Ihanan naatteja

Mikä sen mukavampaa, kun ulkoilupäivä hyvässä seurassa! Tampereen ryhmänäyttelyssä Kaupin vinttikoiraradalla treffattiin melko suurella parsonisti porukalla. Itse näyttely ei meidän osalta taaskaan mennyt mitenkään putkeen, sillä tuomari jakoi alkuunsa pelkkää H:ta. Niinpä napsahti Nugalle eka H, nuorten luokan ainoana uroksena. Lunalla kävi vähän parempi mäihä ja sai EH:n, käyttöluokan ainoana narttuna. Aika mukavasti nuo käyttäytyy nykyään näyttelyissä, Nuga haukkuu vähemmän ja Luna ei räyhää.

Näyttely itsessään oli parsonien osalta tunnissa ohi, mutta kolmisen tuntia kului heittämällä kahvin, höpöttelyn, koirien painimisen ja ostosten lomassa. Nuga pääsi nuuskuttelemaan paljon koiria: Chiliä, Lukaa, Ruusua, Ulpua, Sofiea, Riemua, kiinanharjakoiraa ja paria nuorta parsonnarttua. Myyntikojuista löydettiin pussillinen erilaisia luita, maksaherkkuja ja bokseihin karvat, jossa vaaleanruskea pohja ja tummemmanruskeita tassuja (aivan ihqu!).

Päivän kaunein oli jälleen lunkki Elmeri, kuva; Eija Viitanen

 Tänä kesänä valioitunut Ossi poseerasi hienosti, kuva: Eija Viitanen

 Näyttelyn jälkeen oli kamala nälkä ja mietittiin, mihin lähtisi syömään, niin että vuorostaan Nemo pääsee mukaan. No, Koirakahvila Vainuun tietysti, toasteille. Nemo pääsi samalla kaupunkilenkille ja Pyynikin maastoihin metsäpoluille. Iloisesti moikkasi parit vastaantulevat koirat. Nyt saa illan ollakin sitten kaikessa rauhassa, ainakin Nuga on ihanan naatti <3

  

Lunan veikeä sisko Ulpu, kuva: Eija Viitanen

Lunan suloinen ja rauhallinen pentu Ruusu

 Tällä viikolla agilitytreenejä oli jälleen kahtena iltana. Pirkkalassa sain ohjata lainakoiria, opettajan kisaavaa lagotto romanoloa Takua ja kaverin parsonia Armia. Kuulemma ohjasin paljon paremmin lagottoa, kun omaa koiraani. No, olihan se erilaista, kun ehti miettiä, mitä tekee seuraavaksi! Uutena oppina tuli, että hitaamman koiran kanssa ei saa pysähtyä eli ei tarvi niin paljon oikoa. Koira meinaan pysähtyy, jos itse pysähtyy odottelemaan esteen eteen. Ohjauskuviot oli jälleen haastavia: jaakotusta, twistia, saksalaista. Nyt alkoi saksalainenkin sujumaan ja muutama muukin sellainen kuvio, mitä en tiedä, onnaisiko Nemon kanssa. Armia oli myös mukava viedä, kun pysyi itse perässä melko hyvin ja tyttö seurasi kivasti.

Ossilla on hyvä naismaku (oikealla Ulpu)

 Tulevalla viikolla pääsenkin sitten ekaa kertaa Pirkkalan treeneihin Nemon kanssa! Kahden fyssarin luvalla voidaan taas treenailla. Toinen fyssari sanoi, että hän on pitänyt rajana sitä, jos koira kestää 45min lenkin, niin voi treenailla. Ylöjärven treeneissä päästeltiinkin Nemon kanssa kolmen viikon tauon jälkeen lyhyempää pätkää, mutta mukavasti sujui leijeröinti kaikilla variaatioilla. Ilmoitin Nemon Nokialle kisoihin viikon päähän, jippii! Nokialla on aina ollut mukavat järjestelyt ja saatiin käyttää vielä lahjakortit, jotka umpeutuivat tänä kesänä, joten päästiin edullisesti kisaamaan. Nyt vaan peukut pystyssä, että Nemon kunto pysyy hyvänä, päivä kerrallaan mennään.

Nuga pönöttää, kuva: Katja Yrjölä

Muuta kivaa on ollut, kun koirien kanssa löydettiin uusia kotikulmien lenkkipolkuja. Kierrettiin Peltolammin ja Rautaharkon kautta 1,5h lenkura. Sen jälkeen Nemo oli hieman kankeampi, mutta vetreytyi venyttelyllä. Myös Lunan kasvattajan luona koirat pääsi juoksentelemaan, samalla vähän agilityesteitäkin. Hyvin menivät Luna ja Nuga samaa estettä, Lunalla pikkuisen vaan desibelit nousi ;) Nuga näytti pujottelevan ekat neljä kepin väliä ilman kädellä vientiä, edistystä! Täytyisi muistaa alkaa hiomaan keppejä myös toiselta puolelta.

Luna pöydällä, kuva: Eija Viitanen

Sokerina pohjalla, Luna elementissään ;), kuva: Eija Viitanen

Ostoksille hyvän asian puolesta

Pakko vähän hehkuttaa, vaikka tämä ei varsinaisesti koirablogiin kuulukaan... Varasin pöydän uudesta Kirpputori Tarinasta, josta sain vinkin tämän blogin kautta. Tilat ovat siistit ja viihtyisät, palvelu erittäin hyvää ja heillä on ihan uudenlainen systeemi, kun oman pöytänsä myyntiä pystyy seuraamaan netistä Kirppari-Kalle ohjelman kautta. Mutta sitten se kaikkein paras: kirpparille voi viedä omia tarpeettomia tavaroitaan tai jättää tavarat, mitä ei ole saanut myytyä, henkilökunnalle, joka hinnoittelee tuotteet oman maun mukaan ja niistä saatu tuotto menee Pirkanmaan Eläinsuojeluyhdistyksellle Pesu ry:lle, eihän tällaisesta voi olla tykkäämättä! Käykäähän tutustumassa uuteen liikkeeseen.

 

 

Tässä yksi tyttö, joka on kaikista ostoksista kiinnostunut <3

Kamunkorven päivillä kuntoilemassa

 

 

Kamunkorven päivät järjestettiin koirakuntosalilla Vesilahdella. Salilla oli kaikenlaista puuhaa koiran motoriikalle, lihaksille ja mielelle, mm. pallomeri, josta koirien tuli hakea nameja, jumppatyynyjä, puomi, jyrkkä A, virikeluolasto, erilaisia älypelejä jne. 

 

 

Luna pääsi kokeilemaan aktiviteettejä ensimmäisenä veljensä Peten kanssa. Lunalla oli lievästi sanottuna sika hauskaa! Pete sen sijaan oli enemmän kiinnostunut kokolattiamaton tuoksuista... Aikamoista ryntäilyä oli myös Nemolla ja Nugalla keskenään, ilo piti ottaa irti täysillä. Älypeleissäkin kiinnosti välillä enemmän ne namiskat, mitä nosteltiin, eikä niinkään se herkku ja sitten juostiin namiska suussa ympäri salia.

 

Hienosti menivät myös Lunan joulun välipäivän pennut, paikalla Riemu, Ruusu ja Teho. Aivan ihania pikkuisia ja niin leppoisia luonteeltaan! Riemun kohdalla mun sydämeni teki pari ylimääräistä lyöntiä, tunnistatteko neidin kuvista? Ei voi suloisempaa ja sosiaalisempaa parsonia olla. Ruusu on luonteeltaan lunkki, mutta tulta ja tappuraa tarvittaessa mm. agilitykentällä. Teho taas näyttää kasvoistaan ihan meidän Nugalta, myöhemmin saadaan varmaan kuvia, niin näette tekin. Todella hassua katsoa koiraa, joka näyttää omalta.

 

 

Olipas ihanaa nähdä kaikkia tuttuja koiria omistajineen! Meidän koiratkin pääsi nuuskimaan muita koiria, Luna Peteä, Nemo Ruusua ja Nuga Tehoa. Kiitos Eijalle mahtavasta päivästä, oot vaan niin paras <3

Hei me skarpataan

Kukkuluuruu, mitä kuuluu :)

Meille jo hieman parempaa. Nemo ei ole ontunut viikkoon ja fysioterapeutti totesi, että venyttely on auttanut. Edelleen on jäykkyttä, joten venyttelyä jatketaan ja jos yhtään ontuu, niin sitten varataan aika suoraan ortopedille. Jos ei enää onnu, niin treenaamista voi taas jatkaa 1-2 viikon kuluttua, varovasti aloittaen ja lisäksi suositeltiin fyssarin käsittelyä kuukauden kuluttua.

 

Fyssarin mukaan parasta liikuntaa koiralle on metsässä vapaana olo tai edes hihnassa metsässä liikkuminen. Täytyy tämän asian kanssa skarpata. Harmi vaan, kun kävelyetäisyydellä kotoa on ainoastaan yksi metsä ja muihin täytyy sitten autolla lähteä. Lähimetsään menoonkin täytyy varata hyvin aikaa, sillä metsänreunaan ja takaisin kävelee tunnin + se itse metsälenkki. Täytyy skarpata myös lämmittely- ja palautuslenkkien kanssa agilityn yhteydessä, suositeltava on vähintään 20min ennen ja jälkeen.

 

 

Mulle on syksy ollut aina uuden alku. On aika suunnata katse eteenpäin ja miettiä, miten saa mukavan sekä toimivan arjen rullaamaan :) Nämä asiat yritän saada rutiiniksi koirien kanssa:

 

- Laatuaikalenkit niin, että jokainen pääsee vuorotellen yksin ulos

- Metsälenkit, vapaana olo

- Hampaiden pesu 2-3 kertaa viikko

- Nemon venyttely treenien yhteydessä

- KotiTOKO juttuja silloin tällöin

Noissa kaikissa yllä olevissa asioissa ollaan tsempattu jo muutaman viikon ajan, lukuunottamatta metsälenkkejä. Huikeaa edistystä on ollut lenkkeilyssä, Nuga tarjoaa sivulla kävelyä ja Lunakin on paremmin kuulolla. Olen tehnyt tunnin lenkkejä kaikkien kolmen kanssa yhdessä! Tietysti on niitäkin päiviä, kun jokainen on lentoon lähdössä klo 16 jälkeen... Jonkin verran laatuaikalenkeillä on tullut koiria vastaan ja Nugan kanssa ollaan saatu siistejä ohituksia (en sitten kuitenkaan ole uskaltanut vielä mennä toisia moikkaamaan) ja Nemo on saanut uusia koirakavereita, narut on ollut pikkuisen solmussa siinä pomppurallissa ;)

 

Nugalla on ollut agipainoitteinen viikko, ensin Pirkkalassa kinkkinen persjättörata, jossa mulla oli tekemistä ihan jo ajatuksen tasolla. Nuga pysyi kentällä ja mulla oli turvallinen olo, kun portilla oli kaksi parsonaktivistia ottamassa tarvittaessa koppia ;) Loppuviikosta lisää agia Ylöjärvellä, jossa hiottiin aika yksinkertaista kahta hyppyä ja muuria, minkä Nuga yritti kiertää alkuunsa (muistan muuten, että Nemolla oli samaa) ja lopuksi vielä puomiharjoitusa hihnassa. Ensin ei ollut mitään keskittymistä ja pääsi potkaisemaan mua takajalalla naamaan (pientä naarmua leuassa..), kun nostin puomin alastulolle, mutta hetken päästä alkoi huomaamaan, että jalkoja pitää vähän asetella tai muuten putoaa... Ehkä me vielä joskus päästään mölliradalle.

 

 

Luna on ollut kauhean hyväntuulinen prinsessa. Tulee päivittäin viereen, tuijottaa silmiin ja heiluttaa häntää vimmatusti. Seppo on opettanut kivan tempun tytölle, Luna hyppää seisovan ihmisen syliin suoraan lattialta... Tosi kätevää, kun kyseessä on koirat, jotka muutenkin pomppii ja jojottelee ihmisen naaman korkeudella :D

 

Tuskin maltan odottaa huomiseen, kun näen Kamunkorven päivillä Lunan pentusia, ikää nyt 8kk. Siitä lisää myöhemmin! Mukavaa lauantai iltaa ja rapsutuksia kaikille karvaisille <3

Lavat ja rintaranka jumissa

"Nemolla kireyttä lapojen seudussa sekä jäykkyyttä rintarangassa. Myös etujalkojen eteenviennissä kireyttä."

 

Näin tuumasi fysioterapeutti Kati Kallio. Hoito-ohjeeksi saatiin tavallista narulenkkiä ja venyttely joka päivä lenkin jälkeen viikon ajan.

 

Venyttelyt:

 

- Etujalkojen eteen- ja taakseviennit (Nemo kyljellään)

- Makupalan kurotus kyljeltä ja hännäntyvestä molemmin puolin

 

Tulevalle keskiviikkolle on uusi aika fyssarille ja katsotaan, onko käsittely ja päivittäiset venyttelyt avanneet jumeja. Jos ei ole auttanut, niin fyssari suosittelee seuraavaksi ortopedille. Nemo on tosiaan jumissa molemmilta puolilta, ei mitenkään enempää oikealta, missä se alkuvuodesta murtunut varvas.

 

Saatiin mukaan myös sairaslomalappu, jolla voidaan perua sunnuntaina agilitykisoihin osallistuminen. Todistuksessa lukee, että agilityyn ei saa osallistua 15.-23.8. välisenä aikana.

 

Nemo oli taas reissussa ihan fiiliksissä eli kaikki olisi pitänyt haistaa ja maistaa tai ainakin pusuttaa. Namien perässä teki kaikkia liikkeitä tohkeissaan. Makuulle laittaessa fyssari havaitsi, että jättää helposti sen oikean etujalan enemmän koukkuun ja siihen perään Nemo tarjosi salamana joka kerta kierimistä... Kotiin, kun päästiin, annoin Nemolle luun ja aloin itse iltapalalle. Poika veti pientä hepulia luun kanssa eli heitteli sitä ilmaan ja oli sellaisessa leikkiin kutsu -asennossa saaliinsa kanssa. Jouduin sitä toppuuttelemaan, sillä riehuminen on nyt kielletty. Näytti vähän, että käsittely olisi auttanut ainakin hetkellisesti, niin vapautunutta ja villiä menoa oli.

 

Nemon kanssa tehtiin yksi ilta laatuaikalenkki, voi sitä autuutta. On niin easya lenkkeillä yhden sosiaalisen koiran kanssa! Siinä oikein sielu lepää ja koira saa rauhassa nuuskuttaa jokaisen kannon ja kolon. Taaskaan ei tullut koiria vastaan, jotta olisi päästy moikkailemaan. Kyllä niitä sitten tuli, kun kahden nuorimman vilperin kanssa lähdettiin. Huomasin, että nekin vetää vähän vähemmän, kun itse kävelee/maleksii niin hitaasti kun pystyy. Jotenkin ne kierrokset ei nouse niin korkealle, kun reippaalla lenkillä.

 

Viikonloppu on jo ihan ovella, toivottavasti olisi siedettävää keliä, vaikka nyt on pari päivää satanut kissoja ja koiria (it's raining cats and dogs :). Suunnitelmissa ei ole muuta koirohjelmaa, kun Piskien mätsärissä sihteerinä toimiminen ja tallille meno kera koiran/koirien. Mitä te meinaatte puuhata, onko koiramaista ohjelmaa tiedossa?

 

Hyvää viikonloppua ja tsemppiä mahdottomasti agikisadebyyttiin ainakin Ulpulle ja Maralle!

 

 

 Voiko ihanampaa hetkeä olla, kun koko päivä ollaan ulkoiltu mökillä ja illan tullen pikkuinen karvaturri käpertyy jalkoihin takkatulen rätistessä vieressä

Saksalaista ja pakkovalssia

Sain kun sainkin Nemolle ajan fyssarille jo tämän viikon torstaille! Hirvittää mitä löytyy vai löytyykö mitään, mutta tämä epätietoisuus on pahinta. En millään jaksaisi uskoa, että meidän agilityt olisi tässä, mutta kaikkeen sitä on varauduttava.
  

Olin ilmoittanut Nemon Pirkkalan Piskien agilityn edistyneitten ryhmään, jonka eka kerta oli eilen. Eihän me sinne voitu mennä (näin Nemon ontuvan makuulta noustessa sunnuntaina), mutta otin Nugan varakoirana mukaan. Eija Fernelius piti oikein hyvän ja mielenkiintoisen tunnin!
  

   

Itselle tuli paljon mietittävää (en kauheasti nukkunut viime yönä, niin helposti menen kierroksille, kun innostun :P), kun tehtiin takaakiertoja kolmen hypyn sarjana. Ensin saksalaisella, sitten pakkovalssina ja viimeisenä vielä ihan tavallisena kierrätyksenä. Nuga seurasi ohjausta ihan mallikkaasti, kun vaan sain oman kroppani kasaan. Saksalaista kuviotakin olin mennyt aiemmin (tosin en ollut tiennyt sen nimeä), mutta tässä harjoituksessa otettiin vielä vastakäsi mukaan, mikä viimeisteli hypyn.
  

Toisella kierroksella oli kiva tekninen rata yhdistettynä juuri opittuun, mutta Nugalla ei keskittyminen oikein enää riittänyt (eihän se ole tottunut noin pitkään ja vaikeaan treeniin), eikä päästy kokeilemaan kolmen esteen välistävetoa uudella tyylillä, jossa ei tarvi koko kroppaa kääntää, vaan omalla liikkeellä ja käsillä vedetään koira välistä, jolloin pääse itse juoksemaan nopeammin. Sitä täytyy vielä testata!
  

  

Tunnin viime minuuteille tapahtui sitten se, mitä pelkään aina Lunan kanssa. Nugan keskittyminen herpaantui ja se karkasi portille, pysähtyi, mutta kun portti sitten lensikin auki, niin ryntäsi x-rotuisen spanielin luo ensin ihan haistamaan, mutta siitähän kehkeytyi sitten kova ääninen painimatsi, josta spanieli lähti voittajana. Kummallekaan ei tullut mitään ja oli ihan oikein, että Nugasta ei tullut kukkulan kuningasta. Oli kuitenkin ihan suu hymyssä ja häntä heiluen, kun oli päässyt kähisemään (prkl!). Yritin sitä vähän komentaa äänellä ja ottamalla leuan alta kiinni, mutta tuskin se mitään auttoi. Treenit loppui sitten siihen, ei viitsinyt enää agilityllä palkata poikaa. (Olen yleensä heittämässä tässä vaiheessa pyyhkeen kehään, mutta täytyy nyt jotenkin yrittää vaan ymmärtää, että koirat on koiria ja kaikkia tilanteita ei aina pysty välttämään. Tää olisi tietysti ollut estettävissä, kun olisin vaan reilusti sanonut, että koiran keskittyminen ei enää riitä ja meidän täytyy lopettaa, mutta olin itse niin liekeissä opettelemassa uutta).
   

Jos seuraavalla kerralla menen Nugan kanssa treenaamaan, niin otan vaan sen yhden kierroksen, kun jaksaa keskittyä ja pyydän Nugan tädin omistajan (Ulpu on meidän kanssa samassa ryhmässä!) varmuudeksi portille kolinapurkin kanssa. En todellakaan halua, että tosta tulee tapa. Nuga on kyllä ennenkin karannut, mutta aina ihan nätisti katsonut muut koirat. Spanielin omistaja ei ollut moksiskaan, sanoi vielä, että hänen koiransa on kova luu, eikä pienistä hätkähdä. Toisen kierroksen voin ottaa sitten lainakoiralla, sillä mulle on tarjottu Ulpua ja opettajankin maxikoiraa. Todellakin kannatti lähteä mukavuusalueen ulkopuolelle!
  

  

Reipasta tiistaita!

Älypyramidin kimpussa

Kesäinen viikko on taas vierähtänyt. Sunnuntai tuntuu olevan usein paras päivä bloggailla ja kerrata tapahtumat, vaikkei tällä viikolla mitään erikoista ollutkaan koirarintamalla.
     

Maanantaina käytiin marjatilalla maalla, jossa koirat pääsi ulkoilemaan ja pulahtamaan ihanaan hiekkarantaan rotikan seurana (kaikki kyllä ihan visusti hihnoissa).
   

Torstaina oli perinteisesti agitreenit Mutalassa, jonne vein vihdoin pientä herkkua meidän kahdesta kisa nollasta kesä- ja heinäkuulta. Lupaan leipoa sitten sitä kakkua, kun agilityvalion titteli saadaan... Ja siihen on vielä piiitkä matka :) Treeneissä vähän tahkottiin Nemon kanssa, juoksuradalla oli omat haasteensa. Nugan kanssa päästeltiin täysillä ja ensimmäistä kertaa niin, että viereisellä kentällä kirmasi toinen koira. Nuga ei vlkuillutkaan viereisellä radalle, kun ensin kurssikaverit tsemppasi mut, etten minäkään tee asiasta numeroa ja ala vlkuilemaan ;)
   

Vaikka ei sitä tiedä, mitä tässä tapahtuu, sillä Nemon jalka on vaivannut ihan näkyvästi kaksi kertaa tämän kesän aikana rankemman liikutuksen jälkeen ja lisäksi on vaikuttanut kankealtakin muutaman kerran lattialta noustessa.

 Haastattelin kahta eri fysioterapeuttia ja molemmat oli sitä mieltä, että vaiva on todellinen, ei mikään opittu juttu. Ajan sain vasta kuukauden päähän. Ohjeeksi sain, että välttää sitä liikuntaa, mistä kipeytyy eli vapaana riekkumista tunti tolkulla, mutta agitreeneissä ja -kisoissa voi käydä, jos jalka ei siitä ärsyynny. Toinen fyssari sanoi olevansa huolissaan, kun russeleilla vaivat on harvinaisia edessä, ennemmenkin niitä on takana. Voi olla kuulemma joku tulehdustilakin, mutta mitä näitä arvuuttelemaan. Mennään vaan päivä kerrallaan.
   

Viikonlopun olin ystävän luona Kirkkonummella ja pyörähdettiin Vanhassa Porvoossa. Koirat jäi kotiin miehen kanssa, kun ystävän yorkilla oli alkamassa juoksut näillä näppäimillä ;) Porvoossa pääsin käymään suuressa Peten Koiratarvikkeessa, josta mukaan lähti putkiluut, muuta pureskeltavaa, uudet hammasharjat (olen muuten saanut hampaidenpesusta rutiinin, 2-3 kertaa viikossa ne pestään iltaisin) ja älylelupyramidi, jollaisen näin ekan kerran Ellun luona. Koirat pääsivät yksi kerralla tökkimään nameja suuhunsa ja se vasta oli hauskaa!
  

Niin ja oli tässä yksi hasardi uimareissukin, kun Luna puri flexinsä poikki ja lähti avoveteen kroolaamaan. Onneksi mulla oli uikkarit mekon alla ja pääsin äkkiä perään... Vähän heikkitekoisia noi Bilteman (5,90e) flexit, kun sitä ei oltu käytetty kun kerran aikaisemmin uimareissulla. Luna kyllä puree sitä hihnaansa, mutta edellinen flexi kuitenkin kesti pari vuotta. Samalla reissulla Nuga sai kauheat siepit jonkun ohittavan koiran takia ja ajattelinkin, että nyt täytyy vaan tehdä ryhtiliike ja viedä vuorotellen koiria yksin pihalle (kesällä se on taas jäänyt..).
      

Pyörittiinkin yhtenä iltana Nugan kanssa lähihuudeilla, josko joku koira olisi tullut vastaan ja sitä olisi päässyt moikkaamaan, mutta ei tullut ei. Harjoiteltiin sitten vaan ihmisten ohittamista kera namien. Jokainen koira menee niiiin nätisti, kun pääsee kahden mun kanssa ulos, mutta auta armias työpäivän jälkeen, mikä show on ulkona kolmeen pekkaan... Täytyy taas ottaa se kolinapurkki messiin (kesävaatteissa ei vaan ole mitään taskuja), sillä se on ainut, mikä tehoaa, mun EIt, leuan alta "tukistaminen" tai hihnasta nyppäisy ei tehoa millään lailla (namit saattaa joskus jotain auttaa hetkellisesti). Kolinapurkin avulla esim. koirat ei pompi mua päin, kun tulen kotiin ja olen sitä kolisuttanut kaksi kolme kertaa ja nyt ovat jo olleet koko kesän iisisti. Hermo menee lenkillä nykyään paljon harvemmin, ehkä vaan kerran viikossa. Vuosi takaperin se meni joka päivä, kolme kertaa :D
  

On ne vaan ihquja kaikuttelijoita kaikesta huolimatta! <3

Elokuu ja aurinko

Meillä on alkanut arki, kun mieskin palasi töihin. Iltaisin on tehty pitkiä lenkkejä mukavassa säässä kotikulmilla ja vähän muuallakin. Nemo tapasi ihanan Ellun Hervannassa, täyttä tohinaahan se oli ja jos vaan vapaaksi olisivat päässeet, niin kovaa olisivat menneet. Ellu varsinkin flirttaili ja mielisteli kovasti herrasmiestä. Lenkillä törmättiin myös iloiseen jackrusselnarttuun, mikä myös miellytti Nemon silmää ;)

Kesäloman viimeisiä päiviä 'Anskun' (Nugan sisko) mökillä

Viikonloppuisin ollaan ajeltu uskollisesti tallille ja aina, kun olen saanut kaverin mukaan, niin kaksi koirista on myös ollut messissä. Enimmäkseen pojat, mutta viime viikolla lähti Luna Nugan kanssa. Ihan kivasti viihtyvät tallilla, vaikkei siellä varsinaisesti muuta virkaa ole, kun seuraneitinä hengailla paikalla. Pääseehän siellä toki lenkille huumaaviin tuoksuihin, kuopsuttelemaan maata, maistelemaan lantaa yms.

Nemo kahlailee ja ui vedessä jatkuvasti, oma hiekkaranta on luksusta

Nemon jalkaa olen taas seurannut, sillä pitelee sitä ylhäällä kovemman rasituksen jälkeen. Ei oikeastaan agitreenien jälkeen, mutta jos on juossut päätä pahkaa vapaana tai ollaan tehty reipas ja pitkä metsälenkki. Tiedä sitten, onko todellista vai opittua, mutta kun välissä voi olla useamman viikon, ettei näy minkäänlaista oiretta. Ollaan jatkettu taas harjoituksia, kuukauden tauon jälkeen, jumppatyynyllä. Kaikki kolme seisovat jo hetken neljällä jalalla tyynyn päällä, ottaa hyvin vatsalihaksiin.

Nemo syö keppiä, Ansku päivystää

 Nyt on muuten meidän tenavilla oikeat kennelnimet, katsokaa vaikka: Ansku ja Nuga. Jippii!

 Alkusyksyn suunnitelmissa on ainakin agilitytreenejä, niin oppillaan, kun openkin roolissa, epiksiä (olisi kauhea hinku startata myös noiden nuorempien kanssa, mutta eihän me valmiita olla), agilitykisoja, Tampereen ryhmänäyttely ja kasvattaja-päivään osallistuminen. Lisäksi päätin lähteä oman mukavuusalueeni ulkopuolelle ja hakeutua muidenkin agilityopettajien silmien alle, yksittäisinä tunteina sopivassa saumassa.

 Nautitaan elokuusta ja auringosta!

Ansku tutkailee

P.S. Pirkkalan Piskien syksyn agilitytunnit näet täältä. Ilmoittaudu nopeasti, osa kursseista on jo täynnä!