Vainussa

Sunnuntaiaamusta vietettiin kaupunkipäivää koirien kanssa. Nemo pääsi Koirakahvila Vainuun pannarille. 

Paikalle pärähti myös liuta muita koiria ja jokainen pöytä oli täynnä, tunnelma tiivis. 

Tuollaisesta ranskanbulldogista haaveilin joskus ennen parsoneita, sillä niistä sanottiin, että ovat helppoja ensimmäisiä koiria. Tunne vei kuitenkin voiton ja päädyin tuohon ei-ihan-niin-helppoon :D

Cairntytöt olisivat olleet Nemon mieleen ;) 

Nemo käyttäytyi kahvilassa ihan malliikkaasti, vähän hyppeli tiskiä vasten, josko joku pulla olisi pudonnut suuhun... Urosranskista moikkaili häntä heiluen, mutta sitten omasta pöydästä piti vähän murahdella, jos yritti liian lähelle tulla. Nemo oli vähän aikaa mun sylissäkin ja häntä vispasi koko ajan siihen malliin, että hyvä kun ei teemuki pudonnut pöydältä, mun muru <3 Niin ja autolle mentäessä yritti päästä jokaisen rapsutettavaksi ja yhdessä kadun kulmassa se sitten onnistui, kun kiilasi vaan nuoren miehen syliin, joka sitten rapsutteli ja naureskeli! 

Kahvittelun jälkeen oli Nugan vuoro päästä kaupunkilenkille, tehtiin reipas kierros Hämeenpuistossa ja ihan ydinkeskustassa. Nuga paineli muina miehinä häntä heiluen kaikesta kiinnostuen. Lenkki kotoa kaupunkiin vesittyi kirjaimellisesti, kun oli niin kurja räntäsade. 

Lauantaina käytiin pentusia katsomassa ja päästettiin lauma riekkumaan maalla vapaana. Lunalla ja Nugalla oli pientä välien selvittelyä useaan otteeseen, mutta kyllä se äiti määritteli tahdin edelleen ;) Nemo veteli tonttia päästä päähän häntä suorana, taisi mennä vähän kuppi nurin. Oikea etujalka otti tosin uudelleen nokkiinsa, vaikka oli jo pari päivää normaali. Juoksee pihalla sen kanssa tavalliseen tapaan, mutta kun makaa pidempään paikallaan ja nousee, niin taas on kankea. Olen yrittänyt sitä hieroakin, mutta ei ole auttanut. Täytyy yrittää pitää poikaa nyt levossa ja odottaa, mitä hieroja sanoo.