29.3.2016

DIY: ruusuinen koiranpeti





Inspiroiduin koirien pedeistä, kun kävin ystävän luona kylässä ja siellä oli kahdella pikkuterrierillä jos jonkinmoista petiä, laskinko yhteensä 8kpl! Meillä pedit tuhottiin ensimmäiset viisi vuotta välittömästi, joten vasta nyt pari vuotta on pedeistä ollut joku hyöty.

Ruusuinen koiranpeti on yksinkertainen tehdä:

1.) Hanki mieleinen kangas noin 100 x 75 cm, kuvassa Ikean Rosmarie 5,99e/m
2.) Ompele palat nurin käännettynä yhteen, muista jättää täyttöaukko noin 25cm, varsinaisia saumanvaroja ei tarvi varata kankaaseen, koska päällisen on hyvä olla hieman täytettä pienempi, jotta pedistä tulee muhkeampi ja napakampi
3. Käännä ommeltu kangas ympäri ja pujota sisälle kahteen kertaan taiteltu peitto, Ikeassa Myskgräs 2,99e/kpl
4. Ompele täyttöaukko käsin kiinni tai voit ommella vetoketjun, jotta päällisen pesu on helppoa

Meillä koetestaajat ovat tuhisseet tyytyväisinä niin olohuoneen lattialla, kun portaiden allakin. Tein näitä samantien kaksi kappaletta, kun yksi koira tykkää aina nukkua häkissä, kuka sinne ekana ehtii varaamaan paikan ;) Yhden pedin hinta 9e, ei paha!

Mitä tykkäätte?

27.3.2016

Pääsiäistipu

Pääsiäistipu toivottelee hyvää pääsiäistä!

Ihania nämä pitkät vapaat, kun on jo valoisaa, niin jaksaa ja ehtii puuhastella kotona. Ensi töikseni trimmasin tuon suloisen tipun ja seuraavassa postauksessa esittelen millaiset uudet koiranpedit ompelin! Vielä on toinen pääsiäispäivä aikaa ottaa rennosti ennen arkeen paluuta, nauttikaahan :)




Luna tutkii narsisseja

P.S. Kaksi vuotta sitten toivoteltiin pääsiäistä pienen nyytin kera! <3 (Kuvassa Ässä eli Finding Nemo's Casino Royale).

25.3.2016

Houkutusten highway

Hauskaa pitkäperjantaita! 

Eilisen illan agilitytreenit oli huiput, kun arkiaamun herätys ei kummitellut takaraivossa, niin oltiin hallilla koko rahan edestä. Sokerina pohjalla koirat kävivät houkutusten highwaylla, jossa koiran pitäisi kutsuttaessa juosta omistajansa luo herkuista ja leluista välittämättä. Tässä meidän treeniporukan taidonnäyte:


Video: Heli Kalves

Aina ei tarvi ottaa niin vakavasti... :D

20.3.2016

Treenisuunnitelman ABC

Porin agilitykisat meni mukavasti, kaikesta ennakkojännittämisestä huolimatta ;) Päätin viimeisten kilometrien aikana, että nyt pidetään hauskaa, ei paineita tai tavotteita mielessä. Tunnelma pienemmällä paikkakunnalla oli jälleen lämmin ja kun tuomarina oli symppis oma agiope, niin pahimmat perhoset vatsassa karisi viimeistään tuomarin 'puhuttelussa' ja rataan tutustuessa. 

Aikataulutkin oli huiput, sillä eka startti oli jo klo 9.30 ja viimeinen 11 eli homma oli muutamassa tunnissa ohi ja päivää jäi vielä muuhunkin. Mies ihmetteli, kuinka jaksoin kisapäivän päälle lähteä ulos syömään ja leffaan! Käytiin katsomassa Katseeseen Kätketty, suosittelen, jos tykkää dekkareista. Miehelle se taisi olla aavistuksen pitkäveteinen. 


Tarkkana kun porkkana(t)

Ekalta agiradalta kielto keinulta, Nemo juoksi siitä ohi, vaikka ohjasin hyvin ja hyppäsi tokaviimeisenä esteenä olleen puomin alastulokontaktin siis 10vp ja aika -5,14. Ei huono ekaksi radaksi! Radat ei mittakaavassa ja totta puhuen, mulla on blackout 8. putken ja keppien välisestä radasta... Ehkei ollut ihan noin suoraviivaista kepeille :D

Tyytyväinen olin kokonaismenoon, hyvin hallinnassa ja takaaleikkaus meni nappiin 7.-8. Keppien jälkeinen takaakierto onnistui myös hienosti 12. Myös vienti 17. oli upea, Nemo ei epäröinyt hetkeäkään, vaikka tyrkyllä oli myös A ja putken toinen pää!



Tokalla agiradalla tuli sama kielto keinulle, vaikka jälleen ohjasin hyvin ja tarkasti. Sen jälkeen pakka vähän hajosi ja tuli esteiden ympäri juoksua, joista viimeisillä hypyillä (17.) yksi meni väärään suuntaan siis hylätty. (Huom! Tuloslistan ykkösenä parson Lissu, jonka puolesta olen ihan liekeissä ja niin oli ohjaajakin, joka ei muistanut radasta jälkeen päin mitään! Aivan huikeeta ja mikä aika! Mulla meni ihan kylmänväreet...)

Tyytyväinen olin, kun ehdin kerrankin puomin alastulolle ja siitä ei tullut virhepisteitä, takaaleikkaus onnistui hienosti 3. Myös 14. onnistui, vaikka Nemoa selvästi veti jo A 15.



Kolmannella hyppyradalla meni ihan mukavasti, putkijarrukin toimi ok, vaikka sitä en muista juurikaan Nemon kanssa harjoitelleeni. Ainoastaan yhdessä takaakierrossa (5.) aloin kiiruhtamaan sen jälkeistä valssia ja Nemo tuli ensin 'syliin', vaikka oli lähtenyt jo taakse, mutta sain sen vielä seivattua ja siitä siis vaan kielto siis 5vp -1,71.

Tyytyväinen olin takaaleikkaukseen 6.-7. Myös mulle harvinaisuus persjättö meni nappiin 10.-11. välissä. Ihmeen kaupalla takaaviennit onnistui myös 14.-15, meni juuri niin kun on harjoiteltu.



Kaksi tulosta oli kotiin viemisinä, tosin kisakirja unohtui sitten pelipaikalle, mutta onneksi tuomari tuo sen mulle seuraaviin treeneihin :D Iso kiitos pelastuksesta! Harvemmin unohtelen mitään, mutta kun katsoin tuloslistalta sijoitukset ja ajat, niin en sitten osannut kaivata varsinaista kirjaa, kun ei sinne mitään merkintöjä tullut...


Rivitalokyttääjät

Nemon edelliset treenit ennen kisoja meni ihan lekkeriksi... Oli varmaan väsynyt meidän lomareissusta, mutta halusin mennä treeneihin, kun edellisellä kerralla oli jäänyt fyssarin takia väliin ja Nuga oli antibioottikuurilla molemmilla kerroilla. Tehtiin lyhyttä rataa ja Nemo heittäytyi ihan mahdottomaksi, sinkoili ihan mihin sattui, eikä ollut kuulolla. Ope käski mun mennä piiloon eli menin kentän toiselle puolelle keinun taakse kyykkyyn selkä Nemoon päin (ja hihittelin) ja odotin, että tulee luokse. No tulihan se ja sitten bileet pystyyn! 

Jatkossa siis suositeltiin, että laitan Nemolle kaulapannan kaulaan, jotta voin ottaa sen tarvittaessa haltuun ja rauhoittaa tilanteen, lisäksi namia täytyy syöttää paljon enemmän, jotta palkkautuu mun lähellä olosta. Treenit ei senkään jälkeen sujuneet mallikkaasti, muutaman esteen pätkissä mentiin ja ope sanoikin, että teen ihan oikein, mutta koira tekee mitä tykkää (kerrankin kiva kuulla tämä, kun siltä se välillä tuntuu :P). Onnistuneiden keppien ja hypyn jälkeen odotti superhyvä palkka, kun ope antoi pienen kipollisen nameja ja keksejä. Kerran aiemmin ollaan tehty tämä sama, kun Nemolla oli synttäripäivä, niin treeniradan maalissa odotti maksalaatikkoa ;)

Saman tempun tein vielä kisoissakin, kun hypärin jälkeen suoraan sai aamuruokansa ja broilerinleikkelettä. Täytyy pitää tämä kuitenkin sellaisena spesiaalina, ei joka kerta tietenkään tai kokee inflaation. Huomasin vaan edellisissä kisoissa, että vaikka lelu olisi kuinka hot, niin Nemo odottaa vielä enemmän niitä herkkuja :) Veikkaan, että tuo treeneissä piilotuminen/hyvä palkka teki sen, että Nemo oli erityisen kuulolla ja yhteistyökykyinen kisapaikalla, ei uskonut samaksi koiraksi, kun pari päivää ennen... Koskaan ei siis kannata olettaa, ottaa ennakkoasennetta tai heittää pyyhettä kehään parsonin kanssa, ikuinen lapsi :D


Takaoven vahdit

Lomalla kävin myös Treenisuunnitelman ABC -luennolla, jonka piti Sari Kärnä. Osittain luento koski toko, pk ja rallytoko maailmaa, mutta suurimmalta osalta, minkä tahansa lajin treenaamista. Mielenkiintoisinta oli tehdä omasta koirasta Elämän Puu, jossa juuret kuvasi edellytyksiä kaikelle, runko välitavoitteita, oksat eri lajeja ja latvukset päämääriä, tavoitteita ja haaveita. Tämä runko avasi silmiä, että todella paljon on saavutettu 7,5 vuoden matkalla, vaikka suurimman haaveen toteutuminen on epätodennäköistä, että Nemosta tulisi agilityvalio. Alunperin kuitenkin piti vaan kokeilla agilitya ja kolmosiin kisaamaan pääsy oli ihan utopiaa. Luento lujitti omia fiiliksiä ja näkemyksiä treenaamisesta sekä antoi käytännön vinkkejä, mitä aion jakaa omille oppilaille. Luennolta jäi myös mieleen: 'Vaikeimmat koirat opettaa eniten' <3

Tsemppiä uuteen lyhyempään työviikkoon!

19.3.2016

Puuhakas pusuhyrrä


Nuga, Nemo ja Luna + uudet takit 
(kuvaajana Hanna Isotalo mun kameralla, kiitos!)

Varasin Nugalle ajan eläinlääkärille, vaikka oireet olivat pieniä ja tuntui, että onkohan tämä nyt hätävarjelun liioittelua. Oireina siis näitä samoja, kun vuosi takaperin: yskähtelyä silloin tällöin, joskus yskän mukana vähän valkoista vaahtoa, kylkien vilkuilua kerran pari, runsaampaa veden juomista, kylkien ja selän hinkkaamista, aavistus laihtumista (paino lekurissa 8,3kg) ja ärtyneisyyttä. Tällaista satunnaista oireilua oli ollut silloin tällöin, sitten taas kuukausi, ettei mitään, mutta olin alkanut yhdistämään, että kun on noita oireita tai vaikka löysempi maha, niin on tavallisissa arjen tilanteissa meille ihmiselle ärtynyt, murisee herkästi ja ääritilanteissa näyttää hampaita.

Lekurireissu kun lähestyi, niin Nugalla alkoi taas se sama vuoden takainen kova yskä, jossa tuntui, että keuhkot lähtee pihalle. Ehkä nukkui yhtenä päivänä aavistuksen enemmän, mutta muuten tavallinen ralli ja riekkuminen niin sisällä, kun ulkonakin ;) Lekurissa oli ihan tättähäärää ja pusuja sateli kaikille, varsinkin lääkärille. Hoitaja sanoikin, että on kyllä erikoislaatuinen asiakas, koska yleensä heillä ei ole näin kiitollisia koiria. Meidän pieni puuhakas pusuhyrrä <3


Keijärven jäällä Lunan kanssa

Nuga tutkittiin perusteellisesti: kuunneltiin sydän, syke, keuhkot, otettiin lämpö, paineltiin maha ja kurkkutorvi, tarkastettiin kurkku ja otettiin röntgenkuvat keuhkosta sekä mahasta + luvaton määrä verikokeita. Keuhkoista löytyi tulehdus, johon Nuga sai 10pvän antibiootin ja maitohappobakteerin (molemmat tabletit nappasi taas kämmeneltä suuhun ja pyysi vielä lisää, vaikka toisen niistä piti olla pahanmakuinen?! Vaikea sanoa kumman :D). Verikokeiden tulokset oli hyvät, myös crp eli tulehdusarvo, rauta-arvo oli hieman alhaalla. 


Mun murut <3 
(eli erikoistilanteiden kauhukolmikko, kiihtyvyys nollasta sataan alle sekunti...) 

Tarkastuskäynnillä keuhkot oli puhtaat eli antibiootti oli tehonnut hyvin! Lääkäri oli tyytyväinen. Nyt odotellaan Saksasta saapuvia 'allergiatestien' tuloksia tai siis ei testattu mitään tiettyä ainetta, vaan niiden yläryhmiä, kuten ruoka-aineet, pölyt, siitepölyt jne. Jos joku ryhmä näyttää positiivista, lähdetään etsimään itse allergiaa aiheuttavaa ainetta. Lääkäri siis epäilee, että kyseessä voisi olla allergia, johon maha reagoi ja kun alkaa röyhtäilemään, yökkäilemään tai yskimään, aiheuttaa se tulehduksen keuhkoihin. Jos näistä ei löydy mitään, otetaan lisää verikokeita ja mahdollisesti tähystetään maha. (Olin asennoitunut tuohon tähystykseen jo ekalla käynnillä, mutta onneksi sitä ei tehty suin päin, koska keuhkot oli sen verran huonossa kunnossa, että nukutus olisi voinut olla kohtalokas). 

Mutta on se vaan 'kiva' käydä jokaisen kolmen kanssa lekurilla, kun aina sinne mennään siima kireällä hännät heiluen! Molempien käyntien yhteydessä tehtiin lenkki vanhoilla kotikulmilla Pirkkalassa Vähäjärven ympäri, nostalgista <3 Jäällekin uskaltauduttiin hetkeksi tepastelemaan.


Pus pus!

P.S. Oliko järkevää ilmoittautua kisoihin loman loppumetreillä... Kaksi edellistä päivää on jo mennyt jännittäessä. Pitäkää meille peukkuja, että Nemo on tänään hallinnassa Porissa kolmella radalla ;)

17.3.2016

Aurinkoinen Naantali

Terveisiä Turusta ja Naantalista!


Sky <3 (Finding Nemo's Skyfall)

Talviloma startattiin ystäväni luona Turussa. Oli siinä vilskettä neljän koiran ja kahden lapsen voimin, huh ;) Koirat olivat innoissaan 3- ja 8-vuotiaista pojista, mutta Nugakin osasi ottaa tarpeeksi rauhassa pienten kanssa. Myös talouden nartun keeshound Säteen kanssa tulivat juttuun, mitä nyt ekana iltana Nemo liehitteli tyttöä ja kun tuli hammasta, alkoi Nuga haukkumaan... Lunaa ei päästetty sisätiloissa vapaana nartun kanssa, mutta pihalla narussa ei ollut ongelmia. Nemolla ja Nugalla on kyllä vielä pikkuisen opeteltavaa noissa pöytäkäytöstavoista, kun lapsen kädestä meinataan napata eväät ja hypätään tuolille suoraan pöydän ääreen...


Brasilianterrieri Nova

Monta kärpästä samalla iskulla, sillä treffattiin myös suloinen kasvattini Sky remmilenkin merkeissä. Tehtiin reipas tunnin kierros kokoonpanolla Sky, Nova (Skyn 'isosisko') ja Nemo (Skyn vaari :). Hienosti ohitettiin vastaantulevat koirat ja sisätiloissa sain aikamoisen pususarjan! Sky oli selvästi rotevoitunut ja saanut lihasta sekä karva oli karkeentunut, aikuistumisen merkkejä ilmassa siis. Poika on päässyt myös aktiivisesti treenailemaan agilitya ja epävirallisiin kisoihinkin osallistunut, tekee hommia intensiivisesti, kun ensin on selvitty siitä kuumottavasta kentälle pääsyn odottelusta. Tuttua lähes kaikille meille parsonien omistajille ;)


Matka jatkui paljon kehuttuun Naantalin kylpylään ja olihan se ihana! Huone oli ehkä hieman vanhahko, mutta todella siisti ja tilava. Palvelu, ruoka, kylpylä, ostokset, liikuntamahdollisuudet ja luonto erinomaisia. Ainoa miinus koirien kanssa matkustaessa oli se, että huoneeseen kuului äänet käytävältä ja vaikka jätettiin telkkari tai radio päälle, niin olivat kuitenkin haukkuneet ja vahtineet ovea. Pieniä kikkailuja vaati, kun mietittiin, missä koirien olisi levollisinta olla esim. meidän aamupalan aikaan: huoneessa boksissa, kylppärissä vai autossa. Kannattaa pyytää huonetta koirien kanssa pienemmältä käytävältä, jossa vähemmän ohikulkua. Reissuun mahtui siis paljon ulkoilua merenrannassa ja Naantalin vanhassa kaupungissa, herkuttelua, pulikointia kylpylässä, lueskelua, jalkahoito ja shoppailua. Parasta <3



Oletteko te käyneet Naantalissa, tykkäsittekö? Mikä muu kylpylähotelli voisi sopia lomailuun koirien kanssa?

6.3.2016

Nyt ei anneta periksi

Taas ollaan kisakannassa kiinni Nemon kanssa ja voi että, miten jännitti! Täytyisi päästä säännöllisesti kisaamaan, jotta jännitys olisi paremmin hallinnassa :P

A hyppyrata (tuomarina Minna Räsänen):


Nemo kulki mukavasti, mutta itsellä jännitys toi tahmeutta ohjaamiseen. Jännä, että kisoissa ei juuri koskaan onnistu tuo välistäveto, mikä muuten treeneissä on meidän lemppari. Eli 7-8 välissä käänsin Nemon myöhässä ja koira juoksi ohi, ottaen kiellon. Keppien jälkeen lähdin sitten extempore (virhe!) rynnimään takaaleikkaukselle (ajattelin, että blokkaan samalla putkeen menon), jolloin Nemo meni ohi ja hyppäsi 10 takaa. Loppurata meni mallikkaasti ja olin tyytyväinen 17-18 väliin, jossa koira piti lähettää 17 hypylle ja tehdä leveä valssi, se meni nappiin. Tulos: hyl. 

B agirata (tuomarina Johanna Wutrich):

Rata näytti tosi kivalta, mutta Nemo otti ohjat omiin käsiinsä siis tassuihinsa ;) Kiersi jostain syystä 6 hypyn, olisiko häröillyt mun selän takana A:ta kohti, mikä veti muutamia koiria. En kyllä katsonut Nemoa tuossa välissä, koska oletin, että kaksi peräkkäistä hyppyä sujuu... Noh, kepeille haki hienosti ja kesti takaaleikkauksen! 9 putkeen meni kuitenkin väärään päähän, kun valssasin edessä, damn! Ja armoahan tuo ei anna, vaikka kuinka kutsuisi nimeltä ja luokse. A:n kontaktin otti kivasti, kun näytin pysähdystä vastakädellä! Puomin kontaktille näytti vähän jarruttavan ja sitten ottavan megaloikan kontaktin yli.. Sen jälkeen en saanut tilannetta haltuun ja lähti häröilemään puomia takaisin päin... Tulos: hyl.

C rata, agirata (tuomarina Minna Räsänen):


Paparazzi iski videokameran kanssa, kiitos Laura! Viimeinen rata oli paras, mutta kepeille meno oli hankala Nemolle. Olisi pitänyt ilmeisesti niistää, koska sinne olisi ehtinyt, mitä epäilin rataan tutustuessa. Ollaan tehty niistoja niin vähän, joten ajattelin vaan lähettää, mutta sinne kakkosväliin paineli pariin kertaan. Puomilta otti myös vitosen, mutta oli hieno tunne, kun pääsi juoksemaan muutamassa kohdassa niin paljon, kun jaloista lähti ja ajoitus toimi! Tulos 15vp -2,99s. Tätä lisää, nyt ei anneta periksi :)

Seuraava koitos on näillä näkymin lomaviikolla Porissa. Yritetään niitä SM nollia kerätä, 4 on plakkarissa ja yhteensä pitäisi saada 7, joista yksi vielä tuplanolla eli peräkkäisiltä radoilta. Sellaista ihmettä ei ole vielä koskaan käynyt, mutta pidetään toivoa yllä :P

Piirsin nuo radat Agility Maps -ohjelmalla, jonka saa netistä ilmaiseksi käyttöön. Suosittelen! (Radat eivät ole muuten tässä piirretty mittakaavassa).

Reipasta alkavaa viikkoa!

2.3.2016

Parasta just nyt

Täytyy ehkä vielä vähän treenata tuota liikkuvan kuvan ottamista... :P












Lunalla ja poikaystävällään Martilla oli treffit Keijärven jäällä (näkivät myös viime viikolla parsonlenkillä Kaupin metsässä). Ensin näytti siltä, etten uskalla päästää Lunaa ollenkaan vapaaksi, kun liikkujia oli sen verran paljon, mutta kun lähdettiin vähän toiseen suuntaan kahlaamaan, niin rohkaistun ja annoin sen mennä. Kyllä kannatti. Tyttö nautti täysin siemauksin ja tuli joka kerta kutsuttaessa luokse hakemaan namia! Olin todella positiivisesti yllättynyt! Varmaan fiilikseen vaikutti meidän ihastuttava lenkkiseura: herrasmies Martti ja iloinen Hanna, jolla on aina paremmat herkut, kun mulla ;) Kuvakoosteesta huomaa, kuinka ihanaa oli kieriä kalan perkuujätteessä...

Lisäksi tehtiin rauhallisempi lenkki Nemon, Nugan ja Mimmin kesken. Näistä ainoana Nemo kirmaili vapaana, ei otettu riskiä, että Nuga taas härnää Mimmiä. Meillä oli väsynyttä sakkia illalla. Parasta just nyt.