31.3.2014

Ihania tyttöjä ja naisia

Nautittiin keväistä viikonloppua tosiaan Turussa ja paljon tuli ulkoiltua auringossa. Jokainen meidän koirista pääsi lenkille vaihtelevissa maastoissa; yhdessä ja erikseen sekä koirakavereitten kanssa. 

Saanko esitellä paikallista parsonkauneutta, hän on Essi <3 


Niin kiltti, mutta samalla terrierille tyypilliseen tapaan valpas tyttö.


Ensin vähän ujostutti kameran edessä.


Mutta sieltä se tuli... Ah, mikä suloinen katse <3 Nemokin oli aika myyty ja yhteinen sävel löytyi heti ensi nuuskaisulla.


Ystäväni keeshound Säde, pieni-suuri koira. Näyttää isolta, mutta kun kastuu, niin on meidän Nemon kokoa. 


Tarkkana seuraa takan edessä, mitä keittiössä tapahtuu.


Tottelevainen tyttö, joka nautti erityishuomiosta, mun tuomista herkuista ja Sepon rapsutuksista.


Niilo ja Nemo, Nemo tiesi heti, että nyt on pikkuinen ihminen kyseessä, eikä auta hötkyillä.

Lenkin lisäksi viikonloppuna tuli puhuttua elämästä, puhuttua koirista, puhuttua... no paljon :D Syötyä hyvin ja tosiaan lenkkeiltyä sekä ulkoiltua. Nopeastihan se meni ilman suurempaa ohjelmaa. Tilanne pysyi hallinnassa, vaikka oli lapsia ja koiria sekaisin, kun ei annettu kenenkään juosta sisätiloissa. Onni on koiraystävälliset lapset. Nukkua olisi voinut paremmin, mutta meidän Nuga ja Luna alkoivat piippailemaan bokseissaan paljon aikaisemmin, kun perheen pienimmät...  

Kiitos paljon lenkki- ja juttuseurasta, niin Maija, kun Sannakin, teitä oli ihana nähdä!

28.3.2014

Vauhdikasta viikonloppua

Arvatkaa, mihin me suunnataan viikonlopuksi?


Kuva Googlesta
... No Turkkuseen. Muutama muuttuja on matkassa, kun neljä koiraa, kaksi lasta ja neljä aikuista kohtaa. Lisäksi on sovittuna lauantai iltapäivän treffit paikallisen parsonkauneuden kanssa! Deitistä lisää myöhemmin ;)
Vauhdikasta ja aurinkoista viikonloppua!

22.3.2014

Kaksi hyvää

Edit: Lisätty kuvia 22.3. klo 21.20. 

Jämijärven ryhmänäyttelyssä oli mukavaa tutulla porukalla, vaikka mitään menestystä ei otsikon mukaan tullutkaan. Tuomarina oli Kimmo Mustonen. 

Nugan arvostelu, AVO-H:

Kookas hyväntyyppinen ja mittasuhteilta oikea uros. Purenta ok. Hyvä pää. Erittäin hyvät silmät, korvat ja ilme. Hyvä kaula, luisu lantio. Kovin niukasti kulmautunut etuosa. Riittävät takakulmat. Takaraajat jäävät rungon alle seistessä ja liikkeessä. Rintäkehä niukin naukin käsin mitattavissa. Hyvä karvan laatu. Nostelee liikkeessä eturaajoja, saisi olla enemmän tehoa. Hyvä luonne, mutta tottumaton näyttelyyn. 

Lunan arvostelu, KÄY-H:

Kovin niukassa karvassa esitetty narttu. Hyvä tyyppi ja mittasuhteet. Purenta ok. Hyvä pää, kuono-osa voisi olla täyteläisempi. Suuret pyöreät silmät. Korvat ok. Hyvä kaula. Hieman luisu lantio. Niukasti kulmautunut. Rintakehä käsin mitattavissa. Liikkuu lyhyellä askeleella, löysästi edestä. Miellyttävä luonne ja esiintyminen. Tarvii näyttelyyn paremman karvapeitteen.


Luna tyytyväisenä kasvattajan sylissä

Nugan kanssa odotellessa kehään menoa, saatiin hyvä vinkki, tehdä temppuja, jotta Nuga ei turhaan kyttäile ja haukahtele muita koiria. Homma toimi mukavasti, maahan menoa ja seisomista. Nuga heilutti häntää ja seisoi mallikkaasti paikallaan. Kehässä sitten homma ei enää toiminutkaan. Ei olisi seissyt paikallaan ja pöydällä pyöri sekä kyyristeli. Tuomari mittasi pojan ja sanoi sen olevan alle 40cm... No joo, eikös sitä vielä jossain vaiheessa mietitty, menisikö miniluokkaan agilityssä (raja 35cm), tosin mittaavat näyttelyissä ja agiradalla säkäkorkeuden erilailla. Nuga oli kovin jännittynyt, olisiko se tunnetila sitten välittynyt multa koiralle. Damn. 

Luna yllätti jälleen! Tytön tähän mennessä paras esiintyminen. Odotti lunkisti vuoroaan seuraten häntä heiluen hallin tapahtumia. Ravasi nätisti (hetkellistä kiskomista lukuun ottamatta), eikä heitellyt pahasti etujalkojaan, pöydällä oli lunkisti ja lopussa seisoi mallikkaasti paikallaan, hyvässä ryhdissä! Ensimmäinen kerta, kun Lunasta sanotaan: 'miellyttävä luonne ja esiintyminen'. Ei voi olla muuta, kun tyytyväinen. Harmi, kun en saanut itsestäni irti aikaisemmin trimmata Lunaa, nyt ei ehtinyt karva kasvaa tarpeeksi takaisin näyttelyä varten. 

Jämi Areena oli mahdottoman ahdas paikka niin, että itseäkin ahdisti, kun missään muualla, kun kehässä ei ollut tilaa laskea koiraa maahan. Onneksi viereisessä kehässä loppui luokat/oli tauko ja saatiin siinä odotella omaa vuoroamme. Seuraavaksi katsellaan jotain ulkohäppeninkiä väljemmiltä vesiltä. Vaikka välillä sitä miettii, onko tässä mitään järkeä, kun näyttelyjen arvosanat samalla koiralle heittelee aina H:n ja vara-SERTIN välillä ;)


Hitooksen hyvä

Lisätty kuvia, kuvat Katja Yrjölä (kiitos!):


Ilme kertoo kaiken... Nuga pöydällä


Lunan kanssa odotellaan


Luna seisoo <3

On muuten ollut ihanan rauhallinen ilta, kun vielä mummu yllätti ja oli vienyt kotona yksinään olevan Nemon tunnin lenkille keskellä päivää! Kiitos :)

20.3.2014

Dating time

Tunnistaako tamperelaiset, missä ollaan kuvassa?


Kuvat kännykällä räpsäistyjä

... Pyynikillä tietysti! Effie tuli talviloman viettoon kotikulmilleen ja niinpä tehtiin reipas lenkki harjulla sulassa sovussa. Koirakahvila Vainun synttärihumussa käytiin vaan eteisessä toteamassa, että yhtään pöytää ei ole vapaana, eikä vapautumassa, joten oli helppo keksiä plan B kivenheiton päästä munkkikahvien merkeissä.


Lenkkiseuraa saatiin myös heti alku viikosta, kun Nemo tapasi berninpaimenkoira Caran. Alkuun iso musta vähän jännitti ja Nemo piti pientä murinaa. Ekoissa liikennevaloissa, kun piti pysähtyä ja Nemo pääsi nuuhkaisemaan kaverin, niin riemu repesi, kun totesi, että sehän on tyttö! Pientä kirmailua oli puolin ja toisin flexeissä. Reilu tunnin lenkki heitettiin akselilla Turtola-Kaukajärvi-Muotiala. Tämä ajateltiin ottaa tavaksi. 


 Lenkki-into se vaan on kummallinen juttu, mun kohdallani. Maanantaina, kun paistoi aurinko, olin ihan energiaa täynnä ja kirmattiin koirien kanssa kaupunkiin Arboretumin rantaa pitkin, koirat kulkivat mukavasti juoksuvyössä. Tiistaina, kun tuli räntää vaakatasossa, ei olisi huvittanut yhtään, mutta kun saatiin Cara kaveri, niin meni tosiaan 1,5h ihan hujauksessa. 

Keskiviikkona ei lenkki-intoa tarvittukaan, kun oli agilityilta. Aikataulu oli kireä, joten vaan Nuga pääsi radalle ja liisi taas mukavasti. Kepitkin sujuivat muutaman toiston jälkeen. Saatiin kehuja, että poika on kehittynyt valtavasti ja kroppakin on skrodeentunut. Poika onkin yhtä lihasta nyt, kun se on saatu lihoamaan. Nuga pääsi nuuskuttelemaan hallin pihassa lopuksi Riemua ja Kassua <3 Hallilla oli myös mummu ja veljentyttöni mukana, joten sain kuvia ja pienen videon treeneistä (latailen sen myöhemmin näytille). 

Tänään kaikki meni jotenkin aamusta asti nihkeästi, väsytti. Työpäivä oli tavallista pidempi ja se kruunaantui, kun lensin suoraan takamukselleni autolle mennessä, nyt jomottaa takapuolta, kättä ja päätä (kallo ei onneksi osunut jäätikköön). Siitä sitten kotiin, koirat villeinä ja itsellä verensokerit alhaalla + aivan vetämätön olo, mutta ei auttanut muuta, kun lenkille meno (yleensä tässä mielentilassa lähetän miehen ulos koirien kanssa, mutta tänään se ei ollut mahdollista). 

Hermohan siinä meni heti, kun astuin ovesta ulos, meinasin olla uudestaan selälläni koirien kiskoessa. Puoli tuntia oli ihan maksimi, mihin pystyin repeämään ulkona räntäsateessa ja tuulessa. Hetken, kun olen vetänyt happea, niin ehkä vielä jumppailen koiria, ollaan taas aktivoiduttu tuon pyöreän jumppatyynyn kanssa. Luna on kaikista ketterin sipsuttelemaan sen päällä! Kai kaikilla on näitä päiviä joskus... Ja sittenhän iskee vielä se morkkis, kun on tiuskinut naama punaisena. Niin ja nää postauksethan kannattaisi tehdä silloin, kun on se hyvä päivä, mutta silloin ei yleensä ehdi koneelle :D

Nyt kutsuu sohva ja kohta sänky... Onneksi huomenna on perjantai!

P.S. Nemosta ja Carasta kuvat eivät onnistuneet, kun Nemolla oli niin kova vauhti päällä. Seisoi kahdella jalalla ja takertuen halasi Caraa kaulasta, samalla heilutti häntää ihan vimmatusti. Ehkä seuraavalla kerralla saadaan joku todistusaineisto uudesta isosta ystävästä <3

P.S.2 Päivän piristys odotti postilaatikossa, nimittäin Parsonlehti, jihuu!

18.3.2014

Kirppistelyä koiralle


Tällainen söpistys löytyi Tesoman Länsi-Kirppikseltä. Eihän sitä voinut olla kiikuttamatta kotiin kassan kautta. <3 Mitä pidätte? Onko liian tyttömäinen tulisielukkaalle Lunalle?

Aikamoista välineurheilua on tullut tästä koiraharrastuksesta ja pakko myöntää välillä itsekin siihen sorrun. Musti ja Mirri uutisoi, että heillä oli ollut tuloksekas viime vuosi ja sama tahti jatkuu. 

Alun perin, kun Nemo meille tuli, niin tein tarvikehankinnat mahdollisimman huokealla, vertailin hintoja ja valitsin usein sen edullisimman. Muistan, että Nemon eka pentupanta oli todella vaatimaton musta kapea keinonahkanpalanen ja maksoi kirpparilla 1e, mun mielestä se oli ihan tarpeeksi hyvä, vaikka myöhemmin siitä sainkin kuittailuja kuulla, joko olisi aika vaihtaa... ;) Siihen aikaan Nemolla oli yksi takki (joka hankittiin vasta tokana talvena), jota käytettiin ainoastaan, jos pakkanen laski alle 20 ja koira oli tyytyväinen elämäänsä.


Havahduin tähän tosi seikkaan, kun ystäväni sanoi, että 'Aina niitä koiriasi puet, taitaa olla sellainen rotu, että kaipaa takkia heti, jos on vähänkin pakkasta'. Oikea vastaus on kyllä, että ei ne kaipaa, mutta jotenkin tää homma on lähtenyt hanskasta. Oma ajattelutapa on vähän siihen malliin, että onhan se nyt hienoa, kun kaikilla talouden koirilla on samanlaiset kaulapannat ja takit. Ja tuskastelen sitä, että meillä on kaikkia kaksi joko siitä syystä, että ne on hankittu ennen Nugaa tai sitten niistä on yksi mennyt rikki.

Sinänsä ehkä vähän hassu ajattelutapa, sillä eihän me muutkaan perheenjäsenet haluta missään tapauksessa niitä samanlaisia tuulipukuja. Meille tuli mieheni kanssa melkein tappelu Intersportin hyllyjen välissä tässä taannoin, kun löytyi kiva ja edullinen softshell-takki, mutta mies ei missään nimessä halunnut, että mulla on samanlainen, vaikkakin eri värinen. Hetken mietittyäni totesin, että en oikeasti edes tarvi sitä takkia ja niin sai mies hankkia ko. takin edellisen rispaantuneen tilalle.


Tästä tuli nyt vähän sellainen ajatus, että pitäisiköhän myydä/lahjoittaa ne kaikki ylimääräiset takit yms, mitä ei koskaan käytetä, parempaan käyttöön. Olen kuitenkin ollut aina aika hillity kuluttaja ja vaikka Lunan tullessa taloon tuli tehtyä kaikkia vaaleanpunaisia investointeja, niin viimeistään siinä kohtaa, kun oli kolmas, niin sitä alkoi punnitsemaan hankintoja ihan tosissaan, sillä se on aina hintalapun luku x3. Muistan, että jossain vaiheessa halusin tietynlaiset simppelit nimilaatat koirille ja niistä olisi saanut pulittaa aika monessa suutarissa kolminumeroisen luvun, mikä tuntui ihan hullulta. Onneksi lopulta löytyi kukkarolle sopivampi tuote. 

Kaikesta huolimatta olisi niin kauhean kiva käydä vähän hypistelemässä kaikenmaailman kevään uutuuksia ;)

Millaisia kuluttajia te olette, tuleeko tehtyä paljon heräteostoksia koirille?

14.3.2014

Kun Nuga tapasi Kassun

Voi kuinka iloiseksi tulinkaan, kun Nuga sai yllättäen uuden kaverin agihallilla: 4kk Kassu on aika hurmuri poika! Pojat saivat päästellä sen aikaa, kun seuraava ryhmä tutustui rataan.
  
  
Tulipahan todistettua sekin, että Nuga on pennun kanssa nätisti. Tai no, omihan se lelun isomman oikeudella ja juoksutti pienempää perässään. Videolle ei ne parhaimmat kirmailut päässeetkään, mutta oli aika metkan näköistä, kun Nuga hyppäsi aitoja isolla loikalla ja Kassu vähintään yhtä vauhdikkaasti sukelsi niiden alta.
  
Suutarin lapsella ei ole muuten vaatteita... Ja tällä viittaan siihen, että mieheni on IT-alan guru, joka on tehnyt about 6-vuotiaana ensimmäiset kotisivunsa, mutta mun elämäni ekat on blogspot-pohjassa :D Noh, minkäs teet. Tätä ainakin osaan käyttää. Lisäsin nettisivuille luonnekuvaukset Anskusta ja Klenistä. Muokkasin myös koirat- ja kasvatit -sivuja.

Tanskan hurmuri Kassu

P.S. Meillä oli ihan huiput treenit viime viikolla, kaikki kolme ehti tekniselle radalle, jossa oli omat haasteensa jokaisen kanssa. Nemon kanssa päästiin oikein tosi toimiin, itselle aikamoista aivojumppaa, Lunan kanssa päästeltiin höyryjä, Nuga irtosi hyvin ja leijeröintikin onnistui muutaman harjoituksen jälkeen! Me oltiin ihan liekeissä ja mä niin hiki päässä, etten muista koska viimeksi.
 
Tällä viikolla ei sitten treeneihin päästykään, sillä olen ollut sairaslomalla flunssasta ja maannut sohvan pohjalla maanantai illasta alkaen. Onneksi olo on päivä päivältä parempi ja lämmikkeitä riittää kolmin kappalein <3
 
Hyvää viikonloppua!

13.3.2014

Tassut kartalla

Oletteko jo kuulleet tästä osoitteesta: http://tassutkartalla.fi? Kuulin sivusta ystävältäni, joka oli kuullut siitä työkaveriltaan. Palvelusta pystyy hakemaan oman kaupunkinsa tarjoamia palveluita koirille, esimerkiksi listattu on ne kahvilat/ravintolat, jotka sallivat koirien sisäänpääsyn. Pääkaupunkiseudulla tästä on varmasti hyötyä, mutta Tampereella on vain 5 ravintolaa, 2 koirien uimarantaa, kuitenkin koirapuistoja on listattu jopa 12. Käykäähän tutustumassa oman kaupunkinne tarjontaan!



P.S. Ystäväni, joka työskentelee Helsingissä, on kertonut, että lounasaikaan kahviloissa näkyy koiria jonkin verran mukana, hyvä Suomi!

11.3.2014

Pentuja odotetaan viikolle 16/2014


Ansku kävi tänään ultrassa ja kyllä vain siellä masussa näkyi pentuja! <3 Ansku voi hyvin, hieman on tullut painoa lisää, syö hyvin, mutta lenkeillä jo huomaa, että aavistuksen aikaisemmin kaartaa takaisin kotiin päin. Kotona tykkää köllötellä kaikessa rauhassa. Näillä näkymin tämä oli Klenin viimeinen parsonpentue Suomessa, joten jos vielä haluaa tämän ihastuttavan työkoiran jälkeläisiä, niin ota yhteyttä: anna.rekonen@gmail.com / p. 044 027 7176.
Kennelini kotisivut muuten löytyvät tällaisen osoitteen takaa: www.kennelfindingnemos.blogspot.fi

7.3.2014

Rentoa oloa

Viikonloppu starttaa nyt! Reippailtiin alkajaisiksi tunnin metsälenkki, Nemo vapaana ja pikkuiset juoksuvyössä, oli siinä taas nuuskuteltavaa. Nyt on kuratassut pesty ja imuroitu, joten voi heittäytyä sohvalle.

Pitkästä aikaa ohjelmaton perjantai ja lauantai, joten fiiliksen mukaan saa mennä tai olla menemättä. Lenkkejä tietysti tehdään ja mies on luvannut viedä minut syömään, kun toimin viime viikolla pääjärkkärinä hänen synttärihumussaan, kun juhlistettiin pyöreitä vuosia.


Lenkillä Kaupissa

Olipas kerrassaan rennot ja hauskat juhlat Kaupinojan saunan takkatuvalla. Sillä välin meillä kotona kävi koirienhoitajat, kiitos vielä kerran Senni ja Ville! Olin varoitellut etukäteen, että pomppimista ja riemunkiljahduksia on ovella vastassa, mutta aidot parsonihmiset ei tietenkään siitä hätkähtäneet. Koirat olivat käyttäytyneet odotetusti eli vauhdikkaan villisti, mutta totellen. Pääsivät lenkille ja saivat iltapalaa, eikä naapuristakaan tullut valituksia, joten olivat ilmeisesti sitten olleet kiltisti.

Rento olo jatkui tällä viikolla, kun vietimme lapsuuden perheeni kesken lomaa Lapinniemen kylpylässä. Tai meidän talous vain poikkeili iltaisin hotellissa, kylpylässä ja lähi lenkkipoluilla. Koirilla oli hienoa lenkkeillä akselilla Käpylä-Kauppi-Rauhaniemi-Lapinniemi. (Ja jotkut hullut paineli vielä jäällä..).

Anskun kuulumisia sen verran, että tyttö on ollut tavallista rauhallisempi sisätiloissa, mutta ulkona oma itsensä. Lisäksi painoa on tullut 400g lisää. Tiedä sitten, onko pentusia mahassa, vaiko eikö. Tiistaina ollaan viisaampia, kun Ansku menee ultraan. Jännityksellä odotetaan..!


Nemon kanssa


Lunan kanssa


Nugan kanssa

Mukavaa viikonloppua!