Ensimmäinen työviikko on takana kesäloman jälkeen ja ollaan vahvasti arjessa kiinni. Ollaan tehty paljon pitkiä lenkkejä, mikä onkin nyt mukavaa, kun lähellä asuu kaksi vakkarilenkkiseuraa, joten saan lisäkäsiä ja juttuseuraa helposti matkaan :)
Koirien kiskominen hihnoissa stressaa edelleen. Aamulenkit menee mukavasti pienessä tokkurassa, joten silloin ei yleensä tule nokkapokkaa. Töiden jälkeen riemulla ei ole rajaa ja olen huomannutkin, että on ihan 'itsemurhaa' lähteä kolmen parsonin kanssa ulos. Ollaan tukkanuottasilla heti 5min sisään... ;D
Kummalista siinä on se, että jokainen menee yksinään kauniisti hihnassa ja ohittelee koirat nätisti. Yhdessä, kaksin tai kolmisin, on kauhea hohka päällä, kuka pääsee jonon kärkeen. Namit auttaa hieman asiaan, mutta palkkaaminen on itselle varsin työlästä, kun kädet ei tahdo riittää kolmelle hihnalle, nameille ja mahdolliselle kakkapusseille, jota Härmälän alueella joutuu yleensä kiikuttamaan matkassa tyyliin kilsan, ennen kun tulee ensimmäinen roskis vastaan.
Omaan mielentilaan auttaa hyvin, kun saa välillä koirattoman/lenkittömän päivän. Olinkin tuossa pari päivää Tukholman reissussa ja eilen, kun tulin kotiin, lenkit sujuivat odotettua paremmin! Tehtiin Arboretumissa melkein 2h lenkki poikien kanssa. Nemo meni nätisti ja Nuga kiskoi lähinnä koirien kohdilla, mutta ei onneksi haukkunut.
Sitten vielä kävin Lunan kanssa pienemmän lenkin namien kera. Harjoiteltiin takapihan isolla parkkiksella vierelle tuloa, maahan menoa, paikalla oloa ja luoksetuloa. Hyvin meni juuston voimalla :) Lopuksi vielä temppuiltiin ja leikittiin roadkill -ketulla. Täytyy varmaan noudattaa tätä kaavaa jatkossakin, että kahden koiran kanssa pidempi lenkki ja yhden kanssa lyhyempi 'laatuaikaa kahden' ulkoilu.
Reissujen jälkeen on kyllä ihana nähdä koirat, ne ottavat vastaan aina häntä heiluen ja pusuja sataen <3 Huomaan myös, että pienen poissaolon jälkeen ovat vielä tiiviimmin mun kyljessä kiinni vaikka sohvalla. Luna etenkin tulee samantien syliin ja pussaa hellästi, pojat lipovatkin sitten vähän kiihkeämmin. Onkohan kaikki parsonit kovia pusuttelemaan vai onko meille vaan osunut pusukoirat? :)
Ollaan otettu nyt tavaksi, että koirat pääsevät joka viikko vapaana porukalla juoksemaan. Lähinnä koirapuistossa se on mahdollista siihen aikaan, kun ei ole muita koiruuksia liikenteessä. Toki omassa pihassakin saavat temuta, mutta piha on aika pikkiriikkinen ja meteli yltyy sen verran kovaksi, ettei ainakaan ihan aamusta viitsi naapureita kiusata ;)
Jaa niin ja oman pihan myötä meillä on myös ollut sellainen sääntö, että sisällä ei juosta yhtään. Toimii aika mukavasti ja villein tapaus laitetaan sitten häkkiin jäähylle, jos ei sana tehoa. On kyllä paljon miellyttävämpää, kun ei tarvi koko ajan suoristella mattoja ja huonekaluja... Ja telkkaristakin kuulee jotain ;D
Anskun porukalta tuli hyviä uutisia. Ansku ja Olga ovat hyvää pataa mökillä ulkona, leikkivät keskenään ja ovat jopa nukkuneet samassa sängyssä muutamana yönä. Sisällä on vielä pientä kyräilyä ja murinaa, mutta sekin loppuu komentamalla/poistumalla paikalta. Nyt vaan sormet ja varpaat pystyssä, että kaikki menee jatkossakin hyvin, vaikka palaavat maalta kaupunkiin.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
