Lomaa odotellessa

Tiktak, tiktak... Päivät menevät hitaasti, kun kesäloma jo häämöttää, mutta vielä on viikko töitä. Tänä vuonna ei millään jaksaisi odottaa! Töitä ja tuurauskuvioita on ihan reippaasti, joten eiköhän nuo viimeiset päivät tuosta nopeasti hurahda.

Tänäkin vuonna pyydän hienotunteisuutta, ettei puhuta vielä syksystä, kun meillä on vasta kesän paras ajanjakso edessä ;) Elokuu on ihan täysi kesäkuukausi, Euroopassa suosituin loman ajankohta.

Piikahaassa lenkillä

Lomalle ei ole paljoa suunnitelmia ja hyvä niin. Yksi pieni reissu on tiedossa ilman koiria ja mummu on lupautunut koiravahdiksi siksi aikaa. Olen tänäkin vuonna laittanut lomaideoita ylös sitä mukaa, kun on mieleen juolahtanut. Koirien kanssa olisi kiva mm. poiketa Pirkkalan Piskien koulutuskentällä, kyläillä mummulassa, herkutella koirien jätskillä ja tehdä muutama hankinta eläinkaupasta. 

Arvoniitty

Tänä kesänä kelit on olleet vaihtelevat Tampereella, hellepätkiä, mutta enemmän epävakaista sataa-paistaa, asteet siinä 18-20. Tämä on helpottanut koirien arkea, kun on pystytty tekemään lenkkiäkin. Siitä huolimatta tuntuu, että koirilla riittää energiaa ja oheisohjelmaa on pitänyt kehitellä lähes päivittäin.

Nemon kanssa on käyty lenkillä kaksin kera namien ja tehty pieniä tottelevaisuusharjoituksia, Lunan kanssa on palloteltu pihassa, ovat olleet kauppareissuilla parkkihallin viileässä mukana, sisällä on otettu katsekontaktitreeniä ja kerrattu sormien koskettamista kuonolla, älypelejä, nuolualustoja ja pitkästä aikaa pakkasesta kongit, joiden sisällä oli liotetun nappulan lisäksi nameja. Mietin muutamaan kertaan, uskaltaako Nemolle antaa vai yrittääkö niellä koko kongin, mutta hienosti malttoi tehdä töitä herkkujen eteen. Annoin kyllä kongien sulaa ensin puolisen tuntia ja kävin välillä kongia ravistelemassa, ettei tarvinnut ihan tuntia lirputtaa ja läähättää. Kivaa näytti olevan!

Kongin ahmaisu pelkoni ei ollut siinä mielessä ihan turha, että Lunan kongista irtosi lopuksi se päällimmäinen kerros, ikääkuin hattu! Onneksi tyttö ei leluja niele, joten ei käynyt kuinkaan. Heitin kuitenkin molemmat kongit lopuksi roskiin, koska ne olivat jo 15v vanhoja. Nyt voisikin katsoa sitten uudet ehjät.

Autolle päin

Mummu kävi meillä yökylässä ja koirat nauttivat täysillä. Niin parasta! 90% ajasta koirat menivät täysillä, hakivat huomiota, suukottelivat ja kyhnäsivät kyljessä, mutta pienen ajan malttoivat nukkua. Seuraavana päivänä olikin ihanan rauhallista etätöissä.

Yhtenä sunnuntai-iltana, kun ei ollut liian kuuma, koirat pääsivät mukaan Tammelaan katsomaan uutta Villiomenapuu muraalia, missä on Kirsi Kunnaksen runo. Tehtiin siinä samalla lenkki Osmonpuistossa, tutuilla huudeilla. Malttoivat odotella sen jälkeen nätisti hetken autossa, kun käytiin perinteisesti Tammelantorilla jätskillä.

Lenkkeiltiin myös edellisen kodin lähellä Piikahaassa, joka on arvoniitty. Siellä on mukava kulkea suojassa auringolta, kun on paljon kasvillisuutta, puunrunkoja, hiekkatietä, pieniä polkuja ja hoidettua nurmialuetta. Tänä kesänä sinne on tullut myös isolle aidatulla alueelle lampaat, mutta onneksi eivät vielä silloin laiduntaneet siellä, koska Lunalle se olisi varmastikin ollut liikaa ;)

Lampaiden aitaus hiekkatien vasemmalla puolen

Viikko sitten vietettiin mun veljeni häitä Vilppulassa, eikä saatu siihen yön yli koirille hoitajaa, joten koirien isä kävi päästämässä koirat pihaan ja antamassa iltapalan. Kotiuduttiin sitten juhlista klo 22 jälkeen ja ihmeen kaupalla meillä oli hiljaista! Nemokin tuli unisena ovelle vastaan. Kerrankin siis meni yli odotusten koirien yksinolo ilta-aikaan. 

Kuinka lomailet tänä vuonna: kesä-, heinä- vai elokuussa? Vai onko sulla lomaa?

Nemon aamu alkoi ihanasti, kun pääsi nuuskuttelemaan naapurin Mantan kanssa (Huomaa: kaksi tassua ilmassa :D)

Voihan palovaroitin

Viime viikolla kotiuduin puoli neljän maissa toimistolta ja ihmettelin, kun koirat haukkuvat ihan hurjana. En edes tunnistanut Lunan ääntä, niin matala ja kova ääni oli, hetken mietin, onko siellä joku kolmaskin koira omieni lisäksi. Sisälle päästyäni koirat huusivat edelleen ja juoksivat ympyrää alakerrassa, Luna sohvaa myöten ja kauhea läähätys kävi, tytön henkikin vinkui. Laitoin sitten koirat hihnaan ja kun olin tuulikaapissa ulos lähdössä kuulin vasta, että palovaroitinhan siellä piippaa kertaalleen eli paristo on loppu. Voihan palovaroitin, kun piti juuri toimistopäivänä aloittaa metelinsä, huonoa säkää siinä mielessä, että kotona ollaan miehen kanssa noin 70% viikosta. Tiedä sitten, missä kohtaa päivää oli piippaus alkanut, kun mies oli lähtenyt klo 10 maissa ja silloin oli vielä hiljaista. 

Harjulla lenkillä

Pappa kävi meillä extempore kylässä ja koirilla oli niin mukavaa. Saivat omat pussit herkkujakin ja tietty huomiota sekä rapsutuksia. Koirien mielestä pappa olisi voinut olla, vaikka koko illan ja Nemo jäi eteiseen hölmistyneenä katsomaan kenkien pukemista. Vierailun jälkeen kyllä olivat molemmat aika säyseänä ja nukkuivat tyytyväisinä. 

Mummu piipahti myös toisena päivänä ja tehtiin lenkki porukalla. Hetken aikaa ehdittiin vähän sohvalla kaikutteleen ja mummun tuomat herkkutikut nautittiin seuraavana päivänä Lunan synttäreiden kunniaksi. Saksin tikut pieniksi paloiksi ja tehtiin koirien kanssa yhtäaikaisia helppoja temppuja mm. katsekontakti, peukalon ja etusormen tökkääminen ja nyrkissä olevan käden läppääminen tassulla. Aina yhtä hauskaa ja hyvin malttavat, eikä synny tappeluita.

Kaunis Nila

Koirien iltaa on yritetty rauhoittaa sillä, että vaan Luna on saanut iltaisin yönappulan. Nemo kun ei tarvi sitä, mutta alkaa odottelemaan sitä heti alkuillasta ja siksi ravaa keittiön ja sohvan väliä. Käytännössä on tehty niin, että menen Nemon kanssa pihaan ja mies nakkaa nappulat sillä välin Lunalle, niin ei tule Nemolle paha mieli ;) Luna pääsee sitten nappuloiden jälkeen vielä pihaan, jonka jälkeen koko porukka unille.

Tänään testasin myös ekaa kertaa niin, että etäpäivän aikana oltiin olkkarissa ikäänkuin kodinhoitohuoneessa :D Siis laitoin keittiön oviaukkoon häkin esteeksi ja toiseen kulkupaikkaan portaiden alapäähän avasin portin seinää vasten niin, ettei siitäkään koirat kulje. Hieman vähemmän oli haahuilua, mutta Nemoa varsinkin kummastutti koko touhu ja oikein juoksi edes takaisin, kun menin aamukahvia ja leipiä tekemään. Saivat kyllä ne juustot ja kurkunviipaleet, mihin ovat tottuneet, mutta olkkarin puolella. Oli kyllä itsellä ihana tunne, kun sai häärätä keittiössä niin, ettei tarvinnut koko aikaa varoa astuvansa jonkun tassuille ;)

Pieni sylikoira 10kk ja n. 25kg

Käytiin mummun eli äitini kanssa myös yhtenä lauantaina Jyväskylässä päiväreissulla ilman koiria moikkaamassa veljentyttöä, poikakaveriaan ja käyttölinjaista labradorinnoutaja Nilaa, jolla nyt ikää 10kk. Vauhdikas ja kiltti tyttönen. Alkuun vähän jännitti vieraita, mutta se meni ohi muutamassa minuutissa. Sitten rapsuteltiin ja tyttö sai kunnon luun ruoanlaiton ajaksi, niin keittiössä ei ollut ylimääräistä hyörimistä. Tehtiin myös rapsakka pakkaslenkki ihanassa auringonpaisteessa vieressä olevalla harjulla ja voi sitä riemua, kun Nila sai juosta lenkin vapaana! Isot kepit oli parasta hupia, niitä kantoi edes takas. Tyttö on käynyt nyt rallytokossa ja erityisesti noseworkista tykkää, kun siellä saa luvan kanssa haistella. Ope onkin kehunut Nilaa, kun toimii niin hienosti, synnynnäinen taito tuo nenän käyttö <3

Mukavaa uutta viikkoa, kylläpä nämä aurinkoiset päivät hellii! Vahvasti kevättä kohti mennään :)

Mökki tunti Tampereelta

Keli suosi mökillä, joka päivä paistoi

Komeat on maisemat tv-huoneesta

Nemo mökkipoika

Luna onnellisena maalaistuoksuista

Lomailtiin (ja etäiltiin) viime viikko Juupajoella vuokramökillä nimeltään Mökki tunti Tampereelta. Reissu oli mukava, mutta jokseenkin väsyttävä, sillä koirat eivät rauhoittuneet koko viikkona, kun 1-2h kerralla ja joka yö herätyksiä oli useampia... Yritin taas kaikkeni, lähes päälläni seisten, mutta meno ei rauhoittunut ja parin päivän päästä olivat varmaan jo yliväsyneitä, joten kaikenlaisia ylilyöntejä tuli. Nemo kirmasi pihalla flexi kireänä juosten mua ympäri ja hyppi ilmaan, kun pentuna konsanaan :D Ekana aamuna kiipesi rinteessä olevan kiven päälle ja hyppäsi sieltä niin, että matkalla maahan jalka jäi kiinni kiven kyljessä olevaan juurakkoon, joten laskeutuminen tapahtui ryntäille, mutta poika ei ollut millänsäkään, jatkoi vaan matkaa touhu päällä.

Ekan aamun lenkillä, unta n. 5h, viidellä herätyksellä...

Nemo kiipeää kivelle

Hiljainen on mökkitie

Nemo tutkii tienoot

Aurinko nousee <3

Piha täynnä puolukoita

Nemo nautiskelee

Luna löysi parhaan päikkäripaikan

Luna taas kyttäsi mua silmiin aamusta asti, kun tein etätöitä ja tärisi eli ilmeisesti ilmoitti, että on tekemistä vailla, välillä taisi olla viileäkin. Lopetti päästessään syliin tai ulos tai saadessaa ruokaa. Meno oli kuitenkin sellaista, että esim. pihalle olisi pitänyt päästä 15-30min välein, onneksi mummu otti välillä koppia tilanteesta. Välillä mietin, pitääkö lähteä lääkäriin, onko tuo nyt ihan normaalia. Piti myös sellaista, että kyttäsi sohvan alle maanisesti tunti tolkulla ja välillä vinkui. Lopulta pyysin kylässä käyvää veljeäni nostamaan sohvaa, niin siellä alla oli sipsi... Vaikka herkun poisti sieltä, niin kyttäys jatkui, kunnes suihkautin sinne pesuainetta. Sitten löytyikin toisen sohvan alta jotain mielenkiintoista ja taas drama queen kiljahteli sekä vinkui sopivin väliajoin :D

Viimeisenä päivänä Nemo sitten teloi oikeasti itsensä, mutta sekin oli erikoinen tilanne, en ollut itse juuri silloin mökissä (ulkohuussi ja sisälle ei tullut juoksevaa vettä). Mummu näki, kun Nemo loikkasi paikaltaan olohuoneen isolla matolla ilmaan, ikäänkuin iloloikan ja laskeutui niin, että ontui oikeaa etustaan sen päivän. Illalla vielä mun ja mieheni tullessa saunasta, Luna huusi, kun syötävä juostessan ovelle ja Nemo heräsi myös haukkumaan leviteltyltä sohvalta, josta ei tullut suorinta reittiä katsomaan ovella olevia "murtovarkaita", vaan ylitti sohvan korkean päätykaiteen ja laskeutui pieneen nurkkaan parketille... Tässä kohtaa mä olin jo harppomassa kohti sohvaa, jotta Nemo ei kolhisi itseään, vaan näkisi, että minä se vaan tulen saunasta, mutta niin ne vaan ehtii. Ihmeen kaupalla seuraavana päivänä Nemo ei ontunut ollenkaan ja tällä viikolla, kun käytiin fyssarilla, niin mitään erityistä jumia ei löytynyt, oli itse asiassa parempi, kun aiemmin, vaikuttanee kuivat hyvät kelit, vaikka käsittelyväli venyi normaalia pidemmäksi Lunan kennelyskä eristyksen takia. 

Mäen alapuolella rantasauna ja palju

Yksi elämäni hienoimpia luontoelämyksiä tapahtui, kun olin lähdössä saunasta vilvoittelemaan ja oven avatessani suoraan edessä joessa ui 10m päässä 2 aikuista joutsenta ja 5 harmaata täysikasvuista. Olisi tehnyt mieli huutaa miehelle saunaan, että tule katsomaan, kunnes mykistyin ja tajusin hetken ainutlaatuisuuden <3 #kylmänväreet

Laiturilta jokeen uimaan

Auringonlasku

Mökin kuistilla

Koirien kohelluksesta huolimatta mökillä oli mukavaa. Kun etätyöt loppui, niin tuntui heti, että on lomalla muissa maisemissa, luonnon rauhassa. Tuli ulkoiltua pihapiirissä ja hiekkateillä. Koirat saivat myös leikkiä omistajan jackrusselleiden leluilla. Luna oli hurmiossa tennispallosta ja Nemo kirmaili ulkona verkkopallon kanssa. Lämmitettiin puusaunaa ja paljua, jossa oli ihana lillua joenrannassa, pulahdin myös luonnonvesiin muutamana päivänä. Vapaapäivinä käytiin myös Juupajoen keskustassa lounaalla, kävelemässä Juupajoen rotkolla luonnonsuojelualueella ja tutustumassa ihastuttavaan Walleniuksen Wapriikiin, jossa upeassa vanhassa kenkätehtaassa vaihtuvia taidenäyttelyitä, herkkupuoti ja kahvila. Lämmin suositus! Ai niin ja pelattiinhan me biljardiakin, kun mökin pihapiirissä oli hauska humancave, jossa kaikenlaista aktiviteettia. 

Mummun sylissä

Mummun rapsutuksissa

Nemon kanssa sylitysten

Auringonpalvojat

Nemo oli tuossa ensin päikkäreillä, kunnes Luna tuuppasi eteen samaan aurinkoläiskään

:D

Todellinen lempparipaikka

Välillä tähystetään

Tämä viikko koirilla meni lähinnä nukkuessa kotona. Mökiltä kotiutuessa painelivat molemmat suoraan Karpon hattuihin (=pörröpedit) ja nukkuivat makeasti. Vasta torstain kohdalla tuli perinteistä kyselyä iltapäivästä klo 14-15 maissa, joko noi sun etätyöt loppuu, halutaan seuraa ja herkkuja. Saivatkin sitten taas nuolualustoista puuhaa. Tämä viikonloppu tuli mentyä tehokkaasti/hoidettua asioita ja tänään poikkeuksellisesti olin hevosen hoidon lisäksi vielä leffassa (koirat ei tod päästäisi mua lähtemään toiseen kertaan ovista), niin äsken oli sitten vielä otettava vähän temppuja HauHaun lohi-nokkos nameilla, niin malttoivat taas rauhoittua. Hyvin Nemokin muistaa kaikki vanhat temput mm. erottelulla peukalon ja etusormen tökkääminen (vaikka näkö onkin jo huono <3). 

Yhtenä aamuna oli upea usva ja 9 kurkea teki ylilennon <3

Jylhää, matkalla alas saunalle

Nuotiopaikka 

Tässä tuli istuttua yön pimeydessä ja lämmiteltyä nuotiolla, myös tähdet ja linnunrata näkyi makeesti samana iltana <3

Tämän viikon maanantaina käytiin lenkillä Ylöjärven harjulla Hannan, Martin ja Miisan kanssa. Otin vaan Lunan mukaan, koska Nemo oli telonut koipensa lauantaina ja halusin vielä tarkkailla ja pitää sen levossa. Nemolla piti olla muutenkin temppukurssi tiistaina, mutta opettaja joutui perumaan sen.

Lunakin kiipeilee

Nyt autoon ja kohti kotia

Nemo kävi myös vuotuisessa silmätarkastuksessa Hakametsän eläinlääkärissä Sannalla ja reissu meni mukavasti, vaikkä jännitin taas etukäteen. Tilanne silmissä on rauhallinen, oikean silmän pignoosi ei ole onneksi edennyt, eikä ole mitään kasvaimeen viittaavaa, tätähän alettiin seuraamaan viimeisen virallisen silmätarkastuksen jälkeen joku 4-5v sitten. Samassa silmässä kuitenkin pari vuotta sitten todettu kaihi oli nyt edennyt niin, että sillä Nemo ei enää näe. Melkein tiesinkin sen, koska aurinkoisilla keleillä jo alkuvuodesta saattoi tehdä lenkillä yhtäkkiä stopin, vaikka edessä ei ollut mitään ja koko kesän on kompuroinut rotvalleihin, jos paistaa ja samoissa kohdissa pilvisellä säällä ei ongelmaa. Vasemmalla silmällä edelleen näkee, mutta siinä kuitenkin harmillisesti synnynnäinen vajaakehitteinen näköhermo eli on nähnyt sillä aina huonommin ja varmasti iän myötä siinäkin näkö heikentynyt. Tilanne kuitenkin tosiaan rauhallinen, ei tarvita lääkkeitä tai toimenpiteitä. Silmänpaineetkin erittäin hyvät eli ei ole mitään kipuun viittaavaa, eikä tosiaan siristele tai silmät vuoda tai rähmi, joten ok. Kotonahan Nemo osaa liikkua ja kirmailee sisällä ihan kiitettävästi, niin että itseä välillä hirvittää, muttei kuitenkaan törmäile mihinkään. Vuokramökillä huomasi selvästi, että välillä kolhasi johonkin pieleen ja muutenkin on alkanut näkyä pientä dementoitumista eli välillä ihmettelee keskellä lattiaa, mihin menisi. Se on toki myös Nemolle tyypillistä, ettei nyt oikein malttaisi rauhoittua mihinkään, jos joku nyt just lähtee tonne keittiön ja jääkaapin suuntaan. 

Kiivettiin Ylöjärven harjulle

Miisa, Hanna ja Martti

Tytöt siimat kireänä metsän tuoksuista hullaantuneina

Kuinka teillä sujuu koirien kanssa mökillä, onko vauhtia ja vaaratilanteita vai ihanan rauhallista rentoutumista? :)

1- ja 14-vuotias temppukurssilla

Nemon temppukurssi Tamskilla alkoi tällä viikolla. Ensimmäisellä kerralla oli paikalla vaan yksi kurssikaveri welsh corgi Daisy, vuoden ikäinen iloinen tyttönen. Meillä oli siis hyvin aikaa ja tilaa. Opettaja Kirsi oli mukava ja päästiin höpisemään kunnolla koiramaisia juttuja laidasta laitaan. Hänellä itsellään on labbiksia.

Kaikilla kurssille osallistujilla on koiratanssitaustaa, joten tehtävät muotoutuvat vähän lajia ajatellen. Meillä olikin 8 eri pistettä, joissa jokaisessa oli rekvisiittaitavara, jonka luona käytiin ensin tekemässä joku omavalintainen temppu rekvisiittaa hyödyntäen. Pisteillä oli mm. eriaisia korokkeita, jumppatyyny, matto, tötterö ja pikkuputki. Nemo meni jokaisen luo ihan innoissaan ja alkoi itse jo tarjomaan temppuja, ihana, rohkea ja iloinen poika!

Ilme kertoo kaiken, huomaa häntä!

Välissä pidettiin taukoa ja käytiin läpi, mitä kaikkea oltiin pisteillä keksitty. Seuraavaksi opettaja sanoikin molemmille koirakoille tietyn pisteen ja mitä siinä piti tehdä. Meille valikoitui tötterö, joka laitettiinkin kyljelleen ja Nemon piti kurkata sinne sisään. Noi on niin parhaita juttuja, kun ei tule itselle mieleen ja samalla on hyvää aivojumppaa sekä rauhallista tekemistä, kun koiran pitää itse oivaltaa, mitä kuuluu tehdä. Heti, kun vähänkin vilkaisi oikeaan suuntaan, alettiin palkkaamaan naksuttimella ja namilla. Nemo oli niin pätevä!

Toinen tunti on parin viikon päästä, mikä onkin juuri hyvä rytmi meille. Joka viikkoinen temppuilu olisi liian tiuhaan ja nyt ehtii kierrokset laskea seuraavaan tuntiin. Silloin on luvassa tötteröön kurkkaus tempun jatkoa, pikku putken etujalkojen sisään laitto (putki siis pystyssä) ja koiratanssissa tärkeä, kuinka liikutaan liikkeestä toiseen. 

Arboretumissa trimmattuna

Viimeisiä lomapäiviä viedään ja neljä viikkoa meni nopeasti, mutta toisaalta aikaa oli ihanasti perheen kanssa oloon sekä kotona puuhailuun. Tällä viikolla käytiin lenkin varrella popsimassa mustikoita suoraan mättäistä, Nemo varsinkin on kovasti marjojen perään, maistuu ne toki Lunallekin, kun mä kerään ja tarjoan kämmeneltä. Herkuttelu jatkui myös Musti ja Mirrin koirien hirvijäätelöllä. Se taas on Lunan suurta herkkua, mutta Nemo ihmetteli alkuunsa makua, kunnes söi kaikki ja nuoli kuppinsa puhtaaksi.

Käytiin tänä vuonna vasta ekaa kertaa Hatanpään Arboretumissa, joka on oma lempparikohteeni varmaan jo 20 vuoden ajalta. Tiesin etukäteen, että Luna on kierroksilla, mutta kyllä se jälleen yllätti, kuinka kuumeni ihan vaan, kun autolta lähdettiin kävelemään kohti ruusuja. Auto oli kauempana parkissa, eikä matkalla tullut kiihdyttäviä koiria tai muita eläimiä vastaan, mutta niin vaan riehui. Mulla oli onneksi namit mukana, joita malttoi välillä jäädä odottamaan peppu maassa silmiin tapittaen, hyvä Luna (kontaktitreeni kotona tuottaa tulosta)! Onneksi hieman rauhoittui, kun käännyttiin pois päin Pyhäjärvestä, uimaan olisi varmasti mennyt...

Ruusuja tsekkaamassa

Koirat on olleet taas joka touhussa mukana ja Nemo on kunnostautunut mun lankarullien varastamisessa... Ne napataan nopeasti suuhun, juostaan vähän kaueammaksi ja aletaan silppuamaan :D Onneksi vaihtokaupat syntyy nopeasti, kun tarjoan namia, eikä yksikään kerä ole tuhoutunut. Myös tyhjät lankavyyhtipaperit saa kyytiä :D Langat onkin nyt ajankohtainen ajanviete, kun perustin kädentaidot aiheisen Instagram ja Facebook tilin nimellä Pupuannan Käsityöt. Tilillä on näytillä omia töitä, ohjeita ja pieniä töitä myynnissäkin. Tervetuloa seuraamaan!

Kesäväreissä makramekorviksia

(Näitä lankoja ei ole Nemo saanut suuhunsa, villalankakerien jämät on se hauskin saalis ;)

Parson-päivä Lahdessa

Viikonloppu oli tunteiden vuoristorataa. Perjantaina ystäväni parson saatettiin viimeiselle matkalleen 13,5-vuoden iässä. Hyvää matkaa M, sait ihanan elämän loppuun asti <3

Lauantaina lähdettiin Nemon kanssa kevätretkelle Lahteen Parson-päivään moikkaamaan sukua! Tavattiin C-pennuista Sandi ja Ludwig. Voi sitä jälleennäkemisen riemua, kun pennut tunnistivat minut <3 Sitä fiilistä ei voita mikään, kun suukkoja satelee, pesun saavat niin silmälasit, korvat, kun nenäkin! Samaan aikaan naurattaa ja itkettää, kuinka ne voikin muistaa ja mennä niin hepuliin, ihanat <3

Sandi (Finding Nemo's Santa Baby)

Ludwig (Finding Nemo's Little Drummer Boy)

Ihana oli huomata, että 4kk:n ikäiset pennut olivat molemmat todella reippaita, rohkeita ja iloisia. Kaikki toiset koirat ja ihmiset otettiin ilolla vastaan. Ludwig ei ollut millänsäkään, vaikka heti ovissa parsonnarttu sanoi kovan sanan ja Sandi sai hepulit tutustuessaan 7kk:n ikäiseen urokseen pihalla. Nemo iso-pappa kävi nätisti haistelemassa Ludwigia! Myös keskenään pennuilla oli jälleennäkemisen riemua ja yhteinen sävel löytyi painin merkeissä :)

Gimme a five!

Sisko ja sen veli...

Parson-päivässä päästiin tutustumaan rallytokoon eli kylttien luona tehtiin erilaisia tottelevaisuusharjoituksia/temppuja ja tasapainotyynyllä pääsi harjoittelemaan takapään käyttöä. Nemo oli innoissaan kaikissa tehtävissä, vaikka jutut olivatkin ennestään tuttuja.

Seuraavana oli vuorossa näyttelytreenit, missä pennut saivat ekaa kertaa näyttelyhihnan kaulaan, kierrettiin ympäri hallia, seisotettiin ja lopuksi oli vielä pöytätreeniä sekä hampaiden tarkastusta. Sandilla tuli hienoja paikalla olo seisomisia ja Ludwig näytti hienosti hampaat pöydällä. Nemon laitoin boxiin lepäilemään pöytätreenin kohdalla ja yritin napsia kuvia, mutta vaikeatahan se oli näistä elohiiristä :)

Sandin häntä heiluu

Tarkkana, kun porkkana

Ja pöydällä

Toiminnallisen osuuden jälkeen oli tarjolla hernekeittoa ja pannukakkua. Ruokatauolla ehti rauhassa jutella ja sylitellä Sandia. Ludwig lähti hyvin väsytettynä kotiin päin, kun perhe suuntasi seuraavaan ohjelmaan. Sandin perheen kanssa jäätiin vielä kuuntelemaan ja katselemaan trimmausta. Sandi pötköttelikin mun sylissä luennon aikana ja napsin samalla pentukarvaa sieltä täältä. Muistakaa totuttaa pentuja karvan nyppimiseen, ettei käy niin, kun trimmaaja kertoi: 1-vuotias parson, joka ei ole tottunut karvan nyppimiseen, voi olla aika haastava pakkaus ekassa trimmissään ;) Sandi oli jo aika väsynyt päivän touhuista, joten ei juuri huomannut, että karvaa napsittiin.

Kiitos molemmille perheille, oli niin ihana nähdä teitä <3 Pennut saivat hyvän kokemuksen toimimisesta hälinässä hallissa muiden koirien ja ihmisten kanssa!

Ludwig ekaa kertaa pöydällä

Tää on ihan hauskaa, mutta mistähän noi mahtaa puhua?

Nemon kanssa poikettiin vielä kauppakeskus Karismassa tai Nemo odotti autossa ja mä hain meille evästä. Ajeltiin sitten Hämeenkoskelle, jossa Nemo pääsi lenkille ja sai herkkutikun. Poika nukkui loppumatkan auton perässä tyytyväisenä, tuhina vaan kuului. On se mainio reissukoira, tykkää kaikista ja rakastaa yhdessä tekemistä, aina valmiina toimintaan!

Mistä muuten tietää, että kesäaika on alkanut? Luna on lähtenyt joka aamu lenkille viikon ajan. Olin ekana aamuna hämmästynyt ja mietiskelin vaan, oliko lyhyemmät lenkit edellisenä päivänä... Lunan ilmoittautuessa topakkana lenkille seuraavanakin aamuna, vasta hiffasin mistä oli kyse :) Purkkaimurit jatkaa myös työn touhussa näin kevään tullen... Varsinkin Nuga yrittää ahmia niitä ja vähän Nemokin, mutta molemmat yleensä irrottaa, kun komennan. Lunan ei onneksi tule mieleen sellaisia popsia! Mites teillä?

Ludwig, suloinen karvaturri <3