26.10.2016

Metsään meni


Metsälenkillä koko lauman kanssa


Isä edellä, poika perässä


Kepit on parhautta


Tän verran ehti Lunaa nähdä lenkin aikana...


Pose


Nemo <3


Nuga Nunnu <3


Mitä mahtaa poika tuumata


Nemolla vauhti päällä ja jotain on tullut maisteltua


Nuga tarkkana


Suosittelen kaikille niin usein, kun mahdollista, sillä koirat nauttii enemmän, kun mistään muusta <3

24.10.2016

Pentupläjäys








Tällaista piristystä teille maanantaihin <3 Eikö olekin suloisia pieniä! Nämä ihanuudet ovat Lunan tytön Ruusun pentuja: 5 poikaa ja 3 tyttöä, ikää neljä viikkoa. Muutama etsii vielä omaa kotia, tiedustella voi Kamunkorvesta Eijalta. Suosittelen lämpimästi :) Ruusu on kiltti ja puuhakas neiti, jonka kanssa on mukava käydä tapahtumissa, sillä seurailee menoa löysässä hihnassa tyynen iloisena. Itsellekin kelpaisi yksi sellainen, kiitos ;) Ja Eija, on yksi parhaista kasvattajista ever.

Suloista uutta viikkoa!

P.S. Valokuvien laatu on taas sitä sun tätä... Koskahan sitä oppis säätämään kameran asetukset joka tilanteeseen.

21.10.2016

Värikäs syksy

Hellurei, se on taas perjantai! Kyllä viikot vaan sujahtelee nopeaan. Viime viikolla oli syksyn ensimmäinen väsymys aalto, kun teki vaan mieli käpertyä viltin alle ja syödä suklaata, tiedättekö tunteen? Kummasti sitä piristyi, kun pt:t käskytti lenkille ja käveltiin hissukseen ihaillen syksyn värejä. Tää on ollut hieno syksy, kun on ollut kuivaa ja aurinkokin välillä pilkahdellut, pitäisi muistaa vaan nauttia tästä nyt vaikka kuinka haikein mielin muistelee kesää...


Selvisi sekin, että meillä on tuoksuparson! Niistä on paljon puhuttu ja yhtä tuoksuparsonneitiä olen päässyt nuuhkimaan, mutten arvannut, että Nugakin on! Olen kyllä huomannut, että tuoksuu voimakkaammalle, kun sitä rapsuttelee, mutta mies sen yksi päivä lohkaisi, että "Etkö tiennyt, että Nuga tuoksuu myskille", ohhoh! Olen lähinnä miettinyt lähteekö tuoksu pesemällä... :D


Arki rullaa tutuissa kuvioissa, koirien aktiviteetteinä on ollut hevosten kanssa lenkkeily, maneesissa juokseminen ja frisbeen pyydystäminen. Lenkkeilyä tulee päivittäin 1-2h, yksinoloa tätä nykyä about 5h päivä ja toisistaanhan niillä on seuraa mukavasti. Aamulla peuhaa Luna ja Nemo, illalla Luna ja Nuga ja joskus jopa pojat ottaa muutamat leikkipyrähdykset keskenään, kunnes muistavat, että ollaan uroksia molemmat ja vakavoituvat kuinka tässä näin pääsi käymään ;)



Tästä huolimatta Luna on taas ihan tuulispää... Yhtenä yönä heräsin siihen, että piippaa alakerrassa eli kuuluu pieni vinkaisu tasaisin väliajoin ja kun olen niin herkkäuninen, niin oli pakko nousta ylös ja tsekata tilanne, jotta saan uudestaan unen päästä kiinni. Kyse taisi olla siitä, kun olin nostanut tyhjän kongin pöydälle, jotta muistaisin täyttää niitä ja antaa puuhaa koirille, jolloin Luna oli keksinyt keskellä yötä vahtia sitä. Kongi kaappiin ja tyttö boksiin. Sama juttu, jos yksikin nappula on vierähtänyt vaikka sohvan alle. Tarkka nenäinen kaveri. 


Viikonloppu alkoi mukavissa merkeissä, kun treffattiin Hanna, Mimmi ja Martti Arboretumissa tehden reipas tunnin lenkki. Luna nuuskutteli Martin kanssa hätäisesti nätisti ja lenkkeili intoa piukassa porukassa. Nemo paineli myös iloisesti puulta puulle vetämättä hihnassa wtf!?. (Nuga sai spessuaikaa isän kanssa kotona, ne on nykyään kun paita ja peppu,  leikkivät aika villejä saalistusleikkejä, täytyy oikein välillä komentaa rauhoittumaan, molempia :P). Perinteisesti käytiin lenkin päälle siivillä ja koira & tyttöjen juttuja riitti, parasta.



Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei jatketa enää Ylökkillä agilityn harrastamista, kun treenihalli vaihtuu ja hinnat sekä talkoovelvoite nousee. Sinänsä ei haittaa, kun olin jo viime talvesta kaavaillut, etten enää seuraavaksi talveksi treenipaikkaa hae. Lähinnä siksi, että Nemolle tuli kesällä 8 vuotta mittariin ja on lähes yhtä kahjo, kun pentuna, joten nyt on syytä alkaa himmailemaan, ettei telo itseään pahemmin (viime talvena tuli kuperkeikalla hypyltä alas ja putosi puomilta..). Aika vaikeaahan tämä on henkisesti, kun mieli tekisi, mutta järki sanoo toisin ja toisaalta sitten taas kisaviikonloput on niin stressaavia molemmille, että on suuri helpotus, jos ei enää tarvi mennä (tietty sen henkisen valmennuksen kurssi olisi ihan paikallaan..). Toki meillä on vielä kiikarissa yhdet kisat tälle vuodelle, mutta tulevasta vuodesta en ole varma, hankinko enää lisenssiä. 

Ihanaa viikonloppua, nautitaan väreistä!

10.10.2016

Huomenta huligaanit

"Huomenta huligaanit." Näin iloisesti tervehdin koiria viimeisenä yh aamuna, miehen palatessa kahden viikon työreissulta (Atlantasta), samana iltana kotiin. Olipahan se taas... aikamoista. Parsonisti kaveri ymmärsi fiilikseni hyvin, mutta kysyi, mitä ne nyt sitten ovat tehneet... 

No ei mitään ihmeellistä, sitä tavanomaista vaan: ryntäilyä pihalla kaiken tuulessa lentävän perään, kiihkeitä koirien ohituksia, hillitöntä haukkumista (ja kiljumista) oman auton kaartaessa kotioven eteen, rallia sisätiloissa niin, että huonekalut ja matot siirtyvät paikaltaan, vinkumista/tuijottamista, kun yritän edes 1h illasta huokaista sohvalla ja aamulla ennen kellon soittoa rallia parketilla tai koiraportin kolistelua alakerrassa.


Luna ja pitkospuut

Arki-iltaisin ei oikein päässyt mihinkään työpäivän päälle ja kauppaan täytyi lähteä koko kopla takakontissa, missä alkoivat toisinaan haukkumaan täysillä, jos alkoi kyllästyttämään. Sitten kun olin järjestänyt muutamaksi tunniksi hoitajan, jotta pääsin esim. jumppaan, niin johan koirat yrittävät karata etuovesta mukaan... Tämä tiivis yhdessä olo teki myös sen, että olivat vielä tiiviimmin iholla, mitä tavallisesti eli joka huoneeseen tulivat perässä ja syliin/kylkeen liimautuivat heti, kun istuudun aloilleni. Toisaalta oli ne sitten väsyneitäkin klo 21 maissa, kun koko ilta oli pitänyt päivystää ja itsellä olo oli aika autuaallinen, kun kolme pientä tuhisi lopulta onnellisena kyljessä <3 <3 <3 Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta ihan ihanaa, kun se mies tuli kotiin ;) 

Onko kenelläkään yhtä mahdotonta toisinaan parsonin kanssa? Tsemppiä uuteen viikkoon :)


Tyttö haaveilee uimisesta <3

9.10.2016

BIS 6


Helmi on niin helmi

Viikko sitten poikettiin vuosien tauon jälkeen mätsäriin, treenailemaan näyttelyjuttuja! Oltiin saatu ihana kasvattini Helmi (Finding Nemo's Diamonds are Forever) päivälainaan ja osallistuttiin pienten aikuisten kehään. Jonna ja Nemo menivät veteraani kehään. 

Ennen luokkia tehtiin lenkki Nekalan koulun ympäristössä ja oli hauska katsoa papan ja lapsenlapsensa menoa, kun siimat kireellä kirmattiin ja pompittiin sinne tänne lehtikasoissa. Tuntui, kun olisivat heti löytäneet yhteisen säveleen, pilke silmäkulmassa, hymy huulilla. Helmi on varsinainen helmi tuollaisissa lasten tapahtumissa, kun ei hätkähdä mistään ja iloisesti seurailee meininkiä löysällä hihnalla! Nemokin on elementissään, tohkeissaan ja iloinen, näkee kun se nauttii, mutta hihna on kireä, kun viulun kieli :P Ainoastaan namittamalla saa huomion, mutta veto yltyy taas, kun namit menee taskuun. 


Pappa edellä, lapsenlapsi perässä

Jonnan ja Nemon koitos oli ensin. Nemo seisoi paremmin, kun koskaan, se korjasi itse takajalkansa, jos asento ei ollut oikea ja tapitti herkeämättä nameja! + heilutti häntäänsä :) Raviosuus meni mukavasti (yksi pieni pätkä laukkaa) ja pöydällä oli tuttu into päällä, kerran jalkakin lipesi pöydältä, johon tuomari totesi, että on kyllä pirteä veteraani! - Niinpä :) Nemo sai sinisen nauhan. Sinisten nauhojen kehässä ihmeen kaupalla sijoittui ensimmäiseksi, wuhuu! Osallistujia taisi olla noin 12.


Nemo lentoon lähdössä

Mun ja Helmin koitos oli sitten vasta päivän loppupäässä ja Helmi seisoi sekä ravasi mukavasti, kun pysyin itse seisomassa, alhaalla asettamalla lähti karkuun, ei tykännyt niin tungettelevasta tyylistä. Pöydällä olo sen sijaan ei sujunut, kun nostin Helmin ensin pöydälle, jonka päällä oli keikkuva ruohomatto ja kuulemma muutenkaan ei tykkää pöydällä olosta, kun luulee joutuvansa trimmiin ja kynsien leikkuuseen. Helmi käsiteltiin sitten maassa ja hampaat näytti nätisti (oman ihmisen kanssa olisi varmasti pöytäkin sujunut, mutta tuomari pyysi heti laskemaan tytön alas). Helmi sai sinisen nauhan, eikä sijoittunut. Kotiin viemisinä oli kuitenkin namipussi niin koiralle, kun ihmisellekin :) Ei siis mikään turha reissu.


Helmi posettaa

Helmi on viehättävä pusutyttö, joka kuulemma rauhoittui selvästi täytettyään 2 vuotta. Alusta asti tyttö on vaikuttanut huomattavasti leppoisammalta, kun meidän koirat, suhtautuu tilanteisiin kiinnostuneesti, mutta tyynesti. Tyttö antaa lasten väntää vaikka solmuun, eikä pienistä hätkähdä. Tätä nykyä myös pysyy aitaamattomalla kotipihallaan, eikä lähde ovesta ulos, vaikka se olisi apposen ammollaan puoli tuntia, uskoo pelkkää puhetta. 


Tarkkana, kun porkkana

Päivä huipentui vielä Nemon päästessä BIS-kehään (Best in Show), johon tuli jokaisen luokan parhaat, yhteensä 8 koiraa. Jokainen koira juoksi yksitellen kehässä ympyrän ja Nemo & Jonna veti niin hienosti, että olin lähes liikuttuneessa mielentilassa, mun murut. Nemo sijoittui 6.! Koiria oli kaikenkaikkiaan noin 80 koko tapahtumassa. USKOMATONTA! Russeli hyvin harvoin sijoittuu noissa karkeloissa, kun vastassa on kaikenlaisia sieviä sipsuttelijoita. 

Jonna sai taas palkintohyllyynsä lisää täytettä ja Nemo herkkuja, nää on niitä tähtihetkiä <3


Kattokaa ny, kun ne osaa! <3