikamoinen ralli päällä heti miten (ja saattaisi siinä muutama vekkikin tulla sivussa) ;)

Onneksi tässä ei jää aikaa jännittää huomista Jaakko Suoknuutin agilitykoulutusta Littoisissa. Sinne lähdetään ennen puolta päivää kavereitten kanssa kimppakyydillä. Suuria odotuksia ei ole Nugan kanssa, mutta otetaan se taas yhtenä kokemuksena vastaan.

Lauantai illan jatkoa ja mukavaa pikkujouluilua, kenellä sellaisia on luvassa! Mulla on kolmet juhlat tänä vuonna, usein ollut vaan yhdet. Onko teillä monet pikkujoulut luvassa? :)

Mikä on viikonlopussa parasta?

Arvaa mitä kuvassa on?

Vastaus: Nugan agitreeneissä hotkaisema muovinpalanen, joka löytyi aamulla eteisen lattialta. Helpotus. 

Tänään paistaa aurinko!

Mikä on viikonlopussa parasta? Ystävän kanssa ynnättiin, että parhautta on rauhalliset aamut, pitkä lenkki ja pitkä aamupala. Mikäs sen mukavampaa ja kun ei ole kiire minnekään, niin voi rauhassa lukea lehtiä tai vaikka blogeja teekupposen kanssa. Päivä starttaa leppoisasti ja hetken päästä tekeekin mieli jo suunnata liikenteeseen tai puuhailla kotosalla. 

Luna ja Nemo ihmettelee, mitä poika touhuaa pihassa

Mitä teidän viikonloppu ohjelmaan kuuluu? Meillä on pitkästä aikaa kotiviikonloppu ja ajattelin hyödyntää sen käymällä kaappeja läpi. Lisäksi pukkaa pientä pintaremonttia olohuoneeseen ja vierashuoneeseen, kunhan tuo mies selviää eilisistä pikkujouluistaan ;) Sen verran ihana ilma on, että lenkkejä täytyy tehdä useampi vielä valoisaan aikaan. 

Poika ihmettelee pihalyhtyjä.

Suloista viikonloppua!

Agility on arjen suola

Talviagility sopii meille. Hallissa on mukava treenata, vaikka keli ei niin hotsittelisi liikkumaan ulkona. Sisällä on tosiaan myös se hyvä puoli, että koira ei pääse karkaamaan ja voi itse ottaa löysemmin rantein. Toki terrierin kanssa on varmitettava, ettei kukaan tuo koiraansa radan puolelle ja että hätyyttävät tarvittaessa karkaavan koiran pois, takaisin radalle. Mutta ainakaan mistään metsästä ei koiraa tarvi lähteä huhuilemaan.

Meidän treeneihin potkua on tuonut myös vinkuvat tennispallot. Pyysin kerran treenikaverilta lainaan tennispalloa, kun jostain syystä treenikassissa ei ollut kun yksi oma pallo mukana. Kaverin pallo olikin vinkuva ja niin ollen Nuga sekä Luna leikkivät vaan vinkuvalla pallolla ja tavispallo ei enää kiinnostanutkaan. Pakkohan se oli sitten hommata samanlaiset ja voi sitä riemun määrä, kun sen kanssa pääsee juoksemaan ympäri hallia :)

Eilisistä treeneistä jäi hyvä mieli Nugan kanssa! Treenattiin puomin kontaktia hihnassa, aluksi keskittyminen oli hakusessa, mutta tulihan sieltä lopulta pari täydellistä suoritusta. Siinä sivussa Nuga ehti vetäisemään huiviinsa muovisen pakastusrasian kannen kulman kera juuston! Pikkaisen siinä hermostuin ja yritin kaivaa palasta suusta, mutta se oli noin kahdessa sekunnissa syöty ja mahassa.... (Treenikaveri on siis häivyttämässä ns. lätkää, joka on yleensä kokonainen kansi ja on leikellyt kannesta pienempiä palasia, sillä kisaradalla ei voi tietenkään olla mitään lätkää kontaktien alastulolla). 

Hinkkaamisen jälkeen otettiin hyppy-putki rallattelua ja putkelle takaaleikkausta, Nuga hakee mukavasti jo esteitä ja takaaleikkaus onnistui muutaman toiston jälkeen. Sitten vielä keppejä, josta saatiin mainintaa, että on mennyt jo huimasti eteenpäin, jes! Ohjeena kepeille, kun suoritus menee nappiin, niin palkkaa lelulla, koira saa vähän niin kun extraa, muuten kun olen antanut lopussa vaan namia. Pihalla mentiin hihnassa myös keinua, myös Lunan kanssa, joka ei kolahduksesta piittaa pätkääkään ja mukavasti jarruttaa keinulla. Nuga menee kans reippaasti, mutta nyt kun ekan kerran annoin keinun kolahtaa, niin sitä ihmetteli vähän. Sen jälkeen paukuttelin keinua vieressä ja heittelin samaan aikaan niitä vinkupalloja, poika ei korvaansakaan lotkauttanut, kun oli niin ihanaa peuhata pallojen kanssa. 

Yleensä en viitsi kauheasti treeneistä kertoa blogissa, sillä tiedän, että ne on aika pitkästyttävää luettavaa, mutta on niitä mukava välillä laittaa ylös, millaista fiilistä, edistymistä tai takapakkia on tullut. Itsellehän tätä blogia kirjoitetaan vähän niin kun päiväkirjana muistiin :) 

Nugan kanssa päästään Jaakko Suoknuutin koulutukseen muutaman viikon päästä. Alunperin ilmoitin meidät vähän niin kun varasijalle ja jos vaikka Nemokin olisi jo kunnossa, mutta ei kannata alkaa nyt Nemoa siihen vielä repimään, joten Nugan kanssa mennään kokeilemaan, mitä tuollainen pro-open tunti tuo tullessaan. Onneksi on tuttu parsonporukka, niin myötätuntoa löytyy ja ainakin muita huippuohjaajia katsomalla oppii!

Nemon kontrolliröntgen on siis tiistaina 26.11. ja fyssarin käynti seuraavana päivänä. Sitä odotellessa... Kuvittelisin, että kaikki on kunnossa, sillä tehdään normaalin pituista lenkkiä, jumeja ei ole fyssarin mukaan ja ne kaksi ontumisaskelta olen nähnyt viimeksi viisi viikkoa sitten, sen jälkeen ei mitään oireita. Tavoitteena olisi loppu vuosi pikkuhiljaa kuntouttaa Nemoa (lenkkejä vapaana ja kevyttä lyhyttä agitreeniä) ja jos sitten alku vuodesta/keväällä päästäisiin taas kisaradoille ja korkkaamaan kolmoset (kääks!).

Piristyksenä vähän kesäagilitykuvia, kun oli kunnon helle... Ja huomaa miehen jalkinevarustus... :D

Kaamosta vastaan

Nemoa väsyttää aamulla

Marraskuu tuntuu aina vuoden ankeimmalta kuukaudelta. Oletteko samaa mieltä? Ei auta kuitenkaan lannistua, vaan täytyy ottaa ilo irti arjen pienistä hetkistä:

* ulkona lenkkeily, piristää aina, kelistä viis, kunhan on kunnon varusteet, ettei kastu

* kynttilän valo, karvakuonot tietysti kainalossa

* temput ja älypelit, koirat innostuu ja itsellekin tulee hymy huulille

* hyvä ruoka, parempi mieli

* kausivalot, tuo ihanaa tunnelmaa pimeään aikaan (ja kyllä, ne voi jo laittaa ikkunaan!)

* kaikenlaiset pureskeltavat koirille, esim. putkiluut, itse voi katsella telkkaria rauhassa, kun koirilla on tekemistä

* joulun suunnittelu, askartelu, lahjalistojen hahmottelu

* kunnon unet, suositus koira jaloissa ja mieli on kirkkaampi
* puhelu hyvälle ystävälle

Mitkä on teidän lääkkeet kaamosta vastaan?

"Jaksaisikohan sitä lähteä aamulenkille?"

Taidan mennä keittämään ensimmäiset glögit ja kaivaa joulukorttitarpeet esiin. Koirat pötköttelee tyytyväisinä, kun tehtiin reipas tunnin lenkki ja saivat luut pureskeltaviksi. Potkua pimeään aikaan!

"Ei, ei jaksaisi millään..."

P.S. Edellisen postauksen kuvan asettelu vähän arvelutti mua, kun pojat tappelivat parin viikon aikana muutamaan kertaan. Taisi Nemo olla vielä kipeä, eikä halunnut Nugaa iholleen ja tuntui, että pienempi poika oikein kyttäsi paikkoja, missä voisi alkaa ärhentelemään. Nyt on taas toista viikkoa oltu kuitenkin paremmalla mielellä ilman kahinoita, joten mahtuivat samaan kuvaan.

Hyvää isänpäivää!

Myrsky repii puita, taivas salamoi...

Sadetakki tulee tarpeeseen näillä keleillä! Olen pitkään etsinyt vedenpitäviä takkeja koirille, kun kesällä näin Ellulla Hurtan kevyen takin sadesäälle. Sitä Hurtan mallia ei ollut oikein missään, niinpä suunnistin Hööksiin. Musta takki suojaa sateelta ja samalla hengittää. Koetestattiin se juuri ja huomenna haen samanlaiset vielä pojillekin.

Toinen tämän päivän löytö oli koirille uusi juoma- ja ruokakupin alusta. Miksen ollut sitä aiemmin hoksannut..? Siis tavallinen ovimatto pitää kosteuden pois parketilta ja sen voi tarvittaessa pestä. Mainio alle kahden euron ostos.

Tsemppiä viikkoon, kelit on mitä on!

Talviajassa

Ihanaa, kun on pyhäpäivä, niin voi kaikessa rauhassa kotoilla: lenkkeillä, lueskella, katsella leffoja, syödä pitsaa ja jälkkäriksi jäätelöä. 

Brunssiseura on mitä parhain pikkujoulujen jälkeisenä aamuna

Keskellä viikkoa oltiin fyssarilla ja Luna lähti myös mukaan. Hallikauden alettua on tyttö päässyt taas enemmän agiliitämään, joten hyvähän se oli tarkistuttaa neitikin samalla. Lunalla oli lannerangassa jäykkyttä ja suositteli uusintakäyntiä. Nemolla ei tällä kertaa jumeja ja saatiin lupa pikkuhiljaa kasvattaa lenkkiä puolesta tunnista eteenpäin ja edelleen pehmeällä alustalla, jotta varpaaseen ei tule niin suurta rasitusta.

Vihdoin tuli Nemo trimmattua, olin pakoillut hommaa ainakin kuukauden. Ensin trimmasin viikko takaperin vaan pään ja tuntui, että se oli tuskan takana, Nemo ei olisi ollut yhtään paikallaan. Sileäsuloinen pää ja muhkean karvainen kroppa oli sen verran koominen ilmestys, että pakko oli hoitaa homma pois alta, jotta kehdattiin mennä eläinlääkärin tiloissa olevalle fyssarille. Kyselin siitä karvan ajamisesta koneella, mutta turkki kuulemma huononee ja pehmenee, joten en vielä raaskinut siihen ryhtyä. Perinteisesti nyppimällä aikaa ei mennyt, kun 1,5h. Kaulan ja osan pepusta otin ihan karskisti saksilla.

Huomaa Piskit -lehden kansikuvapoika

Ihme ja kumma mulla on ollut kauhea lenkki-into, vaikka on sataa, sataa ropissut. Jotenkin siihen lenkkeilyyn on niin tottunut, joten jos ei ole tarpeeksi päässyt päivän aikana, niin illalla tulee hinku, että pakko päästä ulos reippailemaan. Varmaan on vaikuttanut myös se, kun nyt ei ole saanut tehdä pitkiä lenkkejä, niin silloinhan niille juuri hinkuaa. Riittäähän kolmessa koirassa lenkitettävää, joten eri kokoonpanoilla on menty, jotta jokainen on päässyt yksikseenkin.

Syksyyn/talveen ollaan valmistauduttu heijastavilla pannoilla ja vilkkuvaloilla. Omiin takkeihinkin on tullut jokaiseen laitettua joku heijastin heilumaan (suurin osa niitä koira-aheisia, tietty :). Marraskuun ekalla viikolla ajattelin madottaa koirat. Joko teidän karvaturrit on saaneet matolääkkeet? Vai viettekö näytteen eläinlääkäriin ja madotatte vaan tarpeen mukaan, kuten uusin suositus on?

Loppuun vielä vinkki blogin ylläpitämiseen täältä! Mulla on tapana kirjoitella kaikki kuulumiset kerralla ja siksi päivitykseen menee helposti tunti pari, vaikken edes käsittele kuvia mitenkään. Josko itsekin oppisi tuon tapaiseen rytmiin.

Leppoisaa pyhäinpäivän iltaa!