Lunan synttäreitä juhlistettiin pari kuukautta jälkikäteen Tampereen Koirauinnissa, jossa oltiin käyty kerran aiemminkin. Tiedettiin mitä odottaa ja täyttä riemuahan se oli tälläkin kertaa niin Lunalla, kun Nugallakin. Nemo odotteli tyytyväisenä autossa, kun ei niin vedestä välitä ja niin ollen pääsi seuraavana päivänä agilitytreeneihin. Uimisen jälkeen pitää pitää yksi vapaapäivä rasituksista, on sen verran rankkaa touhua.
Viimeiset hallitreenit meni mukavasti Nemon kanssa. Jälleen tehtiin lyhyttä suoraa rataa, jossa muutamia kinkkisiä kohtia, poispäin käännös pitkällä este välillä, okseria, keppikulmia ja kontakteja. Kaikki onnistui, pientä hienosäätöä, parasta!
Kohta ollaankin Nemon kanssa kovassa tikissä, sillä viikonloppuna tehtiin ensin aamusta pidempi lenkki koko lauman voimin ja sen jälkeen mun teki mieli pitkästä aikaa juoksulenkille, joten päädyin ottamaan ekaa kertaa Nemon messiin. Pojalla tuntui olla virtaskaa, kun klo 7 asti oli tehokkaasti yrittänyt herättää mua nuolemalla naamaa, vaihtamalla paikkaa sängyssä sata kertaa, huokailemalla raskaasti, tepsuttelemalla lattialla ja vinkumalla :P Tuplalenkityksen jälkeen malttoi taas pötkötellä.
Viimeisenä pari videopätkää uima-altaalta, suosittelen laittamaan äänet pienelle tai kokonaan pois ;)
... Meinaan hyllyputki agilitykisoista Nemon kanssa. Oltiin Janakkalassa neljällä radalla ja kaikilta tuli hylätty.
Nemo oli kyllä hyvässä vireessä, huomasin sen jo heti ekaa rataa odotellessa, kun otti muhun hyvin kontaktia ja meni itsekseen paikkamakuuseen nameja tapittaessaan! Nemohan ei ole ollut koskaan kovin hyvä makoilemaam missään ;) (Muistan huolestuneeni, kun Luna oli meillä ekaa viikkoa ja kävi keittiön matolle maate 8vkon ikäisenä keskellä päivää! Olin varma, että se on jotenkin kipeä, sillä Nemolta ei vastaavaa löytynyt ensimmäisiin vuosiin.. ;D) Se on lähes aina sata lasissa ja rauhoittuu pitkälleen vasta illalla, kun kukaan ei liiku enää mihinkään.
Itsekin olin positiivisella mielellä ja hyvässä vireessä, mutta aina tuli jotain pientä takkua. Kolme rataa oli kuitenkin hyviä. Yhdellä radalla kaaduin heti alussa ottaen tukea puomista, tuli hylly, enkä sitten keskittynyt kunnolla, jolloin Nemo pääsi sinkoilemaan. Seivattiin tilanne kuitenkin vielä hienosti viimeiselle radalle ja positiivisin mielin kotiin. Olisihan se tietty ollut mukava saada niitä tuloksia ja nähdä vähän aikaa. Tuplanolla olisi ollut unelmien täyttymys ;) Noh, toivotaan, että tämä hyllyputki saadaan pian poikki.
Kiitos matkaseuralle Hannalle ja Martille mahtavasta reissusta, hyvä meidän tiimi! Kiitos myös videoista:
1. rata, hypäri
- Kun Nemo karkasi tokalta esteeltä, en hämääntynyt, vaan kehuin heti, kun Nemo tuli takaisin ja niin ollen pakka ei seonnut, koira jatkoi tekemistä mun kanssa motivoituneena! Tätä tilannetajua multa harvemmin löytyy.
- Nemo irtosi superhienosti putkiin
- Hyllytys kohdassa en ilmeisesti kääntänyt tarpeeksi katsetta koiraa kohti ja olisi pitänyt enemmän pyytää sitä oikeaan käteen, kun kerta hyppäsi saman hypyn takaisin päin, tällaista en ollut ajatellut, että voisi edes tapahtua
- Keppien jälkeen takaakierto oli itselle haaste, mutta en hätköinyt ja sain jalkaterät oikeaan suuntaan!
- Lopun suoralla putkella mun putkijarrun ajoitus toimi hyvin ja Nemo kääntyi pienellä kaarteella eli sanoin Nemon nimen heti, kun meni putkeen ja kutsuin vielä uudestaan kun tuli putkesta ja taisin siihenkin vielä kehaista päälle
2. rata, agirata
- Nemo pysyi hienosti lähdössä, vaikka menin kahden hypyn taakse ja rimat ei pudonneet, kuten joskus on käynyt. Epäilen myös varpaan murtuman aikoinaan aiheutuneet lähtöryysäyksestä, joten harvemmin olen noin kauas uskaltanut lähteä
- Takaakierto vauhdista ei onnistunut, vaikka videolla näkee, että näytin kädellä ja muistan huutaneenikin kierrä, mutta oma linja oli huono, tulin jotenkin siinä sählingissä esteen keskelle ja Nemohan ei tunnetusti kierrä, vaikka uskon sen tietävän, että pitäisi. Ei kuitenkaan viitsi, jos ei ole ihan pakko
- Ja wau, näittekö mikä jarrutus puomin alastulolle! Tätä ei olekaan tapahtunut kisoissa vuosiin ja huomasin huikatakin ylipursuavan innokkaasti hyvä, olin kieltämättä aika hämilläni <3
- Lopussa pituuden takaaleikkaus oli ihan mahtava, ei olla varmaan koskaan tehty sitä, mutta Nemo tiesi mihin päin piti kääntyä, kun huikkasin sen nimen ennen ponnistusta
3. rata, agirata
- Alussa hankala putkeen vienti, jonka varmistelin viemällä ihan suulle asti, jolloin tuli kiire ja takaisin lähteissä tosiaan liukastuin ja otin tukea kädellä puomista, siitä hylly.
- Takaaleikkaukset hypylle ja A:lle meni sujuvasti, vaikka olin jäljessä
- Keinun kumminkin kielsi, typical
- Sen jälkeen mulla iskikin väsy ja vein löysästi kepeille jne.
- Hienosti kuitenkin ehdin putkien jälkeiseen valssiin ja käänsin Nemon ajoissa puomille!
- Ja kun Nemo ei ole enää hanskassa, niin kiertää tyypillisesti myös viimeisen esteen :D Mutta oman löysän ohjauksen piikkiin meni
4. rata, agirata
- Huomatkaa, kuinka terävästi Nemo tulee sivulle ja heiluttaa häntää :) Joka radan lähdössä myös silitin Nemoa, kun jostain syystä oli hyvä fiilis ja teki mieli rauhoittaa ja kehua lähdössä
- Aika moni koira karkasi tuonne ihanaan lyhyeen suoraan putkeen, olin ajatellutkin tehdä pientä vekkiä hyppyjen väliin, mutta niin vaan lähdin rynnimään, kun tuli tunne, että olen jäljessä ja tunnetusti Nemo rynnii vähän lujempaa, kun minä :D
- Keinulle meno oli sujuva, vaikka houkuttimena oli edelleen se suora putki ja edellisen hypyn jälkeen vielä suoraan linjalla kutsuvasti
- Olen myös oppinut tuon, ettei aina tarvi juosta mutkaputken sitä puolta, mihin ollaan menossa, vaan saan katse alhaalla ja jalkaterät oikeaa putken suuta kohti koiran oikeaan päähän! Ei ole ollut helppoa irtoavan putkihullun koiran kanssa. Tässäkin maltti on valttia.
- Ennen A:ta olevalta hypyltä Nemo kääntyi pienellä kaarella, tajusin jäädä tarpeeksi kauas taakse hypystä ja kutsua ajoissa
- Putken jälkeen ehdin hyvin linjalle näyttämään vastakädellä Nemolle takaakierron ja siihen sain täydellisen persjätön (!!) ja koiran vielä oikeaan käteen puomille
- Ja Nemolla jälleen mahtava kontakti puomilla, wuhuu! <3
On tää vaan huikea laji! Ja vaikea :P Tosi paljon on tullut konkreettista oppia Johanna Wutrichin silmän alla ja kun tekemiset perustellaan treeneissä, ne jää takaraivoon ja niitä on looginen käyttää kisaradalla. Olen myös tyytyväinen, että vihdoin uskallan käyttää ja näyttää, mitä me osataan. Joku voisi tietysti ajatella, että hulluko oot, kun kisa toisensa jälkeen hakkaat päätä seinään, ne tulokset kun on todellakin kiven alla. Pakko vaan todeta jälleen, että vaikeat koirat opettaa eniten! <3 Nemon kanssa on aina kiva puuhata yhdessä, meillä on selvästi sielun sympatiaa <3 Ja mikä sen parempaa, kun nähdä oman koiran nauttivan täysillä yhdessä!
Meillä oli jälleen niiiin kivaa, kun saatiin kutsu Kamunkorven kennelipäiville Koirakuntosalille. Mukaan lähti tietty Luna, joka pääsi joka rastille ja teki tosi hienosti keskittyen mun kanssa hommia! Tulee edelleen sellaisia riemunkiljahduksia, kun kontakti oli niin hyvä, ei ottanut häiriötä muista koirista ja iloisesti seurasi, mitä puuhataan seuraavaksi. Alakerrassa pääsi kokeilemaan älypelejä ja ylhäällä paras oli tietysti taas ihanainen pallomeri. Kuvissa Lunan taidonnäyte Dopopallon päällä. Mulla ehkä vielä vähän harjoittelemista tuon oikean palkkakäden kanssa.
Nemo oli myös riennoissa mukana ja pelasi älypelejä sekä sukelsi pallomereen. Älypelit meni välillä voimalla, kun keskittyminen ei riittänyt. Eli kun paiskaa vaan tassulla tai heivaa kuonolla pelilautaa, niin johan namit pomppii :D Tänään onkin Älypelien SM-kisat Kuntosalilla ja mainoksessa komeilee kukas muu kun Luna! ... Ja Ukko :)
Siitä on jo kaksi vuotta, kun nämä riiviöt temmelsi meillä <3 Paljon onnea ja suukkoja 2-vuotiaille! Kuulinkin, että pääkaupunkiseudun pojat ja Ansku äiti olivat eilen juhlistaneet synttäreitä porukalla lenkkeilyn, leikin, piknikin ja lahjojen merkeissä, mahtavaa. Tänään saa kaikki kuusi varmasti extraherkkuja, eikös niin :)
Lunalla riittää virtaa, vaikka muille jakaa! Jännästi tuo nartun (leikatunkin) elämä menee sykleissä, sillä välillä ollaan vaan ja lekotellaan monta viikkoa tai kuukautta putkeen ja sitten yhtäkkiä on riiviömäistä menoa tovi.
Tän hetken parhautta on Lunalla painit poikansa Nugan kanssa. Menoa on hauska seurata (vaikka yleensä ollaan kielletty riehuminen kokonaan sisällä), mutta jotenkin se on ollut hellyyttävää yllättää ne painimasta sohvalla <3 Se on sellaista pehmeää menoa, kuperkeikkaa, pientä hyökkimistä, tassulla läpsyttelyä, leikkiin kutsu asentoa pylly pystyssä, kierimistä ja toinen on koko ajan sohvalla, toinen lattialla. Työpäivän päälle kotiin tullessa tietää, että taas on painittu, kun sohva on kiilautuneena seinään ;)
Mutta kyllä Luna osaa rauhoittuakin, varsinkin illalla tykkää painella portaiden alle omaan rauhaan, vaikka me muut oltaisiin sohvalla. Yksi ilta oli Lunalla päivystysvuoro eteisessä, kun iskä ei ollut tullut vielä kotiin <3 Sitä Luna aina eniten odottaa, iskä kun jaksaa sylittää ja leikittää <3
P.S. Tätä kirjoittaessa iskä ei taaskaan ole kotona, mutta onneksi munkin syli kelpaa <3
Mieheni on sitä mieltä, että blogissa ei sovi julkaista mitään kakkajuttuja :P Haastan silti kaikki näin keväällä: kun keräätte oman koiranne kakat tien sivusta, niin ottakaa samalla siitä vierestä ne jonkun toisen koiran omistajalta jääneet kakat samaan pussiin! Itse olen harrastanut tätä jo kuukauden päivät, josko se vähän vähentäisi sitä negatiivista palautetta koiria kohtaan.
Auringonpalvojat
Ja sitten vielä yksi kakan keräys vinkki, jonka huomasin ystävältäni. Jos ne tulee sellaiseen paikkaan, ettei ole ihan pakko kerätä (hoitamaton alue), mutta kuitenkin joku voi astua päälle eli esim. metsäpolun reunaan, puskan juurelle jne, niin etsi pieni keppi ja iske se siitä läpi + nakkaa pöpelikköön (ei välttämättä toimi ison koiran kanssa). Näin säästetään luontoa, kun ei kulu kymmeniä pusseja päivässä.
Nimim. Kolmen Koiran Omistaja Jolla On Aina Rulla Taskussa ;)
Viikko on taas vierähtänyt ja huomaan päivittäväni blogia vaan viikonloppuisin... Kun vihdoin olen saanut tämän lunkimman elämänasenteen, niin arki-iltana tuntuu ylipääsettömälle istua koneelle, jos sitä ns. omaa aikaa jää työpäivän, koirien lenkityksen/aktivoinnin, kotitöiden ja harrastusten päälle 1h. Enkä yleensä tunnissa mitään päivitystä ehdi tekemäänkään :P
Kerjuuhommia
Viimeisimmistä agikisoista ei ole lapsille kertomista :D Oltiin siis Nemon kanssa Tamskilla 2. pääsiäispäivänä Salme Mujusen ja Esa Muotkan radoilla. Mun pää ei kestänyt suuren luokan kisoja, kun hallissa oli samaan aikaan about 100 koiraa ja 200 ihmistä, niin meteli ja meininki oli sen mukainen. Radatkin oli haastavat ja kaikilla kolmella kosahti heti alkutekijöihinsä. Onneksi saatiin myös hyvää pätkää: vaikeita keppikulmia puhtaasti, Nemo irtosi hyvin, puomin kontakti sujui (!?), keinu meni toisella yrittämällä (viimeksi ei mennyt) ja takaaleikkaukset sujuivat. Huomaatteko nyt korostetaan vaan niitä hyviä juttuja, kuten Treenisuunnitelman ABC luennolla kuulin ruotsalaisten tekevän. Suomessa meillä takerrutaan aina siihen, mikä meni pieleen. Tässä on ajattelemisen aihetta!
Luennolta jäi muuten sekin mieleen, että myös kotona voi treenailla harrastuksiin liittyviä juttuja ja onhan niitä aina välillä kotiläksyksi saatukin... Nyt niitä tuli hiottua Nemon kanssa, kun yhtenä iltana lähdettiin reippaalle laatuaikalenkille. Nemo sai jolkotella vapaana ja välillä pyysin luokse molempiin käsiin, tehtiin seuraamista eri tempoissa ja kääntyessä sekä harjoiteltiin sylkkäreitä. Niin kivaa, täytyy muistaa useamminkin. Nemo on kyllä mahtava, kun on sata lasissa mukana <3
Jaa miten niin kerjään...
Torstain treenit oli mukavat tai siis piiiitkästä aikaa oli ykkösluokkalaisille tehty ratatreeni ja se tarkoitti Nemon kanssa sitä, että saatiin molemmat niitä kauan kaivattuja onnistumisen tunteita! Aika suoraviivaista menoa, mutta myös takaakiertoja, persjättöjä ja väärään päähän putkeen menoa. Saatiin oikein kivaa pätkää ja ajoitusten onnistumisia.
Säikähdin kyllä aika tavalla sillä yhdessä jarrutuskohdassa sanoin Nemon nimen liian aikaisin ja poika rämähti suoraan esteen sekaan, rima vaan lensi ja poika putosi niskoilleen tehden kuperkeikan :/ Oli hurjan näköinen tilanne, vaikka poika juoksikin heti jaloilleen päästessään suoraan putkeen iloisena. Toisella kierroksella pääsin kerrankin puomilla Nemon edelle ja niin vaan kolmosluokan koirakin hyppäsi/putosi keskeltä puomia alas, apua. Tätähän tapahtui alkuun alkeiskurssilla, vaikka aika hyvin me opittiin se koppaamaan ilmasta kiinni :P Luojan kiitos selvittiin säikähdyksellä, Nemo vaikuttaa ihan omalta itseltään, vaikka olen syynännyt sen liikkeitä sen jälkeen useamman päivän. Painelin tassutkin, jos taas varpaat/nivelsiteet olisi ottaneet itseensä, mutta ei tunnu niitä aristavan.
Siis mitä täällä tarjoillaan tänään?
Viikonloppu on kulunut kotosalla ja koirat ovat päässeet reippaasti ulos. Eilen, kun oli aivan ihana aurinkoinen lämmin kevätkeli, niin aamulenkki venyi ja venyi ja lisäksi innostuttiin tekemään vielä illalla toinen pitkä lenkki Pyynikillä. Tänään Nunnu oli taas mulla tallikoirana ja piti niin heitellä frisbeetä kaksin maneesissa, mutta auton tyhjentynyt rengas muutti suunnitelmia. Nyt on frisbee valmiina auton perässä, joten josko tulevalla viikolla sitten!