Talviloma hurahti nopeasti

Komeat kelit lomaviikolla

Lomaviikko hurahti nopeasti! Oltiin koirien kanssa kolme päivää Lapinniemen kylpylässä, mikä meni odotettua paremmin. Nemo oli hellyyttävä, kun tunnisti paikan heti ja juoksenteli iloisena eteisestä olohuoneeseen ja takaisin häntä heiluen. Luna juoksenteli tietty myös, mutta meno pysyi siivona, eikä huonekalut siirtyneet paikaltaan :D Koirat malttoivat olla rauhakseen sisällä ja lenkille lähtökään ei tuntunut rasittavalta, vaikka oltiin kerrostalomiljöössä. Päästiin hisseissä ja ovissa kulkemaan ilman koirakohtaamisia.

Takki on tarpeen, jotain -18 astetta + tuuli

Luna tsekkaa maisemia ja ulkoilijoita jäällä

Viikolle 10 osui jälleen kovat pakkaset ja aurinkoa! Lenkkeiltiin pitkälti Koukkuniemen ja Lapinniemen rantaa sekä Näsijärven jäällä, jonne oli tehty tänä vuonna kävelijöille erikseen lumibaana. Aiempina vuosina on pitänyt joko kahlata lumessa tai liukastella jään reunassa varoen luistelijoita.

Mummun sylissä :D

Nemo lomamoodissa rennosti

Veljenpojan vieressä on hyvä olla

Ja papan sylissä

Yksi lenkki tehtiin Härmälässä vanhoilla kotihuudeilla, kun käytiin samalla jakamassa mieheni LVI-yrityksen (Talotekniikka Borg Oy) mainoksia omakotitaloihin. Samaisessa paikassa on lenkkeilty sen jälkeenkin, koska taloja riittää, eikä niitä mainoksia jaksa kerralla jakaa tuntia kauempaa. Lomalla pidettiin yksi kaupunkipäivä mummun kanssa lounaan ja kauppojen merkeissä, jonka ajaksi koirat menivät omaan kotiin nukkumaan. Oli niin paljon pakkasta, ettei raaskinut auton perässä pitää ja Lapinniemeen ei olisi uskaltanut jättää koiria keskenään. Loppuloma oltiin kotosalla ja koiria nukutti mukavasti ;)

Luna ryntäsi heti lakanoihin, vaikka nukkui toisessa huoneessa mummun sängyssä

Nemon kanssa sohvalla, koska yläkerran pienessä makuuhuoneessa sängystä hyppiminen liukkaalle lattialle liian riskialtista

Viikonloppuna meillä oli lapsuudenystäväni kylässä ja koirat olikin ihanan puhki alkuviikosta, kun vieraan vieressä piti olla koko ajan. Varsinkin Luna tunki väkisin syliin ja sekosi aina sukkiinsa, kun ystävä tuli aamulla ylhäältä alakertaan :) Nemokin iloisena otti rapsutuksia vastaan. Huomio, se on parasta, kun saa olla keskipisteenä!

Nemo keskittyy lumikökköjen syömiseen

Jäällä ei juuri ketään muita keskellä päivää

Lapinniemen rantaa pitkin

Silmä lepää

Tällä viikolla koirien iskä kävi kylässä moikkaamassa ja Luna oli ihan hämillään, mutta meni omatoimisesesti syliin, kunnes vetäytyi taas omiin oloihinsa. Nemo ei ollut yhtään hämillään, vaan suukotteli antaamuksella moneen kertaan.

Auringonnousu

<3

Kummityttöni parson Miisa osallistui ensimmäisiin agilityepiksiinsä kotihallilla Tähtitekniikalla. Pääsin katsomaan ratoja ja napsimaan kuvia. Vauhdikasta ja hyväntuulista menoa! Ensimmäinen putki-hyppy-rata meni sujuvasti, ainoastaan yksi kielto tuli ja toinen rata sitten vielä vauhdikkaammin ja puhtaasti maaliin :) On tainnut tyttö syttyä lajiin!

Häikii

Murujen kans

Täällä odotetaan edelleen niitä kevätkelejä... Näin kuvia Helsingistä, kun oli jo lakaisukoneet liikenteessä ja meillä on Tampereella täällä metsän reunassa vielä about puolimetriä lunta :D Tällä viikolla sitä on tullut joka päivä lisää lumen, rännän ja vedenkin muodossa. Noh, kevätkelit tulee ennen pitkää... Täytyy muistaa, että tää on Nemolle vielä helppoa ja mukavaa eloa, kun ulos lumeen pääsee koska vaan viilentymään. 

Mukavaa loppuviikkoa!

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Mukavaa sunnuntai-iltaa! Täällä on vietetty tapahtuman täyteistä synttäriviikonloppua ja kun edellisestä postauksesta on vierähtänyt useampi viikko, niin päivitetäänpä kuulumiset ranskalaisin viivoin:

 

- Syntymäpäiväni tänään starttasi aamuvarhain Nemon ja Nugan kanssa tallilla. Luna jäi isin viereen jatkamaan unia. Tehtiin pieni maastolenkki Tahdin kera ja pojat pääsivät pihattoon vielä hevosen kanssa rouskuttamaan leivän kannikat. Saivat myös reissussa silityksiä ja rapsutuksia osakseen hevosen omistajilta, voi sitä riemua. 

Tallilta sain kotiin viemisiksi synttäreitten kunniaksi aivan ihanan kotimaisen 20kpl ruusukimpun, jonka väri on cupcake! Näitä kotimaisia Ali-Marttilan ruusuja saa myös ainakin Kangasalan ja Koivistonkylän Prismoista. 7kpl:n ruusukimpun hinta on kyllä korkeampi, kun muilla ruusuilla, mutta tokihan kannatetaan ainoata suomalaisten ruusujen kasvattajaa! <3 Nämä ruusut sitä paitsi kestää pitkään, ainakin kaksi viikkoa kauniina maljakossa. 

Ruusujen väri on cupcake

Päivä jatkui Nemon koiratanssitreeneillä, jossa otettiin kaksi lyhyempää pätkää. Ensimmäisen menin itsekseni, kun sovitin tanssiohjelman liikkeitä musiikin tiettyihin kohtiin. Itsekseen meno on aina nopeampaa, kun koiran kanssa, jotenkin sitä vaan kiiruhtaa huomaamattaan... Pääsin myös improvisoimaan, kun sitten koiran kanssa ensin oltiin jäljessä ja sitten oltiin aikaisessa, joten pakko oli keksiä jotain toimintaa väliin. Sekin on oma taitonsa, ettei jäädy, kun ohjelma ei menekään täysin suunnitelman mukaan (täähän on muuten sama, kun jossain isommissa juhlissa, täytyy aina olla takataskussa pari varaohjelmaa tylsien hetkien varalle). Nemo oli taas täysillä mukana ja ope sanoikin, että poika osaa jo ohjelman alun, joten tylsistymisen välttämiseksi seuraavalla kerralla aletaan hiomaan ohjelman loppuosaa.

Päivän aktiviteettien jälkeen lähdimme vielä Ideaparkiin juhlistamaan synttäreitä kahvin, donitsien ja pienen shoppailun merkeissä. Kerrankin kuljettiin yhtä matkaa joka liikkeessä ja mies tekikin hyviä vaatelöytöjä, jossa sain toimia makutuomarina. Itselleni lähti mukaan farkut ja alusvaatteita. Lisäksi olen saanut kaksi ihanaa korttia, mustikkapiirakkaa ja uuden Nokian kännykän mieheltäni. Iso kiitos kaikille, teitte päivästäni ihanan!

Viikonlopun aamupalapöydässä perinteiset päikkärit

- Lauantaina sain toimia Karhen koulun Match Shown tuomarina pienille pennuilla ja aikuisille. Pentuja oli ilmoittautunut sen verran, että kaikki saatiin palkittua. Aikuisia koiria olikin sitten enemmän ja 8:lle sain antaa palkinnot. Kaikki lapsiosallistujat ansaitsevat kyllä kunniamaininnan, niin hienosti esitettyjä koiria! Päivä jatkui ystävän kanssa kahvitellessa ja lopulta koti-illalla kahden hyvän ruoan, leffan ja saunan kera. 

Arvaa, missä on mun paikkani... ;)

- Perjantai-iltana oli vuotuinen Pirkkalan Koirakerho Piskien epävirallinen agilitykilpailu, johon olin tehnyt valmisteluja viikon mittaan useampana päivänä. Kuinka siinä aina onkin niitä liikkuvia osia: ratapiirros, lähtölistat, talkoolistat, sihteerinlaput, palkintojen hankinta ja pussitus, tarvittavien tarvikkeiden pakkaus (kynät, teipit, sekuntikellot, pilli jne), uusien säkäluokkien rimojen korkeudet ylös jne. Viime hetken peruutuksia tuli, joten ilta mentiin pienellä porukalla hyvässä hengessä ja jokainen sai palkintopussin lähteissään. Oli mukava jälleen harjoitella tuomarin hommaa. 

- Torstaina käytiin Nugan kanssa eläinlääkärissä, kun pojalla oli erinäisiä pieniä vaivoja: pöhöttynyt olemus, hieman ylipainoa tiukasta ruokinnasta huolimatta, harventunut karva ja ponnistusvoimattomuus, ei enää suostu hyppäämään auton perään. Oivan eläinklinikan tuttu ihana Saila tutki pojan perin pohjin, otettiin kaikki mahdolliset verikokeet, kuunneltiin sydän, ultrattiin sydän, maha ja eturauhanen sekä kopeloitiin selkä ja jalat. Vahva epäilys oli kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja seuraavana päivänä labratulosten tultua se oli selvä. Nugalla on kilpirauhasen vajaatoiminta, johon saa nyt ruoan mukana aamuin illoin puolikkaan tabletin kilpirauhashormonia. Kuukauden päästä otetaan kontrolli verikokeet ja katsotaan, onko lääkkeen määrä sopiva. Humoristinen yksityiskohta on se, että jos lääkkeen määrä on liian suuri, niin koirasta tulee erittäin vilkas... Tota joo, Nuga on jo tällaisenaan ihan tarpeeksi vilkas hassuttelija! Onneksi löytyi syy ja muut verikokeen tulokset näyttivät olevan hyvät ja raja-arvoissa. Nyt toivotaan, että pienen pojan olo alkaa helpottua pian <3

Samaisella reissulla tehtiin vanhoilla kotihuudeilla Pirkkalan Vähäjärvellä lenkki. On se vaan kaunista aluetta järven ympärillä, vehreää ja luontoa. Silmä lepää. 

Nemon lapsuudenkoti taustalla (aikamoinen remppa tehty julkisivuun)

Vähäjärvi siintää takana

Luna haaveilee uimisesta... ja sorsista. Samassa paikassa sai ensikosketuksensa veteen noin 8-vuotta sitten

- Maanantaina saatiin kaveri Martti parson meidän kotihuudeille lenkille ja sekkailtiin Pirkkahallin lenkkipoluilla tunnin verran. Mulla käsissä pojat ja Hannalla Martin lisäksi Luna. Kivasti meni, joskin pientä alkuinnostusta oli havaittavissa. 

- Edellisellä viikolla meillä oli agilityn vapaaharkan viimeinen kerta ja Nemo oli jälleen vauhdissa. Tällä kertaa ei tainnut mitään haaveria sattua, mutta olin tyytyväinen, että kurssi loppui siihen. Tuntui, että joka viikko poika oli enemmän ja vielä vähän enemmän kierroksilla... Toka viimeisellä kerralla jätettiinkin suosista agility väliin ja otettiin vaan tanssiharjoituksia kentällä. Ajattelin, että saa poika laskea kierroksia ja minimoidaan loukkaantumisen riski. Nemollahan ei ole koskaan viikko riittänyt agilityn kierrosten laskemiseen ja joka toinen viikko treenitahti olisi ollut sopiva.

Nemo odottaa vuoroaan

- Syyskuun ekalla viikolla 6kk:n ikäinen collie Penni kävi kanssa tutustumassa agilityn saloihin. Rohkeasti sujahti putkeen ja hypytkin lähti sujumaan jo kahden yli namilätkälle, fiksu poika saatu sukuun :) 

- 9.9. Paraisten pentunäyttelyssä Sandi (Finding Nemo's Santa Baby) yllätti iloisesti olemalla ROP-pentu ja saaden KP ruusukkeen sekä hyvän arvostelun. Parsonpentuja oli ollut yhteensä neljä kehässä. Onnea Sandille ja perheelle <3 Olen teistä ylpeä! Kaunis ja raamikas tuo tyttö on!

Aamulenkin varrelta

Siinä meidän syyskuun alkupuoli kiteytettynä. Vielä tuleva viikko on täyteen buukattu, mutta sitten lokakuussa otetaan jo rennommin, vaikka kaikkea kivaa puuhaa on loppuvuoteen luvassa. Se on tärkeää, että jaksaa taas pimeää aikaa. Oma tunnelmansa kyllä aina syksyssä on, kun lenkin jälkeen saa käpertyä sohvalle viltin alle, laittaa villasukat jalkaan, juoda lämmintä ja polttaa kynttilöitä. 

Tunnelmallista syyskuun viimeistä viikkoa! <3

Kauniita auringonnousuja/laskuja on nyt nähty lähes päivittäin

Taivaan kuviot

P.S. Meillä töissä on osallistuttu valtakunnalliseen kävelykilometrikisaan syyskuun ajan ja ylös tulee laittaa päivän aikana ulkona kävellyt kilometrit. Mulla ei ole ollut tietoa matkoista, lähinnä aikaa olen vaan katsonut. Latasinkin Sport Trackerin puhelimeeni ja kylläpä on hidasta meidän etenemisen n. 3,8km/h. Kaikki kolme käy vuorollaan tarpeillaan ja pojat oikeasti pysähtyy noin 10m välein merkkailemaan... Ekoina päivinä hoputin niitä vaan eteenpäin, jotta itselle tulisi lämmin ja enemmän kilsoja, mutta sitten totesin, että saan vaan itseni kiukkuiseksi, joten nyt taas on vaelleltu lähihuudeillla kaikeassa rauhassa 1-1,5h/pvä. Mutta kiva kannustihan tuollainen kilsojen/minuuttien/askelten ylös merkkaaminen on, kannattaa kokeilla. 

Syksyn sutinaa

Kymmenisen vuotta sitten viime viikon kalenteri olisi ollut ihan normaali: joka ilta jotain menoa. Nyt se oli ihan liian täynnä, mutta kyllä yhden sellaisenkin jaksaa, kun tietää, että kiireettömiä päiviä on tulossa. Aikoinaan yksi hauskimmista päivistä oli se, kun aamu alkoi yo-kirjoituksilla, sitten työhaastatteluun, tallille hoitaan hevonen ja pitään lapsille ratsatustunnit (3h) ja illan kruunasi vielä treffit. Kaikkea sitä ehti silloin.

Finding Nemo's Casino Royale eli Ässä

Viime viikko oli siis tällainen:
                              
MA töiden jälkeen agilityn jatkokurssin viimeisen tunnin pito ja seuraavan päivän episten palkintojen haaliminen, pussittaminen ja viime hetken paperityöt
                      
TI töiden jälkeen agilityn epävirallisten kisojen pääjärkkärin ja tuomarin rooli klo 17-21. Uni ei tullut illalla ihan heti silmään, sen verran suuria tunteita aiheutti nuo kinkerit. Varsinkin omien oppilaideni onnistumiset sai tuomarin silmäkulmaan kyyneleet! Se tunne, kun toiset on tahkonneet useamman vuoden ja vihdoin sitten ne palaset loksahtaa kohdalleen. Sain vielä yhden nuoren oppilaan isältä tunnustuksen: Tyttö sanoi autossa, että olet paras ope ikinä! <3 Tuntuu hyvälle, kun näkee koirakon selvän edistymisen ja tajuaa, että niistä omista vinkeistä ja tietynlaisista harjoituksista on ollut hyötyä. Sanoinkin, että me on menty hurjasti eteenpäin (oppilas, koira ja opettaja, kaikki yhdessä!).

Milo (Finding Nemo's Tomorrow Never Dies) kävi uimassa, äitinsä (Finding Nemo's Annastiina) ihmetteli rannalla

KE Töiden jälkeen kummipojan 1v synttärit. Ihana iloinen poika soitteli lahjaksi saatuja marakasseja ja kiipesi jokaisen vieraan syliin.
                     
TO Töiden jälkeen kauppaan ja vimmattu siivoaminen ympäri kotia sekä etu- että takapihalla viikonlopun tapahtumaa silmällä pitäen.

Kasvattitapaaminen Arboretumissa

PE Töiden jälkeen kampaajalle ja viimeisillä voimilla kauppaan, jonka jälkeen valkosuklaamousse-juustokakun teko jääkaappin tekeytymään.
                       
LA Aamu kasvattipäivän tarjoiluja valmistellessa ja paikkoja laitellessa. Klo 12 nähtiin Arboretumissa ja tehtiin tunnin lenkki pitkin poikin. Paikalla myös Tampere Maratonin juoksuporukkaa, jota kannustettiin ohi mennen. Sadekeli/muut menot verotti porukkaa, mutta paikalle pääsi kuitenkin Nemon lisäksi A-pentueen ihana Ansku ja B-pentueen Helmi, Milo ja Ässä. Parsonlenkin jälkeen hurautettiin meille kahville ja laitettiin omat koirat autoon, joten Ansku ja Ässä (äiti ja poika) pääsivät sisälle synnyinkotiinsa mukaan kemuihin. Oli mukava jutustella kuulumisia ja tällä kertaa ehti höpötellä jokaisen kanssa, kun meno ei yltynyt liian villiksi. Oli ihana nähdä teitä jokaista, kiitos kun tulitte <3 Erityisesti ilahdutti tietysti ne lukuisat märät suukot ja hepulit, mitä kasvateilta sain ensikohtaamisella.

Mikä ihana ilme <3

Ässän kanssa

SU Aamulla klo 8 tallille hoitamaan heppa ja sieltä suorilta Hyvinkäälle koiranäyttelyyn Helmin perheen kanssa. Yllättävän kivuttomasti meni odottelu, vaikka se venyi kahteen tuntiin. Ilma oli etelässä aurinkoinen ja koirajuttua riitti. Helmi käyttäytyi tosi lunkisti isossa koiratapahtumassa, vaikkei juuri niissä ole käynyt. Hengaili iloisena, seuraili toisten touhua, moikkaili koiria ja toki lähti mukaan, jos toiset parsonit aloittivat porukalla huutorallin. Jännitettiin porukalla, kuinka Helmin käy, kun arastelee kynsien leikkausta ja pöydällä oloa. Vihdoin tyttö pääsi kehään omistajansa kanssa ja meni letkan ekana iloisena häntä heiluen hienosti hihnassa ravaten. Pöydällä sitten alkoi jännittää, mutta loppupeleissä sekin sujui! Pöydän jälkeen kuitenkin fiilis oli muuttunut ja Helmi hieman poukkoili, eikä olisi seissyt paikallaan tuomarin pöydän edessä. Tulokseksi tuli H, voi harmi. (Tää reissu oli tietoinen riski, kun tuomari vaihtui virolaisesta suomalaiseen, mutta kokemuksen kannalta otettiin).
                      
Amatöörinä en ottanut aamulla saksia mukaan, kun kuvittelin, ettei niitä tarvita. Helmillä olisi kuitenkin tarvinnut hännän hapsuja vähän siistiä ja ehkä hieman tassujen karvoja. Yritin lainata saksia muilta parsonisteiltä, mutta ensimmäisellä ei ollut kun harvennussakset ja toinen ei suostunut lainaamaan, wtf?! Taisi olla kilpailuhenkinen, kun samaan kehään oltiin menossa :D Tällaista ei olekaan ennen parsonisti piireissä tullut vastaan, päinvastoin on ollut hyvä yhdessä tekemisen meininki, vedetty yhtä köyttä. No eipä siinä, en siistinyt häntää, ajattelin ettei se välttämättä ole niin justiinsa, mutta kyllähän siitä sitten paperissa oli maininta, auts. Summasummarum, kiitos Helmin perheelle, kun jaksoitte lähteä reissuun "koko perhe, koko päiväksi". Onneksi oltiin kotona n. 16.30, joten jäi hetki aikaa huokaista (ja kirjoittaa blogiin, mikä sekin käy välillä työstä ;).

Helmi (Finding Nemo's Diamonds Are Forever) kehässä

Häntä heiluen

 

Helmin arvostelu, Hannele Jokisilta:

Liian pyöreärunkoinen narttu. Riittävän pitkä pää, mutta kovin pyöreät, isot silmät. Korvat tulisi olla paremmin asettuneet. Voimakas luusto. Sopivat takakulmaukset. Ei parhaassa karvassa, eikä oikein viihdy kehässä. Liikkuu ajoittain hyvin. 

 

Kaunis tyttö <3

Ihana, ihana viikko takana! Täällä viikolla vielä on viimeinen agilityn korvaustunti ja muutamat treffit sovittu, mutta ennen kaikkea kalenterissa on niitä vapaita iltoja, kun ehtii laskea kierroksia ;) ... Ja jos malttaisi vaikka vaihteeksi nukkua.
       
Reipasta uutta viikkoa!

 

No joo, ehkä sitä olisi pitänyt vähän siistiä, my mistake!

Marraskuun mietteitä

Se on jo marraskuu, vuoden haastavin kuukausi, kun on niin pimeää ja jouluunkin vielä aikaa... Aamulehti oli listannut marraskuun hyviä puolia, äkkiseltään tuntuu, että keksiikö itse yhtäkään ;) Toisaalta nyt saa jo pikkuhiljaa mietiskellä joulujuttuja, polttaa kynttilöitä ja juhlia pikkujouluja, ainakin kolmet on tiedossa, jippii! Olen myös haudutellut joulukalenteriasiaa, lukisitteko tänäkin vuonna blogijoulukalenteria?

Näsikalliolla Nemo flexin päässä

Viime viikolla Nemo kävi fyssarilla ja pientä kireyttä oli takaosassa. Nemo silmin nähden nautti koko tunnin ajan ja me fyssarin kanssa parannettiin jälleen koiramaailmaa ;) Lenkkeiltiin myös koko poppoo Finlaysonilla ja Näsikalliolla, mikä on koirille hyvää viihdettä, kun tapahtumia piisaa ihan Tallipihalta lähtien. Lelulaatikko oli myös ahkerassa käytössä ja ihana huomata, ettei Nuga enää hotki kaikkia leluja kurkkuunsa. 

Nemon ja mun tämän vuoden/koko historian viimeiset agilitykisat oli Janakkalassa viime sunnuntaina. Taukoa lajista oli tullut kuukauden verran ja se teki hyvää, niin kun aina. Nemo oli hyvin kuulolla ja saatiin paljon onnistumisia, mutta niin vaan jokaiselta radalta hylätty, yllätys :P Tässä videointia, kiitos taas Hannalle siitä ja matkaseurasta & oikein mukavasta tyttöjen päivästä. Janakkalassa on kyllä yhdet parhaista järjestelyistä, sillä puitteet on kohdillaan ja aikataulut pitää, ellei ole jopa aikaisessa. Neljä starttia oli juostu n. 3,5h:ssa! 

Ekalla radalle lähteissä jännitti taas niin, että jalat tuntui ihan hyytelölle. Takaaleikkauksessa taisin ajautua liian pitkälle ja seuraavan esteen taakse piti tehdä valssi, mutta sähläsin jotain persjättöä extempore. Hyllytys kohdassa käsi oli kyllä suht alhaalla ja olin jo esteen luona, mutta niin vaan Nemo oli lukinnut hyppy-putken ;) Ei kuitenkaan suurempia karkaamisia, vaikka pituus meinasikin ylittyä väärästä suunnasta. Ehdottomasti se huonoin rata, jännityksen piikkiin. 

Toinen rata oli hyvä! Ehkä alussa valssasin vähän löysästi, mutta pysäytyskuvassa olen lähtenyt valssaamaan jo Nemon ponnistaessa ja katson koiraa, mutta niin vaan se sujahtaa putkeen, mikä varsinaisesti ei itsellä käynyt edes mielessä, että sinne menisi tuossa kohtaa. Kepeillä pystyin hyvin edistämään ja niin ollen seuraavat kuviot meni aika nappiin. Kaarteet toki on pitkiä, sillä vauhti on melkoinen, enkä osaa jarruttaa menoa tarpeeksi.  

Kolmannella radalla aloitus oli suht haastava kahden ansan (putki ja puomi takana) vuoksi ja se sujui. Ennen keppejä tehty saksalainen oli uberkökkö, sillä kammoksun sitä, enkä edes rataan tutustuessa kävellyt sitä niin, mutta päätin ottaa härkää sarvista ja kokeilla, olenkin ylpeä, että tein sen ja virheittä. Keppien jälkeisessä hyppykuviossa en voinut kuvitellakaan, että kaarrattaa takaisin keppien väliin, kun itse seisoin puomin lähdössä käsi alhaalla. Todella harmillinen hylly, Nemon erikoinen. 

Viimeinen rata olikin sitten paras ja niin lähellä nolla! Kääntyi suorasta putkesta putkijarrulla mageasti. Keppien jälkeisellä hypyllä kääntyi mageasti ja takaakierto ennen A:ta oli loistava, nopea. A:n jälkeen lähti tsekkaan keinua ja vaikka olin oikeassa kohdassa esteen edessä jalat ja käsi oikeaan suuntaan, niin hyvin näkee videolta, mikä on Nemon tahto :D

Sanon kyllä vähän soo soo näin jälkeen päin kolmosen koiralle. Radalla huikkasin sen juostessa putkeen, että "Se oli niiiin hyvä", tarkoitin meinaan rataa siihen asti. Lopussa oli vielä pakko tehdä vastakäännös, jotta voi sanoa tehneensä ;) Sekin tuntuu aina niin vaikealta siis kaikki missä koira on selän takana, kun ei tiedä, mitä siellä tapahtuu. Mutta tosiaan tällaista on aksa Nemon kanssa niin treeneissä, kun kisoissakin. Viime kesä taisi olla ensimmäinen, kun saatiin jotain radan pätkiä treeneissä nollana eli meidän koko 7 vuoden historian nollat on kyllä aika vähissä, suorastaan ihmeitä :)

Loppu vuosi pidetään ansaittua taukoa agilitysta ja katsotaan, jos tammikuussa päästään johonkin yksityiselle vielä kevyesti treenaamaan. Fiiliksen mukaan mennään ja katsotaan, josko vielä tulevana kesänä jotain kisatsempaloa. 

Kisapäivänä jaksoi vielä heittää tallireissun Nugan kanssa ja pestä hevosen varusteet kaupan päälle. Illalla ehti useammaksi tunniksi sohvalle chillaileen eli aika täydellinen päivä :)

Torni hotelli taustalla

Tää viikko lähti käyntiin vähän takkuisasti, kun Luna aiheutti maanantaiaamun kunniaksi sydämentykytyksiä imuroimalla lenkillä suklaakonvehdin. Käsi oli sen kurkussa ja huusin ääneen, että: "Et kai sitä minttu(tummaa)suklaata vaan vetässyt"! :D Kyseessä taisi olla tuoksusta päätelleen maitosuklaa, eikä siitä mitään oireita tullut, onneksi. Aika pahoja tuollaiset "ansat" pimeässä, vaikka olin nähnyt tyhjän konvehtirasian muotin, niin en ehtinyt kissaa sanoa, kun jo meni huiviin. 

Nunnu ei välitä seisoskelusta

Eilen käytiin parsonlenkillä Ylöjärvellä Soppeenharjulla Nemon ja Nugan kanssa. Pojilla oli kivaa, kun vanha tuttu Ellu oli mukana lenkillä ja tyttöä pääsi moikkaamaan <3 Lenkillä mukana myös joviaali poika Aapo, mutta se nyt ei meidän poikia liiemmilti kiinnostanut ;) Lunaa ei paljon lenkkeily hotsittele nyt, se pysyttelee mieluummin sisätiloissa: sylissä, peiton alla tai saunassa :)

Luna syliluuta <3

Ihana arki

Arki on täällä! Jo kolme viikkoa on tullut paiskittua töitä loman jälkeen. Energiataso on ollut aika korkealla, johtuen varmaan näistä ihanista aurinkoisista ja kuivista syyspäivistä. 

Harrastukset on pärähtäneet käyntiin ja huomaa, ettei iltaisin ihan ihmeitä koirien kanssa ehdi. Lenkityskin on niin erilaista, kun lomalla. Aamulenkillä on vaan mentävä eteenpäin kelloa vilkuilleen, jottei myöhästy töistä, kun lomalla saatettiin seistä kadun kulmassa minuuttitolkulla koirien haistellessa, istahtaa puiston penkille tai kiertää vähän pidempää reittiä kotiin. 

Lunasta huomaa, että arki on tullut taloon eli kun ollaan päivät pois kotoa, niin vetää aikamoista rallia illalla, sitä perinteistä kuperkeikkaa & piehtarointia sohvalla, josta putoaa välillä lattialle ja sitten kauheella spurtilla eteiseen ja taas takaisin sohvalle... Pojilla on siinä ihmettelemistä. Vaikka kyllä noi kaikki kolme on taas osoittaneet sen, ettei meidän ihmisten auta iltaisin olla samaan aikaan pois kotoa, kun alkaa kamala huuto ja ralli. Näin on siis ollut muutaman kerran, kun esim. mies on lähtenyt treeneihin ja itse olen ollut matkalla treeneistä kotiin. 

Tällaista häpeninkiä meillä on ollut kuluneina viikkoina: 

- Mejä-päivä Lunan kasvattajan luona. Luna jäljesti 'haavoittunutta metsän eläintä' oikein mallikkaasti keskittyen. Vauhti oli melko kova, mutta sain liinassa jarrutettua, jottei tarkkuus kärsi. Maalissa odottanut sorkka ei neitiä juurikaan kiinnostanut. Nemo jäljesti myös oikein hienosti, merkaten kulman ja sorkkaa kantoi hyvän matkaa metsästä metsäautotielle, eikä olisi luopunut siitä ollenkaan, niin ylpeä oli saaliistaan!

- Koirien trimmaus tahtiin 1 koira / vko, ensin Luna, sitten Nuga ja viimeisenä Nemo. Sujuipa se kivuttomasti, ehkäpä tässä on jotain tullut opittua vuosien varrella ja ei kai noi nyt enää niin kauheasti rimpuile, kun tietää, ettei ole vaihtoehtoja.

- Nuga on ollut oikein hellyyttävä vilkas pusupoika, aina valmiina leikkimään ja pusuttelemaan naaman märäksi. Miehelleni ja Nugalle on kehittynyt erityisen hyvä suhde, leikkiä ja painia riittää joka päivä hyvässä hengessä. Nuga on myös jatkanut mallikasta tallipojan pestiään, ei voi kun ihmetellä, kuinka tuo elohiiri hengailee hevosaskareiden lomassa narun päässä coolisti ja parina viime kertana on halunnut nuuskutella sitä isoa samettiturpaa <3

- Nemon kanssa kisaamassa agilitya neljän radan verran Janakkalassa. Ensimmäinen rata, hypäri, oli vaikein, siitä 5vp ja pitkiä kaarteita. Kolmelta agiradalta hyllyt, kun putket kutsui kiitettävästi, eikä kaikki takaakierrot onnistuneet. Myöskään yksikään takaaleikkaus ei onnistunut, vaikka ne on ollut pitkään jo meidän bravuuri. Muuten kuitenkin Nemo hallinnassa ja muistin kehua onnistuneissa kohdissa, hyvällä fiiliksellä vedettiin. Nemo oli kuin pikkupoika uuden palkkalelunsa kanssa, aivan tohkeissaan heitteli ja suolisti saalistaan. Päivän kruunasi Hannan ja Martin ensimmäinen serti! Voitteko uskoa parsonille serti noinkin kovassa sakissa! Sen kunniaksi käytiin herkuttelemassa siivillä :P

Kaksi kesän kisarapsaa on jäänyt välistä, joten maininnat niistä: Sastamalassa toukokuussa Jari Helinin kolmella kivalla radalla, siivoa menoa hyl, 10vp ja 5vp. Ylöjärvellä elokuussa Piirinmestaruuskisoissa hyl, 10vp ja joukkueradalta 5vp. Ylöjärven Koirakerhon medi-joukkue sijoittui 4.

Tulevalla viikolla onkin kaksi joka syksyn perinteistä tapahtumaa eli Pirkkalan Piskien epikset, jonne menen tuomariksi ja omien kasvattien tapaaminen, jossa ohjelmassa noseworkia, rallytokoa ja agilitya. 

Sellaista päiväkirjamerkintää tällä kertaa :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Kuvat kesätreeneistä, kun sain ekaa kertaa valokuvaajan Mutalaan mukaan