31.12.2018

Puhtaalta pöydältä

Nemo lähtee uuteen vuoteen puhtaalta pöydältä, sillä kävi hammaskiven poistossa lauantaina ja suu röntgenkuvattiin samalla. Päällisin puolin ja kuvissa ei näkynyt mitään hälyyttävää ja sainkin kiitosta hampaiden pesusta, mutta hampaita joudutaan silti poistamaan, koska ientaskut ovat liian syvät. Ne saisi olla korkeintaan 4mm ja Nemolla on alakulmureissa 10-12mm ja lisäksi reunimmainen yläetuhammas täytyy poistaa eli yhteensä kolme hammasta. Tilanne ei ole kuitenkaan akuutti, koska ientaskut olivat jo kaksi vuotta takaperin yli rajojen, mutta lääkäri armahti meitä silloin ja päätti, että ei tarvi poistaa, jos tilanne stabilisoituu. No, edennyt se oli kumminkin. Kyseessä on iso kirurginen toimenpide ja kuinkahan paljon mua taas jännittää, kun pelkkä hammaskiven poisto vei ruokahalut ja yöunet. Jonotetaan nyt peruutuspaikalle tammikuulle ja jos sellaista ei tule, niin operaatio siirtyy huhtikuulle, kun lääkäri palaa omalta sairauslomaltaan. Summasummarum, olo on omalla tavallaan helpottunut, koska nyt taas tiedetään, missä mennään. 


Eläinlääkärin opasteet

Lääkäri sai taas iloisen vastaanoton, kun Nemo kävi moneen kertaan hyppimässä sylissä. Sydän kuulosti kuulemma erinomaiselta ja lääkäri kehaisi, että Nemo on stereotyyppinen terrieri, niin kaunis. Nemo heilutteli häntää vielä monta minuuttia lääkärille rauhoitusaineen saatuaan. Eihän tollaista pysty vastustamaan kukaan!


"Äiti, mä oon ihan hereillä, nyt sitä ruokaa!"

Hullun koiranaisen perjantaiaamu alkoi myös karmean hauskalla tilanteella. Istuin aamupalapöydässä ja Nemo kerjää lattialla vieressä. Ihmettelin, kun mälvää ja aukoo suutaan vähän väliä. Kun olin saanut syötyä, niin nousin katsomaan, onko hampaanväliin jäänyt jotain. Tyypillinen terrieri tietysti laittaa leuat kiinni, eikä sinne suuhun niin vaan katsota. Siirryin sitten leukaperiin ja tunsin heti, että joku kova sormenpään kokoinen patti siinä on (ehdin kelata, että tässä se 10v pelkäämäni syöpäpatti nyt on, toisella puolella ei ole samanlaista ja lääkäri saa sen kyllä samantein seuraavana päivänä katsoa, elämä vaan lipui filminauhana silmien edessä aamutokkurassa), kunnes laitoin sormeni leukaperiin ja nappulahan sinne oli jäänyt jumiin :D Tilanne aiheutti hysteeristä naurua vielä töissäkin ja jopa miestä nauratti story, vaikka yleensä ei pysty samaistumaan näihin mun ylenpalttisiin huoliin koirista.


Nuga luottaa


Lunakin luottaa niin, kun aina


Me juhlitaan tänään ystävien häitä ja seuraavaksi lähden rientämään kampaukseen, ihanaa! Maanantaivapaa tuntuu kyllä aina erityisen mukavalle ;) Mummu on lupautunut tänään koiravahtiin, joten saadaan hyvillä mielin juhlia niin kauan, kun jaksetaan.  

Muistakaa pitää koirat sisätiloissa klo 18-02, vaikka eivät raketteja pelkäisikään. Siitä huolimatta voivat lähteä karkuteille tai joutua raketin eteen. Turvallista vuoden vaihdetta!


Nemolla hyvät unenlahjat

26.12.2018

Baby it's cold outside

Pirkanmaalle saatiin valkoinen joulu ja keli vaihteli kovasta pakkasesta (-17) lämpöasteisiin sekä lumisateeseen. Tänään paistaa aurinko! 


Kotipuisto

Joulunvietto alkoi heti perjantaina 21. päivä töiden jälkeen ja päivät menivät sen verran sekaisin, ettei aatto tuntunut aatolle. Tärkeintä kuitenkin, että joulufiilis on ollut 6 päivää putkeen tai jos rehellisiä ollaan, niin mullahan se on ollut tänä vuonna lähes koko joulukuun, hih. 

Lauantaina virittäydyttiin leppoiseen tunnelmaan koirien kanssa lenkkeillen ja sohvalla pötkötellen. Katselin joululeffan ja lueskelin, koirat olivat äärimmäisen tyytyväisiä kainalopaikoista. Mies juoksenteli silloin vielä kaupoissa ja lahjoja viemässä. 

Sunnuntaiaamusta vietiin Nugan kanssa tallille Tahdille perinteistä jouluomenaa ja käytiin harjailemassa. Tahti ei olisi ensin tullut pois pihatosta hoitopaikalle, kun oltiin ilmeisesti liian aikaisin liikenteessä. Lopulta, kun oli herkutellut aikansa, niin ei olisi millään palannut takaisin pihaton puolelle. Joskus tekee hyvää, että hevosia käy moikkaamassa ilman, että niiden täytyy lähteä töihin, se vahvistaa erilaista yhteyttä. Maalta palatessa poikettiin vielä parilla ovella viemässä lahjoja. 

Päivä jatkui (koirien) mummun kanssa hautausmaakierroksella, saunalla ja lopulta jouluruoan, lahjojen ja juustojen maistelun merkeissä. Mukaan saatiin myös pappa. Koirat olivat niin innoissaan sekä mummun, että papan huomiosta. Syliä ja rapsutusta riitti jokaiselle. 


Juhlalookissa <3


Nyt tarkkana, kun pappa ottaa ruokaa! ;)


Luna hetken paikallaan


Juustojen maistelua


Mummun kaikkuun on hyvä nukahtaa

Maanantaina laitoin riisipuuron uuniin pidemmän aamulenkin ajaksi. Herkuteltiin perinteinen jouluaaton brunssi ja koirat saivat avata joululahjansa. Nemo ja Luna saivat puruluut ja Nugan kanssa avattiin yhdessä paketista dentastix. Olikin kätevä systeemi, koska yhtään lahjapaperia ei mennyt tällä kertaa pojan mahaan, mutta kuitenkin ols jännittävää, mitä rapisevasta paperista paljastuu. Koirat saivat lahjoja myös mummulta, papalta ja enolta, iso kiitos! <3


Ekat paketit jouluaaton aamuna


Luna on siististi avannut pakettinsa

Aamutouhujen jälkeen ajeltiin mieheni sukulaisiin Ruovedelle, jossa kahvien jälkeen lähdettiin taas lenkille. Maalla on kyllä mukava mennä koirien kanssa, kun ei ole paljoa muita liikenteessä. Majoituttiin uuteen saunan takkatupaan, jossa sitten saunottiinkin nuorison kesken pitkällä kaavalla ja koirat sai olla touhussa mukana. Kiva pieni tila, jossa koiria oli helppo vahtia, etteivät vedä mitään sopimatonta huiviinsa tai keksi muita kepposia. Jouluruoan ja lahjojen avaamisen ajan koirat jäivät turvallisuussyistä häkkeihin takkatupaan. Olivat kyllä aivan väsyneitä ja vanhemmat kuorsasivat jo alkuillasta, mutta Nuga istui ja yritti pitää silmiä auki, vaikka silmät lurpsui ja pää notkahteli välillä. Hassu poika <3


Ruovedellä laivarannassa


Mun murut


Takan lämmössä


Nemo tsiikailee isoista ikkunoista pihalle


Luna valmiina auttamaan miehen serkkua älypelin kanssa
(nää erilaiset puupalikoista tehtävät älypelit oli tän joulun hitti, riitti monella pähkittävää)


Kissatyyny sai sydämentykytyksiä aikaan, niin Nemolla, kun Lunallakin


Thaimaalainen talo, huomaa takana palmu nojaamassa taloon

Tiistaina kävin aamulenkillä Runebergin polulla ja lähteellä. Ei ketään vastaantulijoita ja Nemo sai juosta vapaana sydämensä kyllyydestä. Lähteen alueella toki otin sen kiinni, onhan se luonnonsuojelualuetta ja kaiken päälle saattaisi molskahtaa sinne veteen kesken kirmailunsa. Koirat odottivat taas takkatuvassa, kun syötiin päätalossa brunssi, jonka jälkeen saivat maistiaiset kinkusta. Kotiin olikin ihana palata, kun oli kolme täysin väsähtänyttä parsonia kainalossa tuhisemassa <3 Saatiin avata loput lahjat rauhassa. Kiitos kaikille, tuli taas paljon aivan ihania paketteja!


Runebergin polulla


Matkalla taidetta



Lähteellä

Taas onkin sitten koirissa virtaa ihan normaaliin tapaan... Tehtiin kyllä aamun alkajaisiksi tunnin lenkki, joten ehkä tässä tänäänkin saa vielä levätä ilman kitinää vieressä ;)

Leppoisaa Tapaninpäivää!


Tapaninpäivään jäi vielä yksi paketti aukaistavaksi possunkorvia

14.12.2018

Suvun nuorimmat

Nemon ja Lunan suvun nuorimmat eli Christmas -pentue täyttää tänään 1 vuotta! Onneksi olkoon jokaiselle iloiselle ja sosiaaliselle parsonille: Rosti, Sandi ja Ludwig (syntymäjärjestyksessä). Olkoon päivänne täynnä mukavaa yhdessä oloa, rapsutuksia ja herkkuja <3


Ihanat nöpöt sylissä: Ludwig, Rosti ja Sandi


Ja jottei totuus unohtuisi... Terrieri on Terrieri jo pienestä pitäen ;) <3

9.12.2018

Joulutus kiihtyy

Ihana joulukuu! Nyt saa kunnolla jouluttaa ja aika kuluu leppoisissa merkeissä puuhaillen. Täällä alkaa olla jo kaikki valmista joululomaan: kortit, lahjat, siivous ja sisustus :) Vielä pari viikkoa!

Koirilla on ollut pientä extraa, kun treffattiin Hannan ja Martin kanssa ensin lenkkeillen Ylöjärvellä Veittijärvi ympäri ja sitten ilta jatkui glögien merkeissä. Meidän pojat meni autoon, mutta Luna pääsi Martin kanssa sisätiloihin. Jo oli aikakin, että Martti kutsui ihastuksensa kylään, ovathan jo tunteneet 8 vuotta ;) Vaikka olihan se sitten alkuun aika kiihkeää menoa, kun Luna tutki kaikki nurkat, juoksentelivat yhdessä ja Martti oli vähän liiankin innokkaana kirjaimellisesti tytön perässä... Luna piti puolensa kyllä kipakasti komentaen. Lopulta olivat molemmat ihan väsyksissä ja silmät lurpsuen pötköttelivät, kun me paahdettiin Hannan kanssa tyttöjen juttuja.


Martti ja Luna


Meininki jo rauhoittunut

Itsenäisyyspäivä meni mukavasti kotosalla. Tehtiin jo klo 8 maissa pidempi lenkki Härmälä Campingin kautta poikien kanssa niin, että Nemo sai painella vapaana. Tai ei se niin kauheasti painellut, kun edelleen pupun papanoiden etsiminen ja syöminen on the juttu, huoh. Tuli se sitten kutsuttaessa luokse kauhealla vauhdilla. Päivä jatkui Nemon trimmillä ja sen jälkeen koirajoulukortti kuvauksilla. Illalla vielä mukaan liittyi veljentyttöni ja tehtiin perinteiset piparkakkutalot. Koirat olivat innoissaan mukana touhussa ja yrittivät pöydälle sekä syliin.


Itsenäisyyspäivän aamulenkillä


Pojat


Aurinko nousee


Taustalla Näsinneula


Pojat posettaa

Tampereella tuli ensilumi oikeastaan maanantaina, vaikka se on jo moneen kertaan sulanut ja vähän jotain satanut takaisin. Koirat olivat liekeissä pikkuruisessa pihassa, kun päästin niitä vielä iltapissalle. Vaikka lunta oli maximissaan 1cm, niin siitä riitti riemua. Nuga sai oikein kunnon hepulit ja veteli parsonrallia häntä jalkojen välissä! Mua niin nauratti ja kun tarkemmin miettii, niin eihän poika ole vastaavia hepuleita saanut aikoihin. Selvästi olo on parempi nyt <3

Viikonloppu aloitettiin mummulasta ja mukaan pääsi Nemo sekä Luna. Herkkuja oli monenlaista, niin pienet maistiaiset pizzaa, kun mummun ostamia herkkutikkujakin. Koirat olivat onnesta soikeana, kun pääsivät veljentytön kylkeen/päälle makaamaan. Olivat siinä vuoron perään, kun kotonaan, että ainahan me ton päällä on maattu. Veljentyttöä vaan nauratti, ikävä oli selvästi ollut molemmin puolin ja toki mummunkin sylistä kilpailtiin, kuka pääsee ensin ja saa pisimpään istua.


Yksi reipas apulainen valmiina palvelukseen

Lauantaina käytiin aamusta pitkä lenkki lumella ja koirilla riitti tohinaa. Päivällä oltiin omissa touhuissamme jokunen tunti ja kun palattiin, niin Nemo alkoi illan mittaan kitiseen, kun mitään ei tapahdu ja herkkujakin teki mieli. Mieheni innostui tekemään jokaisen koiran kanssa etsi -leikit yläkerrassa. 


Lauantaina oli vielä lunta


Nemokin trimmattu

Tänään ulkoiltiin tallilla hevosen kanssa (mukana Nemo ja Nuga) tai pikemminkin tässä kaatosateessa (ja jäätiköllä) pysyteltiin maneesin suojissa, mutta tulihan siinäkin liikuntaa ja koirat möyrivät taas kiitettävästi maneesin pohjassa ja pihatossa, kirsut ja partakarvat mustina. Tallireissun aikana mies oli käynyt Lunan kanssa tunnin kävelylenkin! En voinut uskoa korviani, että lähtivät vapaaehtoisesti tuohon säähän kävelemään. yleensä mies ei lähde omatoimisesti, kun juoksulenkille ja silloinkin mieluummin ilman koiraa. Summasummarum, vihdoin meillä on rauhallista sakkia! Kaikki kolme on tuhissut sikeästi sohvalla kerällä parisen tuntia, wuhuu! #harvinaistaherkkua

Rauhallista sunnuntai-iltaa!

30.11.2018

Marraskuun viimeinen


Miten teillä meni marraskuu, oliko hankala vai helppo tänä vuonna?

Mulla ja koirilla oli semihelppo! Voisiko aurinkoinen kesä vielä vaikuttaa asiaan. Toki väsytti ja pimeys yritti vetää mielen matalaksi, mutta oli paljon kivaa ohjelmaa ja myös aikaa levätäkin. Suurin vaikutus oli varmaan unen määrällä, sillä eron huomaa heti, onko nukkunut hyvin vai ei. Nukahtaminen on itselle hankalaa ja aamusta herään pienimpäänkin ääneen, mutta silti, kun menee tarpeeksi ajoissa sänkyyn, niin on mahdollisuus hyviin uniin. 

Koirat ovat olleet tavallista väsyneempiä aamuisin, mikä tarkoittaa sitä, että saattavat pötkötellä minuutin pari vielä, kun menen alakertaan, mutta kun ensimmäinen nousee, niin alkaa se perinteinen ralli. Ja toki, jos ekana suuntaan keittiöön, niin onhan siellä sitten kaikki tikkana perässä ;) Lenkeillä on ollut myös aikamoista ryntäilyä havaittavissa, mutta kyllä ne yleensä alkaa tasaantumaan siinä 40min kävelyn jälkeen, sitten päästään loppulenkki siivosti. Mitään ylenpalttista haukkumista ei ole ollut tällä kertaa marraskuussa!


Koirien ilta rauhoittumiseen on vaikuttanut se, että ystäväni vinkistä aloin antaa iltaruoan koirille jo päivälenkin jälkeen. Sen ovat oppineet, että maha täynnä ei hötkyillä. Nykyään tällainenkin on mahdollista, kun ei suunnata joka ilta harrastuksiin. Nuga saa sitten vielä nukkumaan mennessä kolmannen pienen aterian ja muut katsoo kateellisena vierestä... Aiemmin poika sai välipalan töiden jälkeen ja vanhempansa söivät sillä välin luut. Nyt en viitsi enää yötä vasten antaa luita ja muutenkin, jos tietäisivät, että sellaiset on vielä tulossa, niin sitä samaa riehumista ja keittiöön juoksua se olisi sitten koko ilta.

Työkaveri ihmettelikin meidän riehuvia koiria ja sitä, etten suostu jättämään niitä keskenään enää 8-9h työrupeaman päälle, kun korkeintaan hätätapauksessa. Olen edelleen sitä mieltä, että jos koiralle ei ole aikaa ja sen tarvii olla keskenänsä suurin osa päivästä, niin sitten ei auta koiraa ottaa ollenkaan. Toki vuorotöissä/lapsiperheissä asia saattaa olla helpompi, kun ollaan vähän eri aikaan kotosalla. Kerroin siis työkaverille, että meillä alkaa vanhin koira haukkumaan monesti iltaisin, kun lähden ovesta ulos, vaikka viemään roskia... Totesi, että olen opettanut ne siihen (tiedostamatta) ja niinhän se varmaan vähän onkin, myönnettäköön :D Toinen on myös tuo keittiöön ryntäily... Mutta josko se nyt vähän vähenisi.


Nuga on aikamoinen väkkärä ja päässyt liiaksikin hoikistumaan, kun ruokana on ollut vielä kevyt nappulan pussin pohja. Yritin nappulan annoskokoa lisätä ja kaksi kertaa annoin 0,75dl sijaan 1dl, mutta heti alkoi närästämään ja sitä on kestänyt nyt jo viikon. Onneksi nyt vihdosta viimein se alkaa osoittamaan laantumisen merkkejä. Kävin alkuviikosta hakemassa saman nappulan tavallisen version ja poika on nyt lihotuskuurilla. 

Ilmeisesti närästyksen vuoksi poika oli kärttyinen viime viikonloppuna ja kerran pääsi hyökkäämään Nemon kimppuun. Sitten oli murinaa pihallakin. Tilanne taisi olla väärinymmärrysten sarja, missä en itsekään toiminut intuitiolla parhaalla mahdollisella tavalla, tilanne olisi siis ollut vältettävissä. Onneksi ei käynyt mitään. Nemo on kyllä lehmänhermoinen! Kasvattaja jo pentuna sanoi, että Nemo ei haasta ketään, mutta ei myöskään jää kenenkään jalkoihin. Näin se menee, Nemo aika napakasti sanoo takaisin ja pistää poikansa ruotuun. Tämän tilanteen jälkeen muutama minuutti, niin Nuga pötkötteli häkissä ja Nemo siinä ulkopuolella melkein kyljessä kiinni, hassut pojat.


Viime viikolla koirat lähtivät Kangasalle harjulle vaunulenkille ja puistoon, kun vietettiin iltaa 2v kummipojan kanssa. Yllättävän hienosti kulkivat vaunujen kanssa, mitä nyt vähän olisi tehnyt mieli suukottaa sitä kärryissä istuvaa, malttoivat kuitenkin mielensä.

Joka arki-ilta olikin mulla ohjelmaa ja viikonloppuna koirat olivat taas iholla 24/7. En meinannut päästä ovesta lähtemään edes kauppaan, kun kaikki olisivat lähteneet samoissa ovissa mukaan. Mukavaa kyllä, kun viikonloppuina on ollut aikaa olla koirien kanssa rennosti ja lenkkejäkin tehtiin yhtenä lauantaina yhteensä 3h, hih! Siinä alkoi jo koirat olla sitä mieltä, että joko mentäis kotiin, mutta kun mulla oli herkullinen maratonpuhelu kesken, niin ei sitä silloin malta sisällä istua, vielä voi yhden korttelin kiertää ;) Nemo pääsi myös kertaalleen temppuilemaan mun kans pihalle ja oli pakko ottaa jotain rauhoittavia liikkeitä, pomppi niin innoissaan, että pelkäsin koiven katkeavan siitä riemusta. Täytyisi vähän useammin lähteä namien kanssa ulos, kun ei se 5-10min aktivointi itseltä kauheita vaadi ja koira on sitten silmin nähden tyytyväinen :)



Huomenna se sitten alkaa JOULUkuu! Tänä vuonna on joulutus lähtenyt melkein lapasesta, kun jo loka-marraskuulla on laitettu kausivaloja, leivottu joulutorttuja sekä pipareita, juotu glögiä, paketoitu lahjoja jne. En ole kehdannut tuutata vielä mihinkään kanaviin kuvia, mutta huomenna niitä voi sitten laittaa ilman, että pidetään ihan kahjona ;) Tän viikonlopun agendassa on joululeffat ja joululahjaostos kierros ystävän kanssa. Niillä jos jollain saa joulufiilistä!


Ai niin, olisi ihana saada joulupotretti koko laumasta, mutta ovat taas kaikki kolme kipeästi trimmin tarpeessa! Kestää siis tovin, että kaikki kolme on huolettu ja sitten voi vasta alkaa harkitsemaan kuvien ottoa. Ajankohtakin pitää olla viikonloppuna, jotta valo riittää kuvan ottoon. Katsotaan toteutuuko tämän vuoden puolella.

Ihanaa joulukuun aloitusta! Nyt ei tarvi enää pidätellä itseään ;D


25.11.2018

Joulukalenteri on arvottu

Joulukalenteri arvonta on päättynyt! Osallistujia oli huikea määrä nja Instagram osoittautui suosituimmaksi kanavaksi. Kiitos kaikille osallistujille :)

Arvontakone on hoitanut homman ja voitto osui blogitekstiä kommentoineelle:

ka.taa

Ilmoitathan kotiosoitteesi sähköpostilla (nemuski@gmail.com), niin saan paketin postiin mahdollisimman pian. Onnea voittajalle ja kutkuttavaa joulun odotusta!


Leppoisaa sunnuntaita, ottakaa karvaiset kylkeen lämmikkeeksi, jos mahdollista!

18.11.2018

Jouluosastolla


Poikettiin Nemon kanssa sovittelemassa Pompan sadetakkeja Koivistonkylän Mustissa ja Mirrissä. Yritin ottaa kuvaa Nemosta poseeraamassa komean lahjaosaston edessä, mutta poika ei vaan saanut silmiään irti joululahjaosaston ihanista herkuista ja leluista.


Seuraavaksi Nemo huomasi tonttulakit: "Tällainenhan olisikin ihana!"


"Tai maistuisihan tuo suuren suuri luukin..."


Oikein hykerrytti tää Korvatunturin seuraeläinosaston taulu :)

Viikon sisään on kolmessa eri yhteydessä ihmetelty taas Nemon ikää, voiko se olla jo 10-vuotias, ei uskoisi! Ystävät, naapuri sekä Mustin ja Mirrin myyjä. (Koivistonkylän M&M:ssa on muuten ihan paras palvelu ja aina mukava mennä ostoksille, lämpimät suositukset!).

Lisäksi meitä nauratti mummulassa viikolla, kun oltiin tehty ensin lenkki Tammelan vilinässä, ruoan jälkeen koirat olivat saaneet maistiaiset mummun makaronilaatikkoa ja kun vihdoin oltaisiin asetuttu paikalleen olohuoneeseen, niin Nemo alkaa tutkailemaan muina miehinä mummun lipaston päällistä ensin maasta käsin ja sitten sängyn päältä kurkotellen... (Mummun sängyn päältä on vanhasta viisastuneena viety jo villasukat ja nalle kaappiin turvaan). Noh, tutkinta ei tuota tulosta, joten poika vilahtaa keittiöön ja nappaa pahvinkeräys pussukasta tyhjän vessapaperirullan hylsyn, jota sitten ihan hepuleissa heittelee pitkin poikin :D Toihan on kaiken lisäksi meillä kunnon vaaratilanne, kun kaksi muuta terrieriä kiihtyy samantien ja jos ehtivät leikkiin mukaan, niin muutamassa sekunnissa joku on jonkun kurkussa... Mutta tälläkin kertaa olin hollilla ja tönäsin vaan äkkiä keittiön oven kiinni. 

Mummun seuraavan päivän viesti kuului näin:

Nemoa ei kyllä luulis kymmenenvuotiaaks :D Se on niin ihana kun aina on jekut mielessä ja sitten nää kaksi pienempää pusuttelijaa.

Lunan lempparitouhuja mummulassa on sohvan kautta ikkunasta vahtaaminen puiston tapahtumiin, sohvalla piehtarointi ja ne pusut. Nuga on kans tätä nykyä mahdoton pusuttelija ja eniten kiinnostaa tietysti telkkari (kuten kotonakin) ja varsinkin ne mainokset. 

Jekutonta sunnuntaita! ;)