11.7.2024

Nemon seikkailut jatkuvat

Meillä meni juhannus mukavasti kotosalla puuhaillen ja rentoutuen sopivassa suhteessa. Kävin Lunan kasvattajalla Eijalla kylässä vaihtamassa kuulumisia ja lelluttelemassa 5-viikkoisia Kamunkorven pentuja. Paikalla samaan aikaan oli myös Ulvomäen kennelin kasvattaja Riitta 8-viikkoisen Hipan kanssa. Pentujen touhua oli niin terapeuttista seurata ja on ne pienen pienet parsonin alut vaan vauhdikkaita ja rohkeita! Ihme kyllä, pentukuumetta ei tullut, varmaan ekaa kertaa elämässä.

Nemon synttäripäivä oli kans mainio 💖 Poika sai huomiota kerrakseen rauhallisilla lenkeillä, pihassa vapaana nuuskuttelemalla, älypeleillä kera extraherkkujen ja tietysti suukotellen sekä rapsutellen. Illalla oli vähän levotonta menoa, kun aloin sulattamaan toista jääkaappia muuton vuoksi ja homma kesti... Nemon rajasin siksi aikaa olkkariin, ettei häärää koko ajan jaloissa. Ravasi sitten sen ajan olkkarin puolella... Rauhoittui kyllä lopulta, kun urakka oli saatu tehtyä ja pääsi taas koko alakertaan.


Kuvat: Leila Luodemaa

Muutto oli taas aika urakka, mutta paria avainkommellusta lukuunottamatta, meni yllättävän kivuttomasti ja ripeästi. La mummu oli vahtimassa poikaa tavaroiden kantamisen ajan ja Nemo oli pyörinyt pitkään keittiötä ympäri, kun olivat rajattuna sinne, mutta rauhoittunut sitten unille, kun mummu tajusi lähteä olohuoneen puolelle, liekö piti pitää seuraa mummulle... Urakan päätteeksi syötiin pizzat ja maistui! Nukuttiin vielä viimeinen yö vanhassa kodissa käytännön syistä. (Nemo muuten moikkasi vielä viimeisimmäksi vanhan kodin pihassa naapurin x-rotuisen 1-vuotiaan Monan, joka tuli vähän turhan rajusti Nemon silmille ja poikahan ärähti, että nyt saa pikkuinen riittää!)

Su lähdin aamusta laittamaan uuden kodin paikat kuntoon ja se sujuikin ennätyksellisen nopeasti noin 3h:ssa oli jo 90% tavaroista paikallaan ja väylät vapaana Nemoa ajatellen, ettei tarvitse huonoilla silmillä uudessa paikassa törmäillä mihinkään. Pojat olivat nukkuneet tyytyväisinä koko aaamun vanhassa kodissa. Päivä oli vielä aika rutistus, kun oli 93m2 siivottavana ja yhdet synttäritkin välissä. Urakka oli valmis illalla klo 20 maissa ja Nemo pääsi vihdoin tutustumaan uuteen kotiin. 

Poika oli ihmeen fiksusti eli kun päästin sen vapaaksi boxista, missä oli ollut viimeisten tavaroiden kannon ajan, niin lähtikin ihan rauhassa ja kiinnostuneena nuuskuttelemaan paikkoja läpi. Ei törmäillyt mihinkään ja näytti tykkäävän uudesta paikasta, kuten aina ennenkin, riemu ylimmillään uusista mestoista! Olin vaan kuvitellut, että lähtee heti juoksemaan täysillä, mutta onneksi näin. 

Illalla maittoikin uni sitten hyvin parin päivän muuttohässäkän päälle. Nemo ehti siinä kyllä illan ratoksi vielä pöyhiä muutamia muovikasseja, jotka oli jäänyt lattialle siivousurakan päätteeksi tuoduista tavaroista. Nostettiin sitten kaikki irtotavarat kylppäriin oven taakse, ettei kaikkea levittele lattialle. 


Nemo tuntui viihtyvän uudessa kodissa vallan mainiosti, kun kaikki oltiin samassa tasossa ja neliöitä vähemmän eli vahdittavaakin vähemmän. Nukuttiin Nemon kanssa viimeinen viikko kaksin makuuhuoneessa patjalla (olipas ihanaa Nemo jaloissa ja vuorotellen omassa pedissä. Suukkoja vaihdettiin lukemattomia määriä!) ja sinne rauhoittui nopeammin etäpäivien aikana, kun oli oma peti ihanassa pienessä kolossa vaatekaappien vieressä. En ole tuollaista ratkaisua aikaisemmin asunnoissa nähnyt, mutta oli juuri sopivan kokoinen pörröpedille, siinä seinät sitten ympärillä. Makkarissa oli myös viilennin pöhöttämässä lämpöisinä päivinä, eikä kukaan säntäillyt samaan huoneeseen jääkaapille tai kahvin keittoon, kuten vanhassa kodissa, jossa Nemolle omaa aluetta ei saanut rajattua, kun keittiöön.

Nemo nukkui yöt tosi hyvin 8-9h, lenkkeili mielellään 0,5h kerrallaan ja oli kiinnostunut muista koirista + kerjäsi ohikulkijoilta huomiota ja pääsi muutamien lasten rapsutuksiin. Myös ruoka maistui hyvin ja uusi nurmikkopiha oli passelin kokoinen, siinä tykkäsi touhottaa, haistella ja tutkia paikkoja. Nemo oli kuitenkin levoton, vaikka päivän nukkui melko hyvin, niin iltapäivästä alkoi kaahaus, mitä jatkui lähes nukkumaan meno aikaan. Kävi kyllä hetkittäin pedissä, mutta sellaisia 0,5h pätkiä, kunnes taas ponkaisi ylös. Ilme oli iloinen ja mentaliteetti touhukas, mutta läähätti koko ajan, eikä mikään rauhoittanut oloa. Tämä tällainen ylenpalttinen kohnaus alkoi pari viikkoa aiemmin, vaikka väliin mahtui rauhallisiakin päiviä, niin sama sitten toistui taas. 

Huomasin myös, että meno oli aika ajoin huteraa sisällä, vaikka lattiamateriaalina oli muovimatto, mikä ei ollut ollenkaan liukas. Lisäksi pihassa juostessaan ei kulkenut koko aikaa ihan suoraan. Juoma- ja ruokakupeille alkoi olla hakemista, ei aina meinannut löytää sopivaa kohtaa, mistä herkutella. Olin varannut ajan lauantaille alunperin terveystarkastukseen, mutta saman viikon keskiviikon kohdalla alkoi tulla se ajatus, että se levoton pyöriminen tyyliin klo 14-21 ei ole oikein enää ok.


Nemo ehti viimeisen viikon aikana tehdä tyypillisiä jekkujaan... Yhtenä iltana kotiin tullessa hihnasta päästyään juoksi innoissaan sohvapöydän luo ja nappasi sen päältä lattialle jonkun kauppakuitin silputakseen. Toisena iltana olin pyyhkimässä pihakalusteita, niin oli sillä välin sisällä napannut tyhjän nappulapussin korokkeen päältä ja paini sen kanssa ihan suu messingillä, ei onneksi saanut pussia rikki, mutta varmaan pieniä muruja ja makua suuhun. Lisäksi harrasti myös pientä kiipeilyä, kun oli etujalat sellaisessa korissa, missä on koirien pokaaleja ja kertaalleen yritti kiivetä kerällä olevan patjan päälle, kunnes ehdin väliin. 

Viimeisellä viikolla mentiin myös bussipysäkille mummua vastaan. Nemo silmin nähden ilahtui, kun tajusi, kuka bussista tuli: heilutti häntää ja ostoskassit oli heti tutkittava 💖 Ilta meni mukavasti ja Nemo jopa malttoi rauhoittui vähän pidempään omaan huoneeseen meidän höpöttäessä ruoanlaiton lomassa. Samana iltana myös Nemon iskä kävi poikaa moikkaamassa viimeistä kertaa ja tehtiin rauhallinen lenkki upeissa Kalkunvuoren maisemissa. Kävi hyvä tuuri siinäkin, että viimeisen viikon kelit oli viileähköt, joten pystyttiin tekemään tavallista lenkkiä ja näin ollen Nemon mieli pysyi tasaisempana. 

Täällä uudella asuinalueella on muuten vielä hienommat lenkkipolut, kun vanhassa! Ei olisi uskonut. Siis ihan taloyhtiön pihasta pääsee suoraan metsään ja 1. maailmansodan linnoitus alueelle, missä lukuisia juoksuhautoja ja pieniä puusiltoja, minkä kautta pääsee Mustavuoren päälle ihailemaan maisemia. Lisäksi meidän vanhat ulkoilureitit on 500m päässä, mustikkametsää ja uutta omakotitaloaluetta, missä välillä tuntuu, kun olisi jossain Himoksen luksusmökkikylässä, hoidettuine pihoineen. Kalkunvuori on kyllä muutenkin pieni suloinen uudehko alue, josta ollaan käyty aiemminkin koteja katsomassa.


Viimeiset päivät Nemo sai aika paljon herkkuja, mutta kuitenkin niin, ettei maha mennyt sekaisin. Hemmoteltiin miehen kanssa poikaa vuorotellen ihan vaan ohi mennen annettiin nappulapussista pieni kourallinen, mieskin ikäänkuin salaa multa. Olin aina meinaan tarkka, ettei saanut liikaa syöttää mahapurujen vuoksi. Nemo sai myös uuden namipussin nameja, Cesaria ja viimeisenä päivänä kahteen kertaan suurinta herkkua maksalaatikkoa (10v tauko oli välissä, koska riisi alkoi kutittamaan tassuja) ensin aamupalalla ja sitten reilu 2h ennen lähtöä. Nautiskelikin oikein antaamuksella piimän kera.

Viimeisenä iltana meillä oli miehen ideasta kiva pieni metsäretki ja varattiin taloyhtiön pihassa oleva kota makkaranpaistoon. Pakattiin koriin eväät, Nemollekin oma herkkutikku ja sitten köpöteltiin taloyhtiön pihasta lähtevässä metsässä kaikessa rauhassa, sieltä kodalle, johon mies oli jo tehnyt tulet. Nemo sai tutkia paikkoja ja juodakseen vettä, kun kodassa olikin yllättävän kuuma auringon paistaessa. Poika sai tietysti kans makkaraa. Viikolla herkuteltiin myös mansikoilla useampana päivänä, olikin jo kesän kolmannet mansikat, vaikka yleensä raaskin ostaa vasta loppukesään lomalle.


Lopulta lauantaina oltiin Oiva Eläinklinikan pihassa vähän etuajassa. Automatka meni joten kuten, kun istuttiin Nemon kanssa vierekkäin takapenkillä ja luukutettiin ilmastointia täysillä + ikkunoita auki, olin käynyt auton siirtämässä jo aiemmin viileään parkkiruutuun. Ehdittiin siis kävellä Oivan ohi menevällä pikkutiellä vielä kymmenisen minuuttia ja Nemo haisteli paikkoja touhuissaan. Oivassa vastassa oli murheellisen näköinen eläinlääkäri Saila ja ihana hoitaja Aija, jonka kanssa oltiin viikolla jo puhuttu puhelimessa.

Sailan kanssa juteltiin hetki huoneessa ja Nemo sai hömpötellä ympäriinsä sekä olla eläinlääkärin rapsutuksissa. Saila arveli mun kuvailemani oireiden ja Nemon motoriikan myötä, että mahdollisesti oli joku neurologinen sairaus, mikä olisi vaan huonompaan suuntaan mennyt (oltiin jo aiemmin lähetelty parit sähköpostit lääkärin kanssa, jossa kerroin tarkasti vanhan koiran tilanteesta). Nemo vielä viimeisimmäksi unessa kuorsasi vähän ja maiskutteli suutaan, olo oli hyvä äidin sylissä 💖 Tämä oli siis täydellinen ajoitus, kun Nemo sai hymyssä suin lähteä Lunan ja Nugan luokse. Itsehän olin venynyt aamuyön herätyksiin ja arjen rauhoittamiseen lähelle omia äärirajoja koko alkuvuoden, joten surutyötä oli tehty jo useampi kuukausi. Mitä vain näiden rakkaiden eteen. 


Nyt opettelen sitten uutta arkea, uudessa kodissa. Fiilis on rauhallinen, mutta myös pöllämystynyt ja vähän rikollinenkin, voinko nyt tosiaan suoraan töistä käydä kaupassa tai tehdä ihan mitä huvittaa. Nemo ja ylipäätään koirat on vähän väliä mielessä ja kun herään aamuisin johonkin pieneen rapsahdukseen, niin mietin heti, että Nemo siellä tassuttelee, aika lähteä lenkille. Voileipiä tehdessä viipaloin aina yhden ylimääräisen siivun ja totean, että se on laitettava omaan suuhun. Huomaan myös, että kaipaan ulkoilua, en voi kuvitellakaan, että nousisin sängystä suoraan olohuoneeseen etätyöpisteelle. Pakko päästä ulos ja olen nyt tehnytkin pari lenkkiä päivässä kävellen ja välillä pyörällä, jotta ajatus kulkee. 

Kiitos kaikille myötäelämisestä ja lukuisista yksityisviesteistä! Tullut muutamia ihan häkellyttävän yllättäviä viestejä, kuinka meidän blogia on seurattu vuosia (ja mä kun olen luullut, että äiti on lähes ainut, joka blogia seuraa). Nemo oli mun elämäni suurin unelma ja saatiin yhteisiä vuosia enemmän, kun osasin toivoa. Haave omasta koirasta kyti jo lapsuudesta asti, kun äiti ei koskaan antanut meidän ottaa koiraa. Nemo oli luonteeltaan kultaa (kiitos Tonille tästä ilmaisusta!) ja toi terrierimäistä vauhtia sekä suunnatonta iloa ihan jokaiseen päivään (multahan joskus kysyttiin, onko tuolla koiralla koskaan huonoa päivää, vastaus: ei!). Paljon reissattiin, harrastettiin ja kisattiin, mutta parasta Nemon kanssa oli pitkät aamulenkit ja kun se käpertyi tyytyväisenä sohvalla kainaloon tuhisemaan. Kasvattaja Anne-Marille vielä erityiskiitos kauniista sanoista sekä hyväsydämisestä ja puuhakkaasta ilopilleristä! 💖


Tällä hetkellä on sellainen ajatus, etten hanki koiraa. Ollaan saatu juuri sukuunkin käyttölinjainen labradorinnoutajan pentu Elvi, veljentytön pari vuotiaan Nila tytön kaveriksi. Ajatuksena onkin, että syksyn tullen hoitaisin mielelläni ystävien ja kavereiden tuttuja koiria pientä korvausta vastaan, joten saa ottaa yhteyttä. Tiedän, kuinka vaikea on saada koiralle hyvää hoitopaikkaa, joten uskon, että tarvetta on. Itselleni koirien kanssa lenkkeily, puuhailu ja köllöttely on aina plussaa, joten enemmän, kun mielelläni hoidan pieniä ja keskikokoisia koiria. Samaan aikaan menee 1-2 koiraa, ehkä jopa 3.

Nyt varmaan joku miettii, kuinka ne Nemon seikkailut jatkuvat, niin tietysti nuoremmissa sukupolvissa, kun meillä on Nemon ja Lunan jälkeläisiä vielä täällä ihastuttamassa: Helmi, Ässä, Luka, Milo, Piki, Sandi, Rosti ja Ludwig. Järkätään lenkkitreffit kesän jälkeen, kun lomat on pidetty! Mullakin alkaa kesäloma huomenna.


Ihanaa kesän jatkoa kaikille ja kiitos, kun olet ollut mukana meidän matkassa, osa lukijoista lähes 16 vuotta! Rapsuja jokaiselle karvaiselle siellä ruudun toisella puolella, olette tärkeitä 💖

7.7.2024

Nemo 25.6.2008-6.7.2024

Nemo rakkain (Peatdigger Quinlan) 25.6.2008-6.7.2024 💖

"Meidät on tehty samasta aineesta, kun unelmamme.
Ja uneen päättyy tämä lyhyt elämämme."

- Shakespeare


Ikuinen ilopilleri 💖 Kuva: Leila Luodemaa

Nemo lähti hymyssä suin Lunan ja Nugan luokse. Dementia ja motoriikan huonontuminen viikon sisään vaikuttivat lopulliseen päätöksen. Erityiskiitos lämpimästä kohtaamisesta Oiva Eläinklinikan henkilökunnalle, etenkin Sailalle ja Aijalle.

Kirjoitan vielä myöhemmin lisää.

28.6.2024

Mitä muistoja

Ihania muistoja tuli vastaan, kun Nemo lomaili viikon Hauskassa marraskuussa 2009, vähän alle 1,5-vuotiaana. Kavereina olivat Nemoa kuukauden vanhempi Elmeri, vuoden nuorempi Siiri ja vielä Saimi mummukin 💖 Kuvia ja videoita lomaviikosta oli paljon: vetoleikkejä, sängyssä painimista ja nukkumista kavereiden kanssa kylki kyljessä, ulkona hangessa juoksemista ja agilitytreenit Jaanan kanssa! Toni oli ottanut kuvat ja Ville piti tuntia. 

Paras loma ikinä! Täältä voi lukea lyhyen jutun lomasta (harmi, kun Vuodatus.net kadotti kuvat aikoinaan, enkä ole niitä edelleenkään manuaalisesti lähtenyt lisäämään, ollut työn alla noin 10 vuotta 😅). 













Kuvat: Toni Lund

Kiitos Hauskan poppoo! Jännä juttu, että osan 16 vuoden takaisista koirajutuista muistaa, kun eilisen päivän, mutta tämä helmi muistui vasta kuvien kera mieleen 😍

25.6.2024

Juhlapäivä

En olisi uskonut, että tällainen juhlapäivä vielä saadaan, kun Nemo murmeliini täyttää tänään 16 vuotta! Ihan mieletön ikä. 

Toki ikä jo näkyy mm. lenkillä hitaampana tahtina ja dementia vaivaa eniten niin, että koko ajan on nälkä ja kerjuu sen myötä. Pilke Nemon silmäkulmassa kuitenkin vielä on sekä kepposet mielessä päivittäin. 

Hellyyden ja herkkujen täyteistä juhlapäivää rakkain!


Kuva: Leila Luodemaa

You are the first, the last, my everything <3

(Barry Whiten sanoin)

20.6.2024

Perustarpeet ja hyvinvointi

Juhannus on startannut ja meille se tarkoittaa pitkää viikonloppua pääosin kotosalla. Ohjelmassa on ainakin grillailua ja saunomista, mutta myös pakkauspuuhaa + siivoamista riittää, koska meillä on enää viikko muuttoon. Muuttomatka on lyhyt noin kilsa metsän kautta eli samat lenkkipolut säilyy.

Viime viikolla kyläiltiin pitkästä aikaa mummulla. Nemo oli intoa täynnä koko reissun ja mummu hemmotteli herkuilla. Automatka mennessä meni hyvin, mutta takaisin tullessa Nemo oli levoton boxissa, joten pysähdyin kaupan pihassa ja otin repsikkaan valjaissa. Loppumatka meni paremmin, kun viilennys puhalsi suoraan päin. 


Mummulle menossa


Nemoa naurattaa


Mummun kädet pitää pestä


Iloinen hömpöttäjä

Muutamana päivänä mulla oli vähän pidempi meno (n. 6h) ja Nemo oli mun lähteissä ensin nukkunut tunnin pari, mutta sen jälkeen kuulemma pyörinyt kotona pitkään rauhoittumatta. Ei ollenkaan kivaa kuultavaa, kun ei malta levätä, vaan on käevllyt taukoamatta alakertaa ympäri ja läähättänyt. Kuitenkin sitten mun saapuessa kotiin oli ihan häntä heiluen ja iloisena lähdössä lenkille. 


Kesäaamut


My precious

Eilen oli myös villiä menoa, kun Nemo alkoi pyörimään etätöissä jo klo 13. Erehdyin sitten lähtemään siinä kohtaa viemään tien sivuun tarpeille, kun ajattelin, että saattaa oikeasti olla hätä. No, ei se siitä ollut kiinni, vaan kotiin palatessa meno vaan yltyi, kun en tarjoillut edes ruokaa. Nemo on tottunut/päättänyt, että aina ulkoa sisälle tullessa saa nappulaa. Lopulta klo 15 päästiin oikealle lenkille ja sai ruokansa. Oli sitten niin kierroksilla, että kävi vaan hetkittäin omassa pedissä, kunnes matka jatkui ympyrää alakerrassa. Lopulta rauhoittui, kun lähdin kesäteatterireissuun ja sai jäädä yksin kotiin. Kurkkasin autokatoksen ikkunasta, että petiin meni. Mies kyllä raportoi myöhemmin, että pyörii taas. 

Illalla teatterireissun jälkeen oli silmin nähden ilahtunut mun tullessa kotiin, häntä heilui taas vimmatusti! On se niin mun perääni, eikä miehen tai mummun läsnäolo enää rauhoita, äiti se pitää olla. Nemon kierrokset johtuivat varmaan mummun edellisen päivän yökyläilystä ja kun älypelit/kipot oli jokusen päivän tauolla. Mummun vierailun ajan Nemo oli melko rauhallisesti ja aivan onnessaan, kun mummu tarjoili mansikoita sekä pensasmustikoita, suurta herkkua! + Toki paljon huomiota, suukkoja ja rapsutuksia. 


Jännä taivas


Taloyhtiön etupihan puolella


Aamureippailija

Luin pari päivää sitten yhdeltä istumalta uutuus kirjan Koiran perustarpeet ja hyvinvointi. Vahva suositus! Kirjassakin se todettiin, että koiratietoa tulee päivittää, sillä 10v sitten opitut asiat ei kaikki ole enää tätä päivää. Tuli yllättävän paljon uutta tietoa ja ahaa -elämyksiä. Olen kyllä tehnyt paljon koirien eteen ja nähnyt vaivaa, mutta näin vilkkaiden koirien kanssa voisi sen käyttää enemmän rauhoittaviin asioihin ja hyvänolon tunteisiin. Aikoinaan 16v sitten ei vielä rauhoittumisesta puhuttu, vaan pikemminkin aktivoinnista. 

Koirille tyydyttävää on saada päättää joistain asioista, saada nuuskia ulkona niin paljon, kun huvittaa ja vaikka seisoskella kadun kulmissa katselemassa maailman menoa. Lisäksi kirjassa painotettiin, että koiralle luontaista on nähdä vaivaa ruokansa eteen, joten Nemolle juuri nuo älykipot/pelit tuo hyvää mieltä ja toki väsyttääkin sopivalla tavalla. Levon tärkeys nousi myös esiin useaan kertaan eli erilaiset nukkumapaikat ja rauhallinen ympäristö, koiran unentarve on vuorokaudessa 14-20h. 


Uuden Raholan puolella


Vakilenkkireittejä


Koiran kanssa parhautta aamulenkit (ja kaikuttelu)


Tässä on koko alueen ainut roskis ja Nemo tunnistaa kohdan, lähtee aina riemuissaan kotiin päin, syömään!

Rutiineja painotettiin tietysti myös ja ihan uutena kuulin, että koirien kanssa kannattaa mennä samaa lenkkiä vähintään 2 päivää putkeen. Rutiinit. Ollaan nyt tätä toteutettu, samoin haistelua ulkona saa tehdä niin kauan, kun sielu sietää ja jos koira pysähtyy, niin sen annetaan katsella maisemia kaikessa rauhassa. Siis niin yksinkertaisia juttuja, mutta ei vaan ole tullut mieleen, kun ollaan oltu aina vaan vauhti päällä, varsinkin aikoinaan lauman kanssa yhdessä lenkkeillessä.

Yllättynyt olin siitä, että koiran ei tarvitse lenkkeillä päivässä 1,5h, kuten olen viime vuodet kuvitellut. Jollekin voi sopia ulkoilu puiston penkillä istuen ja seuraillen ympäristöä tai nuuskuttelu paikallaan tai 20-30min lenkki x3 / pvä tai yksi lenkki ja loput tarpeille pääsyä / pvä. Toki tämä on paljon koirasta kiinni, mikä on sopiva.

Kirjassa oli konkreettisia esimerkkejä eri koirien arjen haasteista ja kuinka ne oli ratkaistu viikkolukujärjestyksellä, millaista lenkkiä ja aktiviteettia, mikäkin päivä. Monessa kohtaa piti tehdäkin vähemmän, eikä enemmän! Koira tarvitsee myös ihan täysin lepopäiviä, ettei tehdä pitkiä lenkkejä, eikä sisälläkään mitään. Meillähän on tällainen toteutunut mun sairastaessa ja olen huomannut, että koirat on rauhoittuneet, kun ei tosiaankaan tapahdu yhtään mitään moneen päivään.


Asfaltilla ei hyökkää hyttyset kimppuun


Saman lenkin varressa tässä kohtaa mulla on jo huppu päässä, ettei itikat syö elävältä

Nyt yritetäänkin lisätä näitä rauhoittavia toimia ja hyvänolon juttuja arkeen. Ajattelin myös varata ajan Oiva Eläinlääkärille, jotta tarkastetaan Nemon yleiskunto. Olikin joulukuussa viimeksi Oivassa puhetta, että 6kk kuluttua on hyvä kontrolloida ainakin sappi, mikä tosin ei ole mitenkään vaivannut, mutta sakkaa näkyi ultrassa, mikä kyllä sitten oli kokonaan poistunut, kun aloitettiin Ursochol minimiannostuksella. Tänään Nemo on ollut hyväntuulinen ja rauhallinen, malttanut nukkua, oon niin helpottunut eilisen riehumisen jäljiltä! Toivotaan vielä seesteistä aikaa meille <3


Hyvää juhannusta!

10.6.2024

Kynnet kynnet


Perjantaina paistoi


Mieluinen vieras kera herkkujen

Viikonlopun alkajaisiksi saatiin pappa kylään kahville ja Nemoa moikkaamaan. Nemo tuli uteliaana tuulikaappiin, kun menin avaamaan ovea ja riemuhan siitä syntyi, kun vieras oli erittäin mieluinen sekä taas tuomisina erilaisia herkkuja! Poika saikin jakamattoman huomion rapsutuksineen kaikkineen + vähän pullaa 😅

Kyläilyn aikana kiinnitin huomiota, että Nemo vasemmasta etutassusta näkyy jotenkin selvemmin kannuskynsi, mutta kuvittelin, että karvaat on vaan siinä rullalla. Vasta iltalenkille lähteissä klo 21 pintaan huomasin, että kannuskynnen kohdalla karvoissa oli verta eli kynsi ottanut jostain osumaa. Aina paras aika viikonloppua vasten tällaiset, not!


Suukottelua 😁

Onneksi tilanne ei näyttänyt pahalta ja verentulo oli maltillista, joten lenkin jälkeen huuhtelin tassun haalealla vedellä ja annoin särkylääkkeen yötä vasten, koska nuo ovat kuulemma kipeitä (lääkettä voi antaa 2-3 päivää). Lauantaina sain sitten Oiva Eläinklinikalta tarkemmat ohjeet ja oikein olin toiminutkin. Aamulenkille oltiin jo laitettu side jalkaan, kun alkoi uudelleen vuotamaan Nemon hypätessä rotvallilta alas. 

Kynsi näyttää kokonaiselta, mutta ottaneen osumaa vaalean kynnen ja tumman kynsienleikkuukohdan rajalta ja tupessakin on hieman punaista. Olen nyt huuhdellut sen veden alla kerran päivässä ja desinfioidakin voi, jos siltä näyttää. Aamulla on laitettu kynnen alle pieni taiteltu sideharso (ettei kynsi hierrä alla olevaa ihoa), sideharso kynnen päälle ja ympärille itseliimautuvaa haavateippiä. Se ei ole edes kovin kireällä, mutta hyvin pysynyt, eikä Nemo tunnu sitä huomaavaan, ei ole yrittänyt repiä pois. Lenkeille on lisäksi sujautettu tossu päälle suojaamaan kosteudelta. Illalla olen ottanut paketin pois ja antanut olla ilman yön yli, jotta ei haudu ja kun ei kerta Nemo nuole sitä, ainakaan toistaiseksi. Silloin, kun paketti ei ole jalassa, niin nostan Nemon kynnyksen ja terassin yli pihaan, sillä on todennäköisesti alunperinkin mennyt sellaisessa kompurointi tilanteessa. 


Papan kainalossa

Saa nähdä, kauanko menee, jotta kynttä kasvaa niin paljon tilalle, että taittunut kynsi putoaa tai sen uskaltaa leikata lyhyemmäksi, ehkä 1-2kk. Täytyy myös seurata, ettei ala punoittaa tai kuumottaa, jolloin olisi päässyt siteen alla tulehtumaan. Taitaa mennä koko homma omaan piikkiin, sillä viimeksi, kun leikkasin Nemon kynnet jokunen viikko sitten, niin poika oli niin hökötyksissään, että armahdin ja jätin kannuskynnet leikkaamatta. Silloin oli tarkoitus, että leikkaan ne sitten seuraavana päivänä, mutta niin se vaan jäi. Kynnethän saa näitä iskuja aina helpommin, mitä pidemmät ne on. Nyt on taas kynnet leikattu kertaalleen, paitsi kipeä kynsi. Tällä kertaa onnistuikin sen toisen kannuskynnen leikkuu vaivatta, kun olin vaan tarpeeksi nopea ja Nemo rauhallisemmalla mielellä aamusta (Nemolla onneksi vaan etutassuissa kannuskynnet, kun Lunalla ja Nugalla oli joka tassussa). Vauhti kiihtyy aina iltaa kohti, kun on tottunut päivisin lepäilemään. 


Aamulenkillä ei muita liikkujia


Poseeraus lupiinien kanssa


Kotiin päin


... Vauhdilla!

Näillä viileämmillä kesäkeleillä onkin päästy tekemään pidempää reippaampaa lenkkiä ja Nemo tuntuu nautiskelevan kirmailusta + hyvien tuoksujen nuuskuttelusta. Muuten on ollut kyllä vähän turhan pirteänä taas, mikä johtunee siitä, että mulla on osunut toimistopäivät nyt niin, että 7 työpäivän sisään on ollut vaan 2 etäpäivää, muuten toimistolla... Onneksi loppuviikko on taas etäilyä ja tulevalla viikolla alkaa kesärytmi näissä eli viikossa 1 toimistopäivä + 4 etäpäivää. Lomaan meillä onkin vielä yli kuukausi!

Kuinka teillä on koirien kynnet parantuneet, onko mennyt monta viikkoa? Joko siellä lomaillaan, onko vielä edessä vai eikö ole ollenkaan lomaa tänä vuonna? 💛


Peruspuuhaa (tuolit nostettu keittiöstä olkkariin, ettei Nemo kolhi niihin tassujaan)


Ja kahviaikaankin paikalla


Nemo chillaa


Rakas 💖