Kevättä kohti mennään, nyt on jo ihanan valoisaa klo 17.30 asti! Tampereella on paljon lunta ja tällä hetkellä loskaa, joten ei vielä keväästä voi sinänsä puhua, harmaata talvimaisemaa. Lunta tulee varmasti lisää, mutta valoisuuskin auttaa jo siihen, ettei ole niin väsynyt. Tuntuuko muistakin, että tämä talvi on kestänyt pitkään? Meille taisi tulla ensilumi lokakuussa ja sen jälkeen sitä on riittänyt.
Viime viikko meni Nemolla melko rauhallisesti ja mä nautiskelin tavallisesta koira arjesta! Tiistaina kyllä meni kierroksille, kun olin ollut koko päivän toimistolla ja mun kotiin tullessa, lähdettiin heti poikkeamaan Oivassa Librela nivelpistoksella. Se vasta hauskaa olikin, kun sai huomiota ja nameja hoitajalta.
Nemon paino oli nyt 10,25kg, joten sai Librelaa hieman isomman annoksen, minkä painorajana on 10,1kg. Tuntuu, että pistos on alkanut vaikuttamaan paremmin ja hoitaja sanoikin, että auttaa yleensä viiveellä, sitä pitää vähän ns. kerryttää. Lonkkien nuoleminen on vähäistä ja pojan askel kevyt ulkona! Nukkumiseen ei tosin ole auttanut, pääsääntöisesti karvavekkari herättää 05 ja sitten, kun 1-2krt/viikossa nukkuisi esim. klo 6 asti, niin mä oon jo herännyt 05 ihan silmät sikkurassa, koska rytmi on kääntynyt siihen, jonkinlainen stressireaktio.
Hoitajakäynnin jälkeen käytiin Nemon lapsuuden maisemissa Pirkkalan Vähäjärvellä lenkki ja kun mulla oli namit taskussa, niin poika loikki koko lenkin täysillä. Autossa sitten läähätti ja kitisi boxissa, joten oli pakko pysäyttää ABCn pihaan ja Nemo tuli boxista ulos häntä heiluen suurin piirtein raamit kaulassa... Noh, laitoin pojalle valjaat ja otin sen repsikkaan. Riekkui siinä samanlailla, kun boxissa. Alkumatkasta sain sen kuitenkin istumaan ja silittelin sekä rauhoittelin, mutta loppumatkasta alkoi taas olla ihan totaalisen levoton ja mulla oli viimeinen 10 minuuttia kotiin ihan tuskaa. Huomaan olevani tavallista herkempi kaikelle ylimääräiselle taustaäänelle ja sählingille. Kotipihassa Nemolla ei ollut enää mitään muuta hätää, kun äkkiä kotiin ja syömään. On se vekkuli.
Tän tempauksen jälkeen poika olikin loppuviikon rauhallinen ja hyväntuulinen. Mun mieli lepäsi ja tehtiin reiluja lenkkejä silloin, kun alusta oli hyvä. Parina päivänä jäätikön takia samoiltiin lähimetsässä. Tuntuu vaan, että on sen jälkeen aina vauhti päällä, kun metsässä ei pääse samanlailla juoksemaan, kun kävelytiellä flexissä.
Viikonloppuna poikettiin mummulassa ja reissu meni odotettua paremmin, kun ei häärätty keittiössä ollenkaan. Oltiin olkkarin puolella, niin tunnelma pysyi rauhallisempana. Nemo kyllä seurasi tarkkaan mummun puuhia, nuuskutteli ja hömpötteli ympäriinsä sekä kävi tietysti suukotuksissa ja rapsutuksissa. Visiitti kesti parisen tuntia, niin ei mennyt ylikierroksille ja kotona oli sitten sopivan väsynyt. Kiva aktiviteetti muuten jäiseen sadekeliin. Illalla satoi vielä pieni räntäkerros, joten päästiin pari lenkkiä pahemmin liukastelematta.
Nyt kun ei ole kovaa pakkasta, niin olen kulkenut lyhyen matkan autolla toimistolle, joten olen päässyt ruokkiksella sujuvasti päästämään Nemoa pihaan ja samalla antamaan jonkun älypelin kera pienen välipalan. Joka kerta kotiin mennessä Nemo on ollut Lunan punkassa tyytyväisenä nukkumassa ja kun on hetken päästä herännyt ääniin, niin tullut iloisena vastaan. On ollut sisäsiistinäkin, kun saanut rauhassa levätä mun miehenekin ollessa työkeikoilla.
Ihanaa talvilomaa niille, jotka sitä viettää nyt lasten talviloman kanssa samaan aikaan! Me lomaillaan vasta parin viikon päästä.
