Pienet pallerot 2-vuotta

Aika rientää... Kaksi vuotta sitten putkahti maailmaan pienet pallerot Nuga ja Ansku. Paljon onnea molemmille!

 

 

 

 

Kuvat: Noora Näppilä

Angry Birds faneille (arvonta)

 

Veikkaan, että teidän lukijoiden joukosta löytyy Angry Birds faneja! Senpä takia haluan ilahduttaa yhtä onnekasta veikeällä koiran kaulapannalla. Koko on 26-39cm ja vaaleansinisen värinsä puolesta käy niin urokselle, kun nartullekin. Materiaali on likaahylkivää kangasta. Panta löytyi Läheltä Hyvää -tapahtumasta Ahlmannilta ja on käsintehty lähituote, lisätietoja Wulffiscollection.

 

 

Arvontaan pääset osallistumaan yhdellä arvalla jättämällä kommentin tähän postaukseen, jossa kerrot, mikä syksyssä on parasta (karvakorvien kanssa)? Meidän mielipuuhaa syksyllä on ehdottomasti sohvalla viltin alla vieri vieressä chillailu <3 Koirat ovat aikamoisia lämpöpattereita! Toisen arvan saat olemalla blogin lukija tai liittymällä lukijaksi. Kolmas arpa tulee, kun linkität arvonnan blogiisi. Kerro vielä kommentissasi, monellako arvalla lähdet lahjaa havittelemaan.

 

Arvonta päättyy keskiviikkona 2.10.2013 klo 20.00.

 

 

Onnea arvontaan ja kirpeitä syyspäiviä!

Kahden viikonlopun tapahtumat

Viime viikonloppuna nautittiin vielä kesäkelistä mökillä. En muistanutkaan, kuinka hauskaa koirilla on maalla, vaikka eivät pääse siellä vapaana juoksemaan pihassa, mutta jotenkin se on hienoa, kun puuhastellaan porukalla sisällä ja ulkona. Maalla on tietysti hyvät tuoksut, naapurissa hevosia, lehmiä ja lampaita. Poikien kanssa tehtiin myös metsälenkki, jonka varrelta napsittiin mustikoita.

 

 

 

Koirat oppi taas uusia temppuja: tanssiminen eli kahdella jalalla ympäri meno ja fyssarin pyynnöstä kieriminen myös vasemmalle

 

 

Tällaisia ei ihan joka päivä näe, kurkiauroja

 

Nemo kävi fysioterapeutin käsittelyssä ja rintaranka oli paljon parempi, kun kuukausi takaperin. Pientä jumia oli nyt toisessa kohtaa (meni mulla ohi se kohta), mutta fyssari totesi, että täytyy ajatella niin, että nämä ovat urheilijoita ja pientä jumia on aina jossain päin. Mennään vielä kuukauden kuluttua kertaalleen käsittelyyn ja jos kaikki näyttää hyvältä, niin käynti kertoja aletaan harventamaan.

 

 

Nuga tulee luokse metsässä

 

Agitunnit meni mukavasti tälläkin viikolla. Nemo oli maanantaina radalla, tehtiin poispäin vientiä hypyltä puomille, saksalaista, takaakiertoja, kepeiltä irtautumista (jäätiin itse taakse, kun rata lähti takaisin päin), persjättöä ja viimeiselle kuviolle en edes tiedä nimeä, mutta ikäänkuin takaaleikkaus vierekkäisille hypyille, jonka jälkeen jatketaan suoraan. Nemo herkästi olisi hypännyt viimeisen hypyn takaisin päin, mutta hoksasi idean pian. Aikas muikeeta, kun pääsee itse hinkkaamaan noita kuvioita kunnolla! Nugan kanssa torstaina otettiin puomia (jarruttaa hienosti kontaktille), keppejä (hakee jo neljää ekaa väliä) ja pientä kolmen hypyn ja putken rataa. Treenien jälkeen Nuga pääsi vielä metsään juoksemaan russelmix Sofien kanssa sekä griffon poikien kanssa narulenkille.

 

 

"O-ou, iskää kannattaa väistää"

 

"Tullaan, tullaan"

 

Tänä viikonloppuna oli joka syksyinen Läheltä Hyvää -tapahtuma Ahlmannilla, jonne kävelin kaikkien kolmen kanssa. Matka meni hyvin, kun Luna oli juoksuvyössä ja pojat sai merkkailla. Muutamia koiria ohitettiin rähisemättä! Paikan päällä laitettiin nuorimmat autoon ja Nemon kanssa huudeille. Poika oli ihan elementissään eläinten, ihmisten ja ruoantuoksun keskellä. Lehmiä käytiin ihmettelemässä, muuutamia koiria moikkailemassa ja riitti niitä rapsuttelijoitakin. Heti ekana törmättiin koirakojuihin, joista löytyi teille blogin lukijoille lahja... Siitä lisää tulevalla viikolla arvonnan merkeissä! Koirat sai tuliaisina reissusta itse tehtyjä koirankeksejä. Kotiin hankittiin lähiruokaa ja vaaleanpunainen marjakanerva.

 

 

Isä ja poika kieli pitkällä

 

Koiramainen ohjelma jatkui tänään, kun Piskeillä järjestettiin agimestaruus oman seuran jäsenille. Itse toimin pääjärkkärinä ja homma toimi hienosti, vaikkei ollut paljoa talkoolaisia, niin kaikki puhalsi mukavasti yhteen hiileen. On meillä vaan hieno porukka, kiitos kaikille! Nuga pääsi elämänsä ensimmäisen kerran agimöllikisoihin, otin sen autosta radalle viimeisenä vähän niin kun extemporee. Kierrokset oli korkealla, mutta meno ihan mukavaa, joskin turhan vauhdikasta. A:lle poika ei mennyt ensimmäisellä yrittämällä, kun ei sitä ole koskaan tehty osana rataa, vaan yksittäisenä esteenä ja paljolti hihnassa. Putket Nuga haki hyvin, mutta muuria kiersi pariin kertaan, hypyillä tuli myös virheitä, kun olin auttamatta liian hidas ja jäin jälkeen, eikä Nuga vielä hae itsenäisesti hyppyjä. Virhepisteitä taisi tulla 30 ja yliaikaakin, kun palauttelin Nugaa esteille. Tyytyväinen olin kuitenkin seuraaviin seikkoihin: 1. ei varastanut lähdössä 2. otti mageen kontaktin A:lla (meinasin itse juosta vaan ohi tyypilliseen tyyliini kisatilanteessa, tätä koiraa ei auta nyt pilata!) 3. otti kontaktia muhun 4. ei karannut kentältä. Kyllä me tulevana kesänä uskalletaan epistellä lisää.

 

 

Välillä malttaa kävellä

 

Sunnuntaihin kuuluu myös se perinteinen talli, jonne Luna lähti vaihteeksi mukaan. Tehtiin 1,5h lenkki Keisarinharjulla. Luna veti letkan ekana, eikä pieni sadekuurokaan haitannut menoa. Tällä kertaa ei myöskään muiskaiteltu hevosta kesken lenkin ja hyvä niin.

 

Loppuun vielä kuvat muistoksi sertistä ja kolmosluokkaan siistymisestä (ollaan molemmat parturin tarpeessa...)

 

 

Kolmosissa!

Mikäs sen mukavampaa, kun koirien lenkin ja ruoanlaiton jälkeen oikaista sohvalle lukemaan tuoreinta parson-lehteä! Seuraavassa numerossa saattaa olla meidän karvakorvan kuva, sillä Nemon kanssa napattiin viimeinen nolla kakkosista ja näin ollen saatiin serti ja siirto kolmosluokkaan, kääks! Lunan kuva onkin tässä lehdessä, sillä viimein käyttövalion titteli on lisätty Koiranettiin.

 

Oltiin tosiaan Nemon kanssa Nokialla sunnuntaina kolmen startin verran. Eka rata meni läskiksi, mua jännitti liikaa (jalat oli taas jotenkin tunnottomat) ja mies oli paikalla kuvaamassa... Nemo karkasi hypyltä putkeen, vaikka huusin ja yritin valssata hypyn taakse sekä ohjata seuraavalle hypylle. Jälkeen päin ajatellen valssiin kääntyminen olisi pitänyt tehdä jo ennen hyppyä, mutta kun tultiin kepeiltä, niin piti ne viedä tarkasti ensin. Loppuradan otin ihan löysin rantein ja Nemo ei oikein hakenut esteitä, juoksenteli vaan esteiden vieressä mun perässä... Lähdössä en saanut Nemoon minkäänlaista kontaktia, ei tullut sivulle ja luulen, että johtui siitä, kun oli päässyt nuoleskelemaan tyttöjen tuoksuja. Pidin Nemon nenän pois maasta ennen seuraavaa rataa ja ojensinkin sitä, kun ei meinannut tulla nutaamisesta loppua.

 

 

Tässä vielä kaikki okei

 

Seuraavalla radalla kuvaaja oli poistunut paikalta ja mulla oli jo parempi keskittyminen. Radan kolmella viimeisellä esteellä tuli takkua, kun jostain syystä Nemo tuli keskeltä keinua pois ja kävi radan viivojen ulkopuolella (siitä ei vielä tullut hyllyä), voi olla, että oli liian kova vauhti keinulle, vaikka yritin jarruttaa ja ehkä seisoin samalla vähän edessä tai sitten keinu oli erilainen ja Nemo alkoi sitä ihmettelemään. Toka yrittämällä keinu hienosti, mutta kiersi viimeisen esteen ja riensi lelun luo. Kuuluttajaakin nauratti. Parasta radalla oli se, että otin kepit vasemmalta puolelta, eikä mitään ongelmia! Eka kerta kisoissa, kun toimi vaikeammalta puolelta. Kepit meni muutenkin virheittä kaikilla radoilla, taisi olla sekin eka kerta. Yleensä ainakin ekalla radalla tulee virheitä, kun ei malttaisi lähteä pujottelemaan.

 

 

Löysin rantein

 

Kolmannelle radalle sain vihdoin pääni tyhjäksi, en miettinyt mitään. Ohjaus oli melko sujuva, siinä oli muutama samanlainen kohta, mitä ollaan muillakin radoilla tänä kesänä kokeiltu. Muutaman valssin kanssa tuli kiire ja puomin kontaktille Nemo ei pysähtynyt, teki omatoimisen juoksukontaktin. Sijoittuttiin ykkösiksi! Tuomarit Minna Räsänen ja Jari Helin pyysivät mun oikein tuulettamaan palkintojen jaossa, kun saatiin se serti :D

 

 

Yleisöäkin naurattaa...

 

Tsemppiä loppuviikkoon! Ovat luvanneet kait sadetta, mutta me lähdetään sitkeästi mökille ;)