Voihan palovaroitin

Viime viikolla kotiuduin puoli neljän maissa toimistolta ja ihmettelin, kun koirat haukkuvat ihan hurjana. En edes tunnistanut Lunan ääntä, niin matala ja kova ääni oli, hetken mietin, onko siellä joku kolmaskin koira omieni lisäksi. Sisälle päästyäni koirat huusivat edelleen ja juoksivat ympyrää alakerrassa, Luna sohvaa myöten ja kauhea läähätys kävi, tytön henkikin vinkui. Laitoin sitten koirat hihnaan ja kun olin tuulikaapissa ulos lähdössä kuulin vasta, että palovaroitinhan siellä piippaa kertaalleen eli paristo on loppu. Voihan palovaroitin, kun piti juuri toimistopäivänä aloittaa metelinsä, huonoa säkää siinä mielessä, että kotona ollaan miehen kanssa noin 70% viikosta. Tiedä sitten, missä kohtaa päivää oli piippaus alkanut, kun mies oli lähtenyt klo 10 maissa ja silloin oli vielä hiljaista. 

Harjulla lenkillä

Pappa kävi meillä extempore kylässä ja koirilla oli niin mukavaa. Saivat omat pussit herkkujakin ja tietty huomiota sekä rapsutuksia. Koirien mielestä pappa olisi voinut olla, vaikka koko illan ja Nemo jäi eteiseen hölmistyneenä katsomaan kenkien pukemista. Vierailun jälkeen kyllä olivat molemmat aika säyseänä ja nukkuivat tyytyväisinä. 

Mummu piipahti myös toisena päivänä ja tehtiin lenkki porukalla. Hetken aikaa ehdittiin vähän sohvalla kaikutteleen ja mummun tuomat herkkutikut nautittiin seuraavana päivänä Lunan synttäreiden kunniaksi. Saksin tikut pieniksi paloiksi ja tehtiin koirien kanssa yhtäaikaisia helppoja temppuja mm. katsekontakti, peukalon ja etusormen tökkääminen ja nyrkissä olevan käden läppääminen tassulla. Aina yhtä hauskaa ja hyvin malttavat, eikä synny tappeluita.

Kaunis Nila

Koirien iltaa on yritetty rauhoittaa sillä, että vaan Luna on saanut iltaisin yönappulan. Nemo kun ei tarvi sitä, mutta alkaa odottelemaan sitä heti alkuillasta ja siksi ravaa keittiön ja sohvan väliä. Käytännössä on tehty niin, että menen Nemon kanssa pihaan ja mies nakkaa nappulat sillä välin Lunalle, niin ei tule Nemolle paha mieli ;) Luna pääsee sitten nappuloiden jälkeen vielä pihaan, jonka jälkeen koko porukka unille.

Tänään testasin myös ekaa kertaa niin, että etäpäivän aikana oltiin olkkarissa ikäänkuin kodinhoitohuoneessa :D Siis laitoin keittiön oviaukkoon häkin esteeksi ja toiseen kulkupaikkaan portaiden alapäähän avasin portin seinää vasten niin, ettei siitäkään koirat kulje. Hieman vähemmän oli haahuilua, mutta Nemoa varsinkin kummastutti koko touhu ja oikein juoksi edes takaisin, kun menin aamukahvia ja leipiä tekemään. Saivat kyllä ne juustot ja kurkunviipaleet, mihin ovat tottuneet, mutta olkkarin puolella. Oli kyllä itsellä ihana tunne, kun sai häärätä keittiössä niin, ettei tarvinnut koko aikaa varoa astuvansa jonkun tassuille ;)

Pieni sylikoira 10kk ja n. 25kg

Käytiin mummun eli äitini kanssa myös yhtenä lauantaina Jyväskylässä päiväreissulla ilman koiria moikkaamassa veljentyttöä, poikakaveriaan ja käyttölinjaista labradorinnoutaja Nilaa, jolla nyt ikää 10kk. Vauhdikas ja kiltti tyttönen. Alkuun vähän jännitti vieraita, mutta se meni ohi muutamassa minuutissa. Sitten rapsuteltiin ja tyttö sai kunnon luun ruoanlaiton ajaksi, niin keittiössä ei ollut ylimääräistä hyörimistä. Tehtiin myös rapsakka pakkaslenkki ihanassa auringonpaisteessa vieressä olevalla harjulla ja voi sitä riemua, kun Nila sai juosta lenkin vapaana! Isot kepit oli parasta hupia, niitä kantoi edes takas. Tyttö on käynyt nyt rallytokossa ja erityisesti noseworkista tykkää, kun siellä saa luvan kanssa haistella. Ope onkin kehunut Nilaa, kun toimii niin hienosti, synnynnäinen taito tuo nenän käyttö <3

Mukavaa uutta viikkoa, kylläpä nämä aurinkoiset päivät hellii! Vahvasti kevättä kohti mennään :)

Pentupäiväkirjat

Aloitin Nemon Seikkailut blogin pitämisen vasta maaliskuussa 2009, vaikka Nemo oli tullut meille jo elokuussa 2008. Sitä en ole tainnut kertoakaan, että blogia ennen pidin kyllä perinteistä käsinkirjoittettua päiväkirjaa ihan Nemon ekasta päivästä lähtien! Nämä tekstit tuli muutossa vastaan ja ne naurattaa, kun on ensikertalainen koiranomistaja, vähän pihalla ja samalla hermona, että kaikki sujuu varmasti hyvin. Kirjoista löytyy myös mulle ominaisia päiväaikatauluja kellonaikoineen, koska annetaan ruokaa, mennään ulos, leikitään jne :D Tässä muutama pätkä syksyltä 2008, kun Nemo oli ollut kotona jo yli kuukauden eli homma sujui jo jollain lailla:

Ke 24.9.2008

Viimeinen kouluilta! Nemo illaksi mummulaan, aikas elohiirenä. Hoitotiimi oli joutunut riisumaan sukkansa... Jonnaa (6v) oli oikein sattunut, kun Nemo oli alkanut puremaan kovaa varpaisiin. Äiti eli mummu oli pelästynyt, kun Nemon köhimiselle ei ollut tullut loppua ja soitti mulle, mutta onneksi pelkkä veden juominen auttoi. Loppuillan poika olikin vallan kesynä. 

Jonna ja Nemo Pyynikillä

Aina pilke silmäkulmassa ;)

To 25.9.2008

Nemo "karkasi" luhtitalon käytävälle mun kastellessa ulkokukkia ja kävi moikkaamassa Anne kissaa nätisti. Luokse huutelut ei paljon tehonnut. Kaveripariskunta oli kylässä ja ihastuksissaan pienestä. Istu-paikka-tänne harjoitus onnistui. Kaverin mies koulutti myös istu ja maahan. Ruokakupilla osaa jo istu + katsekontakti. 

Seinänaapurin Anne

La 27.9.2008

Pentupiirissä Raholassa oli hauskaa! Koiria reilusti yli 10 ja vauhtia piisasi. Nemo taisi olla vilkkaimmasta päästä, meno ei hyytynyt, leikki kyllä nätisti. Sain hyvin kotona siivottua, kun toinen väsy. Illalla ystävien hääjuhliin, veli kävi ruokkimassa ja lenkittämässä yht. 2h, Nemo oli ollut tosi kiltisti. Ei ihmetellyt, kun kömmittiin kotiin klo 02.

Karkeakarvaisen saksanseisojan kanssa

Telkkaria katsomassa

To 2.10.2008

Jo toinen yö, kun Nemo nukkunut sikeästi! Ei yhtään tarpeita sisälle, paitsi aamulla salamana. Tarvisi varmaan alkaa nukkua ulkovaatteet päällä, jotta ehtisi ajoissa ulos. Mun kaverin kanssa 1h lenkki, muutama ohitusharjoitus. Kynsien leikkaus + madotus. Paino 4,5kg.

Komea ruska oli 14 vuotta sittenkin

Ihan niitä ensimmäisiä tekstejä en taida tohtia julkaista, siellä on aika rankkaa menoa, kun koko ajan muutaman tunnin yöunilla ja pentu puree & riehuu 24/7 :D Teksteistä tulee kyllä tosi paljon hyviä fiiliksiä ja jotkut tapaukset muistaa, kun eilisen päivän esim. ton, kun 6-vuotias Jonna istuu ruokapöydässä, yrittää syödä, mutta vedet tulee silmistä ja mummu ihmettelee vastapäätä, mikä sillä on, niin Nemohan se siellä pöydän alla piraijahampaineen, ei tosiaankaan päästä irti. Onneksi sukat riisumalla siitäkin selvittiin.

Iloista viikonloppua!

Perjantain puuhahetki

Perjantai ja viikonloppu alkoi puuhahetkellä, koska koirilla riitti virtaa mun toimistopäivän jälkeen! Ensin lenkki, sitten saivat älypelit labyrintin ja namipallon. Luna pääsi eka labyrintin kanssa oven taakse ja Nemo pallon kimppuun. Sitten namien lisäys ja pelipaikkojen vaihto. Yllättävän mukavasti väsyvät tällä taktiikalla, yleensä yksi älypeli on liian nopeasti tsekattu.

Tällä sadeviikolla on ollut myös nuolualustat ahkerassa käytössä, hämmästelen vieläkin, kuinka kauan parson jaksaa sen kanssa puuhata! Jos vertaa vaikka luiden pureskeluun, niin ne on monesti ahmittu minuutissa, mutta näiden kanssa menee helposti 10-15 minuuttia, eikä niitä alustaja ole vedetty säpäleiksi. Kyllä Nemo alkaa aina lopuksi sitä jyrsimään, muttei ole saanut rikki. 

Nemon kanssa kaksin aamulenkillä

Luna jätti aamulenkin väliin, kaivautui vaan syvemmälle petiinsä, koska yöpakkasta

Alkuviikosta käytiin vielä pesemässä pari mattoa Tohlopin matonpesupaikalla. Samalla reissulla koirat pääsivät lenkille Tohloppijärven maastoihin ja löydettiinkin kiva suopätkä, jonne tehty pitkospuiden sijaan leveä kävelybaana puusta, ikäänkuin pitkä laituri kiemurteli alueella. Koirilla nenät kävivät huumaavissa tuoksuissa, mutta parasta oli reitin varrella huilitaukoa penkillä pitävä sauvakävelijä, vanhempi mies, jonka rapsutuksiin pääsi. Molemmat ihan iloisena hännät heiluen, mutta ihmeen rauhassa, tervehtivät ulkoilijaa. 

Aamulenkit on saatu taas palautettua normaalipituisiksi, vaikka helteiden aikaan koirat tottuivat lyhyempiin lenkkeihin ja yrittävät aina tietystä risteyksestä kotiin päin... Siitä, kun päästään, niin kulkevat taas innoissaan pitkin hiekkateitä ja metsäpolkuja. Nemosta huomaa, että keli on nyt juuri sopiva, kirmaa flexi suorana joka lenkillä. Lunalle sen sijaan alkaa olla taas vähän turhan kylmää, märkää ja pimeää, sillä yhtenä kirpsakampana aamuna ei lähtenyt pedistään lenkille ollenkaan, kävi vaan nopeasti pihassa pissalla. Jokavuotinen syksyn merkki. 

Mun lempparilenkkipätkällä

Kotiin päin kääntyilyä... Nemoa jostain syystä täällä vähän jännittää ja Luna on heti ihan innoissaan, että jes, me käännytään 180 astetta takaisin kotiin päin... 

Lempparireitti lähtee melkein takapihalta

Eilen sain lellutella 11-viikkoista viiriäiskoiran pentua Väinöä. Omat koirat jäivät kotiin, kun eivät ole niin pentuystävällisiä, eikä pikkuisella ole vielä rokotuksetkaan kunnossa. On se ihana nähdä erirotuisten koirien pentuja, kun niillä on sisäsyntyisenä vähän erilaisia taitoja. Väinöllä oli katsekontakti, pilliin puhalluksesta luokse ja lelusta irrottaminen, pienestä miehestä tulee metsäkoira, jahka vähän kasvaa. 

Viiriäiskoiran pentu Väinö

Väinön kotimetsässä

Pieni mies, suuri maailma

Mukavaa viikonloppua! Täällä suunnitelmissa lepoa, ulkoilua ja muutama sisustusostos. 

Leppoisat lomalaiset

Mitä teidän kesään kuuluu? Oletteko olleet kaupungissa vai maalla? Onko koirat päässeet uimaan ja saaneet herkkuja (maltilla)? :)

Meidän kesäloma on edennyt leppoisasti ja vaihtelevassa säässä. Lämpötilat heittelee +15-31 asteen välillä. Aktiviteetit sitten aina kelin mukaan. Kokonaisia sadepäiviä ei ole onneksi juurikaan ollut, kuuroilla on selvitty. Hellepäivinä olen ollut rannalla ja uimassa, koirat ottaneet iisiä kotona. Mulla on ollut tapana heittää pyörälenkki aamusta, käydä kaupungilla tms. ja kun olen palannut kotiin, niin on menty koirien kanssa pihaan ja ovat saaneet massut täyteen ruokaa. Illat ollaankin pyhitetty enimmäkseen kotoilulle ja kun olen malttanut istua sohvalle, niin koirat ovat heti parkkeeranneet kylkeen.

Allas vetelee viimeisiään, mutta se ei Lunan vesileikkejä haittaa

Nemokin flexissä pihassa tai sitä ei saa pois ahmimasta multaa...

Koirien ensivisiitti uudessa mummulassa meni odotettua rauhallisemmin. Saatiin tosi hyvin purettua laatikoita ja laitettua paikkoja. Oli aika lämmin päivä, joten tupatarkastuksen jälkeen koirat rauhoittuivat päikkäreille tuulettimen humuun. Haettiin välissä noutuoruokaa ja käytettiin koirat tarpeilla Sorsapuistossa. Toki välillä koirat olivat päät laatikoissa tutkailemassa, mutta mitään tavaroiden vienti rallia ei tullut... Herkut kuuluvat tietysti mummulaan ja tällä kertaa saivat herkkutikut, juustoa ja mansikoita. Hikisen päivän kruunasi koirien uintireissu Rauhaniemen venepaikoilta. Luna siis oli ainut, joka kävi uimassa, mä viilensin jalkojani vedessä ja mummu sekä Nemo tyytyivät katselemaan menoa kuivalta maalta. 

Mummulan tupatarkastus meneillään

"Mitkäs näistä verhoista laitettais ikkunaan"

Tuulettimen edessä on hyvä ottaa lepoa

"Mitäs sieltä laatikosta löytyy"

Pyörähdettiin miehen kanssa Salo Soi festareilla yksi viikonloppu ja yövyttiin lapsuudenystävän luksus asuntovaunussa. Oli niin huippu reissu, hauskaa seuraa, erinomaista ruokaa, rantasaunaa ja hemmottelua kerrakseen! Sen aikaa meillä olikin useampi koiranhoitaja meinaan mummun lisäksi vejentytön toinen mummu ja veljenpoikani. Koirien kanssa oli mennyt mukavasti. Sydämentykytyksiä oli aiheuttanut iltalenkillä vapaana vastaan tullut villakoira, jonka omistajat olivat tulleet perässä hälläväliä asenteella... Onneksi koira oli mennyt vaan Nemoa haistelemaan, eikä poika ollut moksiskaan. Lunan kanssa ei ollut tullut kohtaamista, luojan kiitos!

Jälkeen päin kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni, että: "Kyllä oli niin helppoa ja rauhallista Nemon ja Lunan kanssa!". Tämä tuli mieleen, kun mummulassa oli kylässä riehaantunut veljentytön labbis pentu Nila :D Pentu oli kovasti kokeillut hampaillaan kaikkea ja ihan samanlaista menoahan se oli Nemon kanssa aikoinaan. Mentiin aina sohvalle turvaan, kun järsi käveleviä jalkoja ihan tosissaan :D Nila tyttö vaan pääsee jo sinne sohvallekin tarvittaessa, ei enää ihan niin pieni. Oli kuitenkin rauhoittunut sitten, kun veljentyttö oli tullut paikalle, mutta pistänyt ranttaliksi mummun ja muiden seurassa <3 

Tänään jatkettiin sarjaa: lenkki vanhoilla kotihuudeilla ja ajettiin ihan vaan lähelle Piikahakaan, jossa käytiin tekemässä pieni lenkki, vähän kontaktitreeniä ja temppuja kera namien sekä takas tullessa koirat viilentymään kotipihan altaaseen. Reissuun meni vajaa puoli tuntia ja olivat ihan innoissaan, yhtä hymyä, kun poistuttiin vähän omilta kotihuudeilta kauemmaksi. 

Piikahaassa

Iloiset ja leppoisat lomalaiset

En ole varmaan kertonut, että meillä päin on paljon metsän eläimiä. Oravat painelee päivittäin meidän omassa pihassa, taloyhtiön pihassa hengailee rusakoita ja siilejäkin näkyy kipittävän kovaa kyytiä pensaiden alla. Suloisin oli kohtaaminen nukkuvan siilin kanssa, joka oli meidän autojen välisellä palstalla pusikoiden lähellä selällään täydessä unessa, vaikka olin juuri ajanut auton pihaan. Hiivin hiljaa lähemmäksi ja ehdin jo miettiä, onko se kunnossa, kunnes nousi ylös ja lähti äkkiä pensaisiin vähän häkeltyneenä, ihana pikkuinen. Olisiko tullut siihen, kun olen laittanut eläimille pariin eri kippoon juomavettä juuri niihin puskiin. Pyörälenkillä noin kilsan päästä kotoa tien ylitti peura! On ne kyllä kaikki niin suloisia ja kaupunkilaistyttö vaan katsoo kaikkia ihastuksissaan. Meidän Luna ei ole niin kovin ihastuksissaan, kuten saattaa arvata ;) Kiljuu. Sellainen hyvä puoli on kyllä ilmennyt, että rusakot ei enää niin kiihdytä, mutta oravien kanssa menee kuppi nurin :D

Aurinkoista heinäkuun jatkoa, nautitaan kesästä!

Oma piha on kyllä luksusta kerrostaloasumisen jälkeen. Lähes joka aamu haen salaatinlehtiä ja basilikaa leivän päälle ja yrttilaatikosta on saatu monipuolisia salaattipohjia ruoan kylkeen, nam!

Pentu!

Täällä ollaan ihan innoissaan pienestä tytöstä <3 Me saatiin sukuun tällainen hauva vauva, josta tulee isona käyttölinjainen labradorinnoutaja, vähän pienempi ja sporttisempi malli, kun labbis yleensä. Hän on ihastuttava Nila, joka on ensi näkemältä tarkkaavainen ja touhukas suukottelija. Ihastelin heti 8 viikkoisen labbiksen katsekontaktia ja istumista, mikä on ihan sisäsyntyistä näköjään! Tuliaisina vietiin pienelle persikanvärinen kongi, jonka kanssa saa purettua energiaa (naskalihampaat löytyy, kuten asiaan kuuluu ;) ja Musti & Mirrin lahjakortti, niin saa hankkia mieleistä ruokaa, herkkuja tai tarvikkeita. Tervetuloa hoitoon sitten vähän isompana tyttönä :)

Suukkoja ja niin suloinen pennuntuoksu, olin jo melkein unohtanut sen!

Jonnan oma, huomaa vauvamasu <3

Pennun tuoksua ladattu

#enkestä

Kuvassa mun sylissä nukkuvat Klainon kennelin 4,5-viikkoisia pentuja, mitä päästiin eilen lelluttelemaan. Mutta ei hätää, meille EI ole tulossa perheenlisäystä ;) Käytiin vaan lataamassa pennun tuoksua ja loppuviikoksi leveätä hymyä. Pennut on parhautta <3 Kiitos Tiina ja Ville!

Hyvää ystävänpäivää jokaiselle! 

Luonneanalyysi nro 2

Kuten muistelinkin, pentujen luonteet alkavat tulla esiin siinä kuuden viikon kieppeillä ja tilanteet elävät. Meidän kolme Christmas -pentua on kyllä hyvin samantyylisiä, ei nouse mitään yhtä pomoa esille tai kukaan jää toisten jalkoihin. Viimeisen parin viikon aikana huomattua:

Frosty the Snowman "Rosti"

Iloinen ja puuhakas vesseli, joka rohkeana painelee paikkaan, kun paikkaan, mutta ensin tutustuen, ei päätä pahkaa. Pihalla tykkää touhuilla ja ottaa kovia spurtteja innostuessaan. Pyytää välillä syliin ja istuu siinä tyytyväisenä poikana hellästi pusutellen. Aina ei viihtyisi kauaa sylissä ainakaan, jos toisilla on leikit ylimmillään. Poika tulee monesti ekana moikkaamaan häntä heiluen ja myös pysähtyy ihmisen eteen, istahtaa, katsoo ylös ja heiluttaa häntää. Muiden kanssa leikkii mielellään, mutta fiksusti ei lähde kaikkiin siskonsa vaanimisyrityksiin mukaan, koska sisko on isoin ja kellistää pojat nopeasti selälleen. Kääntää siis selkänsä siskolle tarvittaessa tai ärähtää takaisin, jos ei halua sitä niskaansa, taas. Tosin viimeisen viikon aikana selättänyt myös suvereenisti siskoa. Kova leikkimään äitinsä kanssa rajumpiakin hampailuja. Vieraat koirat aiheuttivat ensin hämmennystä ja meni sivummalle ihmisen jalkoihin seuraamaan tilannetta. Reipastui kyllä nopeasti ja oli leikin tiimellyksessä mukana siinä, missä muutkin. Paino 2,8kg.

Ikää 7 viikkoa

Little Drummer Boy "Ludwig"

Väsymätön seikkailija ja kokeilee joka asiaa rohkeasti, toisinaan hampailla retuuttaen. Virtaa riittää puoli tuntia muiden sammumisen jälkeen... Leikkii paljon ja rakastaa vetoleikkejä. Pihalla puuhailee koko ajan ja menee ensimmäisenä joka paikkaan reteänä. Sylissä nököttää tyytyväisenä, mutta jos on kierrokset päällä ei malttaisi heti rauhoittua. Kiltti käsitellä ja tykkää pussailla. Painileikeissä yleensä selällään alimmaisena pienimpänä ja pyöreän ulkomuotonsa vuoksi, ei anna kuitenkaan periksi ja haastaakin sisaruksiaan leikkimään. Tykkää leikkiä äitinsä kanssa, sinnikkäästi aina takaisin palaten kellahdettuaan selälleen. Porukan paras syömään nappulaa. Vieraiden koirien kanssa oli heti kun kotonaan ja antoi niiden ensin haistella, jonka jälkeen alkoi vasta kutsumaan leikkiin. 5-vuotiaaseen parsonrussellinnarttuun ihastui täysin ja seurasi tyttöä ulkona joka paikkaan pois näköetäisyydeltäkin. Paino 3,0kg

Ikää 7 viikkoa

Santa Baby "Sindi"

Porukan isokokoisin eli kellistää veljensä nopeasti selälleen ja tykkää siitä. Kuluneen viikon aikana on kyllä ollut useamman kerran myös poikien alla selällään. Pihassa saa myös ihania hepuleita juosten täyttä häkää. Lelut ei ihan niin paljon houkuttele, kun poikia, mutta on nopeasti esimerkiksi köysinarun vetoleikissä mukana. Rohkeasti menee porukassa kaikkialle, mihin pojatkin. Tekee tarpeensa hyvin pihalle tai paperille, aina ei tietenkään osu, mutta ajatus on kuitenkin siisteydestä. Pihalla tykkää puuhailla, mutta kun suurin virta on selätetty, pyytää jo sisälle pakkasesta. Sylissä viihtyy hyvin ja nukahtaa edelleen ensimmäisenä. Äitinsä kanssa leikkii mielellään, mutta selvästi alistuu äidille, toisin kun veljilleen. Vieraisiin koiriin suhtautuminen oli veljiensä välimaastosta eli hieman ujosti ja rauhallisesti, kunnes ilo oli ylimmillään. Tykkäsi kellahtaa aikuisen parsonnartun kainaloon päikkäreille. Paino 3,1kg

Ikää 7 viikkoa

Kuvittelenko vaan vai onko pennut hieman isokokoisia (painot otettu eilen pari päivää vaille 8 viikkoisina)? Muistelen, että Bond-pennut olisivat olleet samanikäisinä 2kg vai muistanko vaan väärin :)

Vähiin käy ennen, kun loppuu

Vähiin käy ennen kun loppuu. Pennut ovat viimeistä viikkoa meillä <3 Lähtevät uusiin koteihin pe-la-su, sopivasti pehmeällä laskulla minulle ;)
   

Viime viikko meni samoissa merkeissä, kun edellinenkin. Vieraita kävi: lapsuuden ystäväni perhe, josta lapset leikittivät ihanasti pentuja leluilla. Naskalihampaat alkavat olla sen verran terävät, että välillä oli parempi nostaa pienet varpaat turvaan sohvalle. Lisäksi kävivät mummu, Nemon kummitäti, pentujen isän omistaja ja exäni katsomassa koirien perään perjantai-iltana, jotta päästiin Sepon kanssa lätkämatsiin (tekipä hyvää pieni irtiotto kotoa ;).

Helmi mammakin lähti omaan kotiinsa. Hieman hämmentynyt oli lähteissä ja muutaman päivän vielä kotonakin. Kuvittelin, että Helmi nukkuu nyt tyytyväisenä, kun pennut eivät hypi kintereillä, mutta mitä vielä: leikkii paljon, haluaa leikitettävän ja seuraa perässä joka paikkaan :)
   

Pennut ovat syöneet nyt selvästi paremmin kiinteitä! Ensimmäisiä pieniä luitakin on maisteltu, muttei niistä oikein mitään vielä irti lähde, hyvä niin. Pääasia, että pienet hampaat saa tekemistä. Niiden samaisten hampaiden tieltä on nostettu ylhäällä mm. kaikki johdot pois, vessasta matto, roskis, vessaharja jne. ;) Vähän helpompi yksin vahtia kolmen touhuja.

Viime viikon suurin seikkailu oli tosiaan tuo retki maaseudulle, oli pennuilla tilaa viipottaa. Automatkatkin meni täysin hiljaa boxissa nukkuen.

Omat koirat ovat hieman malttamattomina alakerrassa, kun yläkerrasta kuuluu kauheata mäiskettä ja leikin riemua. Saattavat hihkua alakerran portilla ja eilen kävikin ekaa kertaa niin, että pojat ottivat yhteen siinä tilanteessa. Minä olin ylhäällä ja kuulin meteliä, kun mies oli juuri käymässä autolla. Tilanne oli kuitenkin ohi ennen, kun ehdin edes yläkerran porttia avata ja mieskin tuli juuri ovesta sisään ja näki sen verran, että Nemo oli selättänyt poikansa Nugan. Onneksi ei käynyt sen kummemmin, mitään vekkejä ei löytynyt. (Tavallisesti poika käy isänsä kimppuun, isä tietysti puolustautuu ja samassa hötäkässä on poika kakkosena isompikokoiselle isälleen..).
   

Muutaman viime viikon aikana olen ihmeekseni huomannut, että pojat kutsuvat toisiaan leikkimään! Siis oikeasti! Se on molemmin puolista, mutta kuitenkaan ihan iholle ei uskalleta mennä. Hauskaa niillä näyttää olevan. Muutaman kerran Nuga on sitten pysähtänyt ja päästänyt ihan pienen pienen murahduksen, mikä on ollut selvä merkki, että nyt meni vähän pitkälle, ei kai me pojat voida keskenämme tässä rellestää. Imago kysymys selvästi :D

Viikonloppuna käytiin reilu tunnin lenkki rapsakassa pakkasessa Arboretumin suunnilla. Yhdistettiin meidän perinteinen rantalenkki vähän pidempään kierrokseen rannan tuntumassa. Olipas mukavaa, kun oli enemmän lenkkipolun pätkää. Sen varjopuolena oli tietysti se, että koiriakin tuli enemmän vastaan. Ihmeen hyvin ohiteltiin tällä kertaa, välillä tosin penkan kautta, mutta hiljaa! Sunnuntaina koirien tassut ei meinanneet kestää pakkasta, mutta lähdettiin kuitenkin koko perheen voimin tallille. Siellä tehtiin pihapiirissä lenkkiä hevosen kanssa ja saatiin vielä ensikertalainen maastoilija mukaan letkan jatkoksi. Koirat johtivat porukkaa onnellisina ja aurinko tuntui jo hitusen lämmittävän! Aikuiset tuntuivat sopivan väsyneiltä aktiviteettien päälle ja kun vielä vieraita tuli & meni yhtä mittaa.

Monta viikkoa ihmettelin, kun en saa millään asetuksilla kameralla tai kännykällä liikkuvasta kuvasta selkeää. Eilen se sitten välähti mieleen, onhan mun kamerassa valmiina se sporttiasetus. Innostuin sitten makoilemaan yläkerran lattialla, kun aurinko paistoi, niin kamera pysyi pentujen vauhdissa jotenkuten mukana.

On ne kyllä ihania vesseleitä, niin touhukkaita, vilkkaita, villejä, super suloisia ja iloisia hännän heiluttelijoita <3