25.5.2013

Koirien juhlaa

Päivä Raumalla takana. Ensisijaisesti lähdettiin liikenteeseen näyttelyn vuoksi, mutta samalla käytiin tutustumaan Rauman vanhaan kaupunkiin, jossa ruokailtiin aurinkoisella terassilla, kierreltiin katuja ja herkuteltiin tietty jäätelöä, myös koirat sai maistiaiset. 
     
Näyttelypaikka oli aika ahdas, eikä alkuun meinannut saada bokseja mahtumaan muualle, kun kehän kulkuaukkoon. Kieli keskellä suuta sai mennä, kun koiria tuli ja meni ihan millistä, samassa kehässä ärhäköitä bullterriereitä ja brasilianterriereitä... Tuomari oli yllätykseksi nopea arvostelija ja Nugan kehään tuli aikamoinen äkkilähtö. Ei tietoakaan, että jossain olisi mahtunut/ehtinyt juoksuttaa ja seisottaa koiraa. Onneksi Nuga käyttäytyi ihan mukavasti ja haukahtelikin vähemmän, mitä viimeksi Tampereella. 


Nuga juoksee

Nuga sai ERIn, SA:n ja oli luokkansa ykkönen (huom! vain yksi kilpakumppani nuorissa uroksissa). Jatkokehässä Nuga oli nätisti ja sijoittui kolmanneksi, saaden varasertin! Toiseksi tullut oli kuulemma jo Suomen muotovalio, oho. Nugan arvostelu oli tosi hyvä.


Jippii, varaserti!


Tytöillä ei ollut niin onnistunut päivä. Anskulla tuli sanomista hännästä, kun se oli koko ajan alhaalla. Taisi kiire ja hoppu välittyä koiraan, minäkään en ehtinyt yhtään pusuttaa tyttöä ennen kehää, vaikka yritti mua jossain vaiheessa moikata. Anskulle EH. Luna meni mukavasti, mitä nyt otti pientä kierrosta, kun naapurikehässä alkoi kaksi rotikkaa rähisemään, mutta rauhoittui pian. Lunalle EH. Parhaat nartut näyttivät olevan isompia, kun meidän prinsessat. 


Luna juoksee

Kehien päätyttyä suunnattiin lenkille viereiseen metsään koirapolulle, jossa pystyi pitämään niitä vapaana. Oli aikas muikeita ilmeitä, kun juoksentelivat peräkanaa veteen ja maalle: Nemo, Nuga, Ansku ja Olga. Nemo otettiin kyllä muutaman minuutin päästä kiinni, ettei menen paikat ihan jumiin. 


Luna pöydällä

Ansku oli sievänä tänäänkin ja oli karistanut pienen rasvakerroksen kyljistä pois! Karvakin oli suht hyvässä vedossa, vaikka trimmistä oli kulunut aikaa jo 2kk. Tyttö oli ihan fiiliksissä isänsä näkemisestä ja ryömi + kieri Nemon edessä, ei kuulemma muuten tee sitä missään. Nemo oli tietty myös fiiliksissä pikkuneidistä. Nugankin kanssa tulivat juttuun, mutta Nugaa kiinnosti enemmän Olgan pylly :D


Ollaanhan ystäviä, jookos?

Kotona koirilla oli vielä juhlaa, kun saivat uudet kuivatut naudan putkiluut jyrsittäväksi. Niitä harvemmin missään näkee, joten oli pakko ottaa mukaan näyttelypaikan myyntikojusta. Tampereella olen nähnyt niitä ainoastaan Kaukajärven Safarissa, josta onkin tapana ostaa sellaiset koirille jouluksi. Lisäksi mulla on pusukiintiö melkein täysi... Siitä piti huolen suloinen Ansku 


Sisko ja sen veli

Tällä viikolla käytiin myös eläinlääkärin pakeilla vielä kerran Nemon varpaan tiimoilta. Varvas odettiin täysin terveeksi ja kun ontumista ei ole ollut viikkoon, niin kortisoniakaan ei alettu jalkaan laittamaan. Lääkäri kopeloi Nemon vielä kerran tarkkaan läpi ja vaikutti siltä, että etulavat on jumissa, mutta varvas tosiaan kunnossa. Nemon kanssa voi nyt ottaa vähän reippaampaa liikuntaa esim. flexissä, kunnes hieroja tulee käsittelemään pojan ja jos kaikki vaikuttaa hyvältä, niin tosi varovasti saa alkaa päästämään Nemoa juoksemaan vapaana ja treenaamaan, muutama minuutti kerrallaan näin aluksi. 


Pusuja pusuja, lisää pusuja

Nyt kun Nemon varvas on kunnossa, niin lääkäri huomasi, että yksi alakulmuri on lohjennut sisäpuolelta, onneksi ydin ei näy. Hammas on kuitenkin röntgenkuvattava, pinnoitettava ja samalla kaikki hampaat puhdistettava. Operaatiota ei kuitenkaan vielä tehty, sillä jos jalan kanssa tulee takapakkia ja täytyy kuitenkin laittaa kortisonia, niin menee kaikki sitten yhdellä nukutuksella. Varataan siis aika hammashommaan vasta, kun jalka ei oireile mitenkään treenienkään jälkeen. 


Poseerausta

Treeneistä puheenollen, ne jäi tällä viikolla väliin, kun olin ns. päivystysvuorossa töissä. Otettiin kuitenkin omaa höntsää Piskien kentällä kahdella hypyllä ja putkella. Nuga meni jo taitavasti välistävetoja! Treenattiin myös lähdössä paikalla pysymistä, edistystä on tapahtunut. Lunalla oli kierrokset kovat, mutta pysyi kentällä ja hiffasi samaiset välistävedot. Lopuksi pääsi vielä Nemo kentälle hihnassa leikkimään roadkill-pupulla ja jos rehellisiä ollaan niin sai mennä putkeen, eihän kerrota kellekään ;)


22.5.2013

Kosiotouhuja...

Melkein lomafiilis, kun ollaan hengailtu omassa pihassa kaikki aurinkoiset illat. Lunan kanssa ollaan istuteltu pinkkejä petunioita, Nuga on vetänyt hepulirallia kierros kierroksen perään ja Nemon trimmaustakin on aloitettu. Vielä olisi takapuoli, kyljet, jalat ja häntä nypittävää. 

Nemon edellisestä trimmistä on melkein 5kk ja aika hyvin karva irtoaa. Ajattelin, että pojalla on taas mukavampaa, kun ei ole niin kuuma ja lisäksi Nemo lähtee viikonloppuna turistikoiraksi Rauman näyttelyyn, niin kehtaa senkin ottaa autosta ulos. Innostuin jo vähäsen, jos ilmoittaisi Nemonkin johonkin kesänäyttelyyn parin vuoden tauon jälkeen, mutta jouduin aika pitkälti kaulan alueen saksimaan, niin ehkei siitä enää saa edustuskuntoista. Seuraavalla kerralla taidan ihan surutta ajella koneella karvat pois, kun Nemo niin inhoaa trimmauspuuhaa.


Tampereen näyttelyn muisteloita, kuva: Toni Lund
Luna on aikamoinen keikistelijä, sillä toisena päivänä juoksujen alusta (tai ei voi olla ihan varma alkoiko jo 1-2 päivää aikaisemmin, kun ei oltu kotona ja koirilla hoitajat) alkoi flirttailemaan Nemolle, pyysi leikkimään takapuoli pystyssä, häntä heilui ihan vimmatusti, teki ympyrää pojan edessä ja kerran, kun herpaannuin muutamaksi sekunniksi katsomaan telkkaria, niin Nemo yritti jo hypätä Lunan selkään. Huh, kun pelästyin ja Nemo taisi vähän hämmentyä mun karjaisusta... Nugalle Luna näyttää vaan hammasta. Mutta joo, tää on taas tätä: kolme viikkoa kahden kerroksen väkeä ja koppihoitoa. Onneksi pojat on vielä säyseänä, eivätkä vingu tytön perään. Lenkkeilykin onnistuu porukalla, vaikka mieluummin pidän Lunan vieressä lyhyellä hihnalla ja annan poikien mennä edellä tai muuten on jatkuvaa takapuolen haistelua.

Luna on perinteiseen tapaan saanut olla juoksujen ajan makuuhuoneessa öisin ja jopa antanut laittaa illalla housut jalkaan! Ei ne kivat ole edelleenkään, mutta pysyy yön yli jalassa. Luna on muutenkin aika veikeä, kun on ollut meidän työpäivien ajan kylpyhuoneessa ja saanut sinne erilaisia leluja. Kerran esitteli ylpeänä, kun oli löytänyt kaapin alta likaisen sukan, se oli oikea aarre! Eilen näytti mulle aktivointipalloa ja tuuppasi sen aina kaapin alle, jossa mahtui luolakoiran tyyliin nippanappa sitä pyörittelemään, eikä olisi antanut mun sitä sieltä ottaa pois. Tänään ravisteli antaamuksella vaaleanpunaista pehmolehmää, jonka on saanut kasvattajalta, hassu pikkuinen. 


Lunan kanssa edes-takas, kuva: Toni Lund

Vielä madotuksesta... Onko moni vienyt kakkanäytteen eläinlääkäriin ja madottanut vasta tarpeen vaatiessa? Sellaista kai nykyään suositellaan ihan hevosillakin, ettei automaattisesti madotettaisi. Mullakin oli vastaavat aikeet, mutta tuntui aika työläälle kerätä jokaiselta kakkanäyte kolmena peräkkäisenä päivänä, säilyttää niitä jääkaapissa, viedä eläinlääkäriin ja maksaa siitä reilu 20e. Päädyin perinteiseen ja madotin koirat vasta viime viikolla Axilurilla. Nuga ei ollut aiemmin saanutkaan muuta, kun Canexia. 


Nuga seuraa, kuva: Toni Lund

Nyt ulkona sataa ja koirat ovat samaa mieltä kelistä, kun minäkin: Luna kävi niin nopeasti, kun pystyi, pissalla ja pyysi heti sisälle. Nemo ei olisi lähtenyt ovelta lipan alta sateensuojasta ollenkaan ja Nuga teki kaikki tarpeensa ensimmäiseen pusikkoon. Noh, pidetään sadetta sisällä kera aktivointilelujen ja luiden.

18.5.2013

Kesäkelillä

Tosissaan ihanaa, kun jo toukokuussa on saatu nauttia miltei hellelukemista ja auringosta! Aamulenkeillä ei ole tarvinnut enää hanskoja tai kaulahuivia.
 
 
Nemo pelästyy saippuakuplakonetta, kuva: Monna Rantanen
 
Luna on ollut kans kesämielellä ja ottanut kolme kertaa ritolat meidän etuovesta. Kaksi ekaa kertaa oli ihan omaa tyhmyyttä, kun mies piti etuovea rakosellaan eteisen ja auton väliä mennessään. Ensimmäisellä kerralla olin itse meidän parkkiksella ja koppasin Lunan suoraan syliin, kun lähti ovesta pinkomaan. Muutama päivä myöhemmin istuin autossa lähtövalmiina, kun valkoinen salama pyyhälsi ohi, tuli pikkuisen kiire perään ja sain kun sainkin houkuteltua Lunan takaisin (ennen kun juoksi autotielle), kun nappasin lasten hiekkalaatikosta lelun, jota aloin heiluttelemaan. Kehuin kamalasti, kun tuli luokse ja sen jälkeen kuuli naapuritkin, mitä mieltä olin mieheni huolimattomuudesta :P
 
 
Kolmas kerta tapahtui sitten niin, kun veljentyttö oli viemässä Lunaa pihalle ja jostain syystä hihnan lukko ei ollut kunnolla kiinni/aukesi. Luna lähti jälleen täysillä toiseen suuntaan, tällä kertaa autotien yli, jossa tuli autokin, mikä onneksi oli nähnyt kaukaa tapahtuman kulun ja hidasti vauhtiaan. Luna oli juoksennellut Metson parkkiksella aikansa, eikä kutsumalla/nameilla ollut minkään valtakunnan vaikutusta (yllätys). Lopulta noin puolen tunnin pyydystyksen jälkeen Lunasta oli saanut kopin Metson pihan raksamiehet (tykkään). Onneksi itse sain tietää tapahtumista hotellin vuoteesta herätessäni, kun Luna oli jo turvallisesti kotona :) Olisi siinä pikkuisen mennyt heti aamulla pasmat sekaisin, jos olisin siihen tilanteeseen herännyt.
 
 
Nemolle tyypillinen asento, kuva: Monna Rantanen
 
Helteistä oli myös tän viikon treeneissä, jossa harjoiteltiin Nugan kanssa neljän esteen rataa pienellä kieputuksella, taas mulle niiiin paljon helpompaa, kun juoksusuoran teko. Myös lähdössä pysymisessä tehtiin toistoja Villen ohjeen mukaan eli koiralle sanotaan paikka, mennään pikkuisen kauemmas ja kutsutaan + palkataan lelulla. Jos kuitenkin koira lähtee ennen aikojaan lähdöstä, ei saa mitään. Yritin ensin liian kaukaa ja pitkällä odotuksella, mutta kun Ville näytti mallia, niin vihdoin pääsin aika helposti esteen taa ja pystyin kutsumaan Nugaa. Tätä treeniä vaan lisää, mutta sitä on turha kotona harjoitella, sillä pysyy paikallaan vaikka minuutin, esteitä pitää olla näköpiirissä, jotta tilanne on oikeanlainen. Nuga muuten pysyi kentällä, vaikka välillä vilkuilikin muutamia kurssikavereita, joita lenkitettiin kentän sivussa!
 
Luna ja Janne ottivat ison askeleen ja Luna treenasi elämänsä ekaa kertaa ulkona! Otettiin Luna kehiin alkutunnista, kun vielä muilla kentillä ei ollut menoa. Ensin Luna juoksi lelun kanssa isolla reviirillä, mutta kun hommat alkoi, niin teki niitä keskittyneesti. Aina palkan eli lelun saatuaan lähti juoksemaan se suussa toisen kentän puolelle, mutta tällä kertaa siihen ei vielä kiinnitetty huomiota, pääasia, että yhteistyö sujui. Yhden kerran Luna lähti pinkomaan kohti kurssikavereita, jota juuri otettiin autosta ulos (jolloin itse ehdin jo hätääntymään), mutta ei mennytkään iholle, vaan teki uparit lelu suussa ja palasi kentälle. Hieman liian jännittävää meikäläiselle ihan vaan seurata sivusta tätä treenaamista ;) Tosin se voi hyvin olla, ettei Lunalla ole tarvetta räyhätä muille koirille vapaana (ei ole edes koskaan ollut kiinnostunut muista koirista), vaan lähinnä se rähinä on kait remmissä tapahtuvaa.
 
 
'Otan noi kaikki kiinni', kuva: Monna Rantanen
 
Viikonlopun alkajaisiksi tehtiin pitkä lenkki, jonka päätteeksi koirat pulahtivat viilentymään veteen. Voi että, kun Luna taas nautti <3 Nuga kahlaili ja yritti hyökkiä äitinsä niskaan... Nemo kostutti vaan hieman varpaita rantavedessä. Niin tyypillistä.
 
Kaiken päälle Lunalla alkoi juoksut, täsmälleen taas 7kk edellisistä! Tällä kertaa ei ole pentusia suunnitteilla. Ehkä sitten myöhemmin ;)
 
Nemon eläinlääkäri soitti vihdoin, kun oli saanut ortopedin kiinni. Spesialisti oli kummissaan koko tarinasta, sillä kuvien mukaan jalka näyttäisi olevan kunnossa, eikä niin pienten luunsirujen poisto ole tarpeellista ja sillä tehdään monesti enemmän hallaa, kun hyötyä. Seuraavaksi mennään vielä kerran lääkärille, joka tutkii Nemon läpikotaisin ja mahdollisesti Nemo saa kortisonia varpaaseen ellei sitten koko ontuminen ole psyykkistä eli se olisi jäänyt vaan tavaksi. Viime viikolla, kun oltiin mummulareissulla ja Nemo oli tavallista enemmän boksissa, niin ontui pari päivää huomattavasti enemmän, mikä lääkärin mukaan viittaa siihen, että olisi muuten jumissa, joten hierojaakin olisi hyvä pojalle varata. Myös kyynärässä oli pienen pieni mutka ekassa röntgenkuvassa, mutta ortopedin mukaan niin pienen pientä, ettei siitäkään pitäisi olla tässä nyt kiinni. Mulla heräsi taas toivo, vaikka olen yrittänyt pitää päätä kylmänä, ettei tänä kesänä ole agilityyn asiaa Nemon kanssa.
 
Ulkoilua on luvassa tänäkin viikonloppuna, tänään Likkojen Lenkki ilmeisesti sateessa ja sunnuntaina agilitykisatalkoilua. Missähän välissä sitä ehtii omat koirat kunnolla ulkoilla. Joka vuosi mietin Likkojen Lenkillä, mitä hittoa mä siellä tarvon ilman koiria! ;)

17.5.2013

Ei kettuilla

Ihanaa, kun kesä on täällä! Aurinkoa on riittänyt koko viikon ja ulkona on tarjennut lyhythihaisessa. Kaiken lisäksi viikonloppu on edessä, kettumainen -arvonta päättynyt ja on aika julkistaa onnekkain, joka saa palkinnoksi kettu-koristetyynynpäällisen ja kettu-servetit:
 
 
suden uni, onnea!
 
 
Eikä siinä vielä kaikki... Sain haalittua lisää kettu-servettejä ja niitä lähtee vielä kolme pakettia lohdutuspalkintoina seuraaville onnekkaille:
 
hiisukas
 
 
 

Vielä kerran onnea voittajille! Laittakaa osoitteenne minulle sähköpostilla (nemuski@gmail.com), niin saan palkinnot matkaan heti maanantaina. Mukavaa viikonloppua kaikille, ei kettuilla ;)
 

11.5.2013

Astetta iloisempi kaveri

Sama vanha aihe: Nemon murtunut varvas. Se ei ole vieläkään kunnossa. Käytiin eilen kolmatta kertaa röntgenissä ja itse murtuma on lähes parantunut ja toinen siruistakin melko hyvin sulautunut, mutta toinen siru aikalailla entisellään. Kuvan perusteella lääkäri olisi voinut antaa jo treeniluvan, mutta kuinka ollakaan, Nemo ontuu taas. Hyvin huomaamattomasti yhden askeleen noustessaan makuulta, mutta silti.


Luna pusuttamassa Rokia

Ehdin jo viime sunnuntaina näyttelyssä puhumaan kavereiden kanssa, että Nemo on täysin kunnossa, eikä ole ontunut 3,5 viikkoon. Ja saman päivän iltana, tallilta palattumamme, huomasin taas ontumisen. Kuulostaa aika erikoiselta, mutta liikkuisiko luunsiru, olisiko huonossa asennossa ennen kun sille astuu vai mitä ihmettä? Lääkäri lupasi konsultoida ortopediä, miten homman kanssa edetään. Vaihtoehtona on poistaa sirut leikkaamalla (lääkärin mukaan niin olemattoman pienet, että voi olla aika ronkkimista, että ne sieltä pois saa) vai jatketaanko vaan sitkeästi saikkua. Tiistaina ollaan sitten viisaampia tämän asian suhteen.


Roki haistelemassa Lunaa

Eilen oli mieli aika maassa, mutta onneksi Nemo ei tilanteesta kärsi (kun on mielestään ihan terve), ihmiset sitä vaan murehtii. Toki tilanne Nemon elämää rajoittaa, kun ei pääse vapaana menemään, eikä rakastamaansa agilitykentälle. Onneksi Nemo on ollut nyt pirteämpi, eikä vaan nuku ja huokaile kotona. Ilta menikin Nemo liimautuneena kyljessä ja pusuja sain valehtelematta ainakin 50.  Nyt täytyy vaan mennä päivä kerrallaan eteen päin, eikä suunnitella yhtään mitään. 


Ryhmä rämä

Illalla saatiin myös ruokasatsi Lempimuonasta. Kuvittelin, että ovella on lenkiltä palaava Seppo, joten avasin oven rennosti, mutta siitähän riemu repesi, kun ovella olikin vieraita. Sain pikkukoirat tempaistua häkkiin, jossa alkoi kauhea huuto... Huikkasin huudon yli, että tää on meillä ihan normipäivä... Nemo kirmasi etupihalla intoa piukeena kuskien jaloissa, joista toinen tokaisi: tässä on astetta iloisempi kaveri! Aikaisemmin meillä ei ole ollut mitään näin kauheeta riehumista, kun Lempimuonan kuski on laittanut etukäteen tekstaria, että on kohta ovella. Tällä kertaa oli ilmeisesti joku harjoittelija repsikassa, mahtaakohan uskaltautua toiste meidän ovelle.. ;)


Grillivahti

Ihanaa kesäkeliä on ollut jo muutamana päivänä, kun mittari on kivunnut +18 asteeseen! Viikolla avattiin grillikausi omassa pihassa ja silloin ei vielä ollut lehtiä pihaa kiertävässä koristearonia puskassa, mutta tänä aamuna oli pieniä vihreitä silmuja näkyvissä! Olikin hyvä päivä suunnistaa maalle mummuttelemaan (yhtään ei kirpaissut, kun naapuri suunnisti omien koiriensa kanssa aamutuimaan TAKUTien agikisoihin..). Koirat nauttivat ulkoilusta saksanseisoja Rokin kanssa ja maalla oli taas niiiin hyvät hajut. Jopa Nemo oli ihan fine Rokin kanssa, lenkkeilivät naruissa vieretysten, eikä tarvinnut murista yhtään.


Luna varmuuden vuoksi hihnassa, kun naapuri pihoissakin grillattiin ja lapset kirmasivat nurmikolla

P.S. Mieltä piristää kummasti kettumaiseen arvontaan osallistujat :)

P.S.2 Vinkkasin maaliskuussa ihanasta lukukoira Numasta, josta on nyt Aamulehdessä juttu. Käykääpä lukaisemassa!

9.5.2013

Kettumaista


Jälleen on aika hemmotella yhtä teistä lukijoista; sukulaisista, ystävistä, koirakavereista, tutuista ja satunnaisia blogissa kävijöistä. Arvonnassa yksi kettumainen setti, johon kuuluu:

viehkeä kettu-printillä varustettu koristetyynynpäällinen 40x40cm ja saman sarjan lautasliinoja 20kpl/pkt (väri valkoinen-ruskea-harmaa)


Arvontaan pääset mukaan yhdellä arvalla jättämällä kommentin perjantaihin 17.5.2013 klo 18 mennessä! Toisella arvalla mukana, kun olet jo lukija/liityt lukijaksi ja vielä kolmannen saat linkittämällä arvonnan blogiisi. Ilmoita kommentissasi, monellako arvalla lähdet leikkiin :) 

Onnea matkaan!


P.S. Olisikohan meidän taas aika käydä Lunan kanssa katsomassa kettua... Sen suuntaista vihjettä tuli muutamaltakin suunnalta. Ehkä hieman on jäänyt hampaankoloon se mitätöity A-tulos keinoluolalta. 

6.5.2013

Pirkkahallissa

Hymy on ollut herkässä vielä maanantainakin, kun eilinen näyttelypäivä oli niin mukava Tampereen KV:ssä Pirkkahallissa. Kaikista parasta oli nähdä parsonisteja (ihana yllätys Liisa, kun olit tullut paikan päälle!) ympäri Suomea (ja pusu-tyttö Anskua) ja toka parasta oli se, että meidän koirat käyttäytyi nätisti. Kolmanneksi se, että Nuga, Ansku ja Luna pärjäsivät hienosti noinkin isossa ja tasokkaassa porukassa. Neljänneksi tuli tehtyä hyviä ostoksia; paljon pureskeltavaa koirille, uusi näyttelyhihna ja itselle treenipaita World Dog Show 2014, Helsinki -logolla, mikä on kaunis ja tyylikäs.

Nuga, kuva: Toni Lund
  
Päivä lähti vähän takkuisasti käyntiin, kun heräsin reilu tunti ennen kellon soittoa, varmaan jännityksestä, sillä juoksin vessassa koko aamun ;) Ulkona satoi aika kiitettävästi ja meidän Pirkkahallille kävely vesittyi. Olin jo tavallisen aamulenkin jälkeen, kun uitettu koira. Noh, onneksi saatiin kyyti hallille ja vielä apua boksien roudaamisessa.


Kuva: Toni Lund
  
Olen huomannut, että koirat ovat rauhallisemmin näyttelyissä ja agilityssä, kun ovat kaikki omissa mökeissään. Nuga aloitti tapansa mukaan louskuttamisen jo ulkona, kun näki ensimmäisen vastaantulevan koiran. Hiljeni kuitenkin boksissa aika hyvin alkujännityksen jälkeen ja oli aivan liekeissä, kun pääsi nuuskuttelemaan ihanaista parson Nekkua. Varmaan voisi enemmänkin antaa tutustua muihin koiriin, jotta turha jännitys lievenisi.

Kuva: Hanna Isotalo
Kehässä Nuga juoksi mukavasti ja oli pöydällä nätisti, paikallaolo oli jälleen vaikeaa (ei olla treenattu sitten lokakuun..), mutta sain pojan pysymään aloillaan, kun pidin sitä pepusta kiinni. Kehässä Nuga haukahteli aika ajoin, mutta tuomaria se ei onneksi haitannut. Tuomari Ann Cuthbert oli muutenkin mukava, eikä hötkyillyt. Nugan arvostelu: ERI NUK1 SA! Urosten kehässä Nuga ei sitten enää pärjännyt, vaan putosi pois junnun ja sennun kanssa.
Scissor bite, good head, neck and shoulders good, just a little long in back for me, do need a little more angulation to behind, cover ground well, moves a little clouse behind, tail carry could be better, coat good.
(Saksipurenta, hyvä pää, niska ja olkapäät hyvät, vähän liian pitkä takaa, tarvisi vähän enemmän kulmauksia taakse, cover ground well (?), liikkuu hieman ahtaasti takaa, hännän kiinnitys voisi olla parempi, hyvä turkki.)


Kuva: Eija Viitanen
 Anskun vuoro oli meidän koirista seuraavana ja tyttö meni niin makeasti että! Anskulla oli tosi kaunis liike, pitkä ja rento askel! Pöydällä Anskua aavistuksen jännitti, mutta häntä pysyi koko ajan ylhäällä. Toisella kierroksella kilpailuluokassa Ansku ei jaksanut enää keksittyä, vaan juokseminen meni pieneksi poukkoiluksi ja naapurikehän koirat kiinnostivat enemmän. Anskun arvostelu: ERI NUK2.


Ansku, kuva: Toni Lund
 Luna (alias villikortti) viimeisenä, yllätti olemalla ihan nätisti! Pientä vetoa oli juoksemisessa, mutta vinkuhiiri taskussa sai aina huomion kiinnittymään eteen päin menoon. Tuomari sanoikin mulle välissä, että koiran liike ei pääse oikeuksiinsa, kun menen niin kovaa, että ota aikasi ja pyysi meidän menemään uudestaan edes-takas. Kilpailuluokassa Luna oli viilipytty ja seisoi kahden nartun välissä easysti.

Kuva: Toni Lund


Kuva: Toni Lund

Lunan arvostelu: ERI AVK2.

Scissor bite, good head, good reach of neck, shoulders well lay back, topline good, just a little long for me, tailset little low, she could have more angulations behind, covers ground well.
(Saksipurenta, hyvä pää, riittävä kaulan pituus, olkapäät takana, ylälinja hyvä, vähän liian pitkä kroppa, hännänkiinnitys vähän alhaalla, saisi olla enemmän kulmauksia takana.)


Kuva: Eija Viitanen
 Lopputulema oli paljon parempi, mitä osasin aavistaa! Nyt on mukava lähteä kolmen viikon päästä Raumalle. Oli tosissaan kiva nähdä paljon iloisia parsonisteja, terkkuja meiltä teille! :)


Kuva: Toni Lund

1.5.2013

Ne metsän hajut

Luna ja Martti treffasivat tutussa metsässä.
      

Komea Martti

Vauhtia piisasi jälleen.
    

Luna edellä, Martti perässä



Martti pysyy nykyään vauhdissa mukana


Marttia kiinnosti eniten Luna...
    

;)



:D


Ja Lunaa taas... no tiedättehän, riistan hajut. Ensimmäistä kertaa Luna teki vähän niin kun katoamistemput eli hyvä haju vei mennessään ja kierti rinkiä tietyssä kohtaa metsää. Me muut jatkettiin matkaamme, eikä tyttöä näkynyt, eikä tullut, vaikka kuinka huuteli, rapisteli namipussia ja Marttikin päästettiin tyttöä liehittelemään. Hyvähajuinen paikka löytyi kotvan kuluttua ja noin 20min haahuilun jälkeen Luna tuli hieman lähemmäksi ja meni kepillä leikkitämisen hämyyn, josta nappasin sen kiinni. Loppulenkki mentiinkin hihnassa, varmuuden vuoksi.
    

Tarkkana

Myös Nemo, Nuga ja Mimmi pääsivät metsään, hihnoissa. Nemoa kun ei voi vielä pitää vapaana, vaikka jalka onkin ollut jo oireeton 2 viikkoa ja 6 päivää. Sain eläinlääkäriin uuden kontrolliajan viikolla aikaistettua eli se on jo tulevan viikon perjantaina, jippii! Nyt vaan kaikki sormet ja varpaat pystyssä, että Nemo saa terveen paperit ja arki palaa ulkoiluun ja harrastamiseen. Onneksi Nemo on vähän piristynyt ja ottaa tavanomaisia hepuleita. Esimerkiksi viimeksi tallilla oli kiva käydä moikkaamassa varsoja aika läheltä ja sitten viime hetkellä lähteä pakoon niin paljon, kun hihnan mitta antoi myöten. Höpsö poika. Aiemmin aina nuuskinut varsoja nätisti, mutta nyt hepuloi moneen kertaan. Tottuupahan nuoret hevoset vähän villimpäänkin koiraan.
Nemon kanssa tehtiinkin muutama special-lenkki kahden mm. mummulaan, jossa oli ihan yksin kaikkien keskipisteenä, se vasta olikin mukavaa. En tiedä kaipaako Nemo eniten agilityä vai ylipäätään sitä kahdestaan tekemistä. Lenkit ja TOKO kahdestaan vaan ei ole läheskään niin hauskaa, kun nuo ketteryys harjoitukset.
    

Uimakausi avattu

Luna ja Nuga on nyt siistitty Tampereen näyttelyyn, jossa ihan huikea määrä parsoneita: 49! Kivaa nähdä tuttuja ja vähän shoppailla, kunhan parsonkehät on saatu päätökseen. Lunan trimmin viimeisteli kasvattaja, jonka luona Luna-mamma pääsi nuuskuttelemaan kahta narttupentuaan; Riemua ja Ruusua, suloisia tyttöjä. Riemu on ihan uber söpö ja Ruusu taas kovin kaunis. Lunalla ja Nugalla oli taas hauskaa maalla, kun sai rallata pihassa niin paljon, kun sielu sietää. Luna löysi aika pian pellon toisella reunalla olevan lutakon, jossa jaksoi kaivaa + haukkua niin kauan, kun kannettiin autoon.
    




Aurinkoista vappua jokaiselle!