Talviseikkailut jatkuu... Viikko sitten mulla oli menoa kaupunkiin toimistopäivän päälle, joten Nemon lenkin jälkeen nappasin sen mukaan autoon ja vein mummulaan pariksi tunniksi. Poika oli innoissaan ja oli koko ajan mennyt edes takaisin sekä tietysti ollut skarppina keittiön tuntumassa, jos jotain namia olisi tippunut suuhun. Toki mummu alkajaisiksi antoikin koirien lihatikun, mikä on tätä nykyä harvinaista herkkua, kun en enää päivittäin tai viikottain uskalla antaa rasvaista syötävää maksa-arvojen takia.
Mummulasta iltateen jälkeen kotiin päin lähteissä auto ei startannutkaan tien sivusta, kun pakkaslukemat oli tuntuu kuin -27. Ei siis inahtanutkaan. Ei auttanut muuta, kun soittaa, tulisiko mies hakemaan meidät kotiin. Niin päästiin puolen tunnin rappukäytävässä odottelun jälkeen kotiin pakettiauton kyydissä. Odotetiin rapussa sen takia, että vaatetta oli niin paljon päällä, että mummulle sisälle mennessä ei olisi ehditty, kun riisua vermeet, kun niitä olisi taas tarvinnut alkaa pukea niskaan.
Ihmeen kaupalla seuraavana päivänä auto starttasi ykkösellä, pakkasta oli enää -12. Turhaan oltiin metsästetty käynnistyskaapeleita kaupoista ja oli hassua laittaa aamulla Parkman parkkisovellus pyörimään Raholasta käsin, kun auto oli jäänyt tosiaan tien varteen Tammelaan klo 8-16 maksulliselle paikalle. Seuraavalla kerralla kannattaa ajaa mummun ikkunan alla olevaan lämpöiseen parkkihalliin, todennäköisemmin pääsee edullisemmin 😅
Viikonloppuna käytiin Nemon kanssa ajeluttamassa autoa ensin hampurilaisravintolan autokaistalla ja Nemokin sai samalla koirankeksin, kun kiva kassan setä huomasi koiranboksin autossa. Piristi päivää ihanasti ja Nemo sai pienen herkutteluhetken. Sitten suunnattiin Piikahakaan lenkille ja olipas mukava käydä yli kuukauden tauon jälkeen, viimeksi oltiin käyty joulukuun ekoina päivinä, kun Lunakin oli vielä täällä meidän kanssa 💖
Nemo touhotti ja nuuskutteli ympäriinsä. Vastaantulijoita ei juuri ollut, kaksi pientä villakoiraa vaan. Edelleen tuntuu hassulle, kun voidaan mennä ohi vaan, ei tarvitse keksiä kiertoreittiä tai palata samaa reittiä takaisin, kuten Lunan kanssa, jonka kanssa ei onnistunut suorat ohitukset, varsinkin, jos vastaan tuli äänekästä sakkia.
Metelistä mieleen tullen, kuulen edelleen välillä oman pihan autokatokseen ajaessa, kun joku huutaisi sisällä kimeällä äänellä! Eihän siellä kukaan huuda, Nemo yleensä nukkuu tyytyväisenä omassa pedissä ja jos havahtuu, niin korkeintaan nostaa päätään ja tulee ovelle vastaan vasta, kun huhuillaan.
Ollaan vähän ennakoitu näitä plussakelejä ja tehty reilumpaa lenkkiä joka päivä, kun on ollut aavistuksena, että kadut menee taas jäätikölle, eikä siellä sitten oikein voi Nemon kanssa liukastella, ettei mene taas juntturaan takaosasta. Eilen oli järkky räntä/vesisademyrky, mutta alusta oli vielä illallakin hyvä, joten kunnon vedenpitävissä kamppeissa urheasti lenkkeiltiin hyvät pätkät.
Tänään aamusta sitten kaikki tiet oli jäätiköllä, joten tehtiin tavallista lyhyempi lenkki taloyhtiön takapihan pururadan varressa. Toimistopäivän päälle keksin kurvata metsään ja siellä pääsi vielä liukastelematta etenemään. Tehtiin lenkki niin, että Nemo sai nuuskutella kaikessa rauhassa joka kolon ja aikaa kului, vaikka matka ei ollut pitkä.
Mua nauratti, kun hämärtyvässä metsässä pomppasin pari kertaa kauempana heiluvaa kuusen oksaa ja kerran luulin tummaa kantoa koiraksi ja sitten jo karhuksi 😂 Kannoin Nemoa pienet pätkät tien varressa, mikä oli ihan jäätiköllä, taloyhtiön pihassa pääsi kuitenkin liukastelematta, tosin loskasohjossa.
Tuleekin hyvään saumaan, kun Nemo saa huomenna nivelpistoksen. Edellisestä on aikaa jo kuukausi ja tänään oli ensimmäinen aamu, kun poika heräsi klo 5 jäljestä, liekö pistoksen vaikutus heikentynyt vai onko vaan sattumaa.
P.S. Meidän naapuritalossa asuu Nemon kaveri pienen pieni Manta, mikä on ihan mahdottoman iloinen ja suloinen, oikea pehmolelukoira. Viikon sisään on kerran syöksynyt kauhealla vauhdilla kotiovesta flexissä moikkaamaan ja toisen kerran ihan kotipihassa suoraan syliin suukottelemaan. Tykkään! Monesti minikoirat on arempia, eivätkä niin vieraista piittaa, mutta ollaan varmaan tarpeeksi monta kertaa nähty 💕
