24.2.2017

Halvalla ei saa hyvää

On ollut aika piinaava viikko. Käytiin viime lauantaina virallisessa joukkosilmätarkastuksessa, jossa eläinlääkäri (ei paikkakuntalainen) löysi Nemon silmästä jotain "hälyyttävää, josta kannattaa huolestua" ja määräsi kontrollikäynnin parin kuukauden päähän. Puhui jopa silmän poistamisesta. 

Noh, me ei mieheni kanssa mitään kuukausia harkittukaan odottaa, koska diagnoosi oli todella räikeä ja epämääräinen, joten varasin ajan samantien Hakametsään silmäspesialisti Sanna Elfvingille, joka on aiemmin koirieni silmät tarkastanut. Sanna oli oikein ystävällinen, luki edellisen eläinlääkärin lausunnon, katsoi silmät kahdella eri laitteella, valoilla ja ilman, mittasi silmänpaineet (molemmissa normaalit), otti valokuvat silmistä ja analysoi niitä minulle. Oikeassa silmässä on kahdessa kohdassa melanoosia eli pigmenttiä, mitä esiintyy ikääntyvillä koirilla. Kohdat olivat erittäin siistit ja sellaisessa paikassa, mikä ei yleensä aiheuta mitään pahanlaatuista. Uusinta kontrolli on 6kk kuluttua, jolloin silmät tarkastetaan uudestaan ja katsotaan, onko tilanne edennyt. Toki aiemmin täytyy mennä lääkäriin, jos silmässä on punoitusta tai koira sitä siristelee. Täytyy toivoa parasta, että Nemoa ei tämä tule koskaan vaivaamaan!


Nemo talviturkissaan

Joukkosilmätarkastuksessa säästetty muutama kymppi tuli sitten korkojen kera takaisin. Mitä tästä opittiin, kysy aina ensin mikä on tarkastavan lääkärin nimi, ennen kun varaat ajan. Ilmeisesti joillain lääkäreillä on tapana vähän liioitella asioiden kanssa. Minua ei olisi tarvinnut yhtään pelotella, otan nämä asiat kyllä muutenkin ihan tosissani ;) Olen niitä koiraihmisiä, jotka pistävät merkille jokaisen koiran ylimääräisen yskähdyksen, röyhtäisyn, rapsutuksen tms. 

Nyt voidaan aloittaa viikonloppu huojuntuneina, eikä viikon päästä alkavalla talvilomallakaan tarvi panikoida. Lääkäri Sannan sanoin: "Nyt voi hengittää".

Luna on jo rauhoittunut. Oikeastaan se tapahtui heti seuraavana päivänä edellisestä blogipostauksesta :) Taas meillä on ihana tavallisen temperamenttinen tyttö talossa! Luna sai silmälääkärireissun yhteydessä rokotukset.


Luna on ihastunut uuteen petiin, kannatti hankkia!

Nemo sen sijaan on aika villinä ja viriilinä! Alkaa selvästi tuntumaan tuo agilityn pois jääminen viikko ohjelmasta. Suunnitteilla onkin kaikenlaista kivaa puuhaa kevään aikana koirille. Nemon on saanut väsymään ainoastaan yli tunnin lenkit, tallireissut, kyläilyt, älypelit tai temput. 

Nuga on aika metka poika ja selvästi mieheni perään, kuten Lunakin. Nuga on yksin yläkerrassa ollessaan työpäivien ajan, ottanut mieheni sukkia vaatekasasta ja leikkinyt niillä (hajottamatta!?), mutta yhden kerran oli vetänyt lattialle mieheni reissusta ostaman uuden t-paidan ja käpertynyt sen päälle rullalle <3 Paikka oli ihan lämmin, kun tultiin kotiin. 


Näin hienosti odotetaan iltapalaa, Nuga edustalla

Mieheni oli työ- ja pelireissussa viime viikolla seitsemästä päivästä viitenä, joten iltaisin tarvittiin pariakin eri hoitajaa katsomaan koirien perään, kun olin ehtinyt sopimaan menoja, joihin ei kaikkia koiria saanut mukaan. Pientä kikkailua tuo yh:na olo aina vaatii esim. viime lauantaina ajettiin Pirkkalan puolelle heti aamusta ja tehtiin uusilla huudeilla Peressä pitkä lenkki, jonka jälkeen koirat malttoivat odottaa autossa sen aikaa, että pääsin kauppaan ja hoitamaan asiat. Päivällä tehtiin vielä toinen reilu lenkki, jolloin lopulta illalla pääsin poikkeamaan kaverin luona kylässä niin, ettei tarvinnut kelloa vilkuilla tai puhelinta ja odottaa naapurin "koirat haukkuu" -viestiä. 

 
Koirapuistossa

Toinen spessumpi lenkki oli miehen kotiuduttua koko perheen voimin lumihangessa tarpoen tunnin ajan ja poiketen extempore tyhjään koirapuistoon. Luna ja Nuga löysivät heti pitkän kepin, jonka kanssa oli kiva olla kilpasilla vetäen. Mieheni totesikin, koska viimeksi koirat ovat saaneet tuota tehdä... Öö.. On siitä aikaa, jos ei nyt vuosia, niin ainakin kuukausia. Nemon kanssa oltiin vahdissa portin ulkopuolella, kun poika ei saa vielä juosta vapaana. Nemo ei ollut millänsäkään, kun ilmeisesti silläkin puolella oli hyvät hajut tutkittavana. Eikä poika onneksi kiihdy, vaikka Luna haukkuu innoissaan vapaaksi päästyään. 


Leikin riemua

Tällä viikolla on heti maanantaista asti satanut surullisia uutisia pentujen, koirien ja kissojen poismenoista, osanotto jokaiselle <3 Myöskään meidän naapurin koiraa ei enää ole, vanhuuttaan joutuivat luopumaan pojasta. Tällä hetkellä siis ei ole pihapäiviä, vaan meidän koiria saa päästää huoletta pihaan peuhaamaan. Tuntuu erikoiselta, kun tällaista ei ole koko viiden vuoden asumisen aikana ollut, molemmin puolin on ainakin ollut lapsiperheitä, jolloin Lunalla on erittäin suuri riski mennä aidan yli innostuksissaan. Tämä uusi käytäntö on ollut vasta muutaman päivän, mutta heti huomaa, että joka päivähän noita tulee päästettyä pissalle ja kyllä ne vaan nauttii, kun edes siinä saa muutaman askeleen kirmata ilman hihnaa. 

Näillä mietteillä vapaapäiviin, rentouttavaa viikonloppua kaikille! :)

 
Kumpi tän nyt sit voittaa...

15.2.2017

Aina kun flippaan

... peto on irti!


Uusi peti testissä

Lunalla menee vähän kovaa, on mennyt jo reilun viikon. Tästä tietää, että vähän flippaa:

* Vastaantulevat koirat aiheuttaa kohti rynnimistä, karjuntaa ja kiljuntaa (neiti, joka pääasiassa ohittaa nykyään koirat täysin hiljaa edes katsomatta niiden suuntaan)
* Illalla ja keskellä yötä täytyy kiljua, jos ovelta kuuluu pienikin rasahdus (aamulla ei haittaa, vaikka oven edestä menee aura tai roskisauto...)
* Huonekalut siirtyy paikaltaan, kun parsonrallia otetaan useamman kerran päivässä, pojat vaan väistelee ja huokailee
* Metallinen naulakko lähtee päreiksi, kun tyttö odottaa ulos lähtöä pannassa ja hihnassa, joka on ripustettu naulakon koukkuun
* Ihmisen olkapäätä/kyynärpäätä vihloo, kun tempasee pihalla yhtäkkiä ilman mitään syytä ja kiljuu
* Autossa vinkuu
* Tarpeilla ei malta käydä ulkona

Mitä enemmän pääsee mukaan/aktivoidaan, sitä enemmän flippaa eli kyse ei ole siitä, ettei olisi saanut liikuntaa tai virikkeitä. Nyt taas odotellaan, että kuun asento on suotuisa ja rauhoittuu. Olen oppinut jo, että nämä menee sykleissä, vaikka onkin kyse leikatusta nartusta.


Miekö muka flippaan?

Yhtenä iltana olin yksin kotona päästämässä koiria pihaan iltapissalle ja tein ennakkovalmistelut hyvin (niin kun aina) eli laitoin pihaan valon, puin kirkkaanpunaisen takin päälle, komensin koirat odottamaan ja kävin itse tsekkaamassa pihan, ettei ole mitään koiria tms. lähistöllä. Sitten päästin koirat ovesta pihalle ja menin itse naapurin väliaidalle vahtimaan, niin eikös käynyt niin, että hetken päästä naapuri päästikin, ulos vilkaisematta, oman russelinsa pihaan! Mitään muuta ei ollut tehtävissä, kun heittäytyä jäätikölle torjumaan omia koiria ja aika hyvin sainkin napattua Nugaa niskasta ja Lunan kainaloon (menee tarvittaessa aidan yli, vaikka pudotus toiseen pihaan on n. 1,5m), harjoitus on tehnyt meikäläisestä mestarin ;) Nemosta ei ollut juuri huolta, teki pissansa loppuun ja tuli vähän viiveellä pelipaikalle haukahtamaan. Omat polvet on verillä ja toinen turvoksissa, mutta muuten selvittiin säikähdyksellä. (Selityksenä vielä, että kyseessä oli meidän pihapäivä, mutta naapurin koiralla maha sekaisin. Itse olen supertarkka pihaan päästämisen kanssa ja aina pelkään juuri tätä hetkeä, näköjään siitäkin voi selvitä hengissä!).


Nemollekin kelpasi pehmeä paikka aamulla, vaikka yöllä siellä tuli liian kuuma

Koirauimala reissu ystävänpäivänä ystävän kanssa meni mukavasti, joskin siellä on aina kierrokset korkealla koirilla, enkä mitään kuvia ehtinyt napaamaan siinä hässäkässä. Nuga nautti polskimisesta ja keräsi edelliseltä porukalta jääneet lelut taitavasti altaasta. Berninpaimenkoira saatiin uimaan ihka ensimmäistä kertaa tosi hienosti pikkukaverin perässä. Toisella kertaa iso kaveri meni veteen jo omatoimisesti ja otti samanlaisen loikan, minkä oli nähnyt Nugan pomppaavan pallon perään! Nuga alkoi hyytyä 20min kohdalla, eikä meinannut enää saada tennispalloja suuhunsa ja hörppi vettä, joten lähdettiin pesulle senkin vuoksi, että minimoitiin vesihännän riskiä. Kiva reissu, otetaan uusiksi ja ehkä silloin sitten niitä kuviakin.

12.2.2017

Arjen hippusia

Sunnuntai-iltaa! Arki rullaa mukavasti ja näyttää tältä:

* Luna treffasi parson ystävänsä Martin Ylöjärvellä pienen lenkin merkeissä. Tyttö käyttäytyi siivosti, mutta esitti kun poika ei olisi kiinnostanut yhtään :P Iloista Marttia kiinnosti kovasti, tietty!
* Nemo kävi 5 kertaa laserhoidossa, jota annettiin lapojen väliin. Muuten meni mukavasti, mutta Nemo oli ihmeissään mun eriskummallisista kainalo-kuristus-asennoista, kun koiraa tuli varjella niin, ettei laser osu kohti suoraan silmiin. Hoidosta ei nähdäkseni ollut apua. Oli oikeastaan aina seuraavana päivänä enemmän jumissa.
* Nemo kävi myös fyssarin käsittelyssä ja oli vähän jumisempi, kun viimeksi. Saatiin kuitenkin lupa lenkkeillä normaalisti tasaisella, ilman pyrähdyksiä ja hyppelyitä. Nyt tuntuu, että kroppa alkaa palautumaan, kun pystyy heittämään kunnon lenkkiä! 


Pojat Pyhäjärven jäällä


Koko kopla

* Käytiin ensimmäistä kertaa kunnolla jäällä lenkillä. Ulkoilijoita oli niin paljon, että vapaaksi en tohtinut ketään kolmesta päästää  (Nemo ei nyt vapaana saa mennäkään). Mutta mukavaa vaihtelua.
* Tallilla ollaan käyty viikottain ja pääasiassa Nuga on ollut mukana, mutta nyt on Nemokin päässyt pari kertaa huudeille, kun on ollut mulla lisäkäsiä matkassa. Tänään heitettiin 1,5h harju/metsälenkki koko perheen voimin, nautittiin kunnolla talvipäivästä, kun tulevalle viikolle luvattu taas lämpöisempää keliä...
* Nuga on ilmeisesti tyttöjen hajuista hurmiossa pihalla ja jää yhtenään äxänä hyvän tuoksun luo... Heittäytyy niin painavaksi, kun pystyy, eikä muka kulkisi askeltakaan eteenpäin, hohhoijaa :D


Näsinneula


Nuga ja valtava maailma...

* Nemolle hommattiin valjaat, jotta niskat ei menisi niin helposti jumiin ja muistin taas, miksi niistä aikoinaan luovuttiin Nemon ollessa junnuikäinen: vetää ihan holtittomasti joka suuntaan, eikä ymmärrä hihnan kiristyessä liikkua, jos joku mielenkiintoinen on kesken. Kerran ehti jo kaatua mun selkäni takana kyljelleen, en tosiaankaan tiedä, mitä siellä silloin tapahtui!
* Koirat ovat saaneet viime aikoina tulla vuorollaan yläkertaan ja muutaman lelun puuhattavakseen. Nugallekin on jätetty lelu tai pari työpäivien ajaksi ja on ollut liikuttavan onnellinen puuhaillessaan mm. reikäpallon kanssa.
* Pinna on ollut parina päivänä lyhyt lenkeillä. Vaikka ei kai se mikään ihme ole kolmen parsonin kanssa..? Täytyy taas muistaa, ettei saata itseään sellaisiin tilanteisiin, vaan lähtee suosista 1-2 koiran kanssa liikenteeseen, jos on jotain spessumpaa tiedossa. Olisi vaan niin kiva tarjota kaikille tasapuolisesti samat virikkeet, mutta se ei ole aina mahdollista, kun suurinpiirtein raajat useimmiten mun omani lähtee irti :D
* Hau Haun varastomyynnissä poikkesin ja sain pidettyä maltin ostoksissa ;) Mukaan lähti purutikkuja, nameja, uusi peti ja älypeli (level 3), kaikki yhteensä parikymppiä!


Auringon nousussa

Tulevalle viikolle on suunnitteilla koirauimalareissu Nugan ja berninpaimenkoira Caran kanssa sekä Nemon & Nugan silmätarkastus.

Pakko mainita vielä, että kasvattini Skyfall alias Sky oli eilen ollut agilitykisoissa (ensimmäiset tai toiset viralliset) ja voittanut luokkansa nopealla nollatuloksella! Olen niiiin ylpeä teistä Mervi & Sky ja suoraan sanottuna liikuttunut hienosta matkasta tähän pisteeseen (tiedän niin hyvin, mitä kaikkea se vaatii, varsinkin henkisellä puolella) <3 Onnittelut!

Iloista ystävänpäiväviikkoa ja rapsutuksia jokaiselle karvaiselle! :)


Pususelfie rannan tuntumassa

7.2.2017

Saunatonttu tänään 7 vuotta

Meidän tättähäärä, saunatonttu, kainaloinen, syliluuta, pallohullu, tulisielu Luna täyttää tänään 7 vuotta, uskomatonta! Aikamoinen kauhukakara ja villikko edelleen ;) <3 (Tohdinko tätä edes kirjoittaa, mutta synttäripäivän saldo: aamulla parketilla pissat ja miehen silmäkulmassa kaksi 10cm raapaletta, kun pinkaisi sylistä etuovelle mun ajaessa pihaan :P)

Elämä ei ole ollut entisellään sen jälkeen, kun tyttö tuli taloon pääsiäisenä 2010. Eka viikkohan meillä meni hyvin, samaan tapaan, kun Nemonkin kanssa pentuna (sillä erotuksella, että Luna onneksi nukkui yönsä!), mutta sitten alkoi se kiljuminen kaikissa tilanteissa kaikelle. Huuto on nyt hillitympää, mutta temperamenttia ja vauhtia löytyy joka päivä, eikä me muut neljä voida muuta, kun seurata sivusta, pyöritellä silmiä ja nauraa :D

Onnea pimpula, olet ansainnut tänään laatuaikalenkin, syliä, rapsuttelua ja Cesar-kakkua (tasajako elämänkumppani Nemon ja Nuga pojan kanssa) <3


Itse suloisuus, kuva: Eija Viitanen


Luna ja siskonsa Ulpu, kuva: Eija Viitanen


Matkalla omaan kotiin


Lelun kanssa


<3


Tutkailija


Nemon kainalossa :)


Isin tyttö <3