Nemo lähtee uuteen vuoteen puhtaalta pöydältä, sillä kävi hammaskiven poistossa lauantaina ja suu röntgenkuvattiin samalla. Päällisin puolin ja kuvissa ei näkynyt mitään hälyyttävää ja sainkin kiitosta hampaiden pesusta, mutta hampaita joudutaan silti poistamaan, koska ientaskut ovat liian syvät. Ne saisi olla korkeintaan 4mm ja Nemolla on alakulmureissa 10-12mm ja lisäksi reunimmainen yläetuhammas täytyy poistaa eli yhteensä kolme hammasta. Tilanne ei ole kuitenkaan akuutti, koska ientaskut olivat jo kaksi vuotta takaperin yli rajojen, mutta lääkäri armahti meitä silloin ja päätti, että ei tarvi poistaa, jos tilanne stabilisoituu. No, edennyt se oli kumminkin. Kyseessä on iso kirurginen toimenpide ja kuinkahan paljon mua taas jännittää, kun pelkkä hammaskiven poisto vei ruokahalut ja yöunet. Jonotetaan nyt peruutuspaikalle tammikuulle ja jos sellaista ei tule, niin operaatio siirtyy huhtikuulle, kun lääkäri palaa omalta sairauslomaltaan. Summasummarum, olo on omalla tavallaan helpottunut, koska nyt taas tiedetään, missä mennään.
Eläinlääkärin opasteet
Lääkäri sai taas iloisen vastaanoton, kun Nemo kävi moneen kertaan hyppimässä sylissä. Sydän kuulosti kuulemma erinomaiselta ja lääkäri kehaisi, että Nemo on stereotyyppinen terrieri, niin kaunis. Nemo heilutteli häntää vielä monta minuuttia lääkärille rauhoitusaineen saatuaan. Eihän tollaista pysty vastustamaan kukaan!
"Äiti, mä oon ihan hereillä, nyt sitä ruokaa!"
Hullun koiranaisen perjantaiaamu alkoi myös karmean hauskalla tilanteella. Istuin aamupalapöydässä ja Nemo kerjää lattialla vieressä. Ihmettelin, kun mälvää ja aukoo suutaan vähän väliä. Kun olin saanut syötyä, niin nousin katsomaan, onko hampaanväliin jäänyt jotain. Tyypillinen terrieri tietysti laittaa leuat kiinni, eikä sinne suuhun niin vaan katsota. Siirryin sitten leukaperiin ja tunsin heti, että joku kova sormenpään kokoinen patti siinä on (ehdin kelata, että tässä se 10v pelkäämäni syöpäpatti nyt on, toisella puolella ei ole samanlaista ja lääkäri saa sen kyllä samantein seuraavana päivänä katsoa, elämä vaan lipui filminauhana silmien edessä aamutokkurassa), kunnes laitoin sormeni leukaperiin ja nappulahan sinne oli jäänyt jumiin :D Tilanne aiheutti hysteeristä naurua vielä töissäkin ja jopa miestä nauratti story, vaikka yleensä ei pysty samaistumaan näihin mun ylenpalttisiin huoliin koirista.
Nuga luottaa
Lunakin luottaa niin, kun aina
Me juhlitaan tänään ystävien häitä ja seuraavaksi lähden rientämään kampaukseen, ihanaa! Maanantaivapaa tuntuu kyllä aina erityisen mukavalle ;) Mummu on lupautunut tänään koiravahtiin, joten saadaan hyvillä mielin juhlia niin kauan, kun jaksetaan.
Muistakaa pitää koirat sisätiloissa klo 18-02, vaikka eivät raketteja pelkäisikään. Siitä huolimatta voivat lähteä karkuteille tai joutua raketin eteen. Turvallista vuoden vaihdetta!
Nemolla hyvät unenlahjat