Ei mennyt niin kun Störmsössä meidän treeni-ilta viimeksi. Hurautin töistä kotiin hakemaan koiria ja törmäsin pihassa naapuriin, joka kertoi, että meillä joku koirista haukkuu päivisin, on haukkunut jo kaksi kuukautta. Naapureita ei kuulemma haittaa, mutta kertoi siksi, jos halutaan tietää. Palaute tuli niin ystävällisesti, kun sen ikinä voi antaa, mutta ainahan se harmittaa. Sitä tietysti mietiskelin koko matkan treeneihin ja veikkaan, että se on Nuga, joka päivystää takapihan parkkista. Olen laittanut nyt sälekaihtimet tylysti kiinni töihin lähteissä, jos se auttaisi asiaan.
Elämänkumppanit vierekkäin
Treenihallin pihassa koirat oli ihan sekopäisinä, kierroksilla... Yllätys. Hermohan siinä meni siihen tempoiluun ja mietin jo, ettei mun kannata varmaan siinä mielentilassa mennä ollenkaan radalle. Janne ohjasi onneksi Lunaa (alkoivat muuten harjoittelemaan juoksukontaktia, mikä näytti Lunalle kovin helpolta!) ja itse menin vaan hetken Nugan kanssa, kunnes Ville lähti kieputtamaan poikaa. Sain hyvän ahaa-elämyksen, kun olen huomannut, että Nuga helposti ohittaa esteet ja tulee mun jalkoihin. No tottakai se tulee, jos palkka tulee mun kädestä. Olen yrittänyt vaan ehtiä juoksemaan lähemmäs estettä, jotta pystyn omalla kropalla blokkaamaan Nugan juoksemisen esteen ohi. Nyt treenattiinkin niin, etten edes juossut sinne esteen viereen, vaan pyysin hyppäämään ja samaan aikaan sinkosi pallo-palkka pois päin musta, sehän toimi heti, paaaljon paremmin kun noi blokkailut. Että sitä voikin tehdä yksinkertaisista asioista hankalia, mutta sitä se on, kun vaan itsekseen höntsäilee.
Päikkäreillä
Ilta jatkui sitten niin, että vein Nugaa sylissä autolle, jolloin halliin oli samaan aikaan tulossa seuraavan ryhmän koira, joka haukkui kiihkeästi ja niin teki tietty Nugakin ja jotenkin kummasti mun sormeni osui räksyttävän koiran hampaisiin. Noh, ei siihen mitään jälkeä tullut, mutta sulloin kauhealla kiireellä koiran häkkiin ja pamautin auton takaloosterin kiinni ja tsädäm... autonavaimet autossa sisällä, ovet lukossa. Onneksi ikkuna oli rakosellaan, joten pienen ähräyksen, yhden agilityriman, leathermanin ja ruuvin avulla saivat kurssin miespuoliset ovet auki. Kiitos vielä kerran! Joskus on vaan näitä päiviä ;)
Kesän treeniryhmistä tuli jo alustavaa tietoa, näillä näkymin Nemo ja Nuga pääsivät samaan ryhmään torstaisin! Samalle päivälle tuli myös toimintaa Pirkkalan Piskien kentällä, joten kunnon agilityiltoja tiedossa alkukesästä. Vinkkinä: Piskien treeniryhmissä on vielä tilaa, ainoastaan edistyneitten ryhmä on täynnä, kurssitarjonnan pääsee näkemään tästä.
Nuga nukuksissa
Eilen satoi vettä ihan kiitettävästi ja sain ajatuksen, että lähdetään poikien kanssa heti aamusta rantaan päin, jos siellä jossain voisi päästää Nugaa juoksemaan vapaana ja Nemoa flexissä. Samalla mietin, että keli on mitä mainioin, sillä kuka muu hullu siellä voisi vastaan tulla. Jäälle ei ollut asiaa, mutta kämppärillä päästin Nugan vapaaksi (tulihan tässä n. 2,5kk tauko, etten kotikulmilla päästänyt koiria ollenkaan kirmaamaan) ja ei aikaakaan, kun saatiin vastaantulijoita: Lunan sisko Ulpu ja gorci Näätähän sieltä pyyhälsi. Olipahan terriereillä taas hauskaa, vauhtia ja vaaratilanteita kerrakseen. Myöhemmin vielä Seppo innostui Lunan kanssa 1,5h juoksulenkille, jonka jälkeen menivät molemmat rapaisina suihkuun ja saunaan. Nyt meillä on raikas tyttö sängyn lämmikkeenä.
Tänään käytiin vielä hevostelemassa, Nemo ja Nuga mukana tunnin maastolenkillä. Miten teidän viikonloppu sujui? Joko on kesän kursseille ilmoittauduttu?
.JPG)
.jpg)
