26.2.2013

Liitelyä ja hissuttelua

Lunan ja Nugan kanssa ollaan päästy agiliitämään kahdesti jo viikon sisään. Ensin käytiin vapaaharkkaamassa extempore Lunan poikakaverin Martin kanssa ja oli niin kivaa! Pariskunta pääsi ensin halliin juoksemaan kahden ja sitten kukin vuorollaan pieniä pätkiä radalle. Lunalla olikin piiiitkä tauko edellisestä tuntumasta esteisiin. Otettiin pientä rataa hypyillä, renkaalla ja putkella. Renkaasta meni joka kerta ohi, jos oli enemmän vauhtia, eihän sellaisia nyt malta.

 
 Luna odottaa lähtömerkkiä, kuva: Hanna Isotalo
 
Toisen kerran oltiin meidän treenivuorolla liitämässä. Nuga meni pientä radan pätkää ja otti hienosti vinoja hyppyjä ja putken päitä, aikaisemmin on niitä kiertänyt, jos on ollut erikoisempia kulmia. Lopuksi otetiin parit kontaktiharjoitukset puomin alastulolla ja kepit kolmisen kertaa takaperin ohjaten. Hienosti meni kaikki 12, kun muisti palkata namilla välissä. Yleisöstä oikein hihkuttiin, kun pääsi maaliin :) Luna menikin sitten vielä kurssikaverini Jannen kanssa irroittelemaan koko kenttää ympäri hypyillä ja putkilla, vauhtia riitti ja tyttö liisi esteen päällä takajalat suorina. Ohjaaja taisi olla vähän naatti ja hengästynyt 10 minuutin jälkeen! ;)

 
 Lunan palkka, kuva: Hanna Isotalo
 
Nemolla alkaa olemaan virtaa, kun lenkit on pidetty minimissä. Eilen otettiin vanhaa harjoitusta, jossa koiran pitää tökätä oikeaa sormea ja saa siitä namin. Nemo osasi jo peukun ja etusormen, nyt otettiin rilli mukaan. Poika oli tosi keskittyneellä ilmeellä, mutta ehti hönkeltäänkin siinä sivussa. Nopeasti vaan vilkaisi kättä ja sitten taas toista kättä, jossa namit oli. Tänään tehtiin Nemon kanssa pikkulenkki kahden agilityhallin läheisyydessä hyvissä hajuissa ja ennen autoon menoa taas sormien tunnistusta.

 
Nuga renkaalla, mitkä asennot molemmilla ;) Kuva: Hanna Isotalo
 
 Nemo ja Nuga ovat olleet nyt erityisen hyvää pataa ja heittäytyneet leikkimään useasti. Johtuneeko tuosta Nemon ylimääräisestä energiasta vai mitä ihmettä. Myös Luna pyytää jatkuvasti Nemoa leikkimään, mutta olen yrittänyt pitää leikit minimissä Nemon jalan takia, joten loppujen lopuksi rallia ovat vetäneet vaan Luna ja Nuga keskenään.

 
 Mara ja Luna vauhdissa, kuva: Hanna Isotalo
 
Toivon vielä hartaasti, että Nemon jalka tulee kuntoon levolla. Nyt jo kolmatta viikkoa vaivaa, tosin vasta ensimmäinen viikko ollaan pidetty Nemoa oikeasti levossa. Vaikka eihän mun mies ole sitä ottanut niin vakavasti ja on antanut Nemon mennä rappusia ja taisi tehdä yhden puolen tunnin lenkinkin kaikkien kanssa. Hitto, kun ei pysty jokaista liikettä vahtimaan... Noh, nyt kun koiria lenkittää ainoastaan minä, niin ehkä se tästä, eikä viikonlopullekaan ole mitään erikoista ohjelmaa, jossa koirat pääsisi riekkumaan. Varasin kyllä Nemolle lääkäriajan tulevalle viikolle ja kuvataan poika sitten, jos vieläkin on oireita. Harmittaa ja huolestuttaa, mutta nyt ei voi muuta, kun hissutella.
 
 
Nemo ja Frescot-varsa tutustuvat (Nemo ihan pusuttelikin kahta eri varsaa, mutta en ehtinyt ihan napata kuvaa)

23.2.2013

Kuvaussessio

Spesialreissu Vantaalle on takana ja väsyneet, mutta onnelliset koirat pötköttelevät kotisohvalla kainalossa. Koirat kävivät poseeraamassa, riehumassa, studiokuvissa Ullalla! Monen vuoden takainen haaveeni toteutui ja otoksia saadaan ihastella viikon sisään. 



Ulla kasvattaa itse staffeja ja on tehnyt töitä paljon eläinten kanssa, joten meidän elohiiret ei kuvaajaa hätkäyttäneet ;) Itsellä tuli aika pian kuuma ja ääni kohosi, varsinkin Nuga oli aika mahdoton, eikä meinannut pysyä ollenkaan paikallaan. Luna murtautui haitarioven sivusta toimiston puolelle pusuttelemaan porukkaa ja Nemo yritti kiikuttaa rekvisiittanalleja aina kun silmä vältti... Lisäksi yhtenään joku kolmesta riensi päin kuvaajaa, kun vingutettiin lelua, jotta päät olisivat kääntyneet kameraan. Mutta oli siellä muutamia rauhallisiakin hetkiä ja yksitellen paikalla olo onnistui paremmin.



Reissulla yövyttiin hotelli Flamingossa. Koirat alkavat olemaan matkustuskonkareita, eivätkä turhia stressaa. Kuvauksen jälkeen uni maittoi ja me päästiin rauhassa syömään. Aamuyöstä yökerhosta palailijat aiheutti pari kertaa rynnimistä kovaäänisesti ovelle, mutta muuten koirat olivat nätisti. Hotellista sai tälläkin kertaa ihanan "We like dogs" -paketin, josta löytyi herkkuja, dentalstickejä ja kakkapusseja. Olen tällaisista aina ihan otettu.



Nemon jalkaan auttoi selvästi hieronta ja on käyttänyt sitä nyt ihan normaaliin tapaan. Kuvaussession jälkeen oli ehkä aavistuksen kankea, kun siellä liukkaalla lattialla sohlasi 1,5h. Hotellihuoneessa yritettiin välttää, ettei hyppelehtisi etenkään sängystä pois, eikä menisi rappusia alas, jolloin paino tulee etuosaan, mutta eihän niitä kaikkia voinut millään välttää. 



Luna on toipunut hyvin pennutuksesta. Kotiin paluun ja imetyksen loppumisen jälkeen maha on kiinteytynyt lähes entiselleen jo 1,5 viikossa sekä lihaa on saatu pikkuhiljaa luiden ympärille. Luna pääsi shampoopesullekin pitkästä aikaa ja jopa ihan nautiskeli suihkusta.

Nugalla on kaikki hyvin, oma reipas itsensä ja karvan alta kuoriutui taas ubersuloisuus <3 Poika nukkui hotellissa elämänsä ekan kerran sängyssä, simahti kun saunalyhty, mutta yöllä kuitenkin heräili tassuttelemaan ja pari kertaa tosiaan vahti käytävästä kuuluvia ääniä. 

Nyt ollaankin muutama viikko nelisteen, kun mies lähti työreissuun San Franciscoon auringon alle.

21.2.2013

Saikku jatkuu

Nemolla kävi hieroja tiistaina. Pojasta ei löytynyt mitään sen suurempaa, mutta hieroja arveli, että jalka on venähtänyt sivusuunnassa, sillä hauis- ja rintalihakset olivat jäykät. Nyt vaan jatketaan sitkeästi saikkua niin, että alkuun saa viedä vaan pientä lenkkiä korttelin ympäri 5-10 min ja sitten lenkkiä pikkuhiljaa pidennetään. Vapaana juokseminen ja treenit on tietty kielletty. Tavoitteena olisi, että kuukauden kuluttua uskaltaisi taas treenaamaan! 

Eihän tässä muuten mitään, mutta kun Nemo on mielestään terve ja haluaisi riekkua ihan normaaliin malliin ;) Sisälle viriteltiin jo yhdelle juoksusuoralle lisämatto, jotta ei tulisi enää enempää venähdyksiä ja portaissa kulkua täytyy välttää myös. Lisäksi saatiin neuvo syöttää Nemolle B-vitamiinikuuri sekä MSM-jauhetta, mikä auttaa niveliin.


Harmittaa tietty, mutta ei auta, kun chillailla. Onneksi meillä näitä lenkitettäviä riittää! Ollaan testattu syksyllä hankkimaani juoksuvyötä ja se on osoittautunut tosi kätsyksi eli laitan koirat kiinni siihen ja pystyn lenkkeilemään itse kädet vapaana. Pientä vetoa siinä oli alkuunsa, mikä tuntui sitten omassa alaselässä, mutta toinen kerta meni jo vähemmällä vedolla. 

Hyvää viikonloppua! Me lähdetään aamulla viitisteen hotelliin chillailemaan :)

18.2.2013

Vilskettä ja vilinää

Meillä on tosiaan lauma koossa ja arki lähtenyt sujumaan muitta mutkitta. Ekana iltana jännäsin, ottavatko äiti ja poika yhteen, kuten kasvattajan luona edellisen kerran nähdessään, mutta pelko oli turhaa. Kaikki nuuskuttelivat toisensa, Nemo pyysi vähän Lunaa leikkimään ja sitten painelivat maate mieli paikoilleen. Meillä oli ihanan rauhallinen ilta!


Nuga on nyt tuurannut kaksi kertaa Nemoa treeneissä ja on ollut hauskaa höntsäilyä. Mukava on ollut huomata, että Nuga pysyy kentällä, vaikka reunoilla on ihmisiä ja koiria! Kauhea huuto tietenkin tulee, kun oma vuoro päättyy ja joku muu pääsee HÄNEN radalleen :D


Nemo ei pääse treeneihin, eikä kisoihin tälläkään viikolla. Kävely ei ole vieläkään täysin puhdasta, joten en rasita poikaa. Hierojan ohjeiden mukaan ollaan tehty Nemon kanssa kevyitä remmilenkkejä ja on saanut juoksennella omassa pikkupihassa yksikseen, jotta meno ei liikaa villiinny. 


Nemon jalka taisi kuitenkin ottaa taas nokkiinsa, kun kylässä innostui juoksentelemaan Niklaksen 5vee perässä liukkaalla laminaattilattialla... Olisi pitänyt ottaa vaan Nemo pois, mutta kun en heti tajunnut. Sen riehumisen jälkeen ontui seuraavan kerran, kun makuulta nousi. Noh, hieroja tulee vihdoin huomenna, katsotaan, kuinka äijän käy. Mennään sitten lääkäriin, jos niikseen on. 


Viikonloppu meni tosiaan Turkkuses. Vilinää ja vilskettä riitti kolmen koiran ja yhden lapsen kanssa. Pojat ja Säde tulivat ihan mukavasti juttuun, vaikka ensin pihassa oli remmirähinää. Säde kiihtyy aina pihalle lähteissä ja pojat taas siinä kohtaa, kun ne ottaa auton perästä bokseista pois. Lenkin jälkeen sisällä oltiin kuitenkin ihan nätisti, mitä juoksemiselta ehti... Muutaman kerran kyllä tuli isompi rähähdys, kun Säde olisi leikkinyt Nemon kanssa, mutta Nugan oli pakko tunkea väliin. Koirat pääsivät paljon ulos ja lenkeille, saivat vähän ylimääräistä lattialle heitettyä ruokaa ja nukkua mamman kainalossa.


Sillä välin tosiaan Luna oli mummulassa ja veljentytön temppukoulussa. Kaikenlaisia kivoja tekstareita tuli, kuten: "Saadaanko me pitää Luna vielä toinenkin yö, kun se on niin älykäs ja nukkuu peiton alla?" ja "Osaako Luna ryömiä... Meinaan, kun opetin sitä sille, niin se tiesi heti, mitä pitää tehdä.". Koirankouluttaja saikin koiran hoitopalkaksi kirjan nimeltä: Pieni Koiratemppukirja: hämmästytä ystäväsi, perheesi - ja muut koirat. Kirja löytyi kirpparilta, samoin Parempaan Pentutulokseen, koirankasvattajan peruskirja huokeaan hintaan. Turun kirpparit ei jättäneet tälläkään kertaa kylmäksi, mukaan lähti lisäksi: valkoinen mekko, uusi Mikki Hiiri - koristetyyny, vihreä lasipullo, kesälaukku ja koiran hihna. Parhaat löydöt tein kyllä noista kirjoista!


Tällä viikolla onkin ohjelmassa trimmausta, kynsien leikkausta, hampaiden puhdistusta, mahdollisesti jopa koirien pesu... Joko arvaatte, mitä viikonloppuna on luvassa... :)


P.S. Koirat oli taas oikein mallikkaasti lasten kanssa. Ystäväni pojalle tuli tyttökaveri 5vee kylään, jota tietty Nuga meni pussailemaan ovelle ja tyttö vaan kikersi, että "ihan niin kun meidän Osku". Heillä on sellainen mäyräkoiramix, joka pomppii takan yläosan korkeudelle eli n. 1,5m, meidän koirien loikat oli siinä vieressä vielä pientä ;)

14.2.2013

Ystävänpäivän iltaa

Hyvää ystävänpäivän iltaa jokaiselle kamulle <3

Meillä on ollut oikein mukava päivä! Ollaan saatu Luna kotiin (pennut 7 viikkoisia, käy kurkkaamassa pääkuvat, miten suloinen voi olla pikkupastori <3) ja lenkkeiltiin heti likkojen kesken ystävänpäiväriehaan katselemaan lasten touhuja, hienoa tulishowta ja syömään makkaraa. Luna oli oikein siivosti hälinän keskellä ja lasten rapsuteltavana, ainoastaan kerran korotti ääntään, kun suuri koiranpentu honkelsi kohti.


Viikonlopuksi suunnataan poikien kanssa Turkuun moikkaamaan keeshound Sädettä ja Luna pääsee sillä välin mummulaan hoitoon. Jakamatonta huomiota ja peiton alla nukkumista tiedossa ;) 

Lisäksi tänään varmistui, että meitä odottaa pieni lomailu viikon päässä ja koirien kanssa jotain spesiaalia, mutta siitä myöhemmin lisää...

Viikonloppuja kaikille!

11.2.2013

Vainussa

Sunnuntaiaamusta vietettiin kaupunkipäivää koirien kanssa. Nemo pääsi Koirakahvila Vainuun pannarille. 


Paikalle pärähti myös liuta muita koiria ja jokainen pöytä oli täynnä, tunnelma tiivis. 


Tuollaisesta ranskanbulldogista haaveilin joskus ennen parsoneita, sillä niistä sanottiin, että ovat helppoja ensimmäisiä koiria. Tunne vei kuitenkin voiton ja päädyin tuohon ei-ihan-niin-helppoon :D


Cairntytöt olisivat olleet Nemon mieleen ;) 

Nemo käyttäytyi kahvilassa ihan malliikkaasti, vähän hyppeli tiskiä vasten, josko joku pulla olisi pudonnut suuhun... Urosranskista moikkaili häntä heiluen, mutta sitten omasta pöydästä piti vähän murahdella, jos yritti liian lähelle tulla. Nemo oli vähän aikaa mun sylissäkin ja häntä vispasi koko ajan siihen malliin, että hyvä kun ei teemuki pudonnut pöydältä, mun muru <3 Niin ja autolle mentäessä yritti päästä jokaisen rapsutettavaksi ja yhdessä kadun kulmassa se sitten onnistui, kun kiilasi vaan nuoren miehen syliin, joka sitten rapsutteli ja naureskeli! 


Kahvittelun jälkeen oli Nugan vuoro päästä kaupunkilenkille, tehtiin reipas kierros Hämeenpuistossa ja ihan ydinkeskustassa. Nuga paineli muina miehinä häntä heiluen kaikesta kiinnostuen. Lenkki kotoa kaupunkiin vesittyi kirjaimellisesti, kun oli niin kurja räntäsade. 

Lauantaina käytiin pentusia katsomassa ja päästettiin lauma riekkumaan maalla vapaana. Lunalla ja Nugalla oli pientä välien selvittelyä useaan otteeseen, mutta kyllä se äiti määritteli tahdin edelleen ;) Nemo veteli tonttia päästä päähän häntä suorana, taisi mennä vähän kuppi nurin. Oikea etujalka otti tosin uudelleen nokkiinsa, vaikka oli jo pari päivää normaali. Juoksee pihalla sen kanssa tavalliseen tapaan, mutta kun makaa pidempään paikallaan ja nousee, niin taas on kankea. Olen yrittänyt sitä hieroakin, mutta ei ole auttanut. Täytyy yrittää pitää poikaa nyt levossa ja odottaa, mitä hieroja sanoo.

8.2.2013

Poikien paita

Ylivieskan mummo teki mageen villapaidan talven tuiskuja vastaan! Niin hienoa jälkeä, ettei voi muuta, kun nostaa hattua! Arvostan todella itsetehtyä. (Samoin Kipan Pajalta tilattua vesikippoa, jonka valmistuksessa työvaiheita oli niin monta, etten perässä pysynyt..). 


Tällä paidalla kelpaakin lähteä kylille viikonloppuna, tästä tuli Nemon ehdoton kaupunkitakki :) Meillä on piiiitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja mahdollisesti tehdään lenkki Koirakahvila Vainuun, tullaan vaikka sitten bussilla takaisin kotiin.


 Viikonloppuna olisi ollut oman seuran agiepikset, mutta jätetään väliin, sillä Nemo on ontunut etujalkaa viime kisareissun jälkeen. Ulkona käyttää sitä ihan normaalisti, mutta sisällä, kun on nukkunut ja nousee, niin ontuu hetken matkaa. Toivotaan, että menee itsellään ohi.


Tällä viikolla Nemon sijaan treeneihin pääsi Nuga, jonka kanssa tehtiin perusjuttuja + ohjausta kahdella viereikkäisellä hypyllä. Teki hyvää Nugalle opetella seuraamista ja lelun avustuksella se olikin helppoa. Meidän vuoron päätyttyä Nuga käveli tyynesti rähjäämättä muiden koirien ohi ja moikkasi ihmiset iloisesti! Poika taisi muistaa, että paikalla on aina samanhenkistä seuraa :)


Ai niin, onhan meillä yksi sovittu meno viikonloppuun eli pentusia päästään moikkaamaan. Nehän täytti jo kuusi viikkoa ja lentävät kohta pesästä! Tarkemmin ajatellen, Luna tulee jo seuraavalla viikolla kotiin (kääks! <3).

Leppoisaa viikonloppua!

7.2.2013

Luna jo 3-vuotias




Kiihkeälle pusuttelijalle ihanaa 3-vuotis syntymäpäivää! Onnittelut myös sisaruksille: Ulpu, Bambu, Pete ja Remu <3


P.S. Herkkuja luvassa samalla, kun tullaan sun vauvoja katsomaan viikonloppuna!

5.2.2013

Plussat ja miinukset

Viimeisimmässä Koiramme -lehdessä oli hyvä artikkeli koiran arkikäyttäytymisestä. Listasin meidän lauman hyvät ja huonot puolet:

+ Omassa laumassa käyttäytyminen
+ Ruokailu
+ Rauhoittuminen sisällä
+ Ovista kulkeminen
+ Hoitotoimenpiteet
+ Luoksetulo (poikkeuksena Luna)
+ Odottaminen
+ Yksinolo
+ Sisäsiisteys

- Hihnassa vetäminen
- Muiden koirien kohtaaminen 
- Vieraiden tulo kotiin

Ja neutraaleina pidän:

* Kerjääminen
* Kodin vahtiminen
* Tervehtiminen

Artikkelissa juuri painotettiinkin, että arkikäyttäytymisen rajat pitää jokaisen koiran omistajan määritellä itse, mikä on sallittua ja mikä ei. Toki yhteiskunta määrittää omat rajoituksensa. 

Noi neutraalit on juuri niitä veteen piirrettyjä viivoja eli Nemo meillä kerjää, mutta se ei mua haittaa (toki se on ikävää, kun hönkii jonkun vieraan naamassa..). Nugalla on pientä kodin vahtimista eli haukahtelee, jos näkee olkkarin ikkunasta, että menee parkkiksella koiria tai jos etuovelta kuuluu ääniä, mutta tämä ei ole edes jokapäiväistä. Kaikki koirat tervehtii pomppaamalla ihmisen jalkoja vasten, mutta sekin on mulle ihan fine, jos se on se yksi pomppu ja that's it. Toki olisi mukavampaa, kun eivät pomppisi ollenkaan ainakaan ihan vieraiden kohdalla, mutta olen huomannut parsoneitten kanssa, että olen joutunut aika paljon hölläämään omaa ajatusmaailmaani, kun ihan koko aikaa ei voi hokea: ei, ei ja ei :D



Noihin ongelmakohtiin: hihnassa vetäminen on tosi rasittavaa. Kaikki koirat kulkee yksin suht nätisti hihnassa, mutta porukalla ei. Vetoon vaikuttaa myös edellisen päivän aktivointi ja tietty tilanne. Koiratapahtumassa esim. Nemo vetää aina ja täysillä, kun haluaa nähdä ja kokea kaikki-heti-nyt. Välillä päästään monta päivää, ettei ole mitään tolkutonta repimistä ja välillä tuntuu, että lähtee käsi irti, etenkin silloin, jos puhun lenkillä puhelimessa tai mulla on lenkkikaveri, jonka kanssa yritän jutella. 

Muiden koirien kohtaaminen lenkillä on hallinnassa jokaisella koiralla erikseen, mutta yhdessä se ralli alkaa helposti. Nemo on vahvin lenkki (yksin ollessa moikkaa kaikki koirat häntä heiluen), mutta saattaa alkaa vetämään ja murisemaan, kun kerta muutkin. Luna menee jo oikein mallikkaasti, kun ajoissa tajuaa tilanteen ja välttää hihnan kiristymisen. Nuga vaikuttaakin aika toivottomalta tapaukselta, sillä haukkuu myös ihmisiä... Toki senkin saa pysymään porukassa hiljaisena, jos keskittyy vaan yksin Nugaan, antaa namia tai istuttaa tien viereen (silloin yleensä taas muut pystyy riehumaan). Täytyy nyt katsoa, kokeilisiko tuota kolinapurkkia, mitä mainostetaan tällä hetkellä lukemassani Pertti Vilanderin kirjassa. Taisi parsonlehdessä olla juurikin Vilanderin kirjasta katkelma ja kun sen divarin ikkunasta bongasin 3,45€:lla, niin toki kannoin kotiin tutkailtavaksi. 

Vieraiden tulo kotiin on mulle aina hirvityksen paikka. Siihen ei tahdo auttaa mikään, kaikki ryntäävät ovelle ilosta villeinä, osa haukkuu ja kaikki pomppii. Jos laittaa oven taakse/boksiin, niin alkaa sellainen huuto, ettei muutamaan minuuttiin kuule mitään... Noh, tämäkin on sellainen juttu, että kun on vaan yksi koira kotona, tilanne on suht hallinnassa, porukalla ei. Meillä kävi jokunen viikko takaperin ystäväni ja hänen 2-vuotias poikansa eteisessä, missä höpistiin about 15 min. Seppo istutti ja namitti poikia eteisen ulkopuolella, eikä ollut mitään probleemaa. Hetken päästä, kun tämä poika halusi, että koirat tulee pussaamaan (niin oli luvattu jo kotoa lähteissä), päästettiin koirat yksitellen moikkaamaan poikaa ja homma sujui rauhassa! Olin kyllä niin tyytyväinen! Tätä harjoitusta lisää :) (Toki täytyy muistaa, että Luna on näistä se mahdottomin, eikä ollut nyt paikalla, joten mahdollisesti laitetaan se hihnaan seuraavalla kerralla). 



Noista plussista vielä sen verran, että ongelmia ei ole juurikaan ollut laumakäyttäytymisen, ruokailun, hoitotoimenpiteiden ja odottamisen kanssa (yskinolo ja sisäsiisteyskin on sujunut pentuajan jälkeen). Rauhoittuminen sisällä ja ovista kulkemisen kanssa on pidetty tiukkaa linjaa vuoden päivät ja ne sujuu nykyään oikein mukavasti. Luoksetulo ei ole koskaan 100% varma (kuten Koiramme -lehden artikkelikin toteaa), mutta sitä taitoa hiotaan viikottain. Jännästi kyllä ensimmäinen koira näyttää mallia monessa asiassa seuraaville, kuten noi hoitotoimenpiteet, jotka on ollut aina niin mieluisia ihan jokaiselle. Esim. kynsienleikkuussa on pieni kina, kuka ehtii ekana pomppaamaan syliin ja saa huomiota.



Se täytyy vielä todeta, että parsoneita, kun on useampi, niin aikamoista kuria saa pitää, jotta homma pysyy hallinnassa kaupungissa. Anteeksi vaan siis äiti ja muut, jotka sitä joskus hirvittelee ja pakkohan se on myöntää, että väsyneenä sokerit alhaalla tulee joskus karjaistua tarpeettoman kovaa tai töytäistyä koira hankeen. Siitä tietysti pitäisi päästä eroon, mutta kai se on jonkinlaista terrierinvikaa minussakin, kun joskus ihan vaan pikkaisen hiillyn :D

Miltä teidän plussat ja miinukset näyttää? Onko muilla russeleitten omistajilla samoja probleemia, mikä niistä on ärsyttävin? Meillä ehdottomasti toi muiden koirien kohtaaminen hihnassa porukalla.

3.2.2013

Tulee kalliiksi

Meinaan nää agilitykisareissut, kun tänään tein radalla tyhmän mokan ja sen seurauksena suuntasin lohdutusostoksille Ideaparkiin ;)

Nemo oli kovilla kierroksilla ennen rataa, mutta sain sitä rauhoitettua pyytämällä istumaan, silitellen ja ollen itse tyynesti. Yhtään virittelyä ei todellakaan tarvittu :D Siihen nähden olin iloisesti yllättynyt, että Nemo teki mun kanssa rataa ja oli hyvässä vireessä. Ekalla radalla putosi ensimmäinen rima (jätinkö Nemon liian kauas) ja kielto hypyltä, kun jäin Nemosta jälkeen, enkä siinä hetkessä osannut takaaohjata hypylle. Tässä eka rata (kiitos yllätyskuvaajalle!):


Toinen rata oli helppo ja muuten ihan bueno, mutta aloin kikkailemaan ohjauskuvion kanssa. Tiesin kyllä, miten Nemo toimii, mutta kun kaveri puhui omasta taktiikastaan ja kaikki prot näytti ottavan puomin oikealta puolelta, niin vaihdoin suunnitelmaa ja lähdin samaa yrittämään, hölmä minä. Puomin jälkeen Nemo tsuikkasi U-putken oikeanpuoleiseen päähän ja niinhän se aina tekee eli menee siihen päähän, kumpaa puolta mä juoksen. Olisi siis kannattanut pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa juosten ihan yksinkertaisesti vasenta puolta! Tässä toka rata:


Facebookissa on nyt ollut statuksia, jossa kerrotaan olleen rotanmyrkkyä Tampereella Hakametsässä ja juurikin Härmälässä, missä asutaan. Olen ollut tosi tarkkana lenkillä, kunnes eilen illalla hetken mielijohteesta ajoin rantaan ja päästin koirat jäälle vapaaksi. Ajattelin, että Nemo saa päästellä höyryjä ennen kisoja. Takas tullessa rannassa kävi sitten niin, että kun mun silmäni vältti, niin pojat olivat kivenneet kivenjärkäleen päälle ja vetivät siellä jotain huiviinsa täyttä häkää. Juoksin sitten paikalle ja koirat äkkiä alas kiveltä. Siinä oli kauhea satsi leipäkuutioita ja seassa hieman kinkkusuikaleita + punasipulia. Nyt tässä sitten hieman hermona odotellaan, tuleeko jotain oireita. Rotanmyrkystä oireet pitäisi tulla 1-2vrk:n kuluttua, mutta ruokasatsissa ei ollut kyllä punaista tai turkoosia väriä havaittavissa, kuten pitäisi ja laittaisiko joku kiven päälle ruokaa koiralle? Kai ne on vaan jonkun vanhemman ihmisen ruoantähteet tarkoitettu linnuille ja kauemmin Härmälässä asunut koirallinen kaverini tiesi, että samaisen kiven päällä on ennenkin ollut ruokaa. Nyt täytyy vaan toivoa, ettei ollut mitään koiralle haitallista mukana! En tajunnut edes lääkehiiltä antaa ja eläinlääkärikin oli sitä mieltä, ettei kannata okennuttaa, vaan verikokeisiin, jos on oireita kahden vuorokauden kuluttua. Kaiken lisäksi ymmärsin, että nämä myrkytysjutut on erittäin harvinaisia ja niitä paisutellaan mediassa (joten yritän tässä rauhoittua... :D).

Koirapuistotkin on välillä vähän arveluttavia paikkoja, mutta siitä huolimatta veljentyttö vei Nugaa parina päivänä puistoon, missä heiteltiin keppiä ja poika sai purkaa energiaansa. Yksi kerta sinne oli sitten tullut kaksi salukin pentua ja veljentyttö olisi tullut heti Nugan kanssa pois, mutta salukejen omistaja halusi kokeilla, josko koirat tulisivat juttuun ja tulihan ne. Siinä sivussa puistoon lappasi lisää porukkaa ja hienosti sulassa sovussa oli Nuga kirmannut kultaisennoutajan, beaglen, collien ja parin x-rotuisen kanssa. Näistä collie oli ollut Nugalle mieluisin kaveri :)

1.2.2013

Kipan Pajalta

Arvatkaapas, mikä tää on?


"Siis MIKÄ tää on"...


Tarkastus sisäpuolelta...


Ja ulkopuolelta...


"Hei, tää on ihan okei, mutta ei se Kipa ollut laittanut tänne mitään syötävää! Ei noi valkoiset tuolla pohjassa irronneet, vaikka kuinka niitä lussutin."


Sitten pääsi Nugakin nopeasti vilkaisemaan uutukaista


Edustuskuva, vain Luna puuttuu


"Siis ihan oikeasti, eikö tohon nyt laiteta mitään tarjolle meille!"


Ja sitten kun sinne sitä vettä laitettiin, niin Nuga kävi sen ensimmäisenä korkkaamassa. Näitä kuppeja saa valitsemallaan värillä, mallilla, tekstillä ja kuvioilla tilattua siis täältä

Kiitos vielä kerran, vesikippo on niin magee <3

Iloista viikonloppua! (... Nyt kutsuu The Voice of Finland :)