25.1.2023

Extrakivaa

Tammikuu on mennyt nopeasti ja päivä alkanut selvästi pitenemään, kun töiden jälkeen ehti valoisalla lenkille. Täällä jo energisempi fiilis ja tuntuu hassulle, kun kalenterissa on merkintöjä samaan tapaan, kun kolme vuotta takaperin! Mukavaa puuhaa tulossa, mutta täytyy muistaa pitää myös ohjelmattomiakin päiviä ja viikonloppuja.


Talviset seikkailupolut

Eilen lenkkeiltiin Hannan, Martin ja Miisan kanssa Ylöjärven kirkolla ja keskustan tuntumassa. Lenkki oli n. 45 minuuttia, kun ei viitsi noita eläkeläisiä enää kurmuuttaa tunnin vauhdikkailla lenkeillä. Jossain koiralehdessä olikin juttua, että monet koirat menevät jumiin, kun viikolla tehdään lyhyttä lenkkiä ja kylmiltään repäistään viikonloppuna pitkät lenkit. Meillä kyllä ennen näitä eläkevuosia mentiin lähes päivittäin vähintään yksi 1h lenkki + muut lyhyemmät ulkoilut kelistä huolimatta, oli arki taikka pyhä. Nykyään kaikki lenkit on keskimäärin 0,5h. 

Martti yritti ottaa kontaktia Lunaan lenkin varrella, mutta tyttö taas tapansa mukaan esitti coolia. Imago asia selvästi :D Myös Miisa oli kiinnostunut Nemosta, mutta kun papparainen ei enää kunnolla näe, niin ei huomannut vauhdissa tätä. Toki mäkin pidin omiani lyhyessä hihnassa, kun pelkään aina, että epähuomiossa tytöt menee nenäkkäin. Miisa ei ymmärrä, että joku toinen koira voi purra ja Lunahan on aina hampaat edellä, jos kontaktiin pääsee.


Harjulla on kiva kirmata


Nemo rakastaa lunta

Viime viikolla oli extrakivaa kans, kun mummu tuli yökylään. Tehtiin porukalla lenkkejä ja mulla oli kätevää, kun oli oma kakkojen kerääjä mukana :D Helpotti oloa kummasti, varsinkin, kun täällä meillä päin ei ole, kun yksi roskis eli käytännössä joka lenkillä mennään kakkapussit kourassa noin 80% lenkistä... Luna vähän rapisteli laminaatilla yöllä, ei ollut mitään hätää, mutta vaikutti siltä, että odotti mummua yläkerrasta alas tai sitten sitä, että olisi päässyt ylös mummun kaikkuun peiton alle. Pääsikin sitten päiväaikaan mummun kanssa petiin pötköttelemään, kun Nemo oli kerrankin rauhoittunut omaan petiinsä nukkumaan.

Mummu toi tuliaisina koirille taas herkkutikut, jotka saivat sitten myöhemmin. Aiemmin koirat saivat joka päivä jotkut koirien herkut, mutta nykyään annan vaan viikonloppuisin. Päivittäin kyllä saavat nappulan lisäksi joko vähän juustoa, piimää, kermaviiliä tai raejuustoa, nämä oli sallittuja, vaikka maksa-arvot on hieman koholla. 


Mummun lähellä on oltava


Nemo nauttii


Luna kyljessä 24/7

Nemo on välillä iltaisin levoton, kun on virtaa tai on ylikierroksilla (esim. kaverilenkistä), niin odottelee yönappulaa koko illan... Monesti auttaa, jos otan älypelit esiin tai teen pientä kontaktitreeniä molempien kanssa. Ylipäätään, kun on saanut sen yönappulansa, mitä odottelee viimeistään klo 19.30 alkaen, niin käy tyytyväisenä nukkumaan. Tää nappulahan on Lunan närästystä ajatellen eli parempi, mitä myöhemmin illalla sen antaa, jotta ruokaväli yön yli olisi mahdollisimman lyhyt. Monesti annan nappulat jo klo 20, jotta saan edes tunnin tai kaksi olla rauhassa illasta ;) Nemo rauhoittuu myös joskus väsyneenä niin, että nostan sen omaan pörröpetiin pötköttelemään. On hyvin tyytyväisenä siinä sitten. Muuten käppäilee ja seisoskelee sohvan ja keittiön välimaastossa vaikka 1-2h. Nälkä kun on ikuinen :D


Etäpäivinä sylissä on välillä ruuhkaa <3

Mukavaa viikonlopun odotusta! Mulla alkaa jo huomenna, kun lähden illalla risteilylle ihan itsekseni. Koirat jäävät kotiin miehen kanssa ja palaankin sitten jo reilun 24h päästä. 

8.1.2023

Kuinka on lähtenyt vuosi käyntiin

Hyvää uutta vuotta 2023!

Kuinka on lähtenyt vuosi käyntiin? Meillä hieman väsyneissä merkeissä, joten tämä pitkä viikonloppu tuli tarpeeseen. Tällä kertaa koirat ovat nukkuneet hyvin, mutta miehen kanssa ollaan aina oltu huonoja nukkumaan ja jos toinen ei nuku, niin sitten ei toinenkaan... Nyt kuitenkin saatu kohtuullisesti unta ja ollut kivaa puuhaa sekä rentoutumista sopivassa suhteessa. 


Tällä viikolla kyläiltiin mummulassa, eikä keittiössä tarvi koskaan olla yksin ;)

Uusi vuosi taittui rauhallisesti. Raketin pamaukset kuuluivat vähemmän, kun muissa kodeissa aiempina vuosina, joten koko ilta vaan pötköteltiin telkkarin pauhatessa taustalla. Nemo ei edes kerjännyt yönappuloita, joita nykyään alkaa vaatimaan jo klo 20 pintaan eli varmasti tiesi, että tämä on nyt tämä päivä vuodesta ja nukkui sitten sitäkin sikeämmin. Koirat nousivat punkistaan ainoastaan, jos joku meni jääkaapille tai kun poikkesin yläkerrassa, niin Nemo olisi tullut mukana. Onneksi ei tullut mitään levottomuutta, tärinää tai läähätystä, siitä olen kiitollinen! Lunakaan ei haukkunut kaukaa kuuluvalle paukkeelle. 

Vuoden viimeinen päivä toi kyllä kelin puolesta haastetta, kun aamulla oli kaikki paikat niin jäässä, etten ollut saanut edes vielä ulko-ovea perässäni kiinni, kun Nemo oli jo äxänä portaiden edessä pihassa. Hiivittiin sitten taloyhtiön pihan poikki lenkkipolun varteen, josta palattiin tarpeiden teon jälkeen sadatellen takaisin. Nemo hömpötti omaan huolettomaan tyyliinsä koko ajan liukastellen/kaatuen ja Luna veti innoissaa joka suuntaan sutien. Lähdettiinkin sitten kaupoille, jouduin nöyrtymään ja hankkimaan nastakengät. Olin koko syksyn etsinyt joka puolelta naapurin kehumia nastoja, jotka vaan vedetään minkä tahansa kengän pohjaan, mutta vastaavia ei löytynyt mistään. 


Sylissä on ruuhkaa

Päivän mittaan keli hieman parani eli enää ei tullut vettä ja kun oli pitävät kengät jalassa, niin tehtiin molempien kanssa yksitellen pidemmät lenkit pieniä metsäpolkuja pitkin, jossa oli vielä jonkun verran lunta, eikä pelkkää jäätä. Otin Nemonkin lyhyessä hihnassa, niin hömpöttäminen oli hepommin hallittavissa. Pojan kanssa mentiin klo 16 pintaan, oli vielä rauhallista ja löydettiinkin yllättäen polku Likolammen rantaan, en ollut yhtään tajunnut, että lampi on vaan 5 minuutin matkan päässä meidän etuovelta! Lunan kanssa tehtiin sama kierros ja tyttö otti vainun jäljistä päätellen peurasta, oli aivan tohkeissaan, muttei välittänyt kaukaisista pamauksista, jota kuului jo ennen klo 17... Meillä päin kuului raketteja jo keskiviikosta lähtien, kun luvallista oli ampua vasta lauantaina klo 18 alkaen. Onneksi kumpikaan ei välitä yksittäisistä pamauksista kauempaa. 

En ole oikein koskaan välittänyt raketeista. Ehkä lapsena ja teininä vielä oli jotenkin hienoa käydä Tampereen keskustassa katsomassa kavereiden kanssa kerran pari ilotulitusshowta. Mutta aikuisiällä olen ollut se, joka ei haluaisi lähteä lähettämään porukalla raketteja, koska meteli ja loukkaantumisriskit. Tuntuu vähän hullulta puuhalta ja saisi kyllä rajoittaa joko niin, että vaan ammattilaiset lähettää niitä hetken ajan kaupungin keskustasta tai yksityishenkilöiden lähettämisaika olisi huomattavasti lyhyempi esim. 2h. Tuntuu kurjalle kaikkien eläinten puolesta olla paniikissa sisätiloissa lukittautuneena vähintään 8h. 


Hetkeksi rauhoitutaan parin tunnin kohkaamisen jälkeen

Tässä vielä pieni kooste vuodesta 2022 (sinisellä tekstillä koiramenot): 

- Käytiin Nemon kanssa Tamskilla koiratanssin kisamaisessa kehätreenissä

- Lomailtiin Lapinniemen kylpylässä sukulaisten kanssa ja kävin ekaa kertaa siellä hemmotteluhoidoissa

- Kummityttöni Miisa parson sai ensimmäisen SERTin Valkeakosken näyttelyssä

- Osallistuttiin Nemon kanssa koiratanssin möllikisoihin Tamskilla

- Tehtiin kasvattieni kanssa parsonlenkki Helsingin Haltialassa

- Jääkiekon maailmanmestaruutta tuli juhlistettua Hakametsässä kultajuhlissa

- Saatiin käyttölinjainen labbistyttö Nila sukuun

- Nemo täytti 14 vuotta ja käytiin Leila Luodemaan kuvissa

- Vuosien taistelun jälkeen sain pitää heinäkuun kesälomaa! Oli ihanaa, lomakoosteet voi kurkata täältä ja täältä

- Perustin käsityötili Pupuannan Instagramiin ja Facebookiin, käy kurkkaan ideoita ja inspiraatiota!

- Osallistuttiin Nemon kanssa 5x temppukurssille

- Elokuussa tuli täyteen 10v työpaikassani

- Lomailtiin Juupajoella Mökki Tunti Tampereelta

- Virkistäydyttiin Viking Gracella miehen kanssa kahdestaan

- Osallistuin pitkään haaveissa olleelle makramekurssille

- Mentiin tyttöjen kesken Sappeen ratsastusleirille

- Järjestin vuosien tauon jälkeen parsoneiden pikkujoulut tunnelmallisessa Hauskassa

- Koko vuosi tuli oltua miehen putkifirman toiminnassa mukana mm. päivittämällä somea, jakamalla mainoksia ja avustamalla laskutuksessa

Kiitos kaikille mukana olleille ystäville; tapaamiset ja yhdessä vietetty aika on se elämän suola <3 Kolmet 40v synttäritkin tuli juhlittua vuoden mittaan ihanien kanssa.


Harvinaisen ihana näky kylässä <3

Tsemppiä tammikuuhun, itselle monesti se takkuisin kuukausi! Tulevalla viikolla käynnistyykin taas harrastukset ja arki toden teolla alkaa. Muistakaa levätä ja tehdä itselle mieluisia asioita :)

28.12.2022

Jouluaattona päivystyksessä


Riisipuuro on mun herkku


Lamminpään kukan kaunis jouluasetelma


Joulunurkkaus


Eka vuosi, kun meillä on kuusi luomassa tunnelmaa

Tämä oli kaikkien aikojen joulu, not :D Mulle iski flunssa päälle 23.12. parin päivän kytemisen jälkeen ja joulu meni pitkälti sohvan pohjalla. Joulunpäivät ehti jo mennä sekaisin, mutta kyllä niitä perinteisiä joulufiilistelyjä siinä tehtiin, vaikkei sukulaisiin voitu lähteä. Tarkastin vielä äidiltä, niin en ole ollut koskaan aiemmin jouluna kipeänä!


Kohta saa avata ekat (ja vikat) lahjat

Jouluaaton aamuna laitoin riisipuuron uuniin ja katselin joululeffan. Puolen päivän jälkeen lähdettiin pienelle lenkille ja sieltä tullessa koirat saivat ekat (ja vikat) lahjapaperiin kääräistyt herkut, minkä Nemo veti mahaan papereineen päivineen! Ensimmäisistä jouluista viisastuneena paketeissa on ollut mahdollisimman vähän paperia, ei teippiä, eikä nauhoja. Nemo on niin rakastanut papereiden repimistä auki, mutta tänä vuonna yritti ehkä noin 5 sekuntia, kunnes alkoi hotkimaan. Ryntäsin keittiöstä hakemaan jotain muuta herkkua, jotta irrottaisi lahjan, mutta se vaan kiihdytti nielemistä. Yritin myös avata suuta ja ottaa lahjapaketin päästä kiinni, mutta niin vaan ehti niellä koko paketin mahaansa. 

Seuraavaksi sitten suolapalloa tekemään kädet täristen. Suolapallo kurkkuun ja koko ajan näyttää, että Nemolla on huono olo, maha vähän pullottaen, huuliaan nuolien, mutta ei, ei vaan oksenna. Sitten soitto päivystykseen ja kehottivat tulla oksennuttamaan koiran. Oltiin päivystyksessä noin 50 minuutin päästä tapahtuneesta, meitsi yövaatteissa, tukka pystyssä ja hikisenä. 

Eläinsairaala Veter Evidensiassa saatiin tällä kertaa hyvää palvelua, kun ei ollut päiväaikaan ruuhkaakaan. Vastassa oli iloinen hoitaja, joka kertoi heti, ettei suinkaan olla päivän ensimmäisiä, jotka tulevat oksennuttamaan koiraa. Nemo oli pelipaikalla ihan innoissaan häntä heiluen ja sai ensimmäisenä herkkupurkkiruokaa. Sen jälkeen laitettiin vetyperoksidi silmätipat ja niin huono olo tuli 5 minuutissa. Aika rajua oksentelua se sitten oli, mutta paperit ja muut herkut tuli ulos. 20 minuutin päästä, kun ketään ei kuulunut huoneeseen takaisin (hoitaja oli sanonut tulevansa hetken päästä katsomaan), niin avasin oven henkilökunnan puolelle ja sainkin heti toisen hoitajan paikalle. Hetken päästä tuli lääkäri toteamaan tilanteen, kaikki hyvin ja Nemo sai pahoinvoinninestolääkkeen. Parin minuutin kuluttua huono olo loppui ja Nemo lähti onnellisena kotia kohti. Paikan päällä oltiin vaan vajaa tunti ja olo oli huojentunut. Illan aikana Nemo sai pari pientä annosta ruokaa ja nukkumaan mennessä ihan tavallisen satsin nappulaa. Selvittiin siis säikähdyksellä!

Jäi mietityttään, kuinka kävi porilaiselle staffiperheen nartulle, joka oli kohtutulehduksen vuoksi päivystyksessä. Kovasti tsemppiä ja kiitos Nemon lämpimästä kohtaamisesta aulassa <3 Nemo hyppäsi iloisena sohvalle miehen viereen rapsutettavaksi ja pieni keskustelutuokio kokeneen koiraihmisen kanssa huojensi omaa fiilistä.


Luna ihan tohkeissaan

Sairaalakeikan jälkeen sitten syötiin jouluruokia (tai mies oli jo syönyt, kun ruoat tuli uunista meidän lähteissä lääkäriin), käytiin saunassa ja avattiin lahjat. Kaikki päivät toisti samaa kaavaa eli sohvailua, herkuttelua (tosin mulla ei ollut kummoista ruokahalua), lyhyitä lenkkejä ja pihassa oloa koirien kanssa sekä älypelejä. Koirat saivat myös nameja ilman kääreitä, niitä tuli lahjaksi mummulta, papalta ja enolta, paljon kiitoksia <3


Saatiin valkoinen joulu


Takapihan harjulla


Seikkailupoluilla


Luna kuuraparta


Yksi nuhanenä


Kotiovella

Aikas sitkeä tauti mulla on ollut, kun sairausloma jatkui vielä joulun yli pari päivää eli huomenna tarkoitus mennä töihin, onneksi kotona etänä. Työterveyslääkäri oli herttainen vanhempi rouva, joka totesi, että sääliksi käy kaikkia jouluna sairastaneita ja kun pyhät oli tänä vuonna niin kovin lyhyetkin <3 Tämä lämmitti mieltä, kun joulu on itselle koko vuoden paras juhla. Valitettavasti tosi moni oli nyt pyhien aikaan kipeänä. 

Tänään on jopa maistunut suklaa, eikös se ole selvä paranemisen merkki! Onneksi olin kuitenkin sellaisessa kunnossa, että jaksoin istua ja katsella leffoja sekä tehdä erilaisia käsitöitä mm. muhkupipoa ja timanttimaalausta. Täällä jatkuu joulutunnelmointi ainakin uuteen vuoteen asti <3

Kuinka teillä sujui joulu? 


Saunaskumpat


Leffoja ja herkkuja


Omissa pedeissä

P.S. Kiitos kasvateille koirien kuvista! Etenkin Anskun kuulumiset piristi mieltä, iloinen ja reipas tyttönen <3

24.12.2022

Kun loistaa kuusipuu


Nallekin jo uniltaan nousi,
kettu hännän kampasi.
Hiiriäiti lapset puki,
jänöjussi korvansa suki.
Väki metsän kokoontuu,
kun loistaa kuusipuu.

Suloista joulunaikaa!

 

22.12.2022

Ellun kanat


Taivas näkyy!

Meillä oltiin viime viikolla, kun ellun kanat... Maanantain ja tiistain välisenä yönä oli tullut reippaasti lunta ja aamulenkille lähteissä todettiin, että hädin tuskin pääsee ovesta ulos, joten mentiinkin vaan omaan pihaan ja skipattiin koko lenkki. Sama meno jatkui aamuisin koko viikon, kun oli rapsakkaa pakkasta ja koirat ihan tyytyväisenä kävi vaan nopeasti pihassa, jonka jälkeen syömään + takaisin omaan punkkaan nukkumaan <3

Oli aikas ihania aamuja, kun jäi aikaa chillailla. Yhtenä aamuna jopa ehdin katsoa joululeffaa, kun olin herännytkin tavallista aiemmin. Näen muuten välillä sellaisia unia, että ollaan kavereiden kanssa jossain reissussa porukalla ja muut jää aamusta sisälle leppoisasti aamupalalle ja mun on aina vaan lähdettävä ulos lenkille koirien kanssa satoi tai paistoi :D Olisihan se ihanaa, kun ei ihan joka aamu tarvisi lähteä. Sinänsä kyllä hassu ajatus, koska aamulenkki on mulle päivän lenkeistä helpoin. Töiden jälkeen on monesti väsy ja illalla on jo ihan nukahtamispisteessä. Olen selvästikin aamuihminen.


Omassa pihassa riittää tutkittavaa


Tassut jäätyy

Seinänaapurilla kävi kurjasti, kun viime viikolla siellä todettiin vesivahinko ja nyt on kuivurit huutamassa eteisessä. Lähtivät sitten evakkoon koirien kanssa, kun asuminen lattiat avattuna oli melko hankalaa. Meille tämä toki toi suuren helpotuksen, kun ovista voi kulkea vapaasti koirien kanssa. Luna on ollutkin aamulenkeillä messissä, vaikka tänään ei taas päivälenkille sateeseen halunnut lähteä. 


Aurinko näyttäytyi noin kuukauden tauon jälkeen

Järjestin Tampereen seudun parsonistien pikkujoulut viime lauantaina ja paikaksi valikoitui Hauskan tila Ylöjärven Mutalassa. Kiitos vielä kerran isännille: Jaana, Toni ja parsonit Elmeri, Siiri ja Amelie. Oli ihana käydä tiluksilla vuosien tauon jälkeen, niin kaunista, kun oli pakkasta ja paljon lunta. Sisällä myös upea joulutunnelma vanhoine huonekaluineen ja lukuisine kynttilöineen. Meillä oli meininki ihan niin, kun ennen vanhaan, juttu jatkui siitä, mihin se oli viimeksi jäänyt! Olipas ihana nähdä kaikkia, vaihtaa kuulumisia ja perinteiset pikkujoulupaketit, herkutella nyyttärimeiningillä ja vähän kisailla leikkimielisesti. Meitä taisi olla koolla 16 henkilöä + talon omat koirat <3 Elmeri on samana kesänä Nemon kanssa syntynyt ja nuorempina leikkivät keskenään sulassa sovussa, oltiinhan parisen viikkoa Hauskassa talovahtinakin hoitaen 4 parsonia. 


Kelpaa ulkoilla

Oon ollut suurin piirtein kuukauden päivät jo joulufiiliksellä: poltellut kynttilöitä, kuunnellut joululauluja, neulonut pehmeitä joululahjoja, suurkuluttanut joululeffoja, juonut glögiä ja lähes kaikki valmistelut on hyvissä ajoin tehty. Eilen saatiin siivottua koti ja enää on jouluruokien ostosreissu edessä. Nyt olenkin sitten flunssaisena ollut jo pari päivää ja pihalla sataa vettä, niin fiilistä saa hieman hakea... :D Täytyy pitää kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että olo paranisi pian ja pääsisi nauttimaan vuoden parhaasta juhlasta perheen kanssa. Huomiselle on luvattu luntakin!

Se on muuten talvipäivänseisaus selätetty eli päivä alkaa pitenemään ja lähdetään taas valoa kohti, parasta <3 Itse en ole talvi-ihminen, eikä Lunakaan (talvikoira :D), vaikka Nemolle taitaa olla parasta aikaa, kun saa lumella juosta (ja syödä sitä), eikä ole kuuma. Onhan sitä riemua ihana katsoa. 

Mukavaa jouluun laskeutumista! Aatto on jo ylihuomenna <3


Takapihan harjulla