Ystävänpäivän kisat

Ystävänpäivä meni kisailun merkeissä, Nemon kanssa oltiin virallisissa. Edellisen viikon hyvä kisavire oli tiessään ja videot on vähän siinä rajalla, viitsiikö niitä edes tänne laittaa... ;) Tuskin näistä voi kukaan mitään oppia. 

A agirata

Ekalla radalla Nemo varasti lähdöstä ja mulle tuli kiire, jolloin Nemo juoksi mun jalkoihini ja menin nurin. Siitä rata jatkui kauhealla tarmolla hienosti, kunnes A:n takana (ei näy videossa) Nemo jostain syystä hyppäsi väärän esteen ja karkasi siitä vielä A:lle, joka oli monen metrin päässä eli ei yhtään loogisesti edessä. Tiesin, että kohta on meille haasteellinen ja mielestäni en heilautellut käsiäni (sain siitä palautetta to treeneissä) ja nimenomaan otin koiran tiukasti haltuun ja pidin käden alhaalla, mutta vaikea sanoa, kun se kohta ei juuri tullut videolle. Loppu menikin sujuvasti ja suu hymyssä tulin onneksi joka radalta maaliin :)

B hyppyrata

Toisella (hyppy)radalla heti alussa tuli takkua, Nemo ei kiertänytkään neljättä hyppyä takaa, mun jalat taisi mennä sekaisin ja ehkäpä kiiruhdin jo ajatuksissani seuraavalle esteelle, tän kuvion kun piti olla selvää pässinlihaa. Putken jälkeen takaaleikkaus meni hienosti, sain siitä tuomariltakin kehun! Mutta sitten renkaan jälkeen kosahti, kun en ehtinytkään tehdä valssia, olisi pitänyt pysyä siinä alkuperäisen suunnitelman mukaisessa persjätössä tai tehdä riskillä takaaleikkaus, vaikka vaarana oli putken pää hypyn takana... Sitten meinasin jo kaatua esteeseen ja kepeille meno meni plörinäksi. Kuitenkin se koko radan vaikein kohta meni hyvin eli keppien jälkein takaakierto ja putken kaukaisin pää. Lopussa unohdin huutaa Nemon nimeä, kun tuli suorasta putkesta ulos. 

C agirata

Kolmannella radalla oli vielä pieni toivo, josko tulisi hyvä rata, mutta ei. A:n alastulon Nemo roiskaisi ja jäi mun jalkoihini juoksemaan, jolloin olin kompastua ja edessä olevan hypyn näyttäminen jäi, Nemo hyppäsi sen väärään suuntaan hyllyttäen (näissä tilanteissa olisi ihan kiva, kun koira joskus antaisi armoa ja voisi ihan itse hypätä suoraan sen edessä olevan esteen, mutta kun ei niin ei :D). Takkua tuli myös kepeille mennessä, lähestyminen oli juuri niin Nemoa: "en mä nyt just noita keppejä malttaisi mennä". Muuten puomi-putki-ansa-kuvio meni mukavasti, mulla pysyi käsi alhaalla.

Videoita katsoessa olihan siinä tekemisen meininkiä ja joka kerta tosiaan tulin hymyssä suin maaliin eli onnistunuttakin pätkää oli, mutta Nemon vire oli jotenkin huono, kulki matalana ja murisi eli oliko liian kierroksilla tai/ja väsynyt, kun agilityä otettiin myös torstaina. Videoilta huomaa, että vilkaisin kyllä koiraa monessakin kohtaa eli olin ottavinani sitä haltuun, mutta oikeasti en katsonut sitä koiraa sydämellä, kuten Janita syksyllä ohjeisti. Jännitti liikaa ja eniten aina jännittää, miten Nemo käyttäytyy, varsinkin jos on jo alkuun sen oloinen, että korvat on tikslukossa.

Talvimuru

Arvasin kyllä etukäteen, että taitaa olla virhe ottaa torstaina agilityä ohjatulla tunnilla, kun lauantaina on kisat, Nemolla kun tuntuu kerta viikkoon agilityä olevan liikaa... Mutta kun päästiin ekaa kertaa Johanna Wuthrichin tunnille, niin ei sitä voinut väliinkään jättää! Tunti ei mennyt mitenkään loistavasti, mutta sain hyviä perusvinkkejä esim. mun kädet vippailee koiraa huomaamatta eli yhdessä kuviossa keskityttiin katsomaan omiin jalkoihin ja pitämään kädet alhaalla. Myös kepeille viennissä oli tärkeä pitää kengät oikeaan suuntaan. Pimeät putket ja takaaleikkaukset sujui hienosti, mikä tuntuukin Nemon kanssa aina mukavalle, kun se todellakin irtoo putkille, välillä vähän liiankin hyvin ;) 

Tän kertaisen kisareissun oppi ja anti oli se, että Nemolle agilityä harvakseltaan 1-2krt/kk. Harmi vaan, kun itselle täytyisi saada 1-2krt/viikko, jotta säilyisi tatsi ja kisajännitys kurissa. Sekin mua tässä vähän lohduttaa, että Nemon veljellä on sama homma, vaikka veljen ohjaaja kisaa toisen parsoninsa kanssa SM-luokissa. Elämä on... Ja lahjattomat treenaa ;) Näillä mietteillä uuteen viikkoon!

Nemo <3