26.2.2024

On se vekkuli


Pirkkalan Vähäjärvellä

Kevättä kohti mennään, nyt on jo ihanan valoisaa klo 17.30 asti! Tampereella on paljon lunta ja tällä hetkellä loskaa, joten ei vielä keväästä voi sinänsä puhua, harmaata talvimaisemaa. Lunta tulee varmasti lisää, mutta valoisuuskin auttaa jo siihen, ettei ole niin väsynyt. Tuntuuko muistakin, että tämä talvi on kestänyt pitkään? Meille taisi tulla ensilumi lokakuussa ja sen jälkeen sitä on riittänyt. 

Viime viikko meni Nemolla melko rauhallisesti ja mä nautiskelin tavallisesta koira arjesta! Tiistaina kyllä meni kierroksille, kun olin ollut koko päivän toimistolla ja mun kotiin tullessa, lähdettiin heti poikkeamaan Oivassa Librela nivelpistoksella. Se vasta hauskaa olikin, kun sai huomiota ja nameja hoitajalta.


Nemon lapsuuden maisemaa


Tarkkana


Vauhtiveikko

Nemon paino oli nyt 10,25kg, joten sai Librelaa hieman isomman annoksen, minkä painorajana on 10,1kg. Tuntuu, että pistos on alkanut vaikuttamaan paremmin ja hoitaja sanoikin, että auttaa yleensä viiveellä, sitä pitää vähän ns. kerryttää. Lonkkien nuoleminen on vähäistä ja pojan askel kevyt ulkona! Nukkumiseen ei tosin ole auttanut, pääsääntöisesti karvavekkari herättää 05 ja sitten, kun 1-2krt/viikossa nukkuisi esim. klo 6 asti, niin mä oon jo herännyt 05 ihan silmät sikkurassa, koska rytmi on kääntynyt siihen, jonkinlainen stressireaktio. 

Hoitajakäynnin jälkeen käytiin Nemon lapsuuden maisemissa Pirkkalan Vähäjärvellä lenkki ja kun mulla oli namit taskussa, niin poika loikki koko lenkin täysillä. Autossa sitten läähätti ja kitisi boxissa, joten oli pakko pysäyttää ABCn pihaan ja Nemo tuli boxista ulos häntä heiluen suurin piirtein raamit kaulassa... Noh, laitoin pojalle valjaat ja otin sen repsikkaan. Riekkui siinä samanlailla, kun boxissa. Alkumatkasta sain sen kuitenkin istumaan ja silittelin sekä rauhoittelin, mutta loppumatkasta alkoi taas olla ihan totaalisen levoton ja mulla oli viimeinen 10 minuuttia kotiin ihan tuskaa. Huomaan olevani tavallista herkempi kaikelle ylimääräiselle taustaäänelle ja sählingille. Kotipihassa Nemolla ei ollut enää mitään muuta hätää, kun äkkiä kotiin ja syömään. On se vekkuli.


Lähimetsässä


Loskaista, muttei niin liukasta


Polkuja ristiin rastiin

Tän tempauksen jälkeen poika olikin loppuviikon rauhallinen ja hyväntuulinen. Mun mieli lepäsi ja tehtiin reiluja lenkkejä silloin, kun alusta oli hyvä. Parina päivänä jäätikön takia samoiltiin lähimetsässä. Tuntuu vaan, että on sen jälkeen aina vauhti päällä, kun metsässä ei pääse samanlailla juoksemaan, kun kävelytiellä flexissä. 

Viikonloppuna poikettiin mummulassa ja reissu meni odotettua paremmin, kun ei häärätty keittiössä ollenkaan. Oltiin olkkarin puolella, niin tunnelma pysyi rauhallisempana. Nemo kyllä seurasi tarkkaan mummun puuhia, nuuskutteli ja hömpötteli ympäriinsä sekä kävi tietysti suukotuksissa ja rapsutuksissa. Visiitti kesti parisen tuntia, niin ei mennyt ylikierroksille ja kotona oli sitten sopivan väsynyt. Kiva aktiviteetti muuten jäiseen sadekeliin. Illalla satoi vielä pieni räntäkerros, joten päästiin pari lenkkiä pahemmin liukastelematta. 


Mummulassa


Mummun touhut seurattava tarkkaan


Tutkimusmatkailija


Vähän iso sylipoika

Nyt kun ei ole kovaa pakkasta, niin olen kulkenut lyhyen matkan autolla toimistolle, joten olen päässyt ruokkiksella sujuvasti päästämään Nemoa pihaan ja samalla antamaan jonkun älypelin kera pienen välipalan. Joka kerta kotiin mennessä Nemo on ollut Lunan punkassa tyytyväisenä nukkumassa ja kun on hetken päästä herännyt ääniin, niin tullut iloisena vastaan. On ollut sisäsiistinäkin, kun saanut rauhassa levätä mun miehenekin ollessa työkeikoilla.

Ihanaa talvilomaa niille, jotka sitä viettää nyt lasten talviloman kanssa samaan aikaan! Me lomaillaan vasta parin viikon päästä.

19.2.2024

Namitädin perässä

Olipas meillä kiva ystävänpäivä, kun nähtiin taas Hannaa ja Miisaa 💕 Tällä kertaa Ylöjärvellä lenkin ja siipien merkeissä. Harjulla on ladut, niin tehtiin lenkki keskustan tuntumassa lenkkipoluilla. Nemo arvatenkin nautti tyttöseurasta suu hymyssä ja teki perinteiset iloloikat heti aluksi, kun oli saanut moikata ihanaisen Miisan. Tyttökin heilutti vimmatusti häntää, kun odotti Nemoa autosta ulos. Puolet lenkistä Nemo kyttäsi Hannan, namitädin, perässä ja kyllähän niitä herkkuja sieltä sateli suuhun. Nemo sai aina vielä ensin vanhempana ja sitten nuorempi Miisa. Mullakin oli tällä kertaa namit mukana, mutta namitädin oli tietysti vielä paremmat 😉


Miisan suukottelisi

Vietettiin kotosalla pitkää viikonloppua, kun mulla oli perjantaivapaa. Teki kyllä hyvää, vaikkei sen enempää nukuttu, mutta hitaat pitkät aamut on parasta, kun saa aloittaa päivän kaikessa rauhassa. Viikonloppuna ja vapaapäivinä meillä on monesti 2 aamua eli ensin varhain lenkki (05 pintaan) + nappulat, sitten uudestaan unille (kuulokkeet päässä) ja kun herää, niin mullekin aamupalaa + kahvia + sarjoja + kaikuttelua. Nemo sai pe myös nukkua päikkäreitä kaikessa rauhassa, kun kävin mummun kanssa uimahallissa, lounaalla ja ostoksilla.

Pitkästä aikaa poikkesin Koivistonkylän Musti & Mirrissä, ei tule nykyään käytyä, kun nappulat haetaan Oiva Eläinklinikalta. Mukaan lähti Orbiloc valoon uusi paristo ja uusi aktivointikippo/ahmimisen esto kippo. Materiaali on sellaista silikonikumia, joten piimä ja nappulat meni suuhun, vaikka hommia täytyi tehdä! Meillä on yksi vastaava kippo kovaa muovia eli ei anna ollenkaan periksi ja Nemo ei sieltä saa herkkuja edes kova yrityksen kanssa, joten on varmaan tarkoitettu isommalle koiralla, pidemmälle kuonolle. 


Kokoeroa

Lauantaina Nemon rauhalliset päikkärit jatkui, kun poikkesin papan kissanpentua Misua moikkaamassa. Ihana pikkuinen rohkea vilperi! Misu sai tuliaisena nameja ja kissojen aktivointipallon, jonka kanssa jaksoikin peuhata pitkään. Samalla reissulla kävin kirpparilla ja Nemolle löytyi vielä yksi aktivointikippo muutamalla eurolla. Tällä kertaa keraaminen pienelle koiralle tarkoitettu ja sekin testattiin toimivaksi. Olen vasta viime vuosina huomannut, että näihin kannattaa laittaa jotain kosteaa herkkua esim. piimää, kermaviiliä, raejuustoa, märkäruokaa tms. Silloin niissä saa aikaakin menemään ja on maistuvampi, kun pelkkä kourallinen nameja, mitkä on syöty alle minuutissa.


Lentoon lähdössä

Viime viikon torstaina Nemo oli ikään kuin koko illan tekemistä vailla, ei olisi millään rauhoittunut paikoilleen, vaikka oli päässyt pitkän lenkin ja saanut aktivointipelit, ei rauhoittunut edes omalle alueelle keittiöön. Jälkeen päin ajatellen, taisi olla vaan kierroksilla ja väsynyt ke lenkkitreffeistä. Annoin sitten pe ja la aamusta sitä vitamiinivalmistetta, joka rauhoittaa yliaktiivista koiraa. Pe en huomannut mitään vaikutusta, mutta la kävi kaksi kertaa päivän aikana itsekseen petiin maate 😍 Ehkä joskus toistekin voisi antaa, mutta tällä perustein ei varmaan tarvetta, kun korkeintaan ilotulitusten tai ukkosen aikaan, mutta silloinkin pitäisi osata antaa jo hyvissä ajoin pari kolme päivää ennen, jotta vaikuttaisi ajoissa. 


Namitädin perässä


Ylöjärven keskustassa

Varmaan vähän liikaakin kyttään Nemon vointia, välillä sydän kurkussa. Dementian lisäksi tosiaan näkö on huono, tai sekin vaihtelee päivän mukaan, välillä on skarpimpi (ihmiset, jolla vastaavaa, sanoo samaa, että päivät vaihtelee) ja näillä liukkailla kroppa jäykistyy, jalat saattaa luistaa sisällä liukkaalla laminaatilla. Ei voi kuitenkaan olla kokonaan lenkittämättä, koska ei suostu omaan pihaan tekemään kaikkia tarpeitaan ja sitten taas riehuu sisätiloissa, kun on niin paljon virtaa! Ollaan tehty lenkkiä metsäpoluilla, joissa ei niin liukasta, mutta sielläkin sitten jossain kohtaa upottaa, mikä sekään ei tee hyvää, kun yhtäkkiä jalat putoaa 10-20cm. Eilen päästiin ihan hyvä lenkki kävelyteitä pitkin lumikohdissa ja kun tuli pelkkää jäätikköä, niin nappasin pojan hetkeksi kainaloon, koska itsellä nastakengät.

Onneksi Nemon vointi on hyvä, sillä joka aamu herätessään heiluttaa häntää ja suukottelee. Lenkille lähtee mielellään, juoksentelee, haistelee ja tutkii. Ruoka maistuu mainiosti ja älypelit ratkotaan täysillä. Viime aikoina poika on päässyt lenkillä vastaantulijoiden rapsutuksiin, kun tunkee ihan jalkaan kiinni, poikaa ei ole voinut vastustaa ainakaan naapurin Mantan omistajat Johanna ja Olli sekä parson Köpin emäntä, jolle Nemo teki hyppyjä, että rapsuta, rapsuta 💖


Musti & Mirri ahmimisen esto kippo


Maistuu!

Oletteko muuten huomanneet, urosten omistajat, että nyt olisi enemmän narttujen hajuja ulkona? Meillä ainakin Nemo haistelee tosi innokkaasti, mikä sinänsä hyvä, että saa vähän energiaa purettua kroppaystävällisesti ulkona. Toki hajut saattaa kans olla osasyy levottomuuten sisällä.

14.2.2024

Iloista ystävänpäivää


Luna, Nemo ja Nuga


4-vuotias Nemo

Iloista ystävänpäivää! Kuvat on ottanut Ulla Hellsten alkuvuodesta 2013, jolloin Nemo on ollut 4-vuotias, Luna 3-vuotias ja Nuga 1,5-vuotias. Muistan vielä elävästi nämä kuvaukset, josta ei vauhtia ja vaaratilanteita puuttunut! Kaikki kolme juoksivat studiota edestakas tutustuen ihanaan kuvaajaan (staffi ihminen, joka ymmärsi vilkkauden päälle), joka koloon ja rekvisiittaan. Joku kolmesta myös murtautui studiolta toimiston puolelle, mutta onneksi oli samanhenkistä porukkaa, niin terrieri vaan palautettiin iloisesti takaisin.

Ihmisen paras ystävä on ansainnut tänään muutaman ylimääräisen namin 💖

8.2.2024

Uudestisyntynyt

Olin tällä viikolla kolmena päivänä toimistolla ja vaan kaksi päivää etätöissä. Mummu tuli meille mielellään alkuviikosta yön yli kylään ja niin ollen Nemo sai seuraa sekä pääsi pihaan pissalle keskellä päivää. 

Poika olikin ihan innoissaan ja kaiken aikaa mukana menossa. Ikäänkuin olisi huolehtinut mummusta tai pitänyt seuraa, vaikka vaikuttikin väsyneeltä. Ei meinannut millään rauhoittua ja kun on herätellyt taas kolmatta viikkoa pääsääntöisesti klo 5, niin kysyin jo Oiva Eläinklinikalta, olisiko joku rauhoittava luontaistuote tms. näihin tilanteisiin. Sainkin pari turvallista suositusta, mutta vielä ei ole tarvinnut antaa, kun poika on ollut taas seesteisempi. Olen saanut nyt kaksi aamua nukkua, joten olo on kuin uudestisyntyneellä. Toivotaan, että tämä suunta jatkuu.


Sunnuntaina oli lettukestit


Kettu vahtii pojan unta

Nemo pääsi taas meidän luotto fysioterapeutti Katille käsittelyyn ja nautiskeli. Ajattelin kokeilla, josko jumien avaus olisi auttanut pidempään nukkumiseen aamuisin, kun pelkkä nivelpistos ei vaikuttanut, vaikka kuukausi takaperin ne yhdessä samana päivänä sai Nemon nukkumaan selvästi pidempään 27 päivän ajan! Käsittely ei tainnut vaikuttaa uniin, mutta on poika taas vetreämpi loikkija ja jalka nousee lenkillä kevyemmin. Olen niin kiitollinen pitkäaikaisesta ja taitavasta fyssarista, jonka luo meidän molempien on aina ollut ilo mennä.


Ilme kertoo kaiken


Häntäkään ei meinaa pysyä menossa mukana


Nemo lempipaikallaan kotona


Seikkailupolulla


Niin upeita talvikelejä


Oon kiinnittänyt vähän enemmän huomiota meidän lenkkeihin niin, että on ulkoiltu päivällä puolisen tuntia pelkän 20 minuutin sijaan. Nemo lähtee innoissaan lenkille, mutta kuitenkin välillä olisi kääntymässä takaisin jo heti ekasta risteyksestä todennäköisesti siksi, että kotiin päin menee aina kovaa, lenkin jälkeiset nappulat silmissä. Koko päivän ulkoilut on yhteensä tunnin verran. Näin poika pysyy tyytyväisempänä sisällä, muttei kuitenkaan lenkit rasita liikaa esim. lonkkia.

Havahduin yksi päivä, että mennään lenkeillä yleensä vaan 3-4 eri reittiä (puolessa tunnissa ei ehdi kovin pitkälle ja hiihtolatujen takia osa lähireiteistä on pois käytöstä). Vaihtelua lenkkeihin on saatu kiertämällä vähän eri reittejä, eri järjestyksessä ja pienillä lisäkierroksilla. Lisäksi annan Nemon haistella lenkillä kaikessa rauhassa, sekin väsyttää päätä. Nemon aktivointi on tällä ikää vähän rajallista, kun näkö sekä motoriikka ovat jo hieman huteria. Älypeleillä ja nuolualustoilla Nemo puuhailee lisäksi päivittäin. Se on aina mukava hetki, kun saan sillä välin esim. siivottua keittiön, kun poika keskittyy innoissaan tehtävään, eikä kiepu jaloissa. Kerro parhaat seniorikoiran aktivointivinkit?

Mun on ollut aina vaikea tietää, koska Nemo on aktivointia vailla ja koska yliväsynyt, jolloin sen pitäisi malttaa levätä. Käyttäytyy samalla tavalla hyperaktiivisesti 😅

Mukavaa loppuviikkoa, toivotaan lisää aurinkoisia kelejä!

1.2.2024

Tyttöystävä


Miisa ja Nemo lenkillä Raholassa

Siitä on 14 vuotta aikaa, kun Nemolla on viimeksi käynyt tyttöystävä kylässä! Kummityttöni parson Miisa (pian 4-vuotias) poikkesi meillä Raholassa, ensin tehtiin lenkki, sitten juotiin teet ja koirat saivat hengata yhdessä sisätiloissa. Nemo oli yhtä hymyä ja teki iloloikkia lenkillä, nuuskutteli Miisaa sekä kerjäsi Hannalta nameja. Tyttöseura on parhautta <3


Kahvipöydän tuntumassa


Miisa pyytää Nemoa leikkiin


Tulisitko?


Oon ihan vaaraton, peuhataan vaan!

Kotona eteisessä Nemo ei ensin varmaan edes hoksannut, että Miisakin tuli sisälle, seurasi vaan innoissaan Hannaa. Miisa olisi kovasti halunnut leikkiä, heittäytyi pojan eteen monta kertaa selälleen, mutta Nemo seurasi vaan ruokapöydän tapahtumia ja muutaman kerran näytti jo siltä, että astuu vahingossa pikkuruisen tytön päälle. Nuuskuttelua ja hännän heilutusta riitti, vaikkei varsinasta leikkiä syntynytkään ja se oli toisaalta hyvä, koska sisällä on liukkaat lattiat ja Nemolla on ainakin tapana juosta kovaa, mikä ei oikein sovi kropalle sisätiloissa enää tuolla ikää.

Miisa on kyllä mainio, kun se lukee toista koiraa niin hyvin ja osaa rauhoittua, jos toinen ei lähdekään rallaamaan. Muutenkin nuuskutteli paikat läpi iloisena, tsekkasi kiinnostuneena maisemat ikkunasta ja antoi lukemattoman määrän suukkoja!


Miisa puolta pienempi


Nemoa naurattaa, Miisa poseeraa


Nyt meillä on ihanan rauhallista, kuorsaus vaan kuuluu punkasta <3

Olipas ihanaa, ystäviä kannattaa nähdä aina, kun mahdollista!