Näkökulmia

Hankin aikaa sitten jonkun divarin loppuunmyynnistä Pertti Vilanderin Koiran Korjaus Kirjan. Aloitin lukemisen heti, mutta niin se vaan jäi kesken. Nyt ahmin opuksen loppuun ja kirja avasi kaikenlaisia ajatuksia. Vilander ilmeisesti jakaa paljon mielipiteitä ja toisille tyyli on ns. liian raaka. En ole minkään koulukunnan kannattaja erityisesti, mutta mielenkiinnosta luen erilaisia näkökulmia koiran kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Oivalsin kaksi koiran käytöstä, mitä en ole osannut aiemmin tulkita:

* Koira heiluttaa häntää toiselle koiralle, mutta kosketusetäisyydellä nappaakin kiinni. Idea on siinä, että kohde on mieluinen koiralle, kuten jänis, mutta jäniksen näkökulmasta ei niin mieluinen. Sokeasti ei siis voi luottaa, että koira on iloinen, kun se heiluttaa häntää. Tosin omista koiristani melkein kyllä huomaan sen, kun häntä heiluu iloisen vauhdikkaasti tai rennosti, kun taas hyökkäysmielessä tekee vaan pientä jäykempää liikettä.

* Toinen juttu se tärinä, mitä Nemo on pitänyt aina. Vilanderin mukaan se on ns. sijaistoiminto. Vilander oli ollut koiransa kanssa eläinlääkärissä, jossa koira oli päässyt odotusaulassa haistamaan kissaa boksissaan, jonka jälkeen oli alkanut täristä. Tulkitsi asian niin, että koira alkoi täristä, jotta esti himoaan hyökätä kissan kimppuun. Nemo tärisee eniten kerjätessään ruokaa ja jos sen menoa rajoitetaan hihnalla, sen pitää pysyä paikallaan, varsinkin tapahtumissa.

Luna maistaa bulgarian jogurttia

Täytyykin lukea lisää koiran eleistä... Osa on ihan tuttuja, mutta tuntuu, että kaikissa tilanteissa ei osaa tulkita oikein. Kirjassa myös puhuttiin, että suomalaisten suurin ongelma on liika koirien paapominen ja sitten oli myös ne, jotka pitävät liian kovaa kuria sekä kontrollia heti pentuihin ja ovat jatkuvasti napit vastakkain, ymmärtämättä sitä, että pentu on leikkisä ja puuhakas, sellainen sen kuuluukin olla. Huomasin Nemon ollessa pieni, että etukäteen miettimäni rajat ei olleetkaan ihan niin justiinsa todella touhukkaan parsonpennun kanssa, niistä on täytynyt joustaa, mutta tietyissä asioissa on oltu aina ehdottomia. Tärkeimmäksi opeiksi Vilander nimesi "ei", "tänne" ja "paikka".

Kirjassa oli myös pieni pätkä parsoneista, ei niin kauniissa valossa, mutta silti se sai hymyn huulille, jotenkin tuttua:

"Minulla on kiinnostusta myös parsonrussellinterriereihin, ei työ vaan harrastekoirana. Siinä on rotu, joka on kärsinyt väärästä imagostaan. Se ei totisesti sovellu kenelle hyvänsä eikä sohvakoiraksi. Pieni ja valkoinen on nyt muodissa, ja moni on napannut itselleen koiran telkkarisarjasta, näppärän ja fiksun eläimen. Kun tällainen on ensimmäisenä koirana perheessä, riittää ongelmakoirakoulussa asiakkaita.

Viime vuonna russeleita, niin jackia, kuin parsonrusseleitakin oli koulussani huippumäärä, yhteensä 58. Se on suurin roturyhmä jota olen operoinut. Vuodessa koulutan viitisenkymmentä saksanpaimenkoiraa ja saman rottweilereita, ja nyt uudeksi asiakaskunnaksi on tullut tämä pieni sisupussi, joka on usein ollut todellinen yllätys omistajilleen. Russelit tuodaan oppiin, koska rähjäävät aggressiivisesti vastaantuleville koirille. Ne ovat laumassaan, siis perheessään pomoja ja kokevat, että niiden on suojeltava omistajiaan. Jos ihmiset eivät käyttäydy russelin mielestä oikein, johtajana sen kuuluu myös kouluttaa lauman alempia, kasvattaa heitä käyttäytymään paremmin. Koira kouluttaa ihmistä puremalla. Näissä eläimissä ei ole mitään vikaa, ne vain ovat väärissä rooleissa, lellittävinä lapsen korvikkeina."

Olisi tosi mielenkiintoista käydä jollakin tällaisella kouluttajalla näyttämässä meidän laumaa ja saada jonkun ylemmän tahon mielipide missä mennään. Kirja antoi uskoa, että hihnassa vetämistä ei tarvi sietää päivittäin ja muutkin riehumiset on korjattavissa pienin niksein. Tärkeintä on tietysti runsas liikunta koiralle kun koiralle. Ehkä tästä valaistuneena aloitetaan taas arki hieman toisesta näkökulmasta ja katsotaan, saadaanko rotia ulkoiluun ja vieraiden vastaanottoon.

Nyt ei kuitenkaan ihan heti oteta uusia juttuja käyttöön, sillä Nugan maha ei edelleenkään ole täysin kunnossa. Sai kolmen päivän Canicur-kuurin, mutta heti kun se loppui, jatkui oireet. Lisäksi Nemo alkoi oksentelemaan ja kakomaan tänään, annoin Antepsiniä ensiavuksi. Molemmat pojat ovat kyllä pirteitä ja söisivät ihan mitä vaan, joten ei hengenhätää, mutta huomenna mentävä näyttäytymään lekurille.

Reipasta alkavaa viikkoa, eikös nyt luvattu kivaa ilmaakin eli ei kun ulkoilemaan! :)

Pancakes

Kuka muu tykkää letuista, käsi ylös? Mun heikkous on pullat ja letut... No, okei okei, myös suklaa. Letut maistuu parhaiten lämpöisinä ja vielä niin ruhtinaallisesti, että joku muu on paistanut ne. Lempparini on joko sokerilla tai omenahillolla, tähän hätään löytyi karviaishilloa. Suosittelen, letut tuo arkeen juhlan tuntua!

Energian purkua koirapuistossa

Luna nautiskelee uudessa mummokeinussa loikoilusta

Saksan reissun ajan koiria tuli meille hoitamaan jälleen äitini ja veljentyttöni. Päivät olivat menneet niin hyvin, että hoitajat olisivat mielellään olleet pidemmänkin aikaa..? Ekana yönä Nemo oli pitänyt vahtia ulko-ovella ja niin ollen nukkumisesta ei ollut meinannut tulla mitään. Toisena päivänä Nemo oli ollutkin ihan väsynyt kaikesta valvomisesta ja toisen yön nukkuivat tyytyväisinä sikeästi bokseissaan. 

Koirat olivat päässeet perinteisesti pitkille lenkeille ja vielä uimaankin. Nuga oli myös käynyt kahteen kertaan koirapuistossa ja ollut siivosti muiden kanssa. Uusi tuttavuuksia oli tullut mm. mäyräskoirasta, chihusta, ruskeasta terrieristä, labbiksesta ja valkoisesta paimenkoirapennusta, jolle oli pitänyt vähän murista. Itse en ole vienyt Nugaa koskaan koirapuistoon, kun tuttujen koirien kanssa, joten aika rohkeaa toimintaa ;) Parempi, että kuulin asiasta vasta jälkikäteen.

Nemo rapsuteltavana

Puistoilusta inspiroituneena mietin vähän, josko helpottaisi omaa arkeaan lenkkeilemällä heti aamusta tunnin ja siihen voisi sisällyttää myös koirapuistossa juoksentelun, kun nuo kaupunkikoirat niin harvakseltaan pääsee vapaana viipottamaan ja klo 6 pintaan ei varmaan puistossa ole suurta tunkua. Klo 16 jälkeinen lenkki olisi epäilemättä siinä tapauksessa huomattavasti helpompi! Käytiin harjoittelemassa tätä yhtenä loma-aamuna ja koirilla oli kivaa. Kierros kesti kyllä yli tunnin.

Liekö puistosta vai mistä johtuu, mutta Nugalla on ripuli ollut eilisestä. Aika mieto ja välillä maha jo ihan taviskin, mutta taas vesi lentää. Pari kertaa oksensikin, lähinnä hotkittuaan vettä. Riisiä, raejuustoa, kanaa ja maitohappobakteeria on annettu, josko se siitä rauhoittuisi kokonaan. Aina vaan pyörii mielessä, ettei olisi mitään vierasesinettä mahassa, kuten viime joulukuussa. 

Mahtuuko keinun alta pujahtamaan -testi

Nemo pääsi tallille Nugan sijaan ja käyttäytyi ihan nätisti eli malttoi hengailla, eikä syönyt pahemmin hevosenlantaa. Nemo on myös ollut taas hieman kankea/ontunut kahden agilitytunnin ja Seitsemisen reissun jälkeen. Olen sen etujalkoja venytellyt ja oikealla puolella tuntuu kireyttä, silti mietityttää, ettei vika olisi kuitenkin nivelsiteissä, mitä ei kuitenkaan arasta painelemalla. Olen tässä vähän kahden vaiheilla taas agilityn suhteen, mutta päivä kerrallaan.

Luna on ollut aamulla ihan tokkurassa, eikä ole lomallakaan lähtenyt klo 10 jäljestä lenkille. Katsoo vaan silmät sikkurasta pehmeästä pedistään, joka tuotiin taas varastosta portaiden alle. Siitä on tullut tytön lempipaikka, sama missä Anskua ja Nugaa leikitti pikkupentuina. Lomalla Luna tyytyi vähän vähempäänkin lenkkeilyyn, mutta tää ekan työpäivän jälkeinen lenkki oli taas kauheata sinkoilua joka suuntaan... Kai se vaistoaa mun mielentilani. Lomalla on aina niin helppo sanoa, että koirien kanssa on kiva lenkkeillä, eikä hermo mene mistään. Toisin se on aika ajoin 8-16 arjessa :P

Hyvää elokuun viimeistä viikkoa, vaikka tuntuukin jo kelien puolesta, kun olisi vähintään syyskuu. Toisaalta illat on vielä ihanan valoisia, joten nautitaan niistä!

Nuga pötköttää ja pussaa

Ostoksia Saksasta

Yritin ensin pitää coolia linjaa, etten tarvitse mitään ihmeellistä kotiin, mutta kun näin tuon Carpe Diem -taulun, niin se oli menoa... Liikkeestä Herzklopfen.

Noita mustia liitutaulu -tarroja ajattelin hyödyntää joululahjoissa, en tarkkaan tiedä vielä miten... Ehkä lasipurkkiin kiinnitettynä.

Tämä Orsay oli uusi liike minulle ja siellä tuntui kaikki olevan omaa tyyliäni; hempeää roosaa, pitsiä, pehmeitä neuleita, valkoista...

Nyppyläneulepaitoja bongasin muutamastakin eri liikkeestä.

Six nimisestä koru/asusteliikkeestä tuli hankittua uusia korviksia, myös tuliaisiksi koiranhoitajille. 

Huivi lähti mukaan vielä lentokentältä, kuvausassistentti kärppänä paikalla ;)

Orsaysta löytyi myös vähän raflaavampaa vaatetta, edullinen keinonahkatakki, mitä näytti pursuavan jokaisen vaateliikkeen rekit.

Uuteen laukkuunkin haksahdin, kun mies meni sanomaan, että minulle sopii sininen ja mätsäähän tuo mukavasti farkkujen kanssa. (Alunperin pidin käsissäni sellaista roosan väristä laukkua, mutta vaihdoin sen vielä kassalla). Deichmann ei petä koskaan, sieltä löytyy aina jotain.

Lisäksi kotiin viemisinä oli tietysti Ritter Sport suklaata, jota annettiin koiranhoitajille ja lentokenttäkuskille. Paikallisia karkkipusseja rohmusin mukaan Rossmann nimisessä sekatavarakaupasta, jossa hyvä laadukas valikoima ja huomattavasti edullisempaa, kun Suomessa.

Mielestäni parasta ulkomailla on tavallisessa ruokakaupassa käynti. Siellä on hauska tutkia valikoimaa ja vertailla hintoja. Yleensä tuliaisiksi lähtee herkkuja ja hurmaavantuoksuisia pesuaineita, mitä tällä kertaa ei voinut haalia käsimatkatavaroihin. 

Nyt on shoppailukiintiö vähän aikaa täynnä... ;)

Pikapyrähdys Bremenissä

Meillä oli pitkään tiedossa, että viimeiselle lomaviikolle saadaan helposti koirille hoitajat. Tarkoitus oli lähteä etelän lämpöön, mutta kun kesään ilmestyikin juhlia niin, että ainut mahdollinen väli lomareissulle oli kuusi päivää, niin matkan varaaminen tuotti hieman vaikeuksia. Loputtoman surffailun jälkeen varattiin edellisellä viikolla helppo ja edullinen muutaman päivän reissu Bremeniin, Saksaan. 

Matkustaminen ei paljon helpompaa voisi olla, kun ajomatka Pirkkalan lentokentälle kesti noin 15 minuuttia kotipihasta, lento vajaan 2h ja kohteessa raitiovaunulla 15min hotellille (pelkät käsimatkatavarat!). Bremen oli vähän niin kun Tallinna, mutta pidemmillä välimatkoilla. Aikaa oli vaan yksi kokonainen päivä, joten se meni ilman suunnitelmia kierrellen vanhaa kaupunkia, poiketen museossa, syöden lounasta salaattibaarissa, vähän shoppaillen ja tunnelmaa aistien.

Pitkän kävelykierroksen jälkeen pidimme sadetta hotellissa lueskellen ja herkutellen lähileipomon croisantteja ja muffinsseja. Illalliselle suunnistimme Italialaiseen ravintolaan, jota piti serkukset vaimoineen. Palvelu ja ruoka oli erinomaista, hinnat hulppeammat, kun muissa ravintoloissa. Kokemisen arvoinen! Ravintola löytyi Tripadvisorista, mitä käytämme paljon matkoilla. 

Hotellin edustalle tehty oma ratsastuspolku!

Bremen oli mukava kaupunkikohde. Omaa fiilistä laski tämä nopeasti vaihtunut syksy ja kylmyys, ilman takkia ei pärjännyt ja sadekuuroja tuli, vaikka aurinkokin paistoi. Aiemmin ajattelemani elokuuhun sopivat mekot jäi matkalaukkuun. (Miestäni tultiinkin haastattelemaan Radio Energyyn, mitä aiotaan tehdä kaupungissa, kun kelikin on niin kurja!). Palvelu oli joka paikassa oikein iloista ja hintataso hieman alempi, kun Suomessa. Jos kohteessa olisi viipynyt pidempään, niin olisi pitänyt kehitellä tekemistä, vaikka mennä katsomaan jotain musikaalia tai ottaa lenkkivermeet mukaan. 

Myöhemmin voisin esitellä ostoksia. Löysin yhden ihanan sisustuskaupan ja aika monta kivaa vaateliikettä...

Seitsemisen kansallispuistossa

Kolmannella lomaviikolla retkeiltiin Seitsemisen kansallispuistossa koirien kanssa, tietty. Käveltiin noin 7km lenkki luonnon keskellä, kapeita polkuja ja pitkospuita. Koirat touhottivat innoissaan ja napsivat mustikoita varvuista matkaevääksi. Vasta lenkin lopuksi syötiin eväät, voileipää ja itse tehtyä punaherukkamehua, kuinka voikaan maistua niin hyvälle :) Koirat sai myös herkkutikut. Oli meillä aika hiljaista porukkaa loppupäivän, sillä metsässä sama matka ottaa paljon kauemman aikaa, kun asfaltilla.

Tää oli mulle aika saavutus, sillä muistan lapsuudestani, kun noissa kansallispuistoissa oli pakko retkeillä tuon tuosta. Mua söi aina hirveesti hyttyset, eikä kiinnostanut ollenkaan. Naurekseltiinkin, päärakennuksen luontoesittelyä kiertäessä, nähdessämme tutun auditorion, että mieheni istui aina siellä eturivissä innosta puhkuean, kun minä olen omalla tahollani ollut varmaan mahdollisimman takana suurin piirtein pöydän alla maaten ;)

Kotimatkalla poikettiin vielä Muroleen kanavalla kahvilla, jossa sorsat olivat niin kesyjä, että olisivat syöneet kädestä pullaa.

Ulkoileeko koiraihmiset paljon näillä luonnonsuojelualueilla? Millainen paikka Helvetinkolu on?

Ikean aamupalan jälkeen

Kävin testaamassa Ikean kahden euron aamupalan! Ei se mitään luksusta ollut, mutta täytti mahan sopivasti niin, että jaksoi tehdä kierroksen liikkeessä. Uusia tyynyjä lähdin hakemaan, mutta toisenlaisten heräteostosten kanssa tulin kotiin...

Tätä vaaleanpunaista suloisuutta en voinut vastustaa, ajattelin sitä kylpyhuoneeseen, vaikka mies oli ehdottomasti sitä mieltä, että "Toi ei meille sisälle tule" :D

Tästä kätevästä vaikka koruille sopivasta laatikosta sain vinkin Nooran blogista!

Säilytän koruja myös seinälle kiinnitetyssä korutelineessä, joka oli kuvausta varten liian täynnä, joten täytyy sieltä karsia osa koruista vaikka tuohon uuteen rasiaan

Lisäksi löytyi beige lakana, lintukortteja ja viherkasvi. 

Muutaman tunnin kuluttua aletaan valmistautua lapsuudenystäväni väitöskaronkaan. Pitkästä aikaa pääsee ulkoiluttamaan pitkähelmaista juhlamekkoa, jippii! Mitä suunnitelmia teillä on viikonloppuun?

Toista lomaviikkoa

Toinen lomaviikko meni siivoten ja sisustellen sekä tehtiin pieniä kotikaupunkireissuja pyörillä. Helteen vuoksi koirat oli aika naatteja ja jäivät mielellään kotiin pötköttelemään päivän ajaksi, luksusta ;) Iltaisin tehtiin vähän pidempää lenkkiä ja käytiin uimassa. 

 Heti, kun kelit viileni, niin huomasi, että koirissa alkoi olla taas normaalisti virtaa. Siksi lähdettiinkin vapaaharkkaamaan agilityä Pirkkalaan. Otettiin pieniä valssiharjoituksia ja Nemon kanssa lisäksi hyppytekniikkaa, kun oli niin vauhdikas, että ekalla radalla ponnisti todella kaukaa rysähtäen ja vinkaisten esteen sekaan... Mitään kolhua ei onneksi tassuissa tuntunut paikan päällä, eikä kotona, joten säikähdyksellä selvittiin. Hyppytekniikkaradalla Nemo vaan ei malttanut hyppiä niin, kun piti, vaan vetäisi aina jumboloikan kahden esteen yli... Saatiin sitten muutama siivokin suoritus.

Luna nautti liitämisestä täysin rinnoin, ei komentanut äänellään, kun kerran pari ja pysyi hienosti kentällä, vaikka ohimenevää liikennettäkin oli. Nuga ei päässyt vapaaharkkaamaan mukaan, sillä polkuanturaan tuli vekki ilmeisesti uintireissun yhteydessä. Veljentyttö sen huomasi, että pompotti takajalkaa. Nuga on ulkoillut fleecetossu jalassa ja haava näyttää hyvin alkaneen parantumaan. 

Pirkkalan Piskien agilitytunnit pyörähti käyntiin ja osallistuttiin jälleen Eijan kisavalmiit -ryhmään Nemon kanssa. Koira kulki hienosti; pakkovalssit, takaakierrot, persjätöt, kontaktit, pimeät putken päät ja vastakäännökset toimi. Päästiin rata kerrankin loppuun ja hiomaan nopeampia käännöksiä, jotka nekin lähti sujumaan. En muista, koska viimeksi olisi ollut näin onnistunut fiilis treenien jälkeen! 

Itse vetämäni alkeisjatko tekniikkaryhmän koirakot suoriutuivat myös hienosti valssikuvioista ja kontaktista. Oli ihanaa nähdä, että ne hitaammatkin koirat syttyivät ja saatiin vauhdikkaita suorituksia. Jatkossa uskaltaa teetättää vähän vaativampiakin ratoja. 

Veljentyttö oli meillä viikonloppukylässä ja taas oli koirilla luksusta, kun pääsivät kainaloon nukkumaan. Lisäksi Jonna ja luokkakaverit ovat ahkerasti lenkittäneet koiria ja suosikkina on ollut Luna, kun sitä voi viedä uimaan.

On tää lomalla olo vaan mukavaa ja ihana huomata, että koirat nukkuu aamuisin yhtä pitkään, kun mekin! (Arkiaamuina saattaa jo ennen klo 6 kellonsoittoa kuulua piippausta/steppausta alakerrasta). Kai se väsyttää, kun ollaan porukalla päivälläkin ja täytyy kaikessa touhussa olla mukana ;) 

Mukavaa viikon jatkoa ja rapsutuksia karvaisille!

Timantti

Loman kunniaksi pieni hemmottelu itselle, kun hankin Nomination koruuni kultaisen timantin muistuttamaan Bond -pentueesta. Muita koiriin liittyviä paloja rannekorussani on musta tassu, Nemon tassu sydämessä, terrierin sivuprofiili, meidän ärrimurri Luna ja kultainen haikara, joka tuo pussissaan yllätyspentuja Anskua ja Nugaa <3

Onko täällä muita Nomination faneja, mikä on teidän rakkain pala?

Ensimmäinen kesälomaviikko

Ensimmäinen kesälomaviikko meni mökkitunnelmissa Tahkolla. Nautittiin hiljaiselosta ulkoilun, uimisen, kirjojen ja hyvän ruoan merkeissä. Käytiin myös shoppailemassa (Kauppakeskus Matkus, suosittelen!), terassilla kavereiden kanssa ja ihanissa lounaspaikoissa.

Nemo mietiskelee

Koirat sohvalla

Nemo chillaa

Koirat pääsivät joka päivä uimaan ja erilaisiin maastoihin ulkoilemaan. Mökin läheisyydessä ei voinut lenkkeillä, kun pienen pätkän, kunnes hyttyset kävivät kimppuun, joten tuli huristeltua kauemmas autolla. Käytiin kahteen kertaan Tahkovuoren huipulla ihastelemassa näköaloja, rinteessä oli hyvä päästää poikia vapaana menemään, kun näki kauas vastaantulijat (niitä ei ollut kun huipulla yksi pariskunta) ja koirat olivat aika puhki noususta, joten mitään älytöntä säntäilyä ei ollut. Vapaana pääsivät viilettämään myös sorakuopilla ja Luna päästettiin viimeisenä päivänä mökin laiturilta vapaana uimaan, takuuvarmasti ei karkaa vedestä mihinkään! Uikkarit oli kuitenkin heitettävä itselle päälle, sillä eihän sitä sieltä muuten saanut ylös, kun uimalla.

Törmättiin Tahkon keskustassa äänekoskelaisiin parsoneihin Iinekseen ja Rasmukseen. Kovin lähelle ei päästy, kun Nuga aloitti haukkumisen, mutta vaihdettiin muutama sana kauempaa. Oli hämmentävää ja samalla ilahduttava kuulla, että blogiani on seurattu, sillä meille aivan uudet tuttavuudet tunnisti koirakolmikon! Terkkuja teille, toivottavasti loma Tahkolla meni mukavasti :)

Nuga päivystää

Luun kanssa

Huipulla evästauolla

Olen tänä vuonna ollut vähän tarkempi vedessä läträämisen kanssa eli en ole antanut koirien mielin määrin polskia, koska Nugalle talvella iski se vesihäntä ja nyt vasta olen tiedostanut vesimyrkytyksen riskin, mikä on varmaan Lunalla ja Nugallakin lähellä, sillä litkivät vettä antaamuksella uidessaan. Myös sinilevän kanssa pitää olla tarkkana, kun sitä on vesissä enemmän kun aikaisempina vuosina, mutta onneksi Kuopion suunnalla järvet olivat puhtaita ja kirkasvetisiä.

Uimalelu

Nemo katsoo kateellisena laiturilta, mutta pääsi itsekin vuorollaan hakemaan lelua

Nuga polleana

Luna menossa rantaan päin

Vapauden riemua

Lunan haku

Reissu huipentui vielä Savo Shown, Kuopion näyttelyyn, jossa Nuga esiintyi avoimessa luokassa. Nuga sai ERIn ja SAn, mutta tippui kilpailuluokassa pois. Nuga käyttäytyi suht mukavasti, mitä nyt louskutti vähän turhan paljon, tuomarikin sitä kommentoi huvittuneesti ja kehäsihteerin mielestä poika kerjäsi haukkumisella multa nameja. Ymmärtääkseni Nuga louskutti epävarmuuttaan, kun näki muita koiria, eikä ollut isä ja äiti turvanaan. Kroatialainen tuomari Tino Pehar oli rennon letkeä ja toivotteli tervetulleeksi suomen kielellä. Arvostelu kuului näin:

"Near 3 years, strong boy, good propot, correct head, could have better pigmentated eye rings, correct ear set and carriage, good topline, a little bit low tail set, good angulation, should more better in front."

"Lähes kolme vuotias, vahva poika, hyvä propot?, oikeanlainen pää, voisi olla parempi silmäpigmentti, oikea korvien asento, hyvä ylälinja, hieman alhainen hännän kiinnitys, hyvät kulmaukset, saisi olla enemmän kulmautunut edestä."

Armi ja Nuga