Toukokuu touhua täynnä

Toukokuu on ollut touhua täynnä ja välillä jo ihan kesäkeliäkin. Lämpötilat heittelee, kun tänään +12, mutta pitkää pätkää oli jo +18-23!

Lämpöisinä päivinä on tehty kunnon aamulenkki, kun on ollut vielä viileämpää, mutta päivällä vaan käyty tien laidassa, jotta koirat ovat saaneet tehtyä tarpeensa. Lunan kanssa on sitten myöhemmin vielä lähdetty ihan lenkille, kun ei ole niin lämpöherkkä. Lisäksi illalla taas tien varteen käymään Nemon kanssa.

Mummu, Luna ja Tahti

Tyttöjen reissu tallille

Yhtenä iltana koirien isä kävi kylässä ja tehtiin 1h reipas lenkki Lunan kanssa, tyttö oli niin innoissaan, että kiskoi koko lenkin kieli pitkällä. Sen jälkeen Luna olikin muutaman päivän sitä mieltä, että hän ei lenkille lähde, toki oli viileämpää keliäkin, joten johtuiko rankasta lenkistä vai kelistä. 

Selvä yhteys on ollut siihenkin, jos Lunalla on ollut tarpeeksi aktiviteettia, niin nukkuu aamulla pidempään ja niin ollen ei herätä Nemoa, eikä pojalla tule pissoja sisälle. Vaihtelevalla menestyksellä on menty eli välillä 5 aamua putkeen, ettei pissoja sisällä ja sitten taas tyyliin 3 aamua putkeen, että on. Nemolta otettiin jo pissanäytekin, mutta se oli täysin normaali. Eläinlääkäri veikkasi syyksi dementiaa, kun kuitenkin fyysisesti voi olla 8-12h pissaamatta, jos ei tapahdu mitään erityistä ja malttaa chillailla. 

Vähäjärvellä lenkillä eläinlääkärin jälkeen

Katse järvelle

Koirat kävivät Oiva Eläinklinikalla kontrolliverikokeissa ja molemmat ultrattiin. Ultrassa näytti hyvältä maksan ja sapen osalta, Lunalta tsekattiin myös sydän ja tilanne oli ennallaan eli lievä sivuääni, edelleen asteikko 1. Verikokeiden tulokset ei olleet ihan priimaa, muttei toisaalta mitään hälyyttävääkään. Molemmilla kolmesta maksa-arvosta 2 oli laskenut raja-arvoihin, enää yksi oli koholla. Hemoglobiini oli myös molemmilla hieman alhaalla, Nemolla tuli sanomista myös verihiutaleista ja kolesterolista. Onneksi kaikki tosiaan vaan hieman yli tai ali viitearvojen, joten jatketaan Brittin Hepatic nappulalla ja seuraavat verikokeet syksyllä. 

Koirilla oli jälleen erittäin hauskaa eläinlääkärissä :D Ensin tsekkasin painot ja heidän vaaka näytti tarkempaa lukua: Nemo 9,5kg ja Luna 8,1kg eli molemmat ihannepainossa. Eläinlääkäri Saila sitten pusuteltiin kilpaa ja ensin tsekattiin Nemo. Poika ei huomannut verikokeen ottoa, kun seisoi pöydällä tsekaten mun kädessä olevaa namia. Ultra meni kans hyvin. Sitten oli Lunan vuoro ja seisoi koko ajan nätisti paikallaan, lopuksi sai tietysti namia palkaksi. Sillä välin, kun Luna oli pöydällä, niin Nemo kekkuloi lattialla... :D Siis teputti, tutki, läähätti, heilutti häntää ja lopulta varasti pöydän alla olevasta potasta käsipaperia silputtavaksi. Niin hupsu, kohta 15-vuotias <3 Saila laittoi välissä pojalle vettä ja karva-alustankin lattialle, josko olisi siihen rauhoittunut, mutta ei.

Aamulenkit on parhaita

Toukokuussa meillä on käynyt yökylävieraita. Miehen kaverin sylissä olisi istuttu 24/7 ja muutenkin poikien touhua piti seurata tiiviisti. Seuraavana päivänä Nemo nukkuikin koko päivän sikeästi, kun Luna lähti tallille ja sen jälkeen mummulle mukaan. 

Toisena viikonloppuna meillä oli juhlat ja noin 10 henkilön vauhdikas porukka. Luna nautti menosta ja meiningistä, istui syleissä rapsuteltavana ja sai herkkuja mm. makkaraa. Nemo oli sillä välin mummulassa yökylässä ja reissu oli mennyt mukavasti, paljon paremmin, mitä odotettiin. Poika oli nukkunut koko yön sikeästi ja kaikki pissat oli tullut pihalle, vaikka kerrostalossa olivatkin. Ainakin Tammelanpuistossa ja Sorsapuistossa oli käyty lenkillä. Mummu kiitteli vielä jälkeen päinkin, että olipas kivaa, kun sai Nemon seuraksi. On se sellainen kultapoika <3

Ruokkiksella on ihana ulkoilla

Meidän huudeja <3

Vuosien tauon jälkeen käytiin lenkillä Marjon ja Urhon kanssa Pyynikinharjulla. Nemoa kuukauden nuorempi Nyyti oli jäänyt kotiin, kun ei tykkää lenkkeillä sateessa, ei olisi välttämättä tullut autosta ulos ollenkaan. Sadettakaan ei lopulta tullut, kun ennen lenkille lähtöä n. 10min. Pydähdyttiin perinteisesti näköalapaikalla ja herkuteltiin munkit, koirien odottaessa autossa. Marjokin on yksi Nemon lemppari-ihmisistä ja Nemo sai pienet hepulit, kun tunnisti! Tavattiin Marjo ja Nyyti aikoinaan 14,5 vuotta sitten Eläinystäväsi pentupiirissä ja sitten myöhemmin parsonlenkeillä, agilitytreeneissä, näyttelyissä yms. parsontapahtumissa. Jalostusparson Urho oli ensi silmäyksellä ihastunut Lunaan ;)

Parsoneiden valokuvaaminen on aina yhtä hauskaa... 

Tadaa :D

Joko on ajatukset kesälomissa ja aamukampa viritetty? Meillä on loma perinteisesti vasta elokuussa. Kesäsuunnitelmia ja valmisteluja on toki tehty. Lunalle haettiin juuri uusi uima-allas, mitä ei saa purtua rikki. Löytyi Rustasta (kiitos Marjo vinkistä!) ja näköjään Lidl myy kans samanlaisia sekä toki eläinkaupatkin.

Villin lännen meininki

Kohdattiin jokaisen koiranomistajan painajainen, joka onneksi päättyi hyvin ilman naarmun naarmua! Viime viikolla tultiin aamulenkiltä kotiin päin, kun naapurin ovi avautui ja perheen koira ryntäsi suoraan meitä kohti kovaa haukkuen ja lähti vapaana perään. Ehdittiin juosta luhtitalon käytävän portaat alas ja pihaan, kunnes totesin, että koira on ihan takana, pakko pysähtyä ja kääntyä, jolloin ihmeen kaupalla koira teki uparit noin metrin päässä minusta ja palasi kotiin. Omat koirat oli mun toisella puolen ja Luna huusi, kun syötävä. Olin jo valmistautunut karjumaan ja taistelemaan, koska koiran omistajat ei tehneet mitään, eivätkä jälkeenkään päin pyytäneet anteeksi tms, varsinainen villin lännen meininki!

Nyt jännittääkin entistä enemmän käytävällä kulkeminen, kun koira näköjään pääse rynnimään ihmisten ohi ovesta pihalle, vaikka olisi eteisen käytävän toisessa päässä... Hihnassa kyllä hyökkii meitä kohti aina, kun näkee, mutta toistaiseksi hihnat on pitäneet ja omistajat ovat oppineet odottamaan portaissa/väistämään, kun olen heiltä niin pyytänyt. Tapahtuneen jälkeen mulla tärisi kädet ja koko kroppa tunnin verran, läheltä piti. Nyt kuljen käytävällä Luna sylissä ja välillä nappaan Nemonkin kantoon.

Etäpäivän jekkupetteri oli käynyt juuri pää läppärin laukussa ja paineli seuraavaksi kylpyhuoneeseen katsomaan, olisiko sukkia :D

Luna vahvasti kahvitauolla mukana ja Nemo jaloissa

Luna kävi eläinlääkärillä hammashoidossa, kun alkuvuoden käynnillä röntgenissä näkyi muutamia rajatapaus hampaita ja niinhän se oli, että 3 hammasta piti poistaa. Samalla puhdistettiin hammaskivi. Muori piti kauheeta mekkalaa heräämössä muuten vaan ja kun hoitaja avasi häkin luukun, niin Luna juoksi sieltä pihalle! Nappasin sitten sen kantoon, kun jalat tuskin kantoi ja meno oli holtitonta. Samaa riehumista piti kotona, kun lämmitin makaronilaatikkoa mikrossa, niin ponkesi väkisin miesystäväni kainalosta vällyjen välistä keittiöön. Lopulta, kun sain syötyä yms, niin Luna malttoi pari tuntia olla rauhassa mun vieressä. Sen jälkeen olikin sitten jo tikkana lenkillä ja iltapalalla. Muori on hyvin parantunut ja käydään vielä tällä viikolla ientarkastuksessa tsekkaamassa, että kaikki näyttää hyvältä suussa. 

Etäpäivän suukottelija, alkaa aina meno olla levotonta klo 15 pintaan

Sain yhden vapaan viikonlopun kotoa, kun jälleen veljentyttöni tuli koiravahdiksi. Viikonloppu oli mennyt hyvin koirien kanssa, vanhalla rutiinilla. Kiitos! Luna on niin kiltti, että antoi hyvin puhdistaa suun suuvedellä aamuin illoin ja kipulääke meni helposti ruiskulla suuhun. 

Lenkkeiltiin jälleen Ylöjärven harjulla Hannan ja Miisan kanssa. Meni ihan mukavasti ja Nemollakaan ei ollut niin kova veto, kun alkuun pikkutytön perään. Martti oli satuttanut kannuskyntensä ja joutui jäämään lenkiltä pois. Kynsi poistettiin ja poika toipuu nyt kohinalla. 

Viikonloppuna lenkkeiltiin Kaukajärvellä Isolammen ympäristössä, missä joskus asuttiinkin yksi kesä. Kivaa vaihtelua ja tosi vähän tuli koiria vastaan, niin saatiin ihmetellä luontoa kaikessa rauhassa. Nemo pääsi tallillekkin hevosia katsomaan pitkästä aikaa, kun kävin vaan taluttamassa Tahtia. Kulkeminen oli hieman haastavaa, kun Tahti oli kuin täi tervassa ja Nemo sen sijaan vauhti päällä :D

Isolammella

Lokakuun viimeinen päivä

Niin se marraskuu taas saapui ja heti ensimmäisenä arkipäivänä eli tänään kauhea myteri pihalla ja koko päivän pimeää... Tehtiin aamulla jo vähän pidempi lenkki, kun tiesin, että illalla sataa. Pari kertaa kyllä hyppäsi sydän kurkkuun, kun yhden talon kulmalla tuli kaksi saksanpaimenkoiraa vastaan, josta nuorempi alkoi kovasti haukkumaan ja vanhempikin tempaisi kohti. Onneksi taluttajia on yleensä kaksi ja molemmat valveutuneita koiranomistajia treeniliiveineen. Sen jälkeen säpäsähtelin jo omaa varjoanikin, kun toisen talon kulmalla Luna meni ihan kylki taloa vasten ja kulman takaa pöllähti lehdet lentoon :D 

Nemo on muuten marraskuun kunniaksi vauhtivillenä, tänäkin aamuna veti taas hepulirallia asuntoa päästä päähän, kun odotti, että saan vaatteet päälle ja lähdetään ulos. Viikonloppuaamuisin saattaa herätellä muuten vaan, huoh. Viime viikolla jekkuili kiipeämällä vaatekaapin alahyllylle, heiluva häntä vaan näkyi, kun kaivoi pörrösukat suuhun ja sitten mentiin. Huhhuijaa, 12-vuotias poika! Ainakin tietää, että kaikki hyvin ja poika tosissaan nauttii elämästä! #lovetothemoonandback

Nemo hevosia katsomassa

Tänä vuonna yritetään taistella marraskuun pimeyttä vastaan ainakin näillä konstein:

- Pidempiä aamulenkkejä 1-2/vko

- Etäpäivinä valoisaan aikaan lenkille

- Kaverilenkkejä / uusilla huudeilla lenkkejä

- Aktivointileluja ja namin piilotuksia huonommilla keleillä (viimeksi tänään!)

- Kyläilyä

- Temppukurssilla Nemon ja Martin kanssa Eläinklinikka Timantissa, alkaen 16.11.

Omat konstit:

- Mahdollisimman paljon ulkoilua valoisalla, lounasajalla

- Kunnon unet

- Joulufiilistelyä

Koitetaanhan pärjäillä, tsempit jokaiselle pimeään aikaan!

Ali-Marttilan juhlatilalla

Saatiin valokuvaaja @jeminaphotography (Instagram -tili) kesäkuussa Kangasalle Ali-Marttilan kokous- ja juhlatilojen miljööseen. Voin lämpimästi suositella Jeminaa, kuvaustilanne oli rento ja pieniä ohjeitakin tuli, missä kannattaa seistä hevoseen nähden yms. Parasta, kun kuvaaja on itse pitkän linjan koira- ja hevosihminen, niin ollaan alusta asti samalla aaltopituudella. 

Kiitos Jemina vielä kerran!

Tässä osa kuvista, joita tuli yli kolmekymmentä reilun tunnin kuvaussessiolla:

 

Marraskuun viimeinen

Miten teillä meni marraskuu, oliko hankala vai helppo tänä vuonna?

Mulla ja koirilla oli semihelppo! Voisiko aurinkoinen kesä vielä vaikuttaa asiaan. Toki väsytti ja pimeys yritti vetää mielen matalaksi, mutta oli paljon kivaa ohjelmaa ja myös aikaa levätäkin. Suurin vaikutus oli varmaan unen määrällä, sillä eron huomaa heti, onko nukkunut hyvin vai ei. Nukahtaminen on itselle hankalaa ja aamusta herään pienimpäänkin ääneen, mutta silti, kun menee tarpeeksi ajoissa sänkyyn, niin on mahdollisuus hyviin uniin. 

Koirat ovat olleet tavallista väsyneempiä aamuisin, mikä tarkoittaa sitä, että saattavat pötkötellä minuutin pari vielä, kun menen alakertaan, mutta kun ensimmäinen nousee, niin alkaa se perinteinen ralli. Ja toki, jos ekana suuntaan keittiöön, niin onhan siellä sitten kaikki tikkana perässä ;) Lenkeillä on ollut myös aikamoista ryntäilyä havaittavissa, mutta kyllä ne yleensä alkaa tasaantumaan siinä 40min kävelyn jälkeen, sitten päästään loppulenkki siivosti. Mitään ylenpalttista haukkumista ei ole ollut tällä kertaa marraskuussa!

Koirien ilta rauhoittumiseen on vaikuttanut se, että ystäväni vinkistä aloin antaa iltaruoan koirille jo päivälenkin jälkeen. Sen ovat oppineet, että maha täynnä ei hötkyillä. Nykyään tällainenkin on mahdollista, kun ei suunnata joka ilta harrastuksiin. Nuga saa sitten vielä nukkumaan mennessä kolmannen pienen aterian ja muut katsoo kateellisena vierestä... Aiemmin poika sai välipalan töiden jälkeen ja vanhempansa söivät sillä välin luut. Nyt en viitsi enää yötä vasten antaa luita ja muutenkin, jos tietäisivät, että sellaiset on vielä tulossa, niin sitä samaa riehumista ja keittiöön juoksua se olisi sitten koko ilta.

Työkaveri ihmettelikin meidän riehuvia koiria ja sitä, etten suostu jättämään niitä keskenään enää 8-9h työrupeaman päälle, kun korkeintaan hätätapauksessa. Olen edelleen sitä mieltä, että jos koiralle ei ole aikaa ja sen tarvii olla keskenänsä suurin osa päivästä, niin sitten ei auta koiraa ottaa ollenkaan. Toki vuorotöissä/lapsiperheissä asia saattaa olla helpompi, kun ollaan vähän eri aikaan kotosalla. Kerroin siis työkaverille, että meillä alkaa vanhin koira haukkumaan monesti iltaisin, kun lähden ovesta ulos, vaikka viemään roskia... Totesi, että olen opettanut ne siihen (tiedostamatta) ja niinhän se varmaan vähän onkin, myönnettäköön :D Toinen on myös tuo keittiöön ryntäily... Mutta josko se nyt vähän vähenisi.

Nuga on aikamoinen väkkärä ja päässyt liiaksikin hoikistumaan, kun ruokana on ollut vielä kevyt nappulan pussin pohja. Yritin nappulan annoskokoa lisätä ja kaksi kertaa annoin 0,75dl sijaan 1dl, mutta heti alkoi närästämään ja sitä on kestänyt nyt jo viikon. Onneksi nyt vihdosta viimein se alkaa osoittamaan laantumisen merkkejä. Kävin alkuviikosta hakemassa saman nappulan tavallisen version ja poika on nyt lihotuskuurilla. 

Ilmeisesti närästyksen vuoksi poika oli kärttyinen viime viikonloppuna ja kerran pääsi hyökkäämään Nemon kimppuun. Sitten oli murinaa pihallakin. Tilanne taisi olla väärinymmärrysten sarja, missä en itsekään toiminut intuitiolla parhaalla mahdollisella tavalla, tilanne olisi siis ollut vältettävissä. Onneksi ei käynyt mitään. Nemo on kyllä lehmänhermoinen! Kasvattaja jo pentuna sanoi, että Nemo ei haasta ketään, mutta ei myöskään jää kenenkään jalkoihin. Näin se menee, Nemo aika napakasti sanoo takaisin ja pistää poikansa ruotuun. Tämän tilanteen jälkeen muutama minuutti, niin Nuga pötkötteli häkissä ja Nemo siinä ulkopuolella melkein kyljessä kiinni, hassut pojat.

Viime viikolla koirat lähtivät Kangasalle harjulle vaunulenkille ja puistoon, kun vietettiin iltaa 2v kummipojan kanssa. Yllättävän hienosti kulkivat vaunujen kanssa, mitä nyt vähän olisi tehnyt mieli suukottaa sitä kärryissä istuvaa, malttoivat kuitenkin mielensä.

Joka arki-ilta olikin mulla ohjelmaa ja viikonloppuna koirat olivat taas iholla 24/7. En meinannut päästä ovesta lähtemään edes kauppaan, kun kaikki olisivat lähteneet samoissa ovissa mukaan. Mukavaa kyllä, kun viikonloppuina on ollut aikaa olla koirien kanssa rennosti ja lenkkejäkin tehtiin yhtenä lauantaina yhteensä 3h, hih! Siinä alkoi jo koirat olla sitä mieltä, että joko mentäis kotiin, mutta kun mulla oli herkullinen maratonpuhelu kesken, niin ei sitä silloin malta sisällä istua, vielä voi yhden korttelin kiertää ;) Nemo pääsi myös kertaalleen temppuilemaan mun kans pihalle ja oli pakko ottaa jotain rauhoittavia liikkeitä, pomppi niin innoissaan, että pelkäsin koiven katkeavan siitä riemusta. Täytyisi vähän useammin lähteä namien kanssa ulos, kun ei se 5-10min aktivointi itseltä kauheita vaadi ja koira on sitten silmin nähden tyytyväinen :)

Huomenna se sitten alkaa JOULUkuu! Tänä vuonna on joulutus lähtenyt melkein lapasesta, kun jo loka-marraskuulla on laitettu kausivaloja, leivottu joulutorttuja sekä pipareita, juotu glögiä, paketoitu lahjoja jne. En ole kehdannut tuutata vielä mihinkään kanaviin kuvia, mutta huomenna niitä voi sitten laittaa ilman, että pidetään ihan kahjona ;) Tän viikonlopun agendassa on joululeffat ja joululahjaostos kierros ystävän kanssa. Niillä jos jollain saa joulufiilistä!

Ai niin, olisi ihana saada joulupotretti koko laumasta, mutta ovat taas kaikki kolme kipeästi trimmin tarpeessa! Kestää siis tovin, että kaikki kolme on huolettu ja sitten voi vasta alkaa harkitsemaan kuvien ottoa. Ajankohtakin pitää olla viikonloppuna, jotta valo riittää kuvan ottoon. Katsotaan toteutuuko tämän vuoden puolella.

Ihanaa joulukuun aloitusta! Nyt ei tarvi enää pidätellä itseään ;D

Upeita syyskelejä

Oho, kolme viikkoa on vierähtänyt edellisestä blogitekstistä! Koirien kanssa on nautittu upeista aurinkoisista syyskeleistä pitkien lenkkien kera. Tälle viikolle sääennuste näyttääkin hyytävää sadetta ja ehkä jopa lunta, kääks...

Kotikulmien lisäksi on ulkoiltu ainakin Ylöjärven harjulla ja kauppareissujen yhteydessä Tampereen Koivistonkylässä ja Pirkkalan Toiviossa. Jännästi koirat väsyvät helpommin, kun saavat oudommalla alueella nuuskutella ja kirmailla.

Upeat syyskelit

Virtaa meillä onkin piisannut ja sen takia on käyty jokaisen kanssa erikseen laatuaikalenkeillä ja otettu erilaisia tottelevaisuus, rallytoko ja koiratanssi muuvseja. Hauskaa, kun Nemon kanssa kaikkia voi sekoittaa keskenään ja näin ollen nostaa vaatimustasoa. Sen verran laaja temppuarsenaali pojalla on! Lunan ja Nugan kanssa on menty vähän kapeammalla temppukirjolla, sillä esim. koiratanssiliikkeet saa Lunan komentamaan mua haukkumalla, kun namia tulee liian harvakseltaan ja temput on liian tylsiä/hidastempoisia. Muita aktiviteetteja on ollut lelujen kanssa peuhaaminen yksitellen yläkerrassa, karvalankamatolta nappuloiden etsintä ja luiden kaluaminen. 

Nuga on ollut vakkarina tallilla mukana ja muutaman kerran joutunut tovin odottamaan auton perässä, kun olen päättänytkin lähteä maastoilemaan hevosella selästä käsin. Harmi, kun ei ole koskaan ollut sellaista tallia, jossa koirat voisivat juosta hevosen mukana maastossa. Tälläkin tallilla ratsastetaan pääasiassa hiekka-autoteillä.

Sänkipellolla on kelvannut mennä

Maalaismaisemaa ja joka pellolla joutsenia (ei näy kuvassa)

Lenkin jälkeen odotetaan evästä

Eilen käytiin kuitenkin koko perheen voimin tallilla ja olipas se ihanaa pari tuntia ulkoilla kirpsakassa säässä! Mieheni meni hevosen selkään ja käveltiin ensin pidempi lenkki lähiteillä, jonka jälkeen paineltiin sänkipellolle, jossa pääsi ravaamaan ja laukkailemaan. Koirat tonkivat sillä välin peltoa, mahtoi olla hyvät hajut pieniin kirsuihin. Ruoka, sauna ja koirilla uni maistui ulkoilun päälle.

Mies ratsailla

Takaisin päin tallille

Luna ja Nuga muuten pyytävät kilpaa pihaan ja juoksevat suoraan kurkkimaan terassin alle... Siellä taitaa pari myyrää myllertää. Nuga etenkin on aivan villinä, kun on saanut kilpirauhaslääkkeen vuoksi voimansa ja energiansa takaisin. Pojan olemus on muutenkin muuttunut kokonaan, selvästi hoikempi ja jäntevämpi, kova touhottamaan, kirmailemaan, hyppimään ja pusuttelemaan. Varsinkin silmistä huomaa, että ilme on tyytyväinen ja seesteinen.

Porkkanan jako

<3

Kiltisti odotetaan

Tälle viikolle on koirille mukavasti ohjelmaa tiedossa: mummu tulee yhden illan hoitajaksi, Nuga käy kontrolli verikokeissa ja Nemon koiratanssin jatkokurssin viimeinen tunti on sunnuntaina (toka viimeiselle kerralle en päässyt omien kiireideni ja autottomuuden vuoksi). Lauantaina muuten käydään koiratanssin SM-kisat Ylöjärvellä ja suunnitelmissa on lähteä ensimmäistä kertaa katsomaan sen lajin kisahumua.

Tulin juuri kolmen yön reissulta Tallinnasta ja kerrankin uskalsin ostaa koirille tuliaisia sellaisia kasvipohjaisia dentastixejä, jotka oli vähän pehmeämpiä, kun Suomessa irtotavarana myytävät. Pojat hotkivat omat herkkunsa ja oksensivat seuraavana yönä niitä palasia... Luna ei oksentanut, veikkaan siksi, että malttaa pureskella paremmin luut ja muut. Mutta ei kannata uskaltaa jatkossa ostaa, kun aina siinä käy näin. Liian hyviä herkkuja selvästi.

Mummu kävi kylässä <3

Ja todellisuus, ihan tärähtänyttä meininkiä...

Mukavaa viikkoa!

P.S. Seuraavassa postauksessa voisin vinkata, mitä kivaa löydettiin jalkaisin Tallinnasta tällä kertaa. Kilometrejä kertyi mukavasti ja jokainen aamu oli uusi seikkailu. 

Kiva Koirakansalainen

Ylpeänä ilmoitetaan: meillä asuu Kiva Koirakansalainen Nemo! Testi oli tänään ja se meni nopeasti, eikä mitään suurempia ongelmia tullut. Nimikin näkyy jo virallisella sivulla. Tässä oma analyysi:

Diplomin saadakseen koiran ja omistajan täytyy suorittaa hyväksytysti kaikki testin 10 kohtaa:

1. Vieraan ihmisen hyväksyminen
   Koira antaa vieraan ihmisen häiriöttä lähestyä ja jutella hetken ohjaajan kanssa. Koiran on oltava hallinnassa koko suorituksen ajan niin ettei omistajan tarvitse kiskoa hihnasta tai käyttää muita voimakeinoja. - Pyysin Nemon sivulle maahan ja pysyi siinä nätisti ohjaajan kätellessä minua. Ohjaajan lähtiessä pois, Nemo nousi seisomaan, mutta pysyi kuitenkin paikallaan.
2. Koira istuu kauniisti silitettävänä
   Ohjaajansa kanssa ulkoileva koira sallii ystävällisen vieraan ihmisen koskettaa itseään. - Nemo seisoi mun vieressä ja heilutti häntää, mutta ei riehunut. 
3. Tutkiminen ja hoitaminen
   Koira antaa vieraan ihmisen – kuten omistajan tuttavan, eläinlääkärin tai trimmaajan – hoitaa ja tutkia itseään. Testiin kannattaa ottaa mukaan oma harja. - Nemo istui mun vieressä, mutta siirtyi sitten ohjaajan eteen seisomaan ja heiluttamaan häntää iloisena huomiosta, ei riehunut.
4. Vetämättä kävely
   Tällä osuudella todistetaan, että koira on omistajansa hallinnassa. Koira kulkee taluttimessa omistajansa oikealla tai vasemmalla puolella. Seuraamisen ei tarvitse olla tarkkaa. Koiran on myötäiltävä omistajaansa valppaasti myös pysähdyttäessä. - Nemo kulki mukana, mutta haisteli. Käännökset meni molempiin suuntiin hyvin ja täyskäännös pienellä viiveellä. Pysähdyksissä meni hiukan mun eteeni, mutta palasi kutsuttaessa perusasentoon ja istui. 
5. Ihmisjoukon läpi kulkeminen
   Koira käyttäytyy kohteliaasti jalkakäytävällä liikkuessaan ja on hallinnassa julkisilla paikoilla. Koira saa osoittaa kiinnostusta liikkuvia tai seisovia ihmisiä kohtaan, mutta sen pitää jatkaa matkaa ohjaajansa kanssa osoittamatta ylenpalttista innostusta, arkuutta tai vastahakoisuutta. - Nemo ei ollut kiinnostunut häiriöistä, kulki mun mukana ja haisteli vaan. 
6. Istuminen, maahanmeno ja paikalla pysyminen
   Koira tottelee ohjaajan merkkiä istua ja mennä maahan sekä pysyy käskystä paikallaan. Koiran täytyy odottaa paikallaan kun ohjaaja kävelee 6 metrin matkan pitkä liina kädessään ja palaa takaisin. Koira on koko testin ajan kytkettynä joko pitkään liinaan tai omaan taluttimeensa. - Tämä oli joka kerta treeneissäkin Nemon bravuuri, ensin sivulle, sitten istumaan-maahan-istumaan ja paikka. 6m on aika pitkä matka, mutta hienosti peppu maassa istui koko ajan ja kun palasin luokse ei liikahtanutkaan! 10 pistettä ja papukaijamerkki :)
7. Luoksetulo
   Koira tulee ohjaajan luokse 3 metrin päästä kutsuttaessa. - Nemolle helppo juttu, tuli hienosti luokse, muttei tällä kertaa sivulle, kun nenä vei taas. En edes komentanut sen enempää sivulle, kun tiesin, ettei sitä vaadita. 
8. Koirien kohtaaminen
   Koira käyttäytyy hyvin toisten koirien läsnäollessa. Mukana testissä on ystävällinen apukoira, jota kohti omistaja kävelee koiransa kanssa. Omistajat vaihtavat pari sanaa ja jatkavat matkaansa, jona aikana koira voi osoittaa vähäistä kiinnostusta apukoiraa kohtaan mutta ei saa pyrkiä sen luo tai hyppiä sen päälle. - Lähdössä oli ongelmia, kun Nemon nenä ei meinannut nousta maasta. Seurasi kuitenkin ihan ok ja koirakon kohdalla jäi tuijottamaan toista koiraa hetkeksi (ei ollut treeneissä koskaan kiinnostunut ko. koirasta), mutta meni sitten pienellä viiveellä istumaan (mulla oli jotenkin kädet väärin päin, kun pidin varmuuden vuoksi hihnaa lyhyellä vasemmassa kädellä, koska oikealla piti kätellä. Lopulta pyysin istumaan samanlailla, kun treeneissä eli vasemmalla kädellä nenästä vetäen (vaikkei mitään namia kädessä ollutkaan), sitten onnistui, eikä Nemo istumisen jälkeen ollut koirasta kiinnostunut, eikä ihmisestäkään). Nemo istui siis nätisti kättelyn ajan ja lähti hyvin mun mukana jatkamaan matkaa. 
9. Koiran reaktio häiriöön
   Koira käyttäytyy rauhallisesti kohdatessaan tavallisia häiriöitä. Testiin valitaan kaksi erilaista näkö- tai kuuloärsykettä, esim. ohiajava polkupyörä ja kolahtava esine. Koira saa reagoida häiriöön, mutta ei mennä paniikkiin tai hyökätä. - Koiran takana pamautettiin kirja maahan, Nemo säpsähti ja alkoi heiluttamaan häntää sekä kuikuilemaan olkansa yli. Ohjaajan juostessa ohi, istui hienosti sivulla ja kun ohjaaja meni kaueampaa ohi uudestaan, niin oli kovin kiinnostunut ja heilutti häntää, mutta istui paikallaan. 
10. Omistajan odottaminen
    Koiran jättäminen yksin esim. kaupan ulkopuolelle ei ole suositeltavaa. Joskus koiran kuitenkin joutuu jättämään hetkeksi esimerkiksi eläinhoitajan tai trimmaajan luokse. Koira pitäisi pystyä jättämään toisen ihmisen pidettäväksi muutamiksi minuuteiksi. Kokeessa aika on 3 minuuttia. - Jätin Nemon istumaan paikka käskyllä ja menin itse piiloon. En muista, koska viimeksi kolme minuuttia olisi tuntunut niin pitkältä, mun poskia kuumotti ihan hulluna, kun yritin hiljaa kyykkiä hallin toisessa päässä sermin takana. Nemo oli istunut paikallaan ihan viimeisille sekunneille, mutta noussut sitten rauhassa haistelemaan. Nemo pysyi hienosti paikallaan, kun tulin piilosta ja sen luokse. 

Testin jälkeen

Miten sen nyt sanoisi... Läpi meni, kuten pitikin, muttei tämä nyt mitään tokoa ollut todellakaan. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, sillä mitään vinkumista, haukkumista tai päin hyppimistä ei tullut. 

Ekaan tehtävään valmistautuessa Nemo jo nuuski maata ja siinä kiristin hihnaa, jotta sain pojan huomion. Ohjaaja kuitenkin huikkasi, ettei saa kiristää, jotta näkee kaikki reaktiot, kuten ne koiralla tulee. Sen jälkeen en kiristänyt, vaikka se on mulla sellainen primitiivi reaktio, kun en halua koiran yhtään hyppivän ketään vasten tms.

Jännityksen vuoksi en muistanut pyytää opea ottamaan kuvaa hallilla testin jälkeen, joten oli tyytyminen selfieen

Hassua oli huomata, kuinka Nemon luontainen draivi yhdessä tekemiseen oli kokonaan poissa, kun ei niitä nameja tullut. Haisteli tylsistyneenä ja kantoi häntää tavallista alempana, vähän hölmistyneenä, että eikö täällä hallilla tällä kertaa tapahdu mitään kivaa. Muuten oli kuitenkin reipas hyväntuulinen oma itsensä! 

Ennen testiä jännitti taas ihan vietävästi! Jälkeen päin oikein naurattaa, kun kyse oli kuitenkin tutusta paikasta ja ihmisistä sekä koirista. Hallissa kyllä heti jännitys meni menojaan ja olin ihan huumori mielellä liikenteessä, kun tiesin, ettei mitään ylipääsemätöntä pitäisi tulla, se on vaan sitten tuurista kiinni, keksiikö Nemo jekkujaan vai pysyykö naama peruslukemilla.

Yhteislenkillä

Tahtia olisi taas pusututtanut, tällä kertaa Nemon kanssa

Nemo sai testin jälkeen pihalla nameja ja tietysti testin aikana paljon kehuja. Heitettiin tallireissu samalla matkalla ja pysähdyin kaupassa, josta otin itselleni välipalaa ja Nemolle herkkulihatikun, minkä sai heti autossa kokonaisena. Illaksi on vielä nappulan sekaan Cesarin märkäruokaa, nam. Poika on niin palkkansa ansainnut! <3

Tässä kurssikaverit, jotka läpäisivät testin: 

25.3.2018 - Koirakoulu Vuhuu, Tampere

Bright Eyes Larus, "Late" (labradorinnoutaja), Sanna Jarva
Karhunpesän Rento-Roope (eurasier), Anna Pajunen
Mahottoman Sumuinen "Sumu" (labradorinnoutaja), Tiina Söderberg
Peatdigger Quinlan "Nemo" (parsonrussellinterrieri), Anna Rekonen

Maalla on mukavaa, hiirenjälkiäkö...