Ensimmäinen pentueeni 11 vuotta

Ensimmäinen pentueeni tänään 11-vuotta, paljon onnea, rapsutuksia ja suukkoja Anskulle! <3 + Nugalle sinne jonnekin <3

Kuvassa Ansku perheensä mökillä kesällä 2014. Mökkireissusta juttu löytyy täältä.

Sukulaistapaaminen Vantaalla

Olipas ihanaa ja piristävää nähdä kasvattejani vuoden tauon jälkeen! Kaikista kolmesta pentueesta pääsi koiria perheineen paikalle. Sukulaistapaaminen sujui lenkkeillen kauniissa Vantaanjoen maisemissa ja herkutellen tunnelmallisessa Kahvitupa Laurentiuksessa. Erikoinen lokakuu, kun vielä ulkonakin tarkenee nautiskella kakkua ja kahvia. 

Vasemmalta oikealle:

C-pentueesta Ludwig (Little Drummer Boy)

A-pentueesta Ansku (Annastiina)

B-pentueesta Anskun pojat Ässä (Casino Royale) ja

Milo (Tomorrow Never Dies)

Ässä tsekkaa nameja

Ansku haluaisi pusuttelemaan

Ludwig niin tarkkana

Miloa hymyilyttää!

Koko jengi

Hyvät tuoksut...

Milo kävi uimassa!

Kaikki ihanat <3

Sekuntia myöhemmin vauhti päällä ja Ässä suukottaa 2-vuotiasta :D

Päästiin Ludwigin kanssa samaan autoon takapenkille

Kasvattajana olen onnistunut parhaiten siinä, että kaikki nämä ihanat ovat todella kovia suukottelijoita, en kestä <3 Kiitos jokaiselle, oli kiva kuulla kuulumisia!

P.S. Nemo ja Luna eivät lähteneet kasvattitapaamiseen mukaan junalla pääkaupunkiseudulle, vaan saivat koko päivän mummulassa jakamattoman huomion. Aamusta oltiin tehty reilu tunnin lenkki Kaupin metsässä, joten jäivät tyytyväisinä nukkumaan mummulan sohvalle. 

Täysi kymppi

Paljon onnea 10-vuotiaalle Anskulle, täyden kympin pusuttelija! 💖 Tämä Makkosten poikien runo kuvaa hyvin A-pentueen Anskua ja Nugaa:

Kenelle sais olla yks pusu nokkaan?

Voin mä sen kyllä sun otsaankin tokkaa.

Taidat sä ressin kourissa puuskutella, 

siis anna mun vähän sua nuuskutella. 

Ja jos meinaa sun hermot tehdä tenän,

anna taikojaan tehdä mun nuuskunenän! 💖

Täyden kympin pusuttelija

Annastiina 9 vuotta

Aika kiitää, sillä A-pentueeni täyttää tänään 9 vuotta. Paljon onnea ihanainen Annastiina alias Ansku ja lentosuukkoja Anselmille eli Nugalle sinne pilven reunalle (ikävä on)! Olkoon Anskun päivä täynnä yhdessä oloa ja herkkuja :) Kuva on vuoden 2012 erikoisnäyttelystä: vasemmalla Nuga, oikealla Ansku.

Kekkeruusi

Meillä on ensimmäinen kesälomaviikko käynnissä ja olen tehnyt päiväreissuja lähialueella, jolloin koirat ovat jääneet kotiin, kuuman auton sijaan. Tämä on tietysti vaatinut sen, että aamusta olen tehnyt pidemmän lenkin ja seuraavana päivänä olen ollut koirien kanssa tiiviimmin.

Nemo oli eilen jo sitä mieltä, että mun on turha kuvitella lähteväni mihinkään, rötväsi sohvalla koko ajan puolittain mun päällä tai ainakin niin lähellä kiinni, että heräsi heti, jos yritin nousta :D Lopulta pääsin kuitenkin lähtemään iltamenoihini, kun lahjoin koirat hieman aikaisemmalla iltapalalla. Masu täynnä ovat tottuneet pitämään muutaman tunnin ruokalevon.

 

Veljentyttö tuli kyllä koiravahtiin yön yli eli ei koirien tarvinnut yksin olla. Tänään sitten palattuani kävin suihkussa ja sillä välin Nemo oli vetänyt matkarepustani sukan palasiksi... Ai, olikos se 12-vuotias? Aikamoinen kekkeruusi xD

Tuusulan Sarvikalliolla

Nemoa naurattaa pitkästä aikaa parsonajoissa

Muuten ollaan kyläilty mummulla, kaverilla ja koirat ovat olleet iskällä hoidossa yhden illan. Nemo kävi fyssarilla ylläpitokäsittelyssä, Luna pääsi seuraneidiksi mukaan. Niin ja trimmasinkin Nemon, kun sillä oli elämänsä eka punkki kiinnittyneenä silmän yläpuolella. Josko ne nyt huomaisi helpommin. Luna ei joutunut vielä kynittäväksi, on sen verran siistimpi, kun karva kasvaa hitaammin. 

Lunasta mieleeni tuli, että koirat eivät ole nyt päässeet uimaankaan, kun välissä oli tuo viileämpi sateinen jakso, mutta kuulemma meidän lähirannassa on jo ollut sinilevää, joten eipä sinne ole paljon asiaa. Muistakaa olla tarkkana taas koirien kanssa! (Edellisen hellejakson aikana päästiin kyllä yhtenä aamuna sinne koirien uimarantaan klo 7 maissa, kun ketään ei missään! Aivan ihana paikka, sellainen niemennokka, kun vielä joskus olisi itsellä vapaassa käytössä kotipihassa/mökillä). 

Turvavälit on pidettävä ;)

Kahvitauko

Omia kasvattejani nähtiin Tuusulan Sarvikallion näköalapaikalla pari viikkoa takaperin. Molemmat koirat pääsivät mukaan lenkille ja makkaranpaistoon (Lunakin käyttäytyi ok!). Olihan se kieltämättä varmasti huvittavan näköistä ulkopuolisen silmin, kun 7 ihmistä ja 6 koiraa grillailee kaatosateessa huput päässä kaikessa rauhassa. Onneksi keli parani loppua kohti ja sade lakkasi vallan. Kivaa oli samanhenkisessä terrieriseurassa ja niin oli ihana nähdä jokaista pitkästä aikaa! Pusuja sain valtavan määrän! 

Komeet olisi maisemat, jos ei sataisi niin paljon

Milon sukulais selfie

Ansku haluaa syliin

Tai ainakin suukkoja

Niin liikkis

Aurinkoista heinäkuun jatkoa! Seuraavassa postauksessa on luvassa valokuvaajan ottamia kuvia koirista ja Tahdista.

P.S. Oli aika rapsakka homma alkuviikosta, kun yhden päivänä aikana siivosin OneDrivesta 100 videota ja 13 000+ kuvaa... Deadline painoi päälle ja sain kun sainkin tärkeät videot ladattua YouTubeen ja karsittua kuvista 500 parasta. Ne oli siis kännyköiden kuvia vuosilta 2012-2018. Lukuisia ihania muistoja ja Nugan videot tuli ladattua lähes kaikki talteen. Jatkossa yritänkin päivittäin karsia huonot räpsyt pois puhelimesta ja kuvat tallentuu Google Picturesiin automaattisesti. Onko muita kohtalotovereita tässä asiassa, vinkkejä? :)

Pyynikki toimii aina

Tänä syksynä treffattiin kasvattieni (tai kasvattini Anskun) kanssa Pyynikin harjulla. Mukana oli myös Nemo ja Luna. Äitini vei Lunaa, joka tietenkin pisti kauhean metelin pystyyn nähdessään tyttärensä Anskun, mutta Nemo meni vanhaan malliin lunkisti tytön kanssa vieri vieren. Näillä kahdella tuntuu synkkaavan joka kerta, kun näkevät.

 

Näkötornissa

Käveltiin reilu lenkki Pyynikin upeissa maisemissa kuulumisia vaihtaen, valokuvia ja videokuvaa ottaen. Pysähdyttiin näköalapaikalla ja herkuteltiin tietysti munkkikahvilla. Lopuksi kiivettiin vielä näkötorniin ihailemaan Tampereen maisemia molemmille järville, metsään ja kaupungin suuntaan. Juha lennätti myös vähän dronea. 

Näköalapaikalla

Ansku ja Nemo

Olipas ihana nähdä teitä ja iloista Anskua! Tyttö lenkkeili omassa elementissään tärkeänä vauvan vaunujen vieressä, mutta malttoi tulla rapsutuksiin ja suukkoja sateli taas ihan mahdottomasti. Mietittiin, että seuraava lenkki voisi olla taas pääkaupunkiseudulla, jos saataisiin isompi jengi kasaan. Kuka olisi mukana? :)

Perinteinen sylittelykuva

Onnea Ansku!

Hip hip hurraa, onnea Ansku 8 vuotta! A-pentueeni täyttää tänään vuosia. Yllätyslapsista Ansku syntyi siinä klo 10 pintaan ja Nuga pari tuntia myöhemmin n. klo 12.

Nugalle terveisiä sinne jonnekin, jossa saa uida rajattomasti, lekotella auringossa, syödä herkkuja ja kirmata vapaana sydämensä kyllyydestä. Juuri tänä päivänä ikävä on kova, enkä vielä pysty kuvia katsomaan.

Anskulle suukkoja, rapsutuksia ja herkkuja päivän kunniaksi <3 Toivottavasti nähdään pian!

Ansku keskellä ympärillään jälkikasvua <3 <3 <3

A-, B- ja C-pentueesta edustajat paikalla

Hip hei, syyskuu meni nopeasti ja se oli koiraharrastus painotteinen. 

 

Vuorostamme päästiin Nemon kanssa Match Shown Ylöjärvelle Eläinavustajat ry:n järjestämään tapahtumaan. Kevään ja kesän mittaan mätsäreitä katselin, mutta ne päivät, kun olisi sopinut, niin tarjolla ei ollut veteraanikehää. Nyt vihdoin onnistui ja Nemo nautti, sen häntä heilui koko ajan kehässä! Poika on sen oivaltanut, että näytelmät on helppoa palkkaa, seisoo vaan paikallaan, niin nameja ja kehuja satelee. Veteraaneja oli neljä ja kaikki palkittiin, Nemo oli se neljäs sinisellä nauhalla ja kaikista riehakkain ikäisekseen ;) Tuomari kommentoikin, että on kyllä pirteä veteraani ja hienot hampaat sekä leikitti poikaa kehässä <3

Muille Eläinavustajien mätsäriin menijöille tiedoksi, että halli on pieni ja siellä todellakin kaikuu eli ensikertalaisille varmasti jännä paikka. Sisäämeno aukossa on monta metriä pitkä ritilälattia, josta en ainakaan omien koirieni antaisi kävellä, ettei tassut mene rikki. Sivusta pääsee kyllä lattiaa pitkin, mutta tapahtumassa ihmiset jonottivat siinä reunassa ilmoittautumiseen, joten siitä oli ihan turha kuvitella menevänsä koiran kanssa. Nemon pystyi toki kaappaamaan kainaloon ritilän yli, mutta toista se on ison koiran kanssa. Aikamoinen hulina paikalla oli, mutta kehät alkoivat melkein ajallaan ja meidän osuus oli vartissa ohi. Tehtiin vielä pieni lenkki ja Nemo sai suoraan palkintopussista herkkuja, tottakai. 

Nemo kasvattitapaamisessa, kuva Juha Martinmaa

Lauantaina treffattiin Finding Nemo's kennelin kasvattieni kanssa Pirkkalan Koirakerho Piskien kentällä. Lajitutustumisena oli koiratanssi, agility ja näyttely. Tanssipätkässä kerroin lyhyesti koiratanssin idean ja kokeiltiin erilaisia temppuja mm. koira pyörii itsensä ympäri, pujottelee jalkojen välistä liikkeessä sekä kahdeksikkoa paikallaan ja kiertää ihmisen ympäri. Mukavasti jokainen koirakko sai tehtävistä kiinni ja jokunen taisi innostuakin lajista, jossa voi esitellä juuri niitä oman koiran parhaita puolia, niitä juttuja, mitä se mielellään tekee. Itse sain tempuilla samalla Rostin 9kk kanssa ja komeasti tuli namin perässä kaikki, mitä keksittiin tehdä. 

Jade ja Rosti (C-pentue) odottelee kavereita

Ansku (A-pentue) saapuu vauhdikkaasti mestoille, Ässä (B-pentue) ihmettelee äidin menoa

Rosti tarkkana, kuva Juha Martinmaa

Naru solmussa kahdeksikkoa tehdessä, kuva Juha Martinmaa

Ässä herkuttelee, kuva Juha Martinmaa

Agilityssä meillä oli rengas, pari hyppyä ja putki. Mukavasti kaikki koirat lähti pala palalta tekemään vauhdikasta juoksusuoraa. Viimeisenä otettiin vielä näyttelytreeniä eli seisomista paikallaan, kehässä juoksemista, pöydällä kopelointi ja hampaiden katsominen sekä jokainen vuorollaan edes takas. Sopivissa väleissä aina kahviteltiin ja höpöteltiin. Aikaa kului kaksi tuntia. Kelikin suosi, koska oli kuivaa ja aurinko pilkahteli. Kotiin viemisinä kaikki saivat lelu-herkkupussukat ja perheen pienimmille oli omat ruusukkeet, kun niin hienosti viihtyivät tapahtuman ajan ulkosalla. Oli niin ihana nähdä teistä jokaista: Ässä, Rosti, Jade ja Ansku <3 Menossa mukana oli myös Nemo mieheni ohjaamana. 

Ansku lentää, kuva Juha Martinmaa

Vauhtia piisaa :)

Rosti renkaalla, kuva Juha Martinmaa

Rosti 9kk osaa jo

Ässä tarkkana menossa namilätkälle

Vauhtia myös Ässällä

Sunnuntaina ajeltiin ystävän kanssa Lohjalle parsoneitten erikoisnäyttelyyn eli erkkariin, jossa oli reilu 200 parsonia! Finding Nemo's Frosty the Snowmanin eli Rostin kehädebyytti oli junioriluokassa (ikää juuri 9kk 2viikkoa). Kehässä oli mennyt hyvin ja arvostelu oli hieno, tuloksena H. Hienoa Mari, kun uskalsitte lähteä näyttelyyn ja huomaa, että olette treenanneet! Tällä tuomarilla ERIt oli ollut tiukassa, vain 5 koiraa oli 27:stä saanut ERIn. Päivä meni mukavasti kavereiden ja tuttujen kanssa höpötellessä, kehiä seuratessa, kahvitellessa ja arpajaisiin osallistuessa. Kiitos Hanna seurasta, oli ihana jutella koirien ja tyttöjen juttuja <3 

Rostin arvostelu vielä tässä (osassa näyttelyistä arvostelut näkee nykyään suoraan netistä!):

good head, good lenght of neck, nice shoulders, expandable ribcage, would like muzzle to be little shorter, lovely double coat, but starting to lose it, normal testicals, movement is lively, tuomari RODEN GEOFFREY

A-pennut päivänsankareina

Syksy on meillä yhtä juhlaa: tänään synttäreitään viettää 7-vuotias Nuga (Finding Nemo's Anselmi)! Onnea myös Ansku siskolle (Finding Nemo's Annastiina) <3
  

Tasan seitsemän vuotta sitten minusta tuli yhtenä yönä kasvattaja. Seuraavana päivänä tehtiin asuntokaupat ja muutto oli edessä A-pentujen ollessa kolmeviikkoisia. Pienessä pajukorissa fleeceen käärittynä matkasivat pienet uuteen kotiin pakettiauton etuosassa lämpöjen huutaessa täysillä. Hyvin kotiutuivat uusiin kuvioihin pennut, äitinsä Luna ja isänsä Nemo! Seuraavat seitsemän viikkoa oli täyttä hulinaa, kun koko pieni perhe telmi, minkä kerkesivät tai no, Nemo isä enimmäkseen piti vaan jöötä sohvalla muille. Luna leikki pentujen kanssa aivan tohkeissaan ja välillä tuntui, onko meno jo liian villiä, kun heitti pedissä kuperkeikkaa niiden päälle ja hampaat kävi, mutta tulihan niistä naskaleista takaisinkin päin ihan riittämiin ;) Terrieripainia parhaimmillaan! 10-viikkoisena Ansku sitten kotiutui Martinmaan perheeseen, sopivasti jouluksi kotiin <3 Hetken ihmettelimme hiljaisuutta, kun ei ollut enää kahta samanikäistä tenavaa retuuttamassa leluja. Haikeeta, mutta samalla helpottavaa :)

Nuga tänään lenkillä

Viikko sitten alkanut kilpirauhaslääke on jo vaikuttanut Nugan oloon positiivisesti! Tiistaina huomasin lenkillä, että kulkee oikein reippaana edessä, ravi on energistä ja laukkaileekin vauhdikkaasti. Lisäksi on alkanut taas hyppelemään vetreämmin mm. sohvalle. Lelujen kanssa hössöttää vähän liiankin innokkaana ja pusuja satelee <3

Throwback syyskuu 2011:

Parsonlenkki Helsingin Haltialassa

Huhhuh, kun hengästyttää :P Nyt on ollut vähän liikaakin menoa ja meininkiä, varsinkin viikonloppuisin. Jos ei ole ollut sovittuja menoja, niin sitten on lähdetty kesäreissulle ja kotiutuminen on mennyt aina iltaan/yöhön. Koirista (etenkin Nemosta) huomaa, että ei olla ehditty tarpeeksi rauhoittumaan ja loikoilemaan kylki kyljessä. Onneksi juhannuksena saadaan rauhoittua kotona koko perheen voimin <3

Esimerkiksi yhtenä iltana vedin eteisessä kenkiä jalkaan, jolloin Nemo käännähti samantien ja paineli boxiin pää alhaalla, surkean näköisenä. Voi sitä riemua, kun nappasin hihnat eteisen naulakosta ja pääsivätkin autoajelulle mukaan. Käytiin silloin asuntonäytössä, koska pientä talokuumetta pukkaa, mutta mitään potentiaalista ei ole vielä löytynyt. Saa nähdä, koska osuu oikeanlainen koti kohdalle... Koirat pääsivät samalla reissulla pienelle lenkille uusilla huudeilla.

Ludwig ja Milo tutustuvat

Ludwig 6kk

Lentoon lähdössä <3

Luna on ollut nyt ainakin kuukauden vauhdikas ja kamala repimään hihnassa lenkeillä *pyörittelee silmiään*. Selvästi kesätyttö, joka elää täysillä joka sekunti lämpöiseen aikaan. Itsellä vaan ei tahdo kädet ja selkä kestä sitä touhua... Jouduinkin elämäni ekaa kertaa viime viikolla kiropraktikolle, joka rusautteli kropan auki ja sille päivälle tuli koirien ulkoiluttamis kielto.

Milo ja Ansku uimassa

Ludwig vilvoittelee varjossa

Välillä tulee tunne, että omat koirat kaipaisi enemmän aktiviteettiä, mutta taas kun kalenteria selaa taakse päin, niin onhan niillä ollut erilaista ohjelmaa mm. pojat on kulkeneet molemmat tallilla jo monta viikkoa peräkkäin ja tänään pääsi Lunakin mukaan hevosen kanssa lenkille. Tehdään niitä ei-kotihuudin-lenkkejä viikottain, ainakin näin kesäaikaan mm. käytiin Nemon lapsuudenlenkkimaisemissa Pirkkalan Vähäjärvellä vaihtelevissa maastoissa. Oli kiva verestellä muistoja tutuilla kulmilla ja vähän naurattikin, että Vähäjärven kiertäminen oli nuoren Nemon kanssa se ns. pitkä lenkki ja se kestää 20min :D Kyllä nyt pitkästä lenkistä voi puhua ensimmäisen tunnin jälkeen!

Anskua hymyilyttää terassilla

Koko lenkki porukka

Viikonlopun vietin pääkaupunkiseudulla. Perjantaina tehtiin parsonlenkki kasvattieni kanssa Haltialan tilalla. Paikalle pääsivät Ansku (Finding Nemo' Annastiina), Milo (Tomorrow Never Dies) ja Ludwig (Little Drummer Boy) sekä jokerina ystäväni yorkshirenterrieri Effie. Kaikilla koirilla synkkasi hyvin ja käveltiin joen vartta 1,5h, jonka aikana innokkaimmat eli Ansku ja poikansa Milo kävivät pariin otteeseen uimassa. Samalla tuli nähtyä maatilan eläimet ja herkuteltua terassilla livebändin säestämänä. Desibelit oli hieman liian suuret koirien kanssa hengailuun/jutteluun, mutta lopulta bändi lähti tauolle :)

Omat koirat olivat puoliksi mieheni ja puoliksi mummun hoivissa viikonlopun ajan. Jälleennäkeminen oli riemukas, mutta helteen takia eivät onneksi hypi seinille ;) Nyt ollaankin oltu kylki kyljessä repo rankana ilta sohvalla.

Kaikki alla olevat kuvat Juha Martinmaa:

Ansku pusutyttö riehaantui, kun pääsi syliini automatkalla

Kaunis Ansku (näyttää niin mini Nemolta)

Milo tulee kainaloon ja suukottaa <3

Ludwig ihmettelee vanhempien sukupolvien uimaintoa (ja myöskin on kova pusuttelemaan)

Ryhmä rämä <3

Pojat riehaantuivat, kun tyttökaveri Effie lähti kuvasta

<3 <3 <3

Mukavaa juhannuksen odotusta! P.S. Onko teillä pipot ja hanskat valmiina? Mulla on ihan pitkiskalsaritkin ;) Juhannuksenahan on perinteisesti kylmää keliä... Vaikka onhan niitä poikkeuksiakin ollut. Toivotaan parasta.