Talviloma hurahti nopeasti

Komeat kelit lomaviikolla

Lomaviikko hurahti nopeasti! Oltiin koirien kanssa kolme päivää Lapinniemen kylpylässä, mikä meni odotettua paremmin. Nemo oli hellyyttävä, kun tunnisti paikan heti ja juoksenteli iloisena eteisestä olohuoneeseen ja takaisin häntä heiluen. Luna juoksenteli tietty myös, mutta meno pysyi siivona, eikä huonekalut siirtyneet paikaltaan :D Koirat malttoivat olla rauhakseen sisällä ja lenkille lähtökään ei tuntunut rasittavalta, vaikka oltiin kerrostalomiljöössä. Päästiin hisseissä ja ovissa kulkemaan ilman koirakohtaamisia.

Takki on tarpeen, jotain -18 astetta + tuuli

Luna tsekkaa maisemia ja ulkoilijoita jäällä

Viikolle 10 osui jälleen kovat pakkaset ja aurinkoa! Lenkkeiltiin pitkälti Koukkuniemen ja Lapinniemen rantaa sekä Näsijärven jäällä, jonne oli tehty tänä vuonna kävelijöille erikseen lumibaana. Aiempina vuosina on pitänyt joko kahlata lumessa tai liukastella jään reunassa varoen luistelijoita.

Mummun sylissä :D

Nemo lomamoodissa rennosti

Veljenpojan vieressä on hyvä olla

Ja papan sylissä

Yksi lenkki tehtiin Härmälässä vanhoilla kotihuudeilla, kun käytiin samalla jakamassa mieheni LVI-yrityksen (Talotekniikka Borg Oy) mainoksia omakotitaloihin. Samaisessa paikassa on lenkkeilty sen jälkeenkin, koska taloja riittää, eikä niitä mainoksia jaksa kerralla jakaa tuntia kauempaa. Lomalla pidettiin yksi kaupunkipäivä mummun kanssa lounaan ja kauppojen merkeissä, jonka ajaksi koirat menivät omaan kotiin nukkumaan. Oli niin paljon pakkasta, ettei raaskinut auton perässä pitää ja Lapinniemeen ei olisi uskaltanut jättää koiria keskenään. Loppuloma oltiin kotosalla ja koiria nukutti mukavasti ;)

Luna ryntäsi heti lakanoihin, vaikka nukkui toisessa huoneessa mummun sängyssä

Nemon kanssa sohvalla, koska yläkerran pienessä makuuhuoneessa sängystä hyppiminen liukkaalle lattialle liian riskialtista

Viikonloppuna meillä oli lapsuudenystäväni kylässä ja koirat olikin ihanan puhki alkuviikosta, kun vieraan vieressä piti olla koko ajan. Varsinkin Luna tunki väkisin syliin ja sekosi aina sukkiinsa, kun ystävä tuli aamulla ylhäältä alakertaan :) Nemokin iloisena otti rapsutuksia vastaan. Huomio, se on parasta, kun saa olla keskipisteenä!

Nemo keskittyy lumikökköjen syömiseen

Jäällä ei juuri ketään muita keskellä päivää

Lapinniemen rantaa pitkin

Silmä lepää

Tällä viikolla koirien iskä kävi kylässä moikkaamassa ja Luna oli ihan hämillään, mutta meni omatoimisesesti syliin, kunnes vetäytyi taas omiin oloihinsa. Nemo ei ollut yhtään hämillään, vaan suukotteli antaamuksella moneen kertaan.

Auringonnousu

<3

Kummityttöni parson Miisa osallistui ensimmäisiin agilityepiksiinsä kotihallilla Tähtitekniikalla. Pääsin katsomaan ratoja ja napsimaan kuvia. Vauhdikasta ja hyväntuulista menoa! Ensimmäinen putki-hyppy-rata meni sujuvasti, ainoastaan yksi kielto tuli ja toinen rata sitten vielä vauhdikkaammin ja puhtaasti maaliin :) On tainnut tyttö syttyä lajiin!

Häikii

Murujen kans

Täällä odotetaan edelleen niitä kevätkelejä... Näin kuvia Helsingistä, kun oli jo lakaisukoneet liikenteessä ja meillä on Tampereella täällä metsän reunassa vielä about puolimetriä lunta :D Tällä viikolla sitä on tullut joka päivä lisää lumen, rännän ja vedenkin muodossa. Noh, kevätkelit tulee ennen pitkää... Täytyy muistaa, että tää on Nemolle vielä helppoa ja mukavaa eloa, kun ulos lumeen pääsee koska vaan viilentymään. 

Mukavaa loppuviikkoa!

Lunta on riittänyt

Helmikuu hujahti tapansa mukaan nopeasti ja viikko viikolta on saanut ihastella illan valoisuutta aina vaan pidempään. Nyt on jo aamuisinkin klo 8 maissa valoisaa.

Lunta riittää

Luna kävi 13-vuotistarkastuksessa ja rokotuksilla Unnalla Oiva Eläinklinikalla synttäreiden jälkeen ja kaikki vaikutti hyvältä. Mitään rokotusreaktiota ei tullut, kuten ei aiemminkaan. Hammaskiveä oli jonkin verran, mutta tilanne ei ollut vielä huono. Ollaan menossakin huhti/toukokuulla maksa-arvojen kontrolliverikokeisiin molempien koirien kanssa, joten jos tulokset näyttää hyvältä ja niin ollen rauhoittaminen on turvallista, niin varaan ajan hammashoitoon Lunalle. Kiitos taas Unnalle mukavasta kohtaamisesta!

Olen unohtanut vallan kertoa, kuinka hienosti viimeksi saatiin Sailan kanssa otettua verikokeet Nemolta. Poikaahan jännittää nykyään lääkärissä ja verikokeen otto on ollut hieman haastavaa, kun Nemo ei pysyisi ollenkaan paikallaan ja kiinnipitämisestä ei ole koskaan tykännyt, vaan silloin ainakin ponkaisee johonkin suuntaan. Sailan kanssa siis tehtiin niin, että pyysin Nemon olemaan paikalla ja näytin samanlailla namia, kun näyttelyissä. Poika tapitti namia ja suurin piirtein heilutti häntää, meni vaan noin puoli minuuttia, kun Saila oli homman hoitanut, eikä Nemo huomannut mitään. Sitten saikin jo antaa namia ja kaikki hyvin. Mahtava Saila!

Pientä kahluuta, kun vasta päätiet aurattu

Koirat ovat päässeet tiheään automatkoille mukaan, kun mulla oli toisella puolella kaupunkia kirppispöytä, jota kävin järkkäilemässä 2 viikon ajan. Samoilla reissuilla pääsivät välillä lenkeille, välillä odottivat auton perässä ja ihme kyllä hiljaa, vaikka yleensä mihin tahansa saapuessa haluavat heti ulos autosta tsekkaamaan mestat. Ilmeisesti kuitenkin tuo kauppareissuilla auton perässä olo on niin tuttua juttua, eikä parkkiksella/parkkihallissa mitään niin kiinnostavaa, joten odottivat nätistä tyytyväisinä tuhisten. Yhdelle reissulle Nemo ei edes lähtenyt mukaan, nukkui vaan tyytyväisenä omassa pedissään, joten Luna lähti tikkana yksin mukaan. 

Ollaan lenkkeilty myös vanhoilla kotihuudeilla Härmälässä ja vierailtu mummulassa + tehty lenkkiä Tammelassa. Nemolla on vaan kauhea vauhti päällä ja ikuinen nälkä, niin ei malta oikein rauhoittua missään... Vaeltaa koko ajan ympäriinsä herkkujen toivossa, heiluttaa häntää ja kerjää huomiota. Mummulla on kaikki varastettava tavarakin nostettu yläilmoihin, mutta kun ei muulla huomiota saa, niin vie paperinkeräyslaatikosta paperia ja alkaa silppuamaan niitä häntä heiluen :D Sama tapahtui myös kotona yhtenä etäpäivänä. Omaan boxiin sitten kyllä rauhoittuu ja hetken päästä kuuluu kuorsaus, kun poika on sikeässä unessa eli taitaa olla yliväsynyt, kun alkaa jekkuja keksimään.

Lumikuono <3

Koirat tuli trimmattua ja kynnet leikattua viikko sitten. Karvat olikin päässyt jo melko pitkiksi, varsinkin Lunalla ja Nemolla oli takajalkojen sisäpuolella kaksi pientä rastapalloa eli oli jo korkea aika, vaikka aina sitä miettii, viitsiikö kovilla pakkasilla viedä karvoja. Hyvin ovat kuitenkin pärjänneet ja jos vielä kovaa pakkasta tulee, niin laitetaan ulos takkia niskaan. Tämä talvi onkin ollut tähän asti kohtuullinen eli ei onneksi kovin montaa megapakkaspäivää (koirilla on ollut takit päällä lenkillä 2krt), kohtuudella lumimyräköitä ja liukkaitakin vaan 1-2 päivää kerrallaan. Viime ja sitä edellinen talvi oli jotain aivan muuta... Meillä täällä korvessa on myös koko ajan ollut lunta! Vaikka keskustassa on ollut sulaa, niin metsän siimeksessä lunta on riittänyt. 

Kotiin päin

Meillä alkaa huomenna talviloma, joten suunnataan perinteisesti Lapinniemen kylpylään sukulaisten kanssa. Mulla on nyt useampi päivä lomaa, niin saa ottaa rennosti fiiliksen mukaan (aiempina vuosina olen kylpylästä käsin tehnyt etätöitä). Suunnitelmissa on tietty ulkoilla koirien kanssa Lapinniemen--Koukkuniemen-Käpylän-Kaupin upeissa maisemissa ja sisätiloissa yrittää ottaa rauhakseen. Ajattelin ottaa koirille mukaan häkin lisäksi pedit, josko niihin malttaisi välillä mennä kerälle. 

Mukavaa kevään odotusta! Opin tällä viikolla, että maaliskuu on jo kevätkuukausi... Näin se kuulemma menee: kevät = maalis-huhti-touko, kesä = kesä-heinä-elo, syksy = syys-loka-marras ja talvi = joulu-tammi-helmi. Kai se on uskottava ;)

Taloyhtiön takapihalla

Voihan palovaroitin

Viime viikolla kotiuduin puoli neljän maissa toimistolta ja ihmettelin, kun koirat haukkuvat ihan hurjana. En edes tunnistanut Lunan ääntä, niin matala ja kova ääni oli, hetken mietin, onko siellä joku kolmaskin koira omieni lisäksi. Sisälle päästyäni koirat huusivat edelleen ja juoksivat ympyrää alakerrassa, Luna sohvaa myöten ja kauhea läähätys kävi, tytön henkikin vinkui. Laitoin sitten koirat hihnaan ja kun olin tuulikaapissa ulos lähdössä kuulin vasta, että palovaroitinhan siellä piippaa kertaalleen eli paristo on loppu. Voihan palovaroitin, kun piti juuri toimistopäivänä aloittaa metelinsä, huonoa säkää siinä mielessä, että kotona ollaan miehen kanssa noin 70% viikosta. Tiedä sitten, missä kohtaa päivää oli piippaus alkanut, kun mies oli lähtenyt klo 10 maissa ja silloin oli vielä hiljaista. 

Harjulla lenkillä

Pappa kävi meillä extempore kylässä ja koirilla oli niin mukavaa. Saivat omat pussit herkkujakin ja tietty huomiota sekä rapsutuksia. Koirien mielestä pappa olisi voinut olla, vaikka koko illan ja Nemo jäi eteiseen hölmistyneenä katsomaan kenkien pukemista. Vierailun jälkeen kyllä olivat molemmat aika säyseänä ja nukkuivat tyytyväisinä. 

Mummu piipahti myös toisena päivänä ja tehtiin lenkki porukalla. Hetken aikaa ehdittiin vähän sohvalla kaikutteleen ja mummun tuomat herkkutikut nautittiin seuraavana päivänä Lunan synttäreiden kunniaksi. Saksin tikut pieniksi paloiksi ja tehtiin koirien kanssa yhtäaikaisia helppoja temppuja mm. katsekontakti, peukalon ja etusormen tökkääminen ja nyrkissä olevan käden läppääminen tassulla. Aina yhtä hauskaa ja hyvin malttavat, eikä synny tappeluita.

Kaunis Nila

Koirien iltaa on yritetty rauhoittaa sillä, että vaan Luna on saanut iltaisin yönappulan. Nemo kun ei tarvi sitä, mutta alkaa odottelemaan sitä heti alkuillasta ja siksi ravaa keittiön ja sohvan väliä. Käytännössä on tehty niin, että menen Nemon kanssa pihaan ja mies nakkaa nappulat sillä välin Lunalle, niin ei tule Nemolle paha mieli ;) Luna pääsee sitten nappuloiden jälkeen vielä pihaan, jonka jälkeen koko porukka unille.

Tänään testasin myös ekaa kertaa niin, että etäpäivän aikana oltiin olkkarissa ikäänkuin kodinhoitohuoneessa :D Siis laitoin keittiön oviaukkoon häkin esteeksi ja toiseen kulkupaikkaan portaiden alapäähän avasin portin seinää vasten niin, ettei siitäkään koirat kulje. Hieman vähemmän oli haahuilua, mutta Nemoa varsinkin kummastutti koko touhu ja oikein juoksi edes takaisin, kun menin aamukahvia ja leipiä tekemään. Saivat kyllä ne juustot ja kurkunviipaleet, mihin ovat tottuneet, mutta olkkarin puolella. Oli kyllä itsellä ihana tunne, kun sai häärätä keittiössä niin, ettei tarvinnut koko aikaa varoa astuvansa jonkun tassuille ;)

Pieni sylikoira 10kk ja n. 25kg

Käytiin mummun eli äitini kanssa myös yhtenä lauantaina Jyväskylässä päiväreissulla ilman koiria moikkaamassa veljentyttöä, poikakaveriaan ja käyttölinjaista labradorinnoutaja Nilaa, jolla nyt ikää 10kk. Vauhdikas ja kiltti tyttönen. Alkuun vähän jännitti vieraita, mutta se meni ohi muutamassa minuutissa. Sitten rapsuteltiin ja tyttö sai kunnon luun ruoanlaiton ajaksi, niin keittiössä ei ollut ylimääräistä hyörimistä. Tehtiin myös rapsakka pakkaslenkki ihanassa auringonpaisteessa vieressä olevalla harjulla ja voi sitä riemua, kun Nila sai juosta lenkin vapaana! Isot kepit oli parasta hupia, niitä kantoi edes takas. Tyttö on käynyt nyt rallytokossa ja erityisesti noseworkista tykkää, kun siellä saa luvan kanssa haistella. Ope onkin kehunut Nilaa, kun toimii niin hienosti, synnynnäinen taito tuo nenän käyttö <3

Mukavaa uutta viikkoa, kylläpä nämä aurinkoiset päivät hellii! Vahvasti kevättä kohti mennään :)

Tänään juhlitaan

Tänään juhlitaan 13-vuotiasta Lunaa!

L eikkisä

U telias

N opea

A inutlaatuinen

Tytön parhaat puolet on rauhoittuminen kotona, sylissä olo, suukottelu, puheen ymmärtäminen, hoitotoimenpiteisiin suhtautuminen tyynen rauhallisesti, hännän heilutus, nopea innostuminen, leikkiminen pallolla ja Nemon kanssa. 

Hyvää syntymäpäivää ja paljon suukkoja muru <3

Extrakivaa

Tammikuu on mennyt nopeasti ja päivä alkanut selvästi pitenemään, kun töiden jälkeen ehti valoisalla lenkille. Täällä jo energisempi fiilis ja tuntuu hassulle, kun kalenterissa on merkintöjä samaan tapaan, kun kolme vuotta takaperin! Mukavaa puuhaa tulossa, mutta täytyy muistaa pitää myös ohjelmattomiakin päiviä ja viikonloppuja.

Talviset seikkailupolut

Eilen lenkkeiltiin Hannan, Martin ja Miisan kanssa Ylöjärven kirkolla ja keskustan tuntumassa. Lenkki oli n. 45 minuuttia, kun ei viitsi noita eläkeläisiä enää kurmuuttaa tunnin vauhdikkailla lenkeillä. Jossain koiralehdessä olikin juttua, että monet koirat menevät jumiin, kun viikolla tehdään lyhyttä lenkkiä ja kylmiltään repäistään viikonloppuna pitkät lenkit. Meillä kyllä ennen näitä eläkevuosia mentiin lähes päivittäin vähintään yksi 1h lenkki + muut lyhyemmät ulkoilut kelistä huolimatta, oli arki taikka pyhä. Nykyään kaikki lenkit on keskimäärin 0,5h. 

Martti yritti ottaa kontaktia Lunaan lenkin varrella, mutta tyttö taas tapansa mukaan esitti coolia. Imago asia selvästi :D Myös Miisa oli kiinnostunut Nemosta, mutta kun papparainen ei enää kunnolla näe, niin ei huomannut vauhdissa tätä. Toki mäkin pidin omiani lyhyessä hihnassa, kun pelkään aina, että epähuomiossa tytöt menee nenäkkäin. Miisa ei ymmärrä, että joku toinen koira voi purra ja Lunahan on aina hampaat edellä, jos kontaktiin pääsee.

Harjulla on kiva kirmata

Nemo rakastaa lunta

Viime viikolla oli extrakivaa kans, kun mummu tuli yökylään. Tehtiin porukalla lenkkejä ja mulla oli kätevää, kun oli oma kakkojen kerääjä mukana :D Helpotti oloa kummasti, varsinkin, kun täällä meillä päin ei ole, kun yksi roskis eli käytännössä joka lenkillä mennään kakkapussit kourassa noin 80% lenkistä... Luna vähän rapisteli laminaatilla yöllä, ei ollut mitään hätää, mutta vaikutti siltä, että odotti mummua yläkerrasta alas tai sitten sitä, että olisi päässyt ylös mummun kaikkuun peiton alle. Pääsikin sitten päiväaikaan mummun kanssa petiin pötköttelemään, kun Nemo oli kerrankin rauhoittunut omaan petiinsä nukkumaan.

Mummu toi tuliaisina koirille taas herkkutikut, jotka saivat sitten myöhemmin. Aiemmin koirat saivat joka päivä jotkut koirien herkut, mutta nykyään annan vaan viikonloppuisin. Päivittäin kyllä saavat nappulan lisäksi joko vähän juustoa, piimää, kermaviiliä tai raejuustoa, nämä oli sallittuja, vaikka maksa-arvot on hieman koholla. 

Mummun lähellä on oltava

Nemo nauttii

Luna kyljessä 24/7

Nemo on välillä iltaisin levoton, kun on virtaa tai on ylikierroksilla (esim. kaverilenkistä), niin odottelee yönappulaa koko illan... Monesti auttaa, jos otan älypelit esiin tai teen pientä kontaktitreeniä molempien kanssa. Ylipäätään, kun on saanut sen yönappulansa, mitä odottelee viimeistään klo 19.30 alkaen, niin käy tyytyväisenä nukkumaan. Tää nappulahan on Lunan närästystä ajatellen eli parempi, mitä myöhemmin illalla sen antaa, jotta ruokaväli yön yli olisi mahdollisimman lyhyt. Monesti annan nappulat jo klo 20, jotta saan edes tunnin tai kaksi olla rauhassa illasta ;) Nemo rauhoittuu myös joskus väsyneenä niin, että nostan sen omaan pörröpetiin pötköttelemään. On hyvin tyytyväisenä siinä sitten. Muuten käppäilee ja seisoskelee sohvan ja keittiön välimaastossa vaikka 1-2h. Nälkä kun on ikuinen :D

Etäpäivinä sylissä on välillä ruuhkaa <3

Mukavaa viikonlopun odotusta! Mulla alkaa jo huomenna, kun lähden illalla risteilylle ihan itsekseni. Koirat jäävät kotiin miehen kanssa ja palaankin sitten jo reilun 24h päästä.