Arki on täällä! Jo kolme viikkoa on tullut paiskittua töitä loman jälkeen. Energiataso on ollut aika korkealla, johtuen varmaan näistä ihanista aurinkoisista ja kuivista syyspäivistä.
Harrastukset on pärähtäneet käyntiin ja huomaa, ettei iltaisin ihan ihmeitä koirien kanssa ehdi. Lenkityskin on niin erilaista, kun lomalla. Aamulenkillä on vaan mentävä eteenpäin kelloa vilkuilleen, jottei myöhästy töistä, kun lomalla saatettiin seistä kadun kulmassa minuuttitolkulla koirien haistellessa, istahtaa puiston penkille tai kiertää vähän pidempää reittiä kotiin.
Lunasta huomaa, että arki on tullut taloon eli kun ollaan päivät pois kotoa, niin vetää aikamoista rallia illalla, sitä perinteistä kuperkeikkaa & piehtarointia sohvalla, josta putoaa välillä lattialle ja sitten kauheella spurtilla eteiseen ja taas takaisin sohvalle... Pojilla on siinä ihmettelemistä. Vaikka kyllä noi kaikki kolme on taas osoittaneet sen, ettei meidän ihmisten auta iltaisin olla samaan aikaan pois kotoa, kun alkaa kamala huuto ja ralli. Näin on siis ollut muutaman kerran, kun esim. mies on lähtenyt treeneihin ja itse olen ollut matkalla treeneistä kotiin.
Tällaista häpeninkiä meillä on ollut kuluneina viikkoina:
- Mejä-päivä Lunan kasvattajan luona. Luna jäljesti 'haavoittunutta metsän eläintä' oikein mallikkaasti keskittyen. Vauhti oli melko kova, mutta sain liinassa jarrutettua, jottei tarkkuus kärsi. Maalissa odottanut sorkka ei neitiä juurikaan kiinnostanut. Nemo jäljesti myös oikein hienosti, merkaten kulman ja sorkkaa kantoi hyvän matkaa metsästä metsäautotielle, eikä olisi luopunut siitä ollenkaan, niin ylpeä oli saaliistaan!
- Koirien trimmaus tahtiin 1 koira / vko, ensin Luna, sitten Nuga ja viimeisenä Nemo. Sujuipa se kivuttomasti, ehkäpä tässä on jotain tullut opittua vuosien varrella ja ei kai noi nyt enää niin kauheasti rimpuile, kun tietää, ettei ole vaihtoehtoja.
- Nuga on ollut oikein hellyyttävä vilkas pusupoika, aina valmiina leikkimään ja pusuttelemaan naaman märäksi. Miehelleni ja Nugalle on kehittynyt erityisen hyvä suhde, leikkiä ja painia riittää joka päivä hyvässä hengessä. Nuga on myös jatkanut mallikasta tallipojan pestiään, ei voi kun ihmetellä, kuinka tuo elohiiri hengailee hevosaskareiden lomassa narun päässä coolisti ja parina viime kertana on halunnut nuuskutella sitä isoa samettiturpaa <3
- Nemon kanssa kisaamassa agilitya neljän radan verran Janakkalassa. Ensimmäinen rata, hypäri, oli vaikein, siitä 5vp ja pitkiä kaarteita. Kolmelta agiradalta hyllyt, kun putket kutsui kiitettävästi, eikä kaikki takaakierrot onnistuneet. Myöskään yksikään takaaleikkaus ei onnistunut, vaikka ne on ollut pitkään jo meidän bravuuri. Muuten kuitenkin Nemo hallinnassa ja muistin kehua onnistuneissa kohdissa, hyvällä fiiliksellä vedettiin. Nemo oli kuin pikkupoika uuden palkkalelunsa kanssa, aivan tohkeissaan heitteli ja suolisti saalistaan. Päivän kruunasi Hannan ja Martin ensimmäinen serti! Voitteko uskoa parsonille serti noinkin kovassa sakissa! Sen kunniaksi käytiin herkuttelemassa siivillä :P
Kaksi kesän kisarapsaa on jäänyt välistä, joten maininnat niistä: Sastamalassa toukokuussa Jari Helinin kolmella kivalla radalla, siivoa menoa hyl, 10vp ja 5vp. Ylöjärvellä elokuussa Piirinmestaruuskisoissa hyl, 10vp ja joukkueradalta 5vp. Ylöjärven Koirakerhon medi-joukkue sijoittui 4.
Tulevalla viikolla onkin kaksi joka syksyn perinteistä tapahtumaa eli Pirkkalan Piskien epikset, jonne menen tuomariksi ja omien kasvattien tapaaminen, jossa ohjelmassa noseworkia, rallytokoa ja agilitya.
Sellaista päiväkirjamerkintää tällä kertaa :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Kuvat kesätreeneistä, kun sain ekaa kertaa valokuvaajan Mutalaan mukaan