Joulutunnelmia kuvina

Jouluaatto:

Pieni punainen jouluasetelma

Luo tunnelmaa keittiöön

Jouluaattona saatiin sukulaiset kylään, Luna kiersi sylistä syliin

Pappa sai ainakin sata suukkoa Nemolta <3

Kauniit talvikelit

Naisten voimin metsälenkillä

Enokin liittyi seuraan

Pieni piparkakkutalo Ikean valmispaloista

Saunan jälkeen hiukset kikkuralle

Aattoiltana siirryttiin mummulaan syömään

Luna innokkaana mukana lahjojen avaamisessa

Tyttö malttoi hetkeksi munkin syliin

Nemo liimautui veljenpojan kaikkuun

Ja illalla kotona mun, koirat olivat ihan puhki kaikesta juhlimisesta

Niin liikkis, mulla harteilla lahjaksi saatu vehnätyyny (niskat hilppasen jumissa)

Päivän parhaimmat herkut!

Joulupäivä:

Upea keli aamusta alkaen

Tuli katsottua useita joululeffoja ja kuunneltua joulumusiikkia Youtubesta

(+ luettua ja kudottua)

Lenkki Mustavuoren päälle

Viimeiset koristeet käyttöön

Innostuin laittamaan myös jouluisia kynsitarroja

Tapaninpäivä:

Aamulenkiltä

Kyläiltiin uudestaan mummulassa

Nemo malttoi hetkeksi rauhoittua

Lenkkeiltiin Näsinpuistossa

Joulun pyhät meni leppoisasti ja päivät tuntui pitkiltä, sai nautiskella kaikessa rauhassa. Tuli nukuttuakin kunnolla 9-11h yö! Pari lomapäivää joulun jälkeen on ollut paikallaan, pienen puuhailun merkeissä. Täytin juuri tulevan vuoden kalenteria, vaikkei sinne montaa merkintää vielä tullut, niin aina se on mukava mietiskellä ja haaveilla. 

Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!

Taas tultiin jouluun

Taas tultiin jouluun,

ja riemuita saa.

Vuosi on mennyt,

käy uusi oven taa.

 

Tunnelmallista joulua ja

hyvää uutta vuotta 2022!

Naapurin Maisa

Lauantaiaamu lähti mukavasti liikenteeseen, kun saatiin extempore lenkkiseuraa Nemon kanssa naapurin pienestä Maisasta. Harvoin päästään uusia koiria moikkaamaan, koska usein mukana on Luna, joka ei muista koirista välitä, yhtään. Nemoa päästän katsomaan lähinnä kilttejä tyttöjä, niin jää hyvä mieli kaikille. Aamu alkoikin koirapulinan merkeissä! Ennenkin ollaan saman naapurin kanssa jääty suustamme kiinni koira-aiheesta ja olen hipsinyt töihin hieman myöhässä :D

Maisa katsoo alkuun vähän kauempaa uutta kaveria, mutta kun uskaltautuu haistelemaan, niin löytyy samanlaiset hepulit, kun Nemolta. Maisa tosin on 1-vuotias ja Nemo 13-vuotias. Hassun hauska pari, jotka juoksisivat varmaan täyttä häkää, jos vapaaksi pääsisi. Nemo myös kivasti kirittää tyttöä, joka ei yksikseen ole niin kova kävelemään. 

Pieni Maisa

Nuuskutellaan

Nemon tassu on parantunut hyvin. Nyt ei ole ontunut enää viikkoihin, vaikka saa mennä jo sohvalle valvomatta. Viime viikolla alettiin pidentää lenkkiä 20-30min kerrallaan lyhyessä hihnassa. Ollaan jatkettu samanpituisilla lenkeillä (mitä liukkaudelta on pystynyt), mutta vihdoin eilisestä alkaen flexissä. Vielä viikon verran mennään näitä lyhyempiä lenkkejä ja sitten joulun jälkeen palataan normaaleihin tunnin lenkkeihin. Huomaa, että itsekin jo kaipaa kunnon lenkkiä, mitä toki olen sitten ilman koiria mennyt jokusen kerran viikossa (ja muutaman kerran pelkän Lunan kanssa).

Tamskin hallilla

Nemo pääsi taas fyssarillekin ja oli jumissa etenkin selästä ja lonkkamaljoista. Läähätti aikalailla kyljellään matolla, joten kokeiltiin käsitellä myös seisten/istuen, mutta läähätys oli samanlaista ja kyljellään oli tutumpi asento, joten jatkettiin sillä. Kyselin kotiin venytysohjeita ja kuulemma hyviä on pää etujalkojen väliin ja pää molemmille kyljille. Ne onkin tuttuja liikkeitä ja namin avulla onnistuu vähän liiankin innokkaasti. Ohjeeksi saatiin käyttää vaikka ihan nappulaa, ettei homma karkaa käsistä liian hyvän namin vuoksi. 

Nemo lentoon lähdössä odottaa omaa vuoroaan

Koiratanssikurssi tuli päätökseen! Viimeisellä kerralla hahmoteltiin vielä ohjelmaa ja treenattiin erilaisia tassunantoja, alku- ja loppuasentoa sekä näytin kuitenkin pari Nemon pyörähdystä opelle. Ohjelma koki vielä muutoksia ja aikeena onkin hioa sitä kotona olkkarin matolla sitten joulun jälkeen, kun Nemo on varmasti parantunut (riehaantuu äkkiä ja laminaatti on liukas, jos sinne eksyy). Helmikuulle on suunnitteilla epäviralliset kisat Tamskin hallille, josko niihin uskaltautuisi mukaan. Kävin eilen katsomassa virallisia kisoja ja oli kyllä niin mahtavia esityksiä #kylmänväreet. Jäi superhyvä fiilis tästä kurssista, kyllä koiran kanssa harrastaminen on kivaa ja tunteikastakin niin iloisen ja äärimmäisen rakkaan Nemon kanssa!

Love you to the moon and back

Nyt aletaan laskeutua joulutunnelmaan <3 Laitoin juuri loputkin joulukoristeet esille, kynttilät palaa ja jouluviikko on edessä: 3,5 päivää töitä ja sitten 5 päivää lomaa. Lepo tekee hyvää. Leppoisaa joulun aikaa!

4-vuotiaat ihanuudet

4-vuotiaat ihanuudet ovat tietysti Christmas-pennut: Sandi, Rosti ja Ludwig. Paljon onnea, suukkoja ja herkkuja juhlapäivään!

Sylissä Sandi ja pojat tulossa kans, vasemmalla Rosti, oikealla Ludwig

(kuvaa katsoessa alkaa sydän pamppailla, kun palaa tuohon hetkeen ja melkein tuntuu nenässä pentujen tuoksu, oi pentuonnea <3)

Syväjäässä

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tampereella pakkaset paukkuu ja lumi on maassa. Niin kaunista, mutta jäätävän kylmää... Olen ollut syväjäässä parisen viikkoa ja niskat jumissa, kun tulee jännitettyä hartioita, eikä pää käänny ulkona vaatekerrosten alta. Lisäsin vaatetta vielä entisestään ja seuraavaksi harkitsen sitten pilkkihaalarin hankkimista :D Se on kyllä kätevä, lämmin ja pystyy liikkumaan hyvin.

Valohoitoa ruokkiksella

Lunan hammaskiveä ei puhdistettukaan vielä, koska verikokeissa oli kaikki neljä maksa-arvoa hieman koholla. Ei mitään merkittävää, joten ruokavaliota ei lähdetä nyt muuttamaan, mutta kontrolliverikokeeseen mennään joulun jälkeen. Tyttö sai myös lisäravinne Liveron Acute kuurin, mikä suojaa maksaa tällaisissa tilanteissa. Kuuri oli hilppasen haastavampi, kun annettiin 6h välein eli kahtena yönä oli herätys 04. Hienosti Luna tabletit söi juustoviipaleeseen käärittynä. 

Tyttö on ollut ihan oma itsensä ennen ja jälkeen kuurin, en huomannut mitään eroa. Jätin kuitenkin kuitunappulan pois, kun on nuollut toista lonkkaansa ja silmät on vuotaneet tavallista enemmän. Syö nyt pelkästään samaa lohinappulaa, kun Nemo ja saa lisäksi Fibor kuituvalmistetta, jos se pitäisi anaalirauhasvaivan poissa. Viikko uudella ruokinnalla ja Luna ei ole nuollut enää lonkkaansa, mutta se on vielä punakka ja silmät valuu, ehkä aavistuksen vähemmän, kun aiemmin.

Mummu kävi hoitamassa koiria yhden yön yli, kun me piipahdettiin Turussa. Koirien kanssa oli mennyt hienosti. Nemolle viritettiin samassa hötäkässä sohvan eteen peittoja, jotta on pehmeä alusta, jos hyppää sohvalta alas. Poika ei olekaan nyt ontunut enää kolmeen viikkoon! Nuolee kyllä jonkin verran tassujaan, tosin molempia, joten voi johtua, vaikka sepelillä kävelemisestä. Ollaan menty jo meidän lyhyttä aamulenkkiä, kun totesin, että matka on melkein sama, kun edes-takas suhaamalla ja nyt kun on lumi maassa, niin lyhyt asfalttipätkä taitaa olla yhtä pehmeä, kun hiekka-lumi alusta. Lisäksi tietysti virtaakin on kertynyt ihana mukavasti, joten kiva, kun pääsee edes yhden ympärimenolenkin.

Peitolla on mukava pötköttää

Kovan pakkasenkin takia lenkit on lyhyitä ja pihasta pyytävät pian sisälle (Nemo hihnassa). Sisällä on puuhailtu rauhallisia älypelejä ja ovat saaneet joka päivä avata joulukalenterin eli tänä vuonna tosiaan vessapaperihylsyyn piilotettu nami. Epäilinkin etukäteen, että siinä saattaa pahvia mennä samalla mahaan ja niinhän siinä kävi yhden kerran Nemon kohdalla, joten sen jälkeen on parina päivänä ollut namijälki. Luna ottaa hajun heti ja menee suorilta herkulle. Nemo sen sijaan ensimmäisellä kerralla lähti etsimään samanlailla, kun ympäriinsä viskeltyjä nameja (annoin saman käskyn), mutta tänään jo pääsi jäljelle. 

<3 <3

Jouluvalmistelut on mukavalla mallilla. Sain tänä viikonloppuna hankittua loputkin lahjat, enää paketointia vaille valmiit. Pari lahjaa on jo luovutettu eteenpäin. Kortit on myös valmiina, lukuunottamatta postimerkkejä ja pientä satsia kortteja koirien valokuvasta, jotka jaan perheelle. Perinteiset piparkakkutalot tehtiin veljentytön kanssa tällä viikolla ja väsäsin pari havukranssiakin. Joululeffoja, glögiä ja pipareita on nautittu jo reippaasti. 

Mukavaa joulun odotusta!

P.S. Hihityttää lähes joka päivä koirien tempaisut. Nemo esim. vetelee hepuleita ja loikkii aina, kun herätään, onhan edessä päivän parhaat: lenkki ja ruokaa. Luna kans heittelee kuperkeikkoja sohvalla ja kyttäilee oravia ikkunoissa. Maanantaiaamun sydämentykytykset tuli siitä, kun päästin Lunan ekana ovesta ulos ja huomasin, että onkin pelkkä panta kaulassa... Mulla kyllä visusti kädessä molempien hihnat, mutta jostain syystä Lunan irti pannastaan. Onneksi tyttö oli sen verran uninen, että pysähtyi odottamaan. Oma sydän pompahteli jokusen ylimääräisen kerran siinä pimeässä klo 7.05. Onneksi ei rusakoitakaan ollut just näkyvissä ;)

Eläinlääkärissä keskipisteenä

Eläinlääkärin sanoin, Nemo on hieman tapaturma-altis. Poika on nyt saikulla ainakin kolmisen viikkoa, kun oikean etujalan varpaassa on pienen pieni murtuma (5. varpaan sisäpuolella ranneluun alaosassa pieni irtopala (murtuma) nähtävissä nivelsiteen kiinnittymiskohdassa). Kyseessä on sama tassu, josta kaksi varvasta murtui noin 8 vuotta sitten ja siinä on koko ajan ollutkin nivelsiteet heikommat.

Saa nähdä, kuinka kauan kestää parantua, kun tuolloin nuorena poikana ensimmäisen varpaan murtuman kanssa meni 10 viikkoa parannellessa, kunnes sitten kesällä murtui vielä viereinen varvas... Silloin ei tosin menty/päästy lääkäriin heti, kun ontuminen oli niin pientä eli makuulta noustessa yksi askel, jos oikein tarkkaan katsoi. Tällä kertaa kyllä samanlaista melko huomaamatonta parin askeleen ontumista, jota ei taas muut ole nähnyt kun mä. Tarkkana saa olla! 

Marraskuussa otetaan ilo irti pienistäkin valonpilkahduksista

Nemo siis kirmaili flexissä pimeässä kävelytien reunaa ja putosi rinteessä kaivonkannen päälle. Ihan jaloilleen tuli ja pudotus oli noin 30cm, mutta vanha vamma otti itseensä. Paikka on kyllä hankala huomata ja olen joskus päivännöllä siinä toppuutellut menoa, mutta nyt huonoksi onneksi vilkaisin juuri samaan aikaan puhelimeen tullutta viestiä...

Nemo ontui pudotuksen jälkeen jotain sekunteja, kunnes lenkkeili tavalliseen tapaansa, vielä seuraavanakin päivänä. Vasta seuraavan päivän iltana alkoi ontumaan uudestaan hypätessään sohvalta alas. Aloitettiinkin tulehduskipulääkekuuri, joka kesti 6 päivää, kunnes käytiin Oiva Eläinklinikan röntgenissä toteamassa tilanne. Meillä oli myös sopivasti varattu fyssari samalle viikolle ja Nemo olikin jumissa oikealta puolelta ja pitkistä selkälihaksista. Nyt siis kotihoitona jatkuu lyhyet lenkit pehmeällä alustalla, tarvittaessa kipulääkettä kuurina ja fyssarilla käyntiä tiheämmin. 

Aamulenkillä

Jotain hauskaakin tässä tilanteessa on ollut, kun Nemo ei ole mielestään kipeä ja koikkaloi edes takaisin sekä suukottelee mennessään. Yritin heti ekana työpäivänä estää sohvalle menon siirtämällä tavaraa eteen, mutta kun tunnin päästä palasin kotiin etätöihin, niin siellähän se Nemo killisteli onnellisena sohvan uumenissa. Ylöspäin hypyn kanssa ei olekaan mitään ongelmaa, mutta alaspäin vältetään viimeiseen asti. Ekaa viikkoa mentiin sitten niin, että koppailin Nemoa ilmasta aina, kun lähti sohvalta ja jos mun piti mennä vaikka suihkuun, niin Nemo odotti sen aikaa häkissä. 

Viikonloppuna sitten kyllästyin tähän koppailuun, kun kaikesta tarkkailusta huolimatta pääsi hyppäämään sohvalta alas kaksi kertaa viikon aikana, niin rajasin koirille oman alueen eteinen-keittiö-vessa akselille. Mutta kuten arvata saattaa, hupiveikko löytyi ensimmäisen suihkuni jälkeen seisomassa muovisen kuljetusboxin päältä, mikä on kiilattu oviaukkoon... Aika humoristinen näky, kun huterana siinä tuumi, kuinka siitä pääsisi sohvalle pomppaamaan. Onneksi odotti paikallaan ja sain nostettua alas. Boxin päälle laitettiin sitten lehtikori ja eikös poika pompannut vielä uudestaan siihen päälle pienstä raosta. Nyt siinä on vielä kasa koristetyynyjä pystyssä, niin enää ei ole yrittänyt murtautua läpi.

Iltaisin ollaan koko asunnossa ja Nemo pääsee valvottuna sohvalle. Hieman kyllä naurattaa, jos itse pitäisi mennä johonkin, niin Nemo täytyy saada ensin hereille ja ylös seisomaan asti. Poika alkaa murisemaan, jos sen kesken unien kaappaa kainaloonsa ja istuma-asennostakin sitä on hankala nostaa niin, ettei sitä sattuisi. 

Luna talvimoodissa, unta riittää, eikä ole enää pariin viikkoon lähtenyt aamulenkille, kun kerta pihassakin voi käydä pikapissalla

Viime viikolla lenkkeiltiin meidän huudeilla Hannan kanssa. Luna ja Martti pääsivät laatuaikalenkille, kun Nemo oli jo saikulla ja Miisakin oli päässyt edellisenä päivänä agitreeneihin. Martti olisi ollut vähän kiinnostunut Lunasta, mutta tyttö esitti tapansa mukaan coolia, katseli vaan toiseen suuntaan ja viipotti menemään hihnassa. Hanna ehti poiketa meillä glögillä, niin pääsivät molemmat koirat sitten rapsutuksiin (ja ovissa tuli jäätävä ralli, jonka seurauksena Nemo teki megaloikan sohvalta alas..). 

Nemo latautuu kyljessä

Kudontakaveri <3

Tällä viikolla jää Nemolla koiratanssitreenit väliin. Poika ei ole nyt ontunut neljään päivään, vaikka kipulääkekin jätettiin pois, mutten uskalla riskeerata, kun sen verran touhukas poika on jo treenihallin pihassa. Toivottavasti päästäisiin yhdessä vielä viimeiselle kerralle joulukuussa. Itse ajattelin mennä tämän viikon treeneihin kuunteluoppilaaksi ja ehkä hiotaan mun omaa liikettä meidän ohjelmaan. 

Viimeksi treeneissä päästiin kentälle ekana ja saatiin vinkkejä, kuinka liikkeitä voi opettaa pala palalta ketjuttamalla eteenpäin. Ideana esim. se, että Nemo kiertää mun jalkaa useamman kierroksen. Aika simppeliähän se on teoriassa, palkataan vaan aina hieman pidemmälle ja lähetetään koiraa vähän eri suunnasta kiertoon, muttei nyt olla päästy sitten testaamaan kotona Nemon varpaan takia.

Nemokin on löytänyt pörröpedin ihanuuden

Mutta yhtä hyvin päikkärit maistuu laminaatilla kietoutuneena pöydän jalkaan

Täällä ollaan jo vähän joulumielellä, kun Tampereelle saatiin pieni lumikerros. Joulukortit tuli askarreltua valmiiksi ja ensimmäiset lahjatkin on hankittu. Eka vuosi varmaan, kun tein vasta nyt lahjahankintoja. Työkiireet hieman vienyt puhtia pois kivoimmista asioista. Tykkään olla asioiden kanssa ajoissa liikenteessä, ettei tarvi ottaa mitään viime hetken paniikkeja ;)

Tsemppiä marraskuun loppuun!

Luna ei ole lähdössä aamulenkille :D Nemo on käynyt jo nuuskuttelemassa tyttöä kirsusta, hyvää huomenta, onhan kaikki hyvin

Luna näyttää hyvän olon kikan, ensin syödään aamupala ja sitten takaisin sänkyyn (suostui kuitenkin tuon jälkeen vielä nousemaan pihaan tarpeille)

P.S. Koirat olivat eilen eläinlääkärissä taas ihan mainioita. Nemo heilutti häntää, hönkötti ja suukotti, minkä ehti. Röntgenissä olikin vähän tekemistä, että poika saatiin makuulle tassu etuojossa, kun koko ajan olisi tehnyt mieli namia tai niitä suukkoja. Lunalta otettiin verikoe hammaskiven poiston varten, että kaikki varmasti ok ja on turvallista nukuttaa. Tyttö seisoi, kun patsas pöydällä ja odotti, että kaksi veriputkiloa tulee täyteen, hitaasti, mutta varmasti. Hoitajan namit maistui sitten extrahyvin 11h paaston päälle. Kotiin lähti kaksi iloista ja väsynyttä terrieriä. Eläinlääkärin pihassakin, kun täytyy aina autossa huutaa, kun hinku sisälle on niin kova, eikä malttaisi millään odottaa, että pääsee keskipisteeksi :D

Valonkantaja

Lähimetsässä tänä aamuna

Marraskuuta pukkaa jälleen ja valoisa aika on kortilla, kun kellojakin siirrettiin. Tänään saatiin kyllä nautiskella aamupäivällä hetki auringosta! Suggeroin itseni tähän pimeän ajan selättämiseen sillä, että lopulta tämä on melko lyhyt pätkä, koska se kaikista pimein aika kestää kellojen siirrosta vuoden loppuun eli noin pari kuukautta. Talvipäivänseisauksesta 21.12. alkaa sitten taas jo päivä pitenemään :)

Pari viikkoa takaperin Tampereella oli 2 päivää lunta

Pari viimeistä viikkoa on ollut aika vauhdikasta menoa töissä ja kelit sitä sadetta, sadetta, sadetta... Koirat on olleet riehakkaita iltaisin, kun joka päivä ei olla päästy pidemmälle lenkille. Kaatosateessa kääntyvät tarpeiden teon jälkeen kotiin päin, vaikka olisikin sadetakit niskassa. Koirien energiaa on purettu pienillä kontaktitreeneillä, koiratanssitempuilla ja erilaisilla älypeleillä. Melko tehokas tapa on antaa molemmille erilaiset älypelit, joita toinen ratkoo oven takana kylppärissä ja toinen olkkarissa. Kun namit on löydetty, niin vaihdetaan paikat päikseen. 

Vähän jo joulutunnelmaa

Nemoa kiinnosti enemmän mullan syönti, kun pallopelit

Luna sen sijaan riehui vitonen silmässä... Apua!

Kelin salliessa ollaan tehty toki kunnon lenkkiä lähimetsissä, pururadalla, Tesomajärveä kiertäen ja tänä aamuna yhdistettiin hauskasti nykyisiä ja edellisiä lenkkihuudeja näin: lähimetsä - mun työpaikan ohi - puisto - pikkumetsä - tien toiselle puolelle pikkumetsä ja lopulta pururatoja sekä peltoa pitkin kotiin. Koirat muuten vetävät aina vanhan kodin kohdalla entistä koti-ovea kohti... Yritän siinä sitten selittää, ettei me sinne voida mennä, siellä asuu nyt joku muu <3 Nykyisen ja vanhan kodin välillä matkaa on vaan reilu kilometri. 

Pariskunta tassut yhdessä kerjuuhommissa... Taitaa mulla olla glögiä ja pipareita

Koiratanssikurssin kolmannella kerralla opella oli kivoja ideoita, kuinka yhdistetään Nemon lempparitemppuja toisiinsa ja tunnin jälkeen kotona kirjoitinkin jo koko ohjelman paperille. Nyt sitten vaan harjoittelemaan niitä ketjutuksia Nemon kanssa. Tuntuu haastavalta se, kun ilmeisesti kt-ohjelmassa olisi hyvä toistaa jonkin verran samoja temppuja, jotta tuomarit ehtivät nähdä kunnolla, mitä tapahtuu... Nemo monesti turhautuu, kun sitä samaa juttua pitää jäädä jankkaamaan, eikä yleensä suorita repeatilla liikesarjaa, vaan kaipaa jo jotain muuta mielenkiintoista. Voi toki olla, että tää on vaan mun mielikuva, enkä ole edes yrittänyt opettaa temppuja sillä tavalla. Nyt siis testaillaan! Nemo oli kurssilla taas aivan mainio hymyssä suin ja huomasin, että pysyy koko ajan mun kanssa, ei tarvi pelätä karkaamisia. 

Pyynikillä porukalla

Näköalapaikalla mun murut <3 <3

Yksi viikonloppuaamu aloitettiin Pyynikillä lenkkeillen mummun ja veljenpojan kanssa. Maisemanvaihdos tekee aina hyvää ja koirat nauttii! Samaisella reissulla poikettiin hakemassa koirille uudet karvapedit Peten Koiratarvikkeesta ja portaiden alle löytyi suloinen kettu sisustustarra. Luna etenkin on rakastunut petiin, eikä oikein muualla enää pötköttelekään. Nemo nukkuu pedissä öisin ja välillä päivisin hetkittäin, mutta taitaa olla hieman kuuma, sillä enimmäkseen makoilee sohvalla tai matolla.

Meneekö kettukoiran maine pörröpedissä :D

Näkymä sohvalta

<3

Luna on nyt meidän valonkantaja, kun vuosien haaveilun jälkeen kotiutin ensimmäisen Orbiloc valon pinkkinä <3 Vaikuttaa kyllä pätevältä, eikä ole liian kirkas, kuten esim. otsalamput. Jos raaskii, niin ehkä haen vielä turkoosin Nemolle. Meillä on ollut vuosien saatossa niitä muutaman euron valoja, jos jonkinmoisia, mutta aina ne tilttaa kesken kaiken, kestää viikosta kuukauteen: patteri loppuu, hajoaa tai putoaa. Orbiloc pitäisi kestää vuosia, kunhan vaan ei putoa ja katoa!

Uusi älypallo

Luna keskittyy

Onko kenelläkään muulla jo joulu mielessä? Täällä on laitettu kausivalot ikkunoihin ja lasipurkkiin. Lahjoja sekä kortteja olen vähän mietiskellyt ja tänään aloitin kutomaan kokeiluperiaatteella tonttuvillasukkia. Koirille ajattelin koota joulukalenterin vessapaperirullien hylsyistä, nami sisään ja joka päivä saa repiä paketin auki. Nemon lempparijuttu jo ihan pentuajoista alkaen <3

Mummu kävi kylässä ja aina on kova kilpailu, kumpi pääsee ekana kainaloon ja saa suukotella