28.9.2016

A-pennut 5 vuotta!

Ihka ensimmäinen pentueeni täytti tänään 5 vuotta: onnea Ansku ja Nuga! Nopeasti menee aika ja ihan yhtä ihania & söpöjä olette edelleen. Haikaran mulle tuomat yllätykset, Lunan ja Nemon rakkauslapset <3 <3


Finding Nemo's Annastiina eli Ansku ja Finding Nemo's Anselmi eli Nuga, Kuva: Noora Näppilä

25.9.2016

Kasvattitapaamisen riemua

Täällä leijutaan jonkin asteisessa flow-tilassa viikonlopun jäljiltä! 

Lauantaina tavattiin kasvattieni kanssa Pirkkalan Piskien kentällä eri lajeihin tutustumisen merkeissä. Ystäväni veti meille rallytokoa ja pienen lämmittelyn jälkeen homma lähti pyörimään mukavasti, jokainen koira keskittyi hauskoihin tehtäviin. Lopuksi otettiin pieni rata, jossa nähtiin aivan mahtavia paikalla istumisia ohjaajan kiertäessä koiran ympäri! Kunniamaininnan tästä saa Milo! Ei ole mikään helpoin juttu ja jokainen löysikin oman tyylinsä, kuinka koira jää paikalleen. Joillekin se oli paikka -käsky, toisille namittaminen ja taas joku onnistui laittamalla namit piiloon. Tärkeintä, että löytää oman koiran kanssa sen toimivimman jutun kokeilemalla :)


1. Ansku vauhdissa 2. Sky seuraa upeasti 3. Ässä rohkeana A:lla 4. Milo putkesta palkalle 5. Sky paikallaan 6. Devil 5kk seuraa 7. Ässä tarkkaavaisena 8. Anskun katsekontakti 9. Milo paikallaan

Seuraavana oli vuorossa agilitya mun opastamana ja ensikertalaiset pääsivät kokeilemaan putkea, hyppyä, keppejä ja A:ta. Lopuksi vielä tehtiin pieni hyppy-putki rata ja hienostihan ne sinkaisi vauhdilla suoraan palkalle namikipolle. Oli hieno nähdä, kuinka rohkeita koiria nämä ovat. A:sta taisi tulla muutamankin lemppari. Ansku loisti nopealla suoraviivaisella tyylillään! Toinen agilityporukka olikin jo kokeneempia eli mentiin lyhyttä simppeliä 12 esteen rataa, jossa sai juosta! Tässäkin nähtiin mieletöntä vauhtia, tarkkoja kontakteja ja hienoa irtoamista loppu hyppysuoralla sekä putkilla. 

Viimeisen lajin kohdalla taisi kaikilla koittaa pieni turnausväsymys, mutta ystäväni opasti nose workin aloittamiseen ja saatiin kivoja vinkkejä kotona treenaamiseen. Itselle tämä laji jäi siinä mielessä mieleen, että sopisi varmasti hyvin parsonille, sillä nenätyöskentely on koiralle luontaista, väsyttävää ja samalla rauhoittavaa tekemistä. Treenaaminen kotona on helppoa, joskin vaatii lukemattomia toistoja. Aika metka tunne varmaan myöhemmin, kun koiralle piilotetaan haju (esim. eucalyptus, meillä käytössä earl grey -teepussi), alkaa etsimään sitä tarkkaavaisesti ja löytää lopulta sen!


1. Sky nauraa 2. Ansku ruusukkeen kanssa 3. Milon lähtösuudelmat <3 4. Milo ruusukkeen kanssa 5. Ruusukkeiden jako 6. Hannibal ja Devil 7. Ässä pussaa tunteella 8. Nemo pääsi myös mukaan 9. Sky ja Nova

Tässä samalla mainittakoon, että Sky kävi ekassa näyttelyssään saaden H:n, mikä on lottovoitto häntämutkaiselle koiralle! Muuten arvostelu oli ollut hieno ja samoin pojan käytös kehässä. Onnea vielä Skyn tiimi! Ässä oli käynyt silmätarkastuksessa ja saanut terveen paperit, olen niin iloinen, kiitos Ässän tiimi!

Muuten viikonloppuun mahtui samaisen ystävän yökyläily, tyttöjen pulinaa, synttärilahjoja, pitkiä lenkkejä, hilpeän hienot valmistujaisjuhlat, maastolenkki hevosen (ja Nemon + Nugan) kanssa Keisarinharjulla Kangasalla, koiravalokuvaus ja Lunan kanssa kierros pitkospuita pitkin luontopolulla. Kyllä me ollaan nyt aika naatteja ;) Tällä flowlla mennään tuleva viikko <3

Erityiskiitos ystävälleni ihan kaikesta ja kiitokset jokaiselle kasvatille tiimeineen: Ässä, Milo, Ansku, Sky ja extrana Nova, Hannibal ja Devil. Ihana oli nähdä teistä jokaista <3

19.9.2016

Se siitä energiatasosta

Hah, täällä oon flunssan kourissa. Onneksi on kolme lämmikettä ihan kyljessä kiinni <3 <3 <3


Alkavan flunssan oireista huolimatta lähdin eilen aamulenkille elämäni ekaa kertaa kahden flexin kanssa (hankin perjantaina uuden pinkin flexin Lunan uidessa katkaiseman tilalle) niin, että pienet oli niissä flexeissä ja Nemo vapaana. Olin juuri miettinyt, että pitää pitää nyt tiukasti kiinni (näissä uusissa flexeissä se kahva on suurempi, kun vanhoissa, oletteko huomanneet?), kunnes Luna alkoi tempomaan flexin mitan päässä kakkoselle (tekee sellaista maanista ympyrää hihna tiukalla minuutin pari niin, että hihna on aina serpentiinillä), niin johan lentää toinen flexi kädestä ja kimpoaa siinä vielä ohimennen Nemoon. Onneksi oltiin nurmikolla ja Nuga juuri menossa puulle merkkaamaan eli ei lähtenyt karkuun kolisevaa flexiä, eikä Nemoakaan näyttänyt sattuvan, ihmetteli vaan, mitä tapahtui. 

Ja kun kuvittelin, että nää meidän kohta 5, 7 ja 8 vee jo osaisivat mennä nätisti flexissä, ei vedettäisi, kun pääsisi kaueammas haistelemaan. Mutta vanha meno jatkuu eli vedetään siellä viiden metrin päässä siima kireällä "se hymiö joka pyörittelee silmiään" Hyberaktiiviset kaupunkiparsonit <3 (Nemo oli muuten ihan tikkana ylhäällä vinkumassa kisapäivän jälkeisenä aamuna... Olisi voinut luulla, että vähän väsyttäisi neljä starttia ja koko päivä liesussa. Kai siinä sitten menee kierroksille yksi sun toinen ja nälkäkin varmasti aamusta yllättää). 


Nyt täytyisi saada itsensä kuntoon, ettei tarvisi perua syksyn kiireisimmän viikon menoja :P Onneksi olo ei ole niin jyrän alle jäänyt, kun influenssassa. Eiköhän tää tästä.

Parempaa viikon aloitusta teille!

17.9.2016

Ihana arki

Arki on täällä! Jo kolme viikkoa on tullut paiskittua töitä loman jälkeen. Energiataso on ollut aika korkealla, johtuen varmaan näistä ihanista aurinkoisista ja kuivista syyspäivistä. 



Harrastukset on pärähtäneet käyntiin ja huomaa, ettei iltaisin ihan ihmeitä koirien kanssa ehdi. Lenkityskin on niin erilaista, kun lomalla. Aamulenkillä on vaan mentävä eteenpäin kelloa vilkuilleen, jottei myöhästy töistä, kun lomalla saatettiin seistä kadun kulmassa minuuttitolkulla koirien haistellessa, istahtaa puiston penkille tai kiertää vähän pidempää reittiä kotiin. 



Lunasta huomaa, että arki on tullut taloon eli kun ollaan päivät pois kotoa, niin vetää aikamoista rallia illalla, sitä perinteistä kuperkeikkaa & piehtarointia sohvalla, josta putoaa välillä lattialle ja sitten kauheella spurtilla eteiseen ja taas takaisin sohvalle... Pojilla on siinä ihmettelemistä. Vaikka kyllä noi kaikki kolme on taas osoittaneet sen, ettei meidän ihmisten auta iltaisin olla samaan aikaan pois kotoa, kun alkaa kamala huuto ja ralli. Näin on siis ollut muutaman kerran, kun esim. mies on lähtenyt treeneihin ja itse olen ollut matkalla treeneistä kotiin. 



Tällaista häpeninkiä meillä on ollut kuluneina viikkoina: 

- Mejä-päivä Lunan kasvattajan luona. Luna jäljesti 'haavoittunutta metsän eläintä' oikein mallikkaasti keskittyen. Vauhti oli melko kova, mutta sain liinassa jarrutettua, jottei tarkkuus kärsi. Maalissa odottanut sorkka ei neitiä juurikaan kiinnostanut. Nemo jäljesti myös oikein hienosti, merkaten kulman ja sorkkaa kantoi hyvän matkaa metsästä metsäautotielle, eikä olisi luopunut siitä ollenkaan, niin ylpeä oli saaliistaan!

- Koirien trimmaus tahtiin 1 koira / vko, ensin Luna, sitten Nuga ja viimeisenä Nemo. Sujuipa se kivuttomasti, ehkäpä tässä on jotain tullut opittua vuosien varrella ja ei kai noi nyt enää niin kauheasti rimpuile, kun tietää, ettei ole vaihtoehtoja.

- Nuga on ollut oikein hellyyttävä vilkas pusupoika, aina valmiina leikkimään ja pusuttelemaan naaman märäksi. Miehelleni ja Nugalle on kehittynyt erityisen hyvä suhde, leikkiä ja painia riittää joka päivä hyvässä hengessä. Nuga on myös jatkanut mallikasta tallipojan pestiään, ei voi kun ihmetellä, kuinka tuo elohiiri hengailee hevosaskareiden lomassa narun päässä coolisti ja parina viime kertana on halunnut nuuskutella sitä isoa samettiturpaa <3

- Nemon kanssa kisaamassa agilitya neljän radan verran Janakkalassa. Ensimmäinen rata, hypäri, oli vaikein, siitä 5vp ja pitkiä kaarteita. Kolmelta agiradalta hyllyt, kun putket kutsui kiitettävästi, eikä kaikki takaakierrot onnistuneet. Myöskään yksikään takaaleikkaus ei onnistunut, vaikka ne on ollut pitkään jo meidän bravuuri. Muuten kuitenkin Nemo hallinnassa ja muistin kehua onnistuneissa kohdissa, hyvällä fiiliksellä vedettiin. Nemo oli kuin pikkupoika uuden palkkalelunsa kanssa, aivan tohkeissaan heitteli ja suolisti saalistaan. Päivän kruunasi Hannan ja Martin ensimmäinen serti! Voitteko uskoa parsonille serti noinkin kovassa sakissa! Sen kunniaksi käytiin herkuttelemassa siivillä :P



Kaksi kesän kisarapsaa on jäänyt välistä, joten maininnat niistä: Sastamalassa toukokuussa Jari Helinin kolmella kivalla radalla, siivoa menoa hyl, 10vp ja 5vp. Ylöjärvellä elokuussa Piirinmestaruuskisoissa hyl, 10vp ja joukkueradalta 5vp. Ylöjärven Koirakerhon medi-joukkue sijoittui 4.



Tulevalla viikolla onkin kaksi joka syksyn perinteistä tapahtumaa eli Pirkkalan Piskien epikset, jonne menen tuomariksi ja omien kasvattien tapaaminen, jossa ohjelmassa noseworkia, rallytokoa ja agilitya. 

Sellaista päiväkirjamerkintää tällä kertaa :) Mukavaa viikonlopun jatkoa!





Kuvat kesätreeneistä, kun sain ekaa kertaa valokuvaajan Mutalaan mukaan