Ensimmäinen pentueeni 11 vuotta

Ensimmäinen pentueeni tänään 11-vuotta, paljon onnea, rapsutuksia ja suukkoja Anskulle! <3 + Nugalle sinne jonnekin <3

Kuvassa Ansku perheensä mökillä kesällä 2014. Mökkireissusta juttu löytyy täältä.

Papan karkit

Syyskuu antaa parastaan, kun päivät on olleet aurinkoisia ja kirpsakoita!

Koirat ovat tottuneet taas tavanomaiseen aamulenkkiin pienen korttelikierroksen sijaan, mitä tehtiin kesän ajan kuumuuden takia. Viikon parin päivät, kun vaan sitkeästi tehtiin pidempää aamulenkkiä, niin nyt ei enää ensimmäisessä risteyksessä vedetä kotiin. Viikonloppuisin on myös tehty lähialueella pidempiä lenkkejä eri reittejä, kävelty lähikaupalle ja ihan mukavasti koirat etenee. Tarviikin ottaa jatkossa namia taskuun, josko se Nemoa jännittävä suuntakin menisi mukavammin. 

Tamskin hallilla

Temppukurssi saatiin päätökseen tällä viikolla ja oli mukavaa. Viimeisellä kerralla oli temppurata, jossa vuorotellen erilaisia korokkeita ja tötteröitä. Ope oli etukäteen kertonut, mitä milläkin kohtaa tehdään, toki koiran ominaisuudet huomioiden, tarvittaessa varioiden. Mentiin Nemon kanssa ensimmäisenä ja eka kierros oli mun puolelta hieman hapuilevaa. Nemo ehti tarjota montaa eri temppua ennen, kun muistin, mitä missäkin piti tehdä ja mikä olisi sopiva sekä tuttu sana, josta poika ymmärtäisi, mitä haetaan. Nemo kun ei tosiaan näe kunnolla, niin sanallinen ohje on tärkeämmässä roolissa ja kun innoissaan tarjoaa kaikkea, niin se tuo oman haasteensa mukaan.

Yksi kurssikerta peruuntui opettajan puolelta, eikä päästy korvaavalle kerralle mukaan, niin mennään vielä tulevalla viikolla open viikkotunnille, jossa aiheena koiratanssi. Taitaa olla labbisporukka ja hiovat ryhmäesiintymistä. Varmasti hauska päästä näkemään, mitä siellä porukalla puuhataan! Nemo on innoissaan kaikesta yhdessä tekemisestä, oli laji mikä tahansa. 

Kurssilla tyttöjen kanssa, takana jackrussell ja corgi

Lelu sai kyytiä, tää oli Nemon agipalkkalelu viimeisissä kisoissa ja vieläkin ehjä! Saa leikkiä sen kanssa vaan special tilanteissa, niin pysyykin lelu mielenkiintoisena

Saisko sitten niitä nameja?

Kurssin ajan Luna oli mummulassa hoidossa, ettei tarvinnut jäädä yksin kotiin. Aika oli mennyt nopeasti ja tyttö oli ollut kiltisti. Niin innoissaan siima kireällä paineli mummulaan ja ensimmäisenä kauhea juoksuralli ympäri kotia hymyssä suin. Kurssin jälkeen poikettiin Nemon kanssa myös sisällä iltateellä. Pojalla meinasi mennä kuppi nurin, kun pöydässä oli herkkuja, joten oli ruokailun ajan boxissa rauhoittumassa, ettei ihan taju lähde kurssin jälkeen täysillä hönkätessä. Hyppi siis pöytää vasten ja touhotti jaloissa läähättäen kuumissaan... 

Saatiin pappa kylään loppuviikosta mun synttärien johdosta. Pappa toi tuliaisia ja koirillekin oli omat karkkipussit :) Siis koirien nameja, mitkä todellakin maistui. Herkkujen lisäksi molemmat koirat saivat rapsutusta koko vierailun ajan ja nauttivat täysin siemauksin. Molemmat menevät kyllä ihan pähkinöiksi, kun pappa tulee kylään! Pappa ymmärsi heti, että kun Nemo ei kerta kunnolla näe, niin sitten pitää ääntä käyttää ja huutelikin sujuvasti, että "ääntä kohti", niin poika tiesi, missä kohtaa sohvaa pappa oli ja siellähän sitten niitä rapsutuksia riitti. Papan koko naama ja korvatkin tuli moneen kertaa putsattua, varsinkin Lunan toimesta. 

Pappa on paras

Lunan ilme kertoo kaiken, ihanaa!

Nemo poseeraa

Kelpaa <3 <3

Haaveilen, että saataisiin ruskakuvia koirista oikealla kameralla. Täytynee vielä tovi odotella, jotta luonto on kunnolla väreissään. Nemo tosin on aika karvainen, mutta josko päätä vähän siistisi, niin näkyisi ainakin silmät kuvissa. Pitkitän trimmiä vielä jokusen kuukauden, koska vielä ei ole ihan pakko ja kun se on meidän molempien inhokkipuuhaa ;)

Nemo kuiskii papan korvaan <3 #poikienjuttuja

P.S. Joka kuva vähän tärähtänyt, mutta tällaistahan tää meno on, joka päivä :D

Perjantain puuhahetki

Perjantai ja viikonloppu alkoi puuhahetkellä, koska koirilla riitti virtaa mun toimistopäivän jälkeen! Ensin lenkki, sitten saivat älypelit labyrintin ja namipallon. Luna pääsi eka labyrintin kanssa oven taakse ja Nemo pallon kimppuun. Sitten namien lisäys ja pelipaikkojen vaihto. Yllättävän mukavasti väsyvät tällä taktiikalla, yleensä yksi älypeli on liian nopeasti tsekattu.

Tällä sadeviikolla on ollut myös nuolualustat ahkerassa käytössä, hämmästelen vieläkin, kuinka kauan parson jaksaa sen kanssa puuhata! Jos vertaa vaikka luiden pureskeluun, niin ne on monesti ahmittu minuutissa, mutta näiden kanssa menee helposti 10-15 minuuttia, eikä niitä alustaja ole vedetty säpäleiksi. Kyllä Nemo alkaa aina lopuksi sitä jyrsimään, muttei ole saanut rikki. 

Nemon kanssa kaksin aamulenkillä

Luna jätti aamulenkin väliin, kaivautui vaan syvemmälle petiinsä, koska yöpakkasta

Alkuviikosta käytiin vielä pesemässä pari mattoa Tohlopin matonpesupaikalla. Samalla reissulla koirat pääsivät lenkille Tohloppijärven maastoihin ja löydettiinkin kiva suopätkä, jonne tehty pitkospuiden sijaan leveä kävelybaana puusta, ikäänkuin pitkä laituri kiemurteli alueella. Koirilla nenät kävivät huumaavissa tuoksuissa, mutta parasta oli reitin varrella huilitaukoa penkillä pitävä sauvakävelijä, vanhempi mies, jonka rapsutuksiin pääsi. Molemmat ihan iloisena hännät heiluen, mutta ihmeen rauhassa, tervehtivät ulkoilijaa. 

Aamulenkit on saatu taas palautettua normaalipituisiksi, vaikka helteiden aikaan koirat tottuivat lyhyempiin lenkkeihin ja yrittävät aina tietystä risteyksestä kotiin päin... Siitä, kun päästään, niin kulkevat taas innoissaan pitkin hiekkateitä ja metsäpolkuja. Nemosta huomaa, että keli on nyt juuri sopiva, kirmaa flexi suorana joka lenkillä. Lunalle sen sijaan alkaa olla taas vähän turhan kylmää, märkää ja pimeää, sillä yhtenä kirpsakampana aamuna ei lähtenyt pedistään lenkille ollenkaan, kävi vaan nopeasti pihassa pissalla. Jokavuotinen syksyn merkki. 

Mun lempparilenkkipätkällä

Kotiin päin kääntyilyä... Nemoa jostain syystä täällä vähän jännittää ja Luna on heti ihan innoissaan, että jes, me käännytään 180 astetta takaisin kotiin päin... 

Lempparireitti lähtee melkein takapihalta

Eilen sain lellutella 11-viikkoista viiriäiskoiran pentua Väinöä. Omat koirat jäivät kotiin, kun eivät ole niin pentuystävällisiä, eikä pikkuisella ole vielä rokotuksetkaan kunnossa. On se ihana nähdä erirotuisten koirien pentuja, kun niillä on sisäsyntyisenä vähän erilaisia taitoja. Väinöllä oli katsekontakti, pilliin puhalluksesta luokse ja lelusta irrottaminen, pienestä miehestä tulee metsäkoira, jahka vähän kasvaa. 

Viiriäiskoiran pentu Väinö

Väinön kotimetsässä

Pieni mies, suuri maailma

Mukavaa viikonloppua! Täällä suunnitelmissa lepoa, ulkoilua ja muutama sisustusostos. 

Mökki tunti Tampereelta

Keli suosi mökillä, joka päivä paistoi

Komeat on maisemat tv-huoneesta

Nemo mökkipoika

Luna onnellisena maalaistuoksuista

Lomailtiin (ja etäiltiin) viime viikko Juupajoella vuokramökillä nimeltään Mökki tunti Tampereelta. Reissu oli mukava, mutta jokseenkin väsyttävä, sillä koirat eivät rauhoittuneet koko viikkona, kun 1-2h kerralla ja joka yö herätyksiä oli useampia... Yritin taas kaikkeni, lähes päälläni seisten, mutta meno ei rauhoittunut ja parin päivän päästä olivat varmaan jo yliväsyneitä, joten kaikenlaisia ylilyöntejä tuli. Nemo kirmasi pihalla flexi kireänä juosten mua ympäri ja hyppi ilmaan, kun pentuna konsanaan :D Ekana aamuna kiipesi rinteessä olevan kiven päälle ja hyppäsi sieltä niin, että matkalla maahan jalka jäi kiinni kiven kyljessä olevaan juurakkoon, joten laskeutuminen tapahtui ryntäille, mutta poika ei ollut millänsäkään, jatkoi vaan matkaa touhu päällä.

Ekan aamun lenkillä, unta n. 5h, viidellä herätyksellä...

Nemo kiipeää kivelle

Hiljainen on mökkitie

Nemo tutkii tienoot

Aurinko nousee <3

Piha täynnä puolukoita

Nemo nautiskelee

Luna löysi parhaan päikkäripaikan

Luna taas kyttäsi mua silmiin aamusta asti, kun tein etätöitä ja tärisi eli ilmeisesti ilmoitti, että on tekemistä vailla, välillä taisi olla viileäkin. Lopetti päästessään syliin tai ulos tai saadessaa ruokaa. Meno oli kuitenkin sellaista, että esim. pihalle olisi pitänyt päästä 15-30min välein, onneksi mummu otti välillä koppia tilanteesta. Välillä mietin, pitääkö lähteä lääkäriin, onko tuo nyt ihan normaalia. Piti myös sellaista, että kyttäsi sohvan alle maanisesti tunti tolkulla ja välillä vinkui. Lopulta pyysin kylässä käyvää veljeäni nostamaan sohvaa, niin siellä alla oli sipsi... Vaikka herkun poisti sieltä, niin kyttäys jatkui, kunnes suihkautin sinne pesuainetta. Sitten löytyikin toisen sohvan alta jotain mielenkiintoista ja taas drama queen kiljahteli sekä vinkui sopivin väliajoin :D

Viimeisenä päivänä Nemo sitten teloi oikeasti itsensä, mutta sekin oli erikoinen tilanne, en ollut itse juuri silloin mökissä (ulkohuussi ja sisälle ei tullut juoksevaa vettä). Mummu näki, kun Nemo loikkasi paikaltaan olohuoneen isolla matolla ilmaan, ikäänkuin iloloikan ja laskeutui niin, että ontui oikeaa etustaan sen päivän. Illalla vielä mun ja mieheni tullessa saunasta, Luna huusi, kun syötävä juostessan ovelle ja Nemo heräsi myös haukkumaan leviteltyltä sohvalta, josta ei tullut suorinta reittiä katsomaan ovella olevia "murtovarkaita", vaan ylitti sohvan korkean päätykaiteen ja laskeutui pieneen nurkkaan parketille... Tässä kohtaa mä olin jo harppomassa kohti sohvaa, jotta Nemo ei kolhisi itseään, vaan näkisi, että minä se vaan tulen saunasta, mutta niin ne vaan ehtii. Ihmeen kaupalla seuraavana päivänä Nemo ei ontunut ollenkaan ja tällä viikolla, kun käytiin fyssarilla, niin mitään erityistä jumia ei löytynyt, oli itse asiassa parempi, kun aiemmin, vaikuttanee kuivat hyvät kelit, vaikka käsittelyväli venyi normaalia pidemmäksi Lunan kennelyskä eristyksen takia. 

Mäen alapuolella rantasauna ja palju

Yksi elämäni hienoimpia luontoelämyksiä tapahtui, kun olin lähdössä saunasta vilvoittelemaan ja oven avatessani suoraan edessä joessa ui 10m päässä 2 aikuista joutsenta ja 5 harmaata täysikasvuista. Olisi tehnyt mieli huutaa miehelle saunaan, että tule katsomaan, kunnes mykistyin ja tajusin hetken ainutlaatuisuuden <3 #kylmänväreet

Laiturilta jokeen uimaan

Auringonlasku

Mökin kuistilla

Koirien kohelluksesta huolimatta mökillä oli mukavaa. Kun etätyöt loppui, niin tuntui heti, että on lomalla muissa maisemissa, luonnon rauhassa. Tuli ulkoiltua pihapiirissä ja hiekkateillä. Koirat saivat myös leikkiä omistajan jackrusselleiden leluilla. Luna oli hurmiossa tennispallosta ja Nemo kirmaili ulkona verkkopallon kanssa. Lämmitettiin puusaunaa ja paljua, jossa oli ihana lillua joenrannassa, pulahdin myös luonnonvesiin muutamana päivänä. Vapaapäivinä käytiin myös Juupajoen keskustassa lounaalla, kävelemässä Juupajoen rotkolla luonnonsuojelualueella ja tutustumassa ihastuttavaan Walleniuksen Wapriikiin, jossa upeassa vanhassa kenkätehtaassa vaihtuvia taidenäyttelyitä, herkkupuoti ja kahvila. Lämmin suositus! Ai niin ja pelattiinhan me biljardiakin, kun mökin pihapiirissä oli hauska humancave, jossa kaikenlaista aktiviteettia. 

Mummun sylissä

Mummun rapsutuksissa

Nemon kanssa sylitysten

Auringonpalvojat

Nemo oli tuossa ensin päikkäreillä, kunnes Luna tuuppasi eteen samaan aurinkoläiskään

:D

Todellinen lempparipaikka

Välillä tähystetään

Tämä viikko koirilla meni lähinnä nukkuessa kotona. Mökiltä kotiutuessa painelivat molemmat suoraan Karpon hattuihin (=pörröpedit) ja nukkuivat makeasti. Vasta torstain kohdalla tuli perinteistä kyselyä iltapäivästä klo 14-15 maissa, joko noi sun etätyöt loppuu, halutaan seuraa ja herkkuja. Saivatkin sitten taas nuolualustoista puuhaa. Tämä viikonloppu tuli mentyä tehokkaasti/hoidettua asioita ja tänään poikkeuksellisesti olin hevosen hoidon lisäksi vielä leffassa (koirat ei tod päästäisi mua lähtemään toiseen kertaan ovista), niin äsken oli sitten vielä otettava vähän temppuja HauHaun lohi-nokkos nameilla, niin malttoivat taas rauhoittua. Hyvin Nemokin muistaa kaikki vanhat temput mm. erottelulla peukalon ja etusormen tökkääminen (vaikka näkö onkin jo huono <3). 

Yhtenä aamuna oli upea usva ja 9 kurkea teki ylilennon <3

Jylhää, matkalla alas saunalle

Nuotiopaikka 

Tässä tuli istuttua yön pimeydessä ja lämmiteltyä nuotiolla, myös tähdet ja linnunrata näkyi makeesti samana iltana <3

Tämän viikon maanantaina käytiin lenkillä Ylöjärven harjulla Hannan, Martin ja Miisan kanssa. Otin vaan Lunan mukaan, koska Nemo oli telonut koipensa lauantaina ja halusin vielä tarkkailla ja pitää sen levossa. Nemolla piti olla muutenkin temppukurssi tiistaina, mutta opettaja joutui perumaan sen.

Lunakin kiipeilee

Nyt autoon ja kohti kotia

Nemo kävi myös vuotuisessa silmätarkastuksessa Hakametsän eläinlääkärissä Sannalla ja reissu meni mukavasti, vaikkä jännitin taas etukäteen. Tilanne silmissä on rauhallinen, oikean silmän pignoosi ei ole onneksi edennyt, eikä ole mitään kasvaimeen viittaavaa, tätähän alettiin seuraamaan viimeisen virallisen silmätarkastuksen jälkeen joku 4-5v sitten. Samassa silmässä kuitenkin pari vuotta sitten todettu kaihi oli nyt edennyt niin, että sillä Nemo ei enää näe. Melkein tiesinkin sen, koska aurinkoisilla keleillä jo alkuvuodesta saattoi tehdä lenkillä yhtäkkiä stopin, vaikka edessä ei ollut mitään ja koko kesän on kompuroinut rotvalleihin, jos paistaa ja samoissa kohdissa pilvisellä säällä ei ongelmaa. Vasemmalla silmällä edelleen näkee, mutta siinä kuitenkin harmillisesti synnynnäinen vajaakehitteinen näköhermo eli on nähnyt sillä aina huonommin ja varmasti iän myötä siinäkin näkö heikentynyt. Tilanne kuitenkin tosiaan rauhallinen, ei tarvita lääkkeitä tai toimenpiteitä. Silmänpaineetkin erittäin hyvät eli ei ole mitään kipuun viittaavaa, eikä tosiaan siristele tai silmät vuoda tai rähmi, joten ok. Kotonahan Nemo osaa liikkua ja kirmailee sisällä ihan kiitettävästi, niin että itseä välillä hirvittää, muttei kuitenkaan törmäile mihinkään. Vuokramökillä huomasi selvästi, että välillä kolhasi johonkin pieleen ja muutenkin on alkanut näkyä pientä dementoitumista eli välillä ihmettelee keskellä lattiaa, mihin menisi. Se on toki myös Nemolle tyypillistä, ettei nyt oikein malttaisi rauhoittua mihinkään, jos joku nyt just lähtee tonne keittiön ja jääkaapin suuntaan. 

Kiivettiin Ylöjärven harjulle

Miisa, Hanna ja Martti

Tytöt siimat kireänä metsän tuoksuista hullaantuneina

Kuinka teillä sujuu koirien kanssa mökillä, onko vauhtia ja vaaratilanteita vai ihanan rauhallista rentoutumista? :)