Marraskuu on jo voiton puolella ja joulukuu häämöttää! Joko olet alkanut miettimään tai valmistelemaan joulujuttuja? Täällä on perinteisesti kuhina käynyt lokakuusta alkaen, mutta silloin ei vielä viitsi hihkua asiasta, ettei kanssaihmiset hermostu 😅
Olen vähän jopa aikaistanut omia perinteitäni ja nyt jo kuunnellut joulumusiikkia tehdessäni lahjoja, katsonut joululeffoja/sarjoja, laittanut kausivalot, pieniä jouluasetelmia sekä tonttuoven, juonut glögiä ja nautiskellut pipareita sekä joulutorttuja. Niin ja käynyt pienellä joululahjaostos kierroksella. Auttaa jaksamaan pimeää aikaa ja kun joulun pyhät menee aina nopeasti, niin ihanaa, kun saa fiilistellä etukäteen rauhassa 💖
Koirien kanssa on ulkoiltu ahkeraan, kun kelit on olleet kohdillaan. Nemo jaksaa painaa pitkää lenkkiä ja on ihan riemuissaan viileydestä sekä lumesta. Nuuskuttelee, tutkii ja loikkii lenkeillä! Lunalla sama, että nuuskuttaa koko lenkin tarkasti joka paikan, mutta kääntyisi mielellään joka risteyksestä kotiin päin. Varsinkin nyt, kun viikonlopun on ollut noin -14 pakkasta.
Lunan kanssa oltiin etätöissä mummulassa ja tyttö nautti. Kaupungissa riittää haisteltavaa, kuunneltavaa ja katseltavaa. Olen koko lapsuuteni asunut Tammelassa, mutta nykyään sitä hämmästyy, kun menee sisältä ulos, niin yhdessä risteyksessä voi samaan aikaan olla 20 ihmistä 😀 Meillä Raholassa ei koko lenkin aikana näy välttämättä ketään. Luna siis oli tohkeissaan lenkeillä (autolta mummulaan, ruokkiksella happihyppelyä Aaltosen puistossa, mummulasta autolle) ja kurkki ikkunoissa kuullessaan ääniä ulkoa. Uni maittoikin sitten mukavasti kotona, vaikka malttoi kyllä ottaa pieniä päikkäreitä kerällä mummulan sohvalla.
Arkeen on tuonut hieman haastetta Lunan ruokailuväli, kun saa nappulaa nyt 3-4h välein eli kun olen toimistolla, niin jos mies on kotona, niin hänen pitää antaa ruoka 2x päivän aikana esim. kun olen antanut aamupalan klo 7, niin työpäivän aikana saa vielä klo 11 ja 15. Jos ei ole kotona, niin mun pitää käydä sitten ruokkimassa Lunaa välissä, mikä onnistuu ruokkiksella hyvin, mutta muissa väleissä täytyy sitten kellokortilla leimata itsensä omalle ajalle. Yritin yhdellä viikolla vähän helpompaa rytmiä ja venyttää ruokailuvälin 5h, niin Lunaa närästi sen jälkeen pari päivää. Tuolla ruokavälillä on tyytyväisen oloinen, eikä ala närästää.
Miehen syli onkin tätä nykyä Lunan lempipaikka. Kun mies istuu sohvalle, niin Luna syöksyy kainaloon tai suoraan syliin. On aina hakeutunut siihen lähelle, mutta nyt tosiaan ryntää ja mun vieruspaikka ei ollenkaan yhtä hyvä 😁
Mulla oli yksi pidempi viikonloppu, kun maanantai oli vapaa ja teki kyllä hyvää. Heti huomasi, että vapaapäivät otti rennommin, kun tiesi, että siellä on vielä se yksi extrapäivä. Koirien kanssa tuli lenkkeiltyä pidemmällä kaavalla, Nemolle älypeliä, sillä välin, kun Luna söi ties monettako päivän pientä nappulasatsia ja tuli leikattua koirien kynnet, pestyä pyyhkeitä, ruokakuppeja yms. pientä.
Viime lauantaina lähdin hoitamaan muutamaa kauppa asiaa ja otinkin extempore koirat mukaan autoon. Pakkasta oli reippaasti, mutta takit niskaan ja tehtiin samalla lenkki kiertäen Pirkkalan Vähäjärvi (2,2km). Vastaantulijoita ei ollut juurikaan ja oli kiva taas fiilistellä molempien koirien lapsuusmaisemissa. Sama järvi kierrettiin monesti ihan aamulenkkinä Nemon kanssa ja poika sai juosta vapaana ihan pikku pojasta asti, kun niitä vastaantulijoita ei juuri ollut aikaisin aamusta, ei varsinkaan kovalla pakkasella. Muutama tuttu koira saattoi tulla vastaan, mikä oli hyvää luoksetulo harjoitusta ja Nemohan on niissä ainut olla haka. Samaisella järven jäällä harjoiteltiin myös kahden lelun taktiikkaa eli heiteltiin lelua ja kun toi sen mulle, niin toinen lelu lensi. Oppi nopeasti homman juonen 💖
Nykyään jätän koiria kotiin asioiden hoidon ajaksi, kun Luna on niin kiihkeänä pysähdyksissä ja haluaisi aina mukaan, niin on helpompi lähteä ilman, varsinkin, jos on enemmän stoppeja tiedossa. (Parkkihallissa kyllä odottavat nätisti, kun se on aina ollut selkeä, että silloin ei pääsee ulos, eikä tapahdu mitään ihmeellistä). Tämä reissu sujui kuitenkin ilman hihkumisia lenkin ansiosta ja kun pysähdyksiä oli vaan muutama, eikä ne kestänyt kauaa. Olipa kiva palata kotiin väsyneiden koirien kanssa. Muutenhan tilanne olisi jälleen ollut se, että itse väsyneenä kotiin ja koirat innoissaan juoksemassa ja huutamassa, että jes tulit ja nyt me päästään pihalle, saadaan sirkushuveja ja ruokaa 😆
Mukavaa uutta viikkoa ja joulukuun odotusta!
