20.2.2015

Hiihdellen koiran kans

Innostuin kokeilemaan hiihtämistä koirien kanssa! Idea oli muhinut mielessä joka talvi ja nyt kun kuulin, että Bond -pennuista Luka (Finding Nemo's Quantum of Solace) opetetaam hiihtotouhuun, niin sain viimeisen kimmokkeen.

Meidän lähipuiston ympäri on asukkaat tehneet itse ladun, joten siihen uskalsi koiran kanssa mennä, eikä matka ollut pitkä tien toiselle puolelle. Lunan kanssa mentiin ensin ja tyttö oli hyvä kirittäjä, olisi vetänyt hyvää vauhtia, mutta oli pakko himmailla, että pysyin pystyssä. Latu oli paikka paikoin jäässä ja puista oli pudonnut risuja... 

Nemon kanssa meni vähän rauhallisemmin, mutta poika meinasi pari kertaa tulla suksien eteen, kun näki vastakkaisella puolella jotain mielenkiintoista... Sivulla -käskyllä sain pojan pysymään pois edestä ja löydettiin yhteinen sävel. Oli kyllä niin kivaa, että tekee mieli mennä heti uudestaan!

Jossain päin Pirkanmaata taisi olla niitä ihan oikeita koiralatujakin? Lunan kanssa saisi varmasti hyvän vauhdin päälle, kun antaisi sen vetää edessä ja ottaisi itselle luistelutyylin käyttöön, mikä multa sujuukin paremmin, kun tuo perinteinen. Te enemmän hiihtäneet, onko koiran tarkoitus kulkea sivulla tuossa perinteisessä menossa? Vai edessä/vapaana?


Todistusaineistoa...

10 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää teidän meno! Mekin ollaan käyty nyt muutamaan otteeseen villaneitojen kanssa hiihtelemässä. Täällä onneksi ladut ovat hiljaisia (osa menee jäällä, osa pururadalla ja sitten ollaan menty hangilla ihan vapaasti vain) ja koirat saavat olla melkein aina vapaana. Jos joku tulee vastaan, niin ne ovat tuttuja tästä kylältä ja ovat aina innolla moikkaamassa meidän koiria - vaikka aina mä ne ensin huikkaan kyllä luokseni ennen ihmisen luokse menoa :-)

    Minusta on niin ihana nähdä kuinka villakoirat juoksemalla juoksee ja riehuu - en muistanutkaan, että kuinka hyvää liikuntaa tuo hiihtäminen on meille kaikille. Harmiksi vain, niin eilisen ja tämän päivän aikana lähti meiltä jo suurimmaksi osaksi pois, höh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, toi olisikin kivaa, jos jossain voisi hiihtää niin, että koirat saisi olla vapaana. Siinä voisi taittaa vähän pidempääkin matkaa luistelutyylillä! Kuulostaa kyllä hyvältä kuntoilulta kaikille osapuolille :) Täällä sama juttu, että lumet on sulaneet... Pöh.

      Poista
  2. Oon käynyt hiihtämässä molempien kanssa. Eppu oli hyvä hiihtokaveri ennen kastraatiota, kun sillä oli vetohalua ja älyä pysyä poissa tieltä. :D Koira juoksi tarpeeksi pitkän liinan päässä mun edessä ja liina oli vetovyössä kiinni. Hyvin sujui.

    Emma on innokas vetäjä, kävellessä. Hiihtäessä toi pöhköpää on enemmän kiinnostunut sauvojen aiheuttamasta "lumisateesta." Hölmö koira tykkää napsia lunta ilmasta, todellinen luminainen :D

    Mukavaa puuhaa kyllä ja mun mielestä koiran kanssa luistelutyyli on paljon helpompi kuin perinteinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla kokemuksia! Täytyykin yrittää seuraavaksi tuota, miten olette Epun kanssa menneet. Voipi olla, että meillä tulee Nugan kanssa tuo sama ilmiö, kun Emman kanssa ;) Onko muuten Ylöjärvellä jotain koiralatuja... Vai missä olette menneet.

      Poista
  3. Peltolammin ladulla saa käydä koiran kanssa määrättyinä päivinä ja aikoina :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura vinkistä, täytyykin ottaa selvää! Juuri viikonloppuna samoiltiin noissa metsissä, mutta järveä ei voitu lähteä kiertään, kun siellä oli ladut.

      Poista
    2. Se taulu missä ne ajat on oli jotenkin hämärästi jossain siinä ladun tuntumassa, että sitä sai muistaakseni vähän ettiä sillon kun ite siellä tuli mentyä,mutta oiskohan mahollista,että ne ajat ois saatu jo nettiin johonkin ylös.

      Poista
    3. Ahaa, kiitos vinkistä, voisikin kuikuilla sitten ihan paikan päällä aikoja! Jos nyt vielä tänä talvena laduille pääsee ;) ... lumet on aika tehokkaasti sulaneet.

      Poista
  4. Wau !! Ei sujuis meiltä. Kyllä se hölkkääminen on ainoa hupi mulla koiran kanssa.
    saattaa kyllä myös johtua siitä, että vihaan lunta ja talvea ja suksia ja luistimia ja ja.......Muksuna sitä tuli vissiin kiintiö täyteen niitä lajeja. Iskän kanssa painettiin kilometritolkulla ja kaikki ne kaameat mäet oli pakko tulla alas. Iskä ei näetsen nii hirveästi ootellu, että koska rohkeus riittää. Muuten ois saanut löytää kotiin ihan itse, eikä se houkutellut. Kesäiset patikka- ja veneretket olivat paljon mieluisampia.
    Terkikuja sinne täältä Essilästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiihtäminen olikin kouluaikoina paikka paikoin pakko pullaa ja enää ei uskalla mitään mäkiä mennä oikein mihinkään suuntaan... :D Täytyy pysyä tasaisella ja hissukseen edetä ;) Siitä olen samaa mieltä, että kesällä on mukavampi liikkua luonnossa! Terkkuja ja Essille rapsuja <3

      Poista

Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)

Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!