Viimeisimmässä Koiramme -lehdessä oli hyvä artikkeli koiran arkikäyttäytymisestä. Listasin meidän lauman hyvät ja huonot puolet:
+ Omassa laumassa käyttäytyminen
+ Ruokailu
+ Rauhoittuminen sisällä
+ Ovista kulkeminen
+ Hoitotoimenpiteet
+ Luoksetulo (poikkeuksena Luna)
+ Odottaminen
+ Yksinolo
+ Sisäsiisteys
- Hihnassa vetäminen
- Muiden koirien kohtaaminen
- Vieraiden tulo kotiin
Ja neutraaleina pidän:
* Kerjääminen
* Kodin vahtiminen
* Tervehtiminen
Artikkelissa juuri painotettiinkin, että arkikäyttäytymisen rajat pitää jokaisen koiran omistajan määritellä itse, mikä on sallittua ja mikä ei. Toki yhteiskunta määrittää omat rajoituksensa.
Noi neutraalit on juuri niitä veteen piirrettyjä viivoja eli Nemo meillä kerjää, mutta se ei mua haittaa (toki se on ikävää, kun hönkii jonkun vieraan naamassa..). Nugalla on pientä kodin vahtimista eli haukahtelee, jos näkee olkkarin ikkunasta, että menee parkkiksella koiria tai jos etuovelta kuuluu ääniä, mutta tämä ei ole edes jokapäiväistä. Kaikki koirat tervehtii pomppaamalla ihmisen jalkoja vasten, mutta sekin on mulle ihan fine, jos se on se yksi pomppu ja that's it. Toki olisi mukavampaa, kun eivät pomppisi ollenkaan ainakaan ihan vieraiden kohdalla, mutta olen huomannut parsoneitten kanssa, että olen joutunut aika paljon hölläämään omaa ajatusmaailmaani, kun ihan koko aikaa ei voi hokea: ei, ei ja ei :D
Noihin ongelmakohtiin: hihnassa vetäminen on tosi rasittavaa. Kaikki koirat kulkee yksin suht nätisti hihnassa, mutta porukalla ei. Vetoon vaikuttaa myös edellisen päivän aktivointi ja tietty tilanne. Koiratapahtumassa esim. Nemo vetää aina ja täysillä, kun haluaa nähdä ja kokea kaikki-heti-nyt. Välillä päästään monta päivää, ettei ole mitään tolkutonta repimistä ja välillä tuntuu, että lähtee käsi irti, etenkin silloin, jos puhun lenkillä puhelimessa tai mulla on lenkkikaveri, jonka kanssa yritän jutella.
Muiden koirien kohtaaminen lenkillä on hallinnassa jokaisella koiralla erikseen, mutta yhdessä se ralli alkaa helposti. Nemo on vahvin lenkki (yksin ollessa moikkaa kaikki koirat häntä heiluen), mutta saattaa alkaa vetämään ja murisemaan, kun kerta muutkin. Luna menee jo oikein mallikkaasti, kun ajoissa tajuaa tilanteen ja välttää hihnan kiristymisen. Nuga vaikuttaakin aika toivottomalta tapaukselta, sillä haukkuu myös ihmisiä... Toki senkin saa pysymään porukassa hiljaisena, jos keskittyy vaan yksin Nugaan, antaa namia tai istuttaa tien viereen (silloin yleensä taas muut pystyy riehumaan). Täytyy nyt katsoa, kokeilisiko tuota kolinapurkkia, mitä mainostetaan tällä hetkellä lukemassani Pertti Vilanderin kirjassa. Taisi parsonlehdessä olla juurikin Vilanderin kirjasta katkelma ja kun sen divarin ikkunasta bongasin 3,45€:lla, niin toki kannoin kotiin tutkailtavaksi.
Vieraiden tulo kotiin on mulle aina hirvityksen paikka. Siihen ei tahdo auttaa mikään, kaikki ryntäävät ovelle ilosta villeinä, osa haukkuu ja kaikki pomppii. Jos laittaa oven taakse/boksiin, niin alkaa sellainen huuto, ettei muutamaan minuuttiin kuule mitään... Noh, tämäkin on sellainen juttu, että kun on vaan yksi koira kotona, tilanne on suht hallinnassa, porukalla ei. Meillä kävi jokunen viikko takaperin ystäväni ja hänen 2-vuotias poikansa eteisessä, missä höpistiin about 15 min. Seppo istutti ja namitti poikia eteisen ulkopuolella, eikä ollut mitään probleemaa. Hetken päästä, kun tämä poika halusi, että koirat tulee pussaamaan (niin oli luvattu jo kotoa lähteissä), päästettiin koirat yksitellen moikkaamaan poikaa ja homma sujui rauhassa! Olin kyllä niin tyytyväinen! Tätä harjoitusta lisää :) (Toki täytyy muistaa, että Luna on näistä se mahdottomin, eikä ollut nyt paikalla, joten mahdollisesti laitetaan se hihnaan seuraavalla kerralla).
Noista plussista vielä sen verran, että ongelmia ei ole juurikaan ollut laumakäyttäytymisen, ruokailun, hoitotoimenpiteiden ja odottamisen kanssa (yskinolo ja sisäsiisteyskin on sujunut pentuajan jälkeen). Rauhoittuminen sisällä ja ovista kulkemisen kanssa on pidetty tiukkaa linjaa vuoden päivät ja ne sujuu nykyään oikein mukavasti. Luoksetulo ei ole koskaan 100% varma (kuten Koiramme -lehden artikkelikin toteaa), mutta sitä taitoa hiotaan viikottain. Jännästi kyllä ensimmäinen koira näyttää mallia monessa asiassa seuraaville, kuten noi hoitotoimenpiteet, jotka on ollut aina niin mieluisia ihan jokaiselle. Esim. kynsienleikkuussa on pieni kina, kuka ehtii ekana pomppaamaan syliin ja saa huomiota.
Se täytyy vielä todeta, että parsoneita, kun on useampi, niin aikamoista kuria saa pitää, jotta homma pysyy hallinnassa kaupungissa. Anteeksi vaan siis äiti ja muut, jotka sitä joskus hirvittelee ja pakkohan se on myöntää, että väsyneenä sokerit alhaalla tulee joskus karjaistua tarpeettoman kovaa tai töytäistyä koira hankeen. Siitä tietysti pitäisi päästä eroon, mutta kai se on jonkinlaista terrierinvikaa minussakin, kun joskus ihan vaan pikkaisen hiillyn :D
Miltä teidän plussat ja miinukset näyttää? Onko muilla russeleitten omistajilla samoja probleemia, mikä niistä on ärsyttävin? Meillä ehdottomasti toi muiden koirien kohtaaminen hihnassa porukalla.
Kun Bono oli pieni se moikkasi kaikkia iloisesti. Sitten tuli se ensimmäinen, joka ei moikannutkaan yhtä iloisesti takaisin vaan hyökkäsi päälle. Sen jälkeen on ollut juuri tuossa vieraiden koirien kohtaamisessa petraamisen varaa. Vaikka mulla olisi tuore broilerinsiipi kädessä, niin vieraiden koirien ohi ei päästä nätisti. Ja kyllä - dogi pystyy haukkumaan, vaikka olis herkkuluu suussa. Sieltä se urina tulee hampaiden välistä. :DDD Olisihan se kiva, jos ohitustilanteet sujuisivat mallikkaasti, mutta kaikkea ei voi saada. Mulla on kuitenkin ihan huippuihanat dogit. Nasu on tietenkin oppinut isoveikaltaan kaikki hyvät ja huonot tavat.
VastaaPoistaHoitotoimenpiteet sujuvat, mutta ei niitä jonossa tulla pyytämään. :D
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon...postausainesta! ;)
Tää arki aihe on kyllä mielenkiintoinen, sillä 90% ajasta on ihan sitä tavallista tallausta!
PoistaKurjia noi päälle hyökkäämiset :/ Niiden jälkeen on aika vaikea saada koira käyttäytymään jatkossa nätisti. Sama se meillä on, että koirat tosiaan pystyvät ääntelemään, vaikka suuhun tunkee namia tms. :D
Jono on varmaan sen takia, että henk koht huomio on niin hienoa jo kolmen koiran taloudessa ;)
Melkein hävettää tunnustaa, mutta meitin miinuslista on niin pitkä ja puolestaan plussia sen verran vähän, että en viitsi alkaa ees tekeen moista luetteloa. :D Itseähän siitä tietysti saa syyttää, mutta jos mää koitan jotain opettaa niin toiset tekee juurikin päinvastoin ja homma oli sitten siinä. Esim. kerjääminen. Ihan mahdotonta opettaa noille, että semmosta ei saa tehdä kun mää oon ainoo, joka niille ei anna pöydästä ja muut melkein tarjoo lautasta nenän eteen. Kyllä nää kaksjalkaset muistaa ehkä kaks päivää, jos jostain tollasesta on sovittu, mutta sitten ne lipee kuitenkin takasin vanhoihin tapoihin ja se niistä opeista sitten. Onneks täällä maalla me eletään muutkin niinku pellossa niin ei kait se sitten niin kauheesti haittaa jos koiratkin on samanlaisia maalaisia kun omistajansakin. :D :D
VastaaPoistaTiedän tunteen, kun toiset tekee erilailla, mitä itse pyytää ;) Meillä siis Seppo antaa ruokaa pöydästä ja on jäänyt siitä muutaman kerran kiinni. Ihmettelin jo Nemon ollessa pieni, että mitä se koira siinä pöydän ympärillä pörrää, kun koskaan en antanut mitään ruokaa sille keittiössä...
PoistaAina kun nähdään, niin teidän koirat käyttäytyy paljon hillitymmin, kun meidän ;D
Meillä on pitkä miinus toi vieraiden vastaanotto ovella. Jos vieras kunnioittaa meidän toivetta, että koiria ei huomioida, ennenkuin rauhoittuvat, niin ne rauhoittuvat todella nopeasti ja sitten niitä voi jo rapsutellakin, kun osaavat olla. Näätä nyt oikeastaan repeää innosta vain, jos Ulpukin, eli se on tuo terrieri se meidän kauhukakara :D Mutta sit on niitä vieraita, jotka kielloista huolimatta alkavat sen lässyttämisen ja hosumisen, ja vaikka Ulpun innostuessa vippaan sen jäähylle, ni siihen portin viereenkin on sit pakko mennä lässyttään. Tosin monelle olen sitten sanonut, että meillä on meidän säännöt, ja jos niitä ei noudateta, niin meille ei tarvitse tulla kyläilemäänkään. Myös laumakäyttäytyminen on välillä melkoista painia; Ulpu käy härkkimään Näätää, jos ollaan oltu kaksin Näpsyn kans ulkona. Mut kolinapurkki on ollut tässä aika ehdoton kapistus. Ja jotenkin Näätä ei reagoi edes siihen purkkiin, kun varmaan tajuaa, että se on Ulpua varten.
VastaaPoistaMuuten meillä meneekin ihan kivasti; koirat harvemmin kiskovat hihnassa, koska ovesta ei mennä, ennenkuin on rauha maassa. Sisällä meillä ei riehuta ja vapaana-olokin sujuu pääasiassa hyvin. Mut mä nyt oonkin niin tarkka noiden asioiden kanssa, kun on vaan tiukka, niin elo koirien kans on niin paljon helpompaa.
Täytyisikö meidän alkaa treffailemaan viikottain toistemme luona, jotta saisi noita onnistuneita vieraiden vastaanottoja :D Meillä toimii kyllä samanlailla, että kun vieraat ei huomioi koiria, niin meno on paljon säyseämpää. Mutta suurin osa hössöttää ja mä en saa niitä vieraita kuriin :D ;D
PoistaHyvä, että teillä toimii toi kolinapurkki ja juuri noin, että Ulpuun auttaa, eikä Näätä ota siitä hernettä nenään!
Meillä lähdetään kans aina ovista rauhassa, mutta pihassa siimat kiristyy heti ja se on menoa. Kai niitä täytyisi jossain selän takana viedä alkumatka. Monesti auttaa kyllä se, kun räväyttää pari kertaa niitä hihnoja, jos on vetoa havaittavissa... En tiedä sitten, onko se kovin fiksua, mutta toimii.
Voi sentään, miinuslista on niin pitkä, ettei sitä kehtaa alkaa luetellakaan :-) Ulkopuoliset näkevät todennäköisesti meidän laumassa vain ja ainoastaan nuo miinukset :-D
VastaaPoistaOman porukan ja ihan muutaman parhaan tutun kesken näkee sitten niitä plussiakin ♥ Kotona ollaan yleensä rauhassa, lenkkien välissä saa emäntäkin makoilla laiskana... Ruuasta ei riidellä ja luutkin saadaan syötyä sovussa, samoin mahdolliset tiskausaputoimet voidaan tehdä lautaselle yhtä aikaa ;-) Mitään tuhoja ei tehdä, huonekaluja ei ole koskaan järsitty eikä pentuajan jälkeen mattojakaan purettu :-) Erilaiset hoitotoimenpiteet sujuu, koska ne pistetään sujumaan - kiemurtelua ja ääniefektejä ei meillä lasketa miinuksiksi.
Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa, kovin erilaisia ovat, mutta kumpikin niin rakkaita ♥♥
Hih, ihanat tiskausaputoimitsijat :) Meillä ei ole uskallettu kokeilla samalta lautaselta... Toi on jännä, että teillä ei ole jyrsitty mitään, kun meillä on pentuajan jyrsimisistä pitkä lista tuhoutuneita kohteita mm. sohvatyynyt, koristetyynyt, lattialistat, kaapin ovet, noin viitisen eteisen mattoa jne... Onneksi ne ajat on takana ;)
PoistaKuullostaa aika tutulta touhulta tuo kolmen koiran kanssa muiden kohtaaminen....joku on varmaan muakin katsonut alta kulmain muutamaankin kertaan, kun joskus käämi vaan palaa...ja silloin olen koirat heittänyt vaikka lumihankeen :( Ja jos mä hiillyn, niin silloin kyllä ollaan niin hiljaista laumaa, että. Joskus miettii, että miks ihmeessä useimmiten pitää aina korottaa ääntään ja kuullostaa TOSI TUIMALTA ennen kuin nuo uskovat.
VastaaPoistaMeillähän remmirähinä oli jo BAlmerin ja Mimin kanssa historiaa, mutt nyt kun Maisa pelkää isoja koiria ja tuntemattomia koiria, eikä oikein tykkää kohdata niitä missään ahtaassa paikassa, esim. lumisilla poluilla, niin meteli on SIETÄMÄTÖN. Nykyään jopa Mimi lähtee siihen mukaan...oih ja voih. Jokin aika sitten vaihdoin flexit hihnoihin, ja homma pelittää paljon paremmin, koirat kulkevat jopa ihan vetämättä(kin), ja nyt olen muutaman kerran soveltanut seuraavaa, kun on tiedossa remmirähinää: napsautan koiria niillä hihnoilla selkään, sillä lailla läpsäytän hihnoja, ei se satu tietenkään, mutta on toiminut tosi hyvin. Mun ei tarvitse sanoa mitään ja koirat ovat hiljaa. Tai ainakin melkein. Maisaan toimii erittäin hyvin. Maisahan on ihan superkiltti, mutt pelkää vieraita koiria, ikävä kyllä. Ja sitten tietysti Balmer reagoi ja puolustaa MAisaa, niin kuin kunnon laumanjohtajan kuuluukin, mutta mutta...
Maisa kokee myös jotkin ihmiset (siis vastaantulijat) uhkaksi, ja joskus haukkuu niille tai yrittää jopa karata lahkeeseen kiinni...nyt jo vähenemään päin, mutta tarkkana joutuu olemaan. Toki olenhan siihen muutenkin tottunut näiden vilkkaiden terrierien kanssa, koko ajan saa oll skarppina, mutta sitähän on itsekin samanlainen terrieri, aina valppaana ;)
Muutenkin kun luin noita teidän plussia ja miinuksia, niin meillä on oikeastaan ihan samat. Laumakäytös on ihan super hyvää, ja kaikki kolme tulevat toimeen keskenään ongelmitta, suorastaan upeasti, ja siitä olen todella onnellinen. Vieraiden saapuessa sama homma kuin teillä, yksinään toimivat kuin unelma, mutt kolmistaan *huoh*
Kolinapurkkia en uskaltais ihan heti lähteä Maisan kanssa kokeilemaan, se kun vaikuttaa aika herkältä ja helpommin sressaantuvalta tyypiltä. Kaikkihan nuo ovat tottelevaisia ja hyväkäytöksisiä koiria, joihin olen hyvin tyytyväinen.
Meillä Näätä yleensä pelästyy kolisevia ja rämiseviä asioita ja mitään pöriseviä laitteita (ruohonleikkuri, moottorisaha) on turha kaivella esille herran ollessa paikalla (alkaa murina ja rähinä), mut toi räminäpurkki ei sitä pelästytä, oikaisee vaan mukavasti. Ja ulkoillessa se on ollut hyvä; Ulpu kun yrittää painella jälkien perään, ni kun ajoissa rämäyttää, ni jahti katkeaa ja koira tulee karjumatta takaisin. Pidän purkilla myös irtokoirat loitolla ja omani polulla, jos vaikkapa toinen koira menee vähän kauempana. Oiva apu, kunhan ei liikaa kuluta sitä. Ja ajoitus on tärkeää sen kans, jos oot myöhässä ni ei siitä ole mitään hyötyä.
PoistaNiina, ihana kuulla, että jollain muullakin menee joskus hermot! Morkkishan siitä välillä tulee, kun ei parempaan pysty, mutta joskus ei kertakaikkiaan jaksaisi yhtään mitään ylimääräistä kikkailua. Välillä kuulee, kun joku komentaa koiriaan tuimasti ja se kuulostaa ulkopuolelta aika kamalalta, mutta siitä huolimatta itse pitää ihan samanlaista tai pahempaakin :D (Sepolla palaa yleensä siinä kohtaa käämi, kun sitä nolottaa liikkua mun kanssa ja ollaan joskus palattu eri reittiä lenkiltä kotiin ;D)
PoistaKuulostaa tutulta toi remmirähinä, porukassa tyhmyys tiivistyy. Meillä menee koirat toisten koirien ohi nätisti, jos ne hihnat saa pidettyä löysänä, mutta kun ne alkaa vetämään aina toisia koiria kohti, niin minkäs teet. Joskus pystyy namilla höynäyttämään, mutta ei se aina tehoa kaikkiin, kun nakki pitäisi olla samaan aikaan jokaisen nenässä... Voisi melkein tota remmien napauttamista kokeilla.
Kurjaa, että Maisa reagoi myös ihmisiin. Samahan se Nugalla on. Jos ihminen tulee pimeässä suoraan kohti, niin päästää yleensä varoitushaukun, kohdalla kuitenkin morjestaa iloisesti. Ihmettelen vaan suuresti, kun meidän muut koirat rakastaa ihan kaikkia ihmisiä ja täysillä, mutta onko se kolmas sitten päässyt liian vähän yksin tutustumaan ulkopuoliseen maailmaan. Niin ja nyt olen kyllä sen huomannut, että Nemo saattaa välillä innostua vastaantulevista ihmisistä, jos haluaa päästä rapsutettavaksi, jolloin Nuga saattaa alkaa kiihtymään, toinen innoissaan ja toinen luulee, että nyt tässä on joku paha juttu tulossa...
Sepäs se, mä oon kans sellainen valpas terrieri, että toimin välillä lähes yhtä kiihkeästi ;)
Tanja, kuulostaa toi kolinapurkki ihan järkevältä. Meillä voisi Lunan ja ehkä Nugankin kanssa kokeilla. Nemon kanssa ei tarvi, kun uskoo yleensä puhetta tai ainakin nakkia :D Irtokoirienhan kanssa toi olisi ihan lyömätön!
Tosi hyvin olit avannut teidän koirien plussia ja miinuksia. Luin kanssa sen jutun Koiramme lehdestä ja antoi kyllä ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaMeillä toki vain yksi koira, mutta selvästi ärsyttävimmät piirteet on: lenkillä kävelemättömyys, eli Effie jää paikalle nokottamaan tai yrittää vetää juuri toiseen suuntaan, jos ei ole juuri se mieluinen lenkkireitti.. Joskus haluaisi vain hengailla kotitalon edustalla, ja sitten sisälle ei kuitenkaan välittäisi, vaikka ensin on kauhea hinku kotiinpäin. Inhoan sitä narussa vetämistä, eli tässä tapauksessa, minun vetämistä koiraa perässä;) sen vuoksi monesti otankin Effien syliin ja kannan joku 10m.. se on kuitenkin näitä pikku koiran hyviä puolia, kun voi napata syliin:) toinen juttu, mikä ärsyttää on se, kun jos takaa tulee koira, Effie jää paikalle kököttämään.
Sitten ne ihanat plussat:) eli niin sosiaalinen ja rohkea tyttö, vaikka onkin niin pieni. Ei ollenkaan ole sellainen pikku koiralle tyypillinen pelokas kimittäjä-haukkuja:) lisäksi ihana innokas oppilas, mitä vaan harjoitellaankin<3
No joo, narussa vetäminen voi olla noinkin päin hankalaa;) On se kyllä kurjaa, jos itse haluaisi mennä reippaan lenkin ja toinen ei kulje mihinkään. Sosiaalisuus on koiralla aina niin iso plussa että!:)
PoistaHassua muuten, ettei Effie sitten kuitenkaan halua sisällekään. Täytyy vaan ulkoiluttajalla olla tarpeeksi päällä, ettei tule kylmä, jos täytyy hengailla:) Meillä ei paljon hengailla, kun joku vetää koko ajan eteenpäin ja jos paikoilleen jäädään, niin alkaa kaivelu ja natustelu maasta, kivetkin kelpaa;)
PoistaOn vähän tylsää tuo seisoskelu, tai sitten pitäisi voida pitää Effietä vapaana.. Tuo ulkona notkuskelu on kyllä jäänyt vähän vähemmälle nyt isompana, mutta saataa toki johtua juoksuistakin, ettei malttaisi sisälle tulla:)
PoistaHienoa, että valoa on tunnelin päässä :)
PoistaLuin juuri tänään ongelmakoirakouluttaja Vilanderin kirjasta, että monet ihmiset ulkoiluttaa koiriaan väärin (minä etunenässä). Tärkein ulkoilu pitäisi olla se nuuskuttelukierros ja erikseen on sitten ne lenkit, kun haluaa itse kävellä ja koirat lähtee seuraksi mukaan. Annoinkin noiden nyt iltalenkillä nuuskutella rauhassa, mutta skarppina saa olla koko ajan, etteivät syö mitään maasta..
Meillä se on aina noin, että mennään oikeastaan Effien tahtiin.. taidan olla aika lepsu;) Mutta pidän sitä kuitenkin tärkeänä koiralle, että saa rauhassa haistella ympäristöään (meidän tuttu sanoo, että koira lukee lehteä, kun nuuskuttelee, hih;)
PoistaOlisihan se kiva, että saisi kunnolla lenkkeillä, mutta se tarkoittaisi Effien kanssa vissiin sitä, että pitäisi ostaa vaunut, joissa lykkiä tyttöä;)
Olen kuullut saman, että koirat lukee ulkona uutisia ;) Testasin tänään aamulenkillä nuuskuttelutaktiikkaa ja koirat menee ihan villeiksi... Korvat lukossa ja törmäilevät toisiinsa, huoh. Jossain kurssilla opetettiin hihnassa vetämättömyyttä ja siinä kaiken a ja o oli se, että koira ei nuuski, vaan kulkee nätisti vieressä. Toki ope sanoi, että heidän koirat kulkee pääasiassa vapaana ja saavat silloin nuuskia, mutta hihnassa kuljetaan aina nätisti nuuskimatta. Täytyy ottaa joku komromissi, esim. aamulenkillä saa nuuskia, mutta töiden jälkeen, kun haluaa oikealle lenkille, niin kuljetaan kiskomatta.. :)
Poista