28.1.2017

Auringonpaistetta, vihdoin

Tervehdys ja mukavaa lauantaita! Tampereella paistaa aurinko niin, kun useampana muunakin päivänä parin viikon sisään, ihanaa :) Myös päivä on pidentynyt selvästi, eikä työpäivän ajaksi tarvi enää jättää koirille valoa palamaan. 

Nemon hampaiden poisto on takanapäin ja hyvin on poika alkanut toipumaan. Poika oli taas niin liikkis heräämössä, kun hoitaja lähestyi, niin häntä alkoi lätkyttämään peiton alla, vaikkei vielä jaksanut kunnolla pitää silmiään auki. Samalla tarmolla on menty nämä toipumispäivät, vaikka selvästi verinen suu on jomotellut aika ajoin, ainakin jos tulehduskipulääkkeen anto on venähtänyt (töiden vuoksi). Tämä uusi lääke on muuten ensimmäinen, joka Nemolle sopii, maha ei ole mennyt ripulille ja olen varmuuden vuoksi antanut maitohappoa päivittäin. 


Nemo nauttii rapsuista niin, että kulmahampaat näkyy :)

Harmillisesti Nemon ontuminen alkoi uudestaan tasan viikko sitten illalla. Joten hammalekurireissulla kuvattiin samalla luusto, eikä sieltä onneksi löytynyt mitään, kaikki näytti tosi siistiltä! Lääkäri myös kehui, että Nemon sydän ja keuhkot ovat vahvat kuunneltaessa <3  Nemo on saanut nyt kolme kertaa laserhoitoa lapojen väliin ja vielä tulevalla viikolla mennään kaksi kertaa (hoitajat ovat aika myytyjä tuon ilopillerin kanssa ;). Eiköhän poika tuosta saada taas täyteen vauhtiin, tänään vaikuttaa jo ihan omalta itseltään :) (Sieltä pihalta ei malttaisi tulla edelleenkään sisälle, mutta sitten on seisty kadunkulmissa lumikinoksissa haistellen, jalkaa rasittamatta). 


Nuga ei mahtunut sohvalle :D

Luna ja Nuga ovat ihan omassa elementissään, touhua piisaa, vaikka pitkää lenkkiä ja aivojumppaa on harrastettu. Liekö tuo auringonpaiste vaikuttanut niidenkin mielialaan. Saa nähdä, miten ilta sujuu, kun lähdetään valmistujaispartyihin ja kaksikko jää kotiin, Nemo lähtee mummulaan. Viime aikoina on tuntunut, että haukkupari on Nemo & Luna ja Nuga vaan säestää mukana, joten onnistuisikohan nätisti olo näin ;) (Perussetti ilmeisesti on se, että Luna aloittaa tohkaamisen ja hihkumisen, johon Nemo lähtee hanakasti mukaan ja se louskutus ei sitten lopu ennen, kun joku tulee kotiin, huhhuijaa tähän se hymiö, jolla hikikarpalo otsalla)

Mukavaa viikonlopun jatkoa ja rapsuja karvaisille, tietty!


Äidistä voi ottaa vähän tukee :D <3

18.1.2017

Urheilija ei tervettä päivää näe

Niin siinä kävi, että Nemon ja minun tuli aika jättää hyvästit agilitylle. Syyskuussa oli viimeiset kesätreenit ja lokakuussa viimeiset kisat. Pari kuukautta ehdittiin lomailla, kunnes koitti ekat (ja vikat) Tähtitekniikan treenit. Olin valmistautunut treenikauteen hyvin eli pidin Nemon hoikkana, lisäsin ruokaan Nutrolinia, Nemo sai juosta vapaana, tehtiin pitkiä lenkkejä, käytiin metsässä ja heittelin sille frisbeetä.


Ready, steady...

Treenipäivänä tein perusteelliset alkulämmöt kotona ja pelipaikalla (kävelytin Nemoa sisällä koko odotteluajan tarkoituksella) sekä otettiin pientä vapaaharkkaa ennen omaa vuoroa radalla. Kuten arvata saattaa Nemo oli aivan pähkinöinä ja veteli vapaaharkassa sekä radalla niin paljon, kun sielu sieti <3 Mitään tapaturmaa ei sattunut, mutta hyppäsi esimerkiksi pöydälle niin, että liukui sen pinnalla nelipistejarrutuksesta huolimatta (enkä kertaakaan pyytänyt sitä pöydälle, mutta halusi itse mennä), yhden takaakierron hyppäsi suoraan jättimäisellä loikalla mun selustaani hipaisten ja sylkkäriharjoituksessa tuli kerran rima alas. Liekö näistä johtuen vai muuten vaan, niin perusteellisen palautuslenkin puolessa välissä (adrenaliinit laskeneet lopulta) alkoi ontua ymmärtääkseni vasenta etujalkaa. 


Go!

Pari päivää näytti siltä, että vanha vaiva oireili eli nivelside, jonka molemmin puolin varpaat murtuneet kolme vuotta sitten, mutta kun tarkastelin papereitani, niin murtuneet varpaat olikin oikeassa etusessa. Pari ekaa päivää ontui vaan muutaman askeleen ylös noustessa, mutta kolmantena päivänä ontui selvästi, mikä johtui varmaan siitä, että oli koko kroppa jumissa oudokseltaan. (Tässäkään vaiheessa mieheni tai äitini ei ontumista nähnyt).

Varasin kiiren vilkkaa ajan eläinlääkärin (kun ei sen varpaan murtumisen takia heti aikoinaan menty, vaikka olisi pitänyt) ja meidän luotto fyssarin Kati Kallion. Lääkäri ei löytänyt mitään taivuttelemalla, mutta tuokio oli terapeuttinen ja yhteistuumin tultiin siihen tulokseen, että näin tapaturma-alttiin koiran kanssa tällä iällä ei ole järkevää jatkaa aksaa. Toki rauhassa saisi höntsäillä, mutta sitähän me juuri tiistaina oli yritetty :P (Nemo meinaan renkusi hihnassa koko 60min Tähtitekniikan hallissa kahdella jalalla välillä törmäten seiniin yms, kun oli niin tohkeissaan ja kaikki piti samaan aikaan kokea & nähdä ;). Lääkäri epäili, että varoo oikeaa etustaan, jolloin vasen puoli kuormittuu. Fyssari ei löytänyt mitään erityistä vaivaa, mutta jumissa tuntui poika olevan, etenkin vasemmalta puolelta. Käydään vielä uusinta käsittelyssä kuukauden sisään. 


Joko saa pelata?

Nemo itse on koko ajan ollut oma hepuloiva itsensä, eikä ymmärrä, että toista viikkoa pitää ottaa rauhassa ja käydä lyhyillä lenkeillä. Kerran teki ihan totaaliset tenät ulkona, eikä suostunut ensin kääntymään kotipihaan, sitten jatkettiin matkaa ja kun suoran päästä oltaisiin käännytty takaisin, niin seisoi vaan harajaloin ja tuijotti tiiviisti eteenpäin. Pienen maanittelun jälkeen sain kuonon kohti kotia, mutta sisällä sitten temmelsi/temmeltää hyppien sohvalle yms. Onneksi luut, älypelit ja kyläily (mm. mummulassa ja muissa sukulaisissa) on vähän pitänyt poikaa aisoissa.


Kauanko tässä vielä täytyy odottaa?

Agilityyn ehti tulla tässä melkein 8 vuodessa sellainen viha-rakkaus -suhde (ekalle pentukurssille mentiin toukokuussa 2009, Nemon ollessa 10kk). Tavallaan helpottavaa, että enää ei tarvi mennä, sillä viimeiset vuodet treenit ja kisat kävivät ihan työstä. Aina sai pelätä, telooko poika itsensä tai keksiikö muita metkuja, pitääkö oma hermorakenne. Mutta samalla iski myös suuri haikeus, sillä niin paljon hienoja hetkiä ja ihania ihmisiä sekä koiria on tavattu näiden vuosien aikana, kiitos! <3 Tarkoitus on kuitenkin vielä jatkaa yhden kauden verran agilitytuntien pitämistä Piskeillä ja kisoja/treenejä on aina hieno lähteä fiilistelemään katsomon puolelle sekä kesän SM-kisat Lappeenrannassa kiinnostaa myös, kunhan reissukaveri löytyy :)


Viimeisiin treeneihin lähdössä <3 <3

10.1.2017

Koiravideoita

Pahoittelut, kun kuvat on nykyään pääasiassa kännykkäräpsyjä, samoin videot.

Nuga kovalla pakkasella töppöset jalassa ja häntä heiluu taukoamatta (+ niitä lumipaakkuja menee suuhun kovaa tahtia):


Nemo avaa joululahjapakettia (älkää välittäkö mun kimityksestä :P):


Niin hellyyttävä tuo muuten aika tosikko Nuga ja Nemo on taitava repijä, eikö... ;) Tykkääkö teidän koirat avata paketteja tai pahvikääröjä, jonka sisällä nameja?

8.1.2017

Lumi ja valoisuus



Parhautta nämä pitkät viikonloput, lumi ja valoisuus! Kyllä, päivä on jo pidentynyt ja Tampereella on aurinkokin näyttäytynyt muutamana päivänä. Lumi on saanut myös koirat innostumaan ja yhtenä päivänä rapsakan pakkaslenkin päälle päästin pienet postimerkin kokoiseen pihaamme peuhaamaan! Voi sitä riemua, tuli kyllä tarpeeseen, se pienikin piha. Juoksivat sitä kuuluisaa parsonrallia hännät pepun alla, murisivat, sukeltelivat lumeen ja popsivat käpyjä, joista sitten tulikin muutamat oksennukset siivottavaksi ;) Sen jälkeen tehtiin vielä toinen lenkki Nemon kanssa niin, että sai viipottaa vapaana ja purkaa pakkaspäivien energiaa <3 Nemo lenkkeilee säällä, kun säällä, eikä juurikaan palele.



Tänään hoidettiin tallireissu koko perheen voimin. Tehtiin maastolenkki minä hevosen selässä ja mies taluttaen poikia. Selässä oloni jäi kyllä hieman lyhyeen, kun naapurissa vedettiin mönkijällä lapsia Stigan perässä, oli vähän liian jännää mulle, vaikka heppa ottikin suht easysti. Luna pääsi reissun päätteeksi maneesiin juoksemaan frisbeen perässä, enkä noteerannut miehen kommenttia, että tulee sitten kuraiseksi. Niin tuli, ei ole tainnut tyttö koskaan ollakaan yhtä musta! Nollakeli, maneesissa lunta ja sitä hienojakoista maneesinpohjan hiekkaa... Pelkällä lumipesulla ei selvitty, eikä hiekka karissut vielä kotimatkalla boksiinkaan, joten shampoopesu oli väistämätön.



Kovilla pakkasilla lenkit oli vähän lyhyempiä. Luna ei ole koskaan tykännyt kylmästä ja Nuga on nyt ekaa talvea viluinen. Arpoo aina ovesta lähtiessä, viitsiikö tulla ja pihalla nostelee tassujaan herkästi. Loppiaisena tehtiinkin pidempi metsälenkki säätä uhmaten (-20 astetta) ja hyvin pärjättiin, kun koirilla oli päällä PerusPompat ja Nugalla Rukkan fleecetossut. Toki reippaasti oli mentävä, eikä pitkiä aikoja viitsinyt jäädä seisoskelemaan. Luksusta, kun lenkeille on saanut miehen mukaan! 

Muita päiväkirjamerkintöjä itselle:

-  Hampaita on yritetty pestä säännöllisemmin lääkärireissun jälkeen, mutta tämänkin viikon saldo taisi olla kolme kertaa. Lisäksi on laitettu kerran viikossa vanilijanmakuista geeliä ikeniin, mikä tuntuu ihan liimalta...
- Nemon hampaiden poisto tammikuun loppu puolella hirvittää niin mieltä, kun lompakkoakin. Ennen sitä ei oikein osaa rauhoittua, mutta luotan jo, että nukutus sujuu, mutta nyt mietityttää se kipulääkitys, kun Nemolle ei ole ne koskaan sopineet, mennyt aina jo vuorokaudessa veriripulille. Nyt kokeillaan uutta lääkettä ja jos se ei auta, niin vielä on yksi vaihtoehto ne opiaattipohjaiset, joista koira menee sekavaksi. Ehkä se menee taas helpommin, mitä etukäteen murehtii.
- Ollaan todellakin menossa ylihuomenna agiliitaamaan 3kk tauon jälkeen! Olen samalla innoissani ja kauhuissani, kuinka ruosteessa sitä itse on ja kuinka pähkinöiksi Nemo menee... Täytyy toivoa, ettei telo heti itseään.
- Lunan kynsi näyttää hyvältä "lyhtyvaurion" jälkeen, on lyhentynyt/katkennut puolesta välistä, mutta kasvaa nätisti takaisin, eikä ole sitä enää nuollut.
- Tampereella liikkuu taas paljon juttua myrkkymakkaroista ympäri kaupunkia, meidän lähikaupankin ympäristössä ollut makkaranpaloissa pieniä ongenkoukkuja. Aivan sairasta touhua. Koira luonnostaan haistelee ja maistelee ympäristöään, joten ihan mahdoton käydä lenkillä niin, etteivät mitään ottaisi suuhunsa, ellei laittaisi kuonokoppaa. Nyt kun olen kiinnittänyt huomiota, niin koirat syövät lenkeillä mm. pupunpapanoita, risuja ja pieniä lumipaakkuja, mitä aura jättää jälkeensä. Jokaisella on noin kymmenen kertaa lenkin aikana jotain suussansa, joten aika mahdotonta menoa. En silti aio panikoida, enkä oikein osaa olla vihainenkaan, menee niin oman käsityskyvyn yli.
- Pojilla oli viikonloppuna tappelu puolen vuoden tauon jälkeen. Nugan viereen putosi kurkun palanen keittiössä, mitä ei aikonut ottaa, mutta Nemopa syöksyi herkkupalan perään seinän ja pötköttelevän Nugan välistä. Kahakka loppui onneksi lyhyeen, kun karjaisin ja heilautin notkeaa leikkuulautaa niiden väliin, sitten olikin paprikan siemeniä ihan joka paikassa noukittavana ;)
- Pojat leikkii nykyään yhdessä! Olen ihan OMG ja kauhusta kankeana, mutta niillä näyttää olevan aina pienen hetken kivaa. Tätä siis sattuu yleensä lenkin jälkeen eteisessä. Lisäksi nuuskuttelevat aamuisin ja Nugalla heiluu häntä. Ihmeiden aika ei ole ohi!

Hyvää uutta viikkoa! Meillä alkaa nyt arki ja harrastukset, seuraavaksi relataan kunnolla näillä näkyvin vasta talvilomalla maaliskuussa. Mitä puuhaa te olette keksineet lumen tultua?


Kuvissa kaksi mun poikaa, jotka jäävät ikuisesti sydämeeni, niin sielukkaita ja hyväsydämisiä <3

1.1.2017

Juhlat on juhlittu

Hyvää uutta vuotta 2017! Kuinka teidän koirat pärjäsi rakettien paukkeessa? Täällä meni vuoden vaihde rauhallisissa merkeissä pötkötellen, herkutellen ja Netflixin parissa, koko perhe. 

Pari viikkoa sitten alkanut flunssa vaikuttaa vielä väsymyksenä, joten joulukin meni rauhallisesti ilman suurempia ponnisteluja. Hassu oli huomata, että tuli se vuoden ihanin juhla näinkin pienellä, mutta ei sitä samanlaiseen tunnelmaan päässyt kun terveenä joulua hipsutellen.

Jouluaatto oli kiva päivä koirilla, kun aamulla ensimmäisenä tassuttelin alakertaan antamaan niille ensimmäiset paketit avattavaksi. Voi sitä riemua, kun sai itse avata kääreen ja nakertaa kanafilepurutikkunsa. Sen jälkeen tein aamupalaa ja herätin mieheni kahville sekä synttärilahjaa avaamaan. Brunssin jälkeen käveltiin hissukseen Kalevankankaalle äitini (+ koirat) kanssa ja kierrettiin viemässä kynttilät lukuisille haudoille. Melkein 3h kaatosateessa teki tehtävänsä ja jouluisen välipalan jälkeen sauna maistui erittäin hyvälle! Koirat saivat vielä toiset paketit avattavaksi, mistä paljastui jäniksen korvat. Äitini ihmettelikin siinä, mikä mahtaa Nugalla olla, kun jotenkin epämääräisesti siinä paikallaan huojuu, johon totesin, että koiria tuntuu väsyttävän makeasti, mutta millään ei malttaisi unille, kun on vieraskin talossa ;)

Koirat jäivät siis tyytyväisinä unille, kun lähdettiin äidille jouluruokapöytään ja paketteja availemaan suvun kesken. Illaksi lupasin poiketa vielä joulukahville mieheni sukulaisiin, mutta poikkesin matkalla kotona nappaamassa koirat auton kyytiin. Pelkäsin jo, että hakkuminen käy, mutta ei: heräsivät itseään ravistellen, kun avasin oven. 

Koirilla riitti paketteja myös joulupäivänä possunkorvat, tapanina papan ostamat puruluut ja vielä myöhemmin mummun itse tekemät koirankeksit perunasta ja seistä. Muita herkkuja oli myös pienet kinkun siipaleet ja rusinaton maksalaatikko, mitä mies piti ehdottomana, jotta koirillakin on joulumieli ;) Herkut annosteltiin niin pienissä erissä, että mahat ei onneksi menneet sekaisin. Tänä vuonna koirat saivat myös joulukortin parson kavereilta Mimmiltä ja Martilta <3

Tässä vielä pieniä maistiaisia vuodesta 2016:


1. Valokuvauskurssi 2. Ensimmäinen kummilapsi Aatos 3. Turun seudulla talvilomalla 4. Tallinnassa joululahjaostoksilla 5. Helteisessä Kroatiassa 6. Agilityn SM-kisat Nastolassa 7. Tappara on Suomen mestari 8. Kasvattitapaaminen 9. Joulunaika