31.8.2014

Näkökulmia

Hankin aikaa sitten jonkun divarin loppuunmyynnistä Pertti Vilanderin Koiran Korjaus Kirjan. Aloitin lukemisen heti, mutta niin se vaan jäi kesken. Nyt ahmin opuksen loppuun ja kirja avasi kaikenlaisia ajatuksia. Vilander ilmeisesti jakaa paljon mielipiteitä ja toisille tyyli on ns. liian raaka. En ole minkään koulukunnan kannattaja erityisesti, mutta mielenkiinnosta luen erilaisia näkökulmia koiran kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Oivalsin kaksi koiran käytöstä, mitä en ole osannut aiemmin tulkita:

* Koira heiluttaa häntää toiselle koiralle, mutta kosketusetäisyydellä nappaakin kiinni. Idea on siinä, että kohde on mieluinen koiralle, kuten jänis, mutta jäniksen näkökulmasta ei niin mieluinen. Sokeasti ei siis voi luottaa, että koira on iloinen, kun se heiluttaa häntää. Tosin omista koiristani melkein kyllä huomaan sen, kun häntä heiluu iloisen vauhdikkaasti tai rennosti, kun taas hyökkäysmielessä tekee vaan pientä jäykempää liikettä.

* Toinen juttu se tärinä, mitä Nemo on pitänyt aina. Vilanderin mukaan se on ns. sijaistoiminto. Vilander oli ollut koiransa kanssa eläinlääkärissä, jossa koira oli päässyt odotusaulassa haistamaan kissaa boksissaan, jonka jälkeen oli alkanut täristä. Tulkitsi asian niin, että koira alkoi täristä, jotta esti himoaan hyökätä kissan kimppuun. Nemo tärisee eniten kerjätessään ruokaa ja jos sen menoa rajoitetaan hihnalla, sen pitää pysyä paikallaan, varsinkin tapahtumissa.


Luna maistaa bulgarian jogurttia

Täytyykin lukea lisää koiran eleistä... Osa on ihan tuttuja, mutta tuntuu, että kaikissa tilanteissa ei osaa tulkita oikein. Kirjassa myös puhuttiin, että suomalaisten suurin ongelma on liika koirien paapominen ja sitten oli myös ne, jotka pitävät liian kovaa kuria sekä kontrollia heti pentuihin ja ovat jatkuvasti napit vastakkain, ymmärtämättä sitä, että pentu on leikkisä ja puuhakas, sellainen sen kuuluukin olla. Huomasin Nemon ollessa pieni, että etukäteen miettimäni rajat ei olleetkaan ihan niin justiinsa todella touhukkaan parsonpennun kanssa, niistä on täytynyt joustaa, mutta tietyissä asioissa on oltu aina ehdottomia. Tärkeimmäksi opeiksi Vilander nimesi "ei", "tänne" ja "paikka".

Kirjassa oli myös pieni pätkä parsoneista, ei niin kauniissa valossa, mutta silti se sai hymyn huulille, jotenkin tuttua:

"Minulla on kiinnostusta myös parsonrussellinterriereihin, ei työ vaan harrastekoirana. Siinä on rotu, joka on kärsinyt väärästä imagostaan. Se ei totisesti sovellu kenelle hyvänsä eikä sohvakoiraksi. Pieni ja valkoinen on nyt muodissa, ja moni on napannut itselleen koiran telkkarisarjasta, näppärän ja fiksun eläimen. Kun tällainen on ensimmäisenä koirana perheessä, riittää ongelmakoirakoulussa asiakkaita.

Viime vuonna russeleita, niin jackia, kuin parsonrusseleitakin oli koulussani huippumäärä, yhteensä 58. Se on suurin roturyhmä jota olen operoinut. Vuodessa koulutan viitisenkymmentä saksanpaimenkoiraa ja saman rottweilereita, ja nyt uudeksi asiakaskunnaksi on tullut tämä pieni sisupussi, joka on usein ollut todellinen yllätys omistajilleen. Russelit tuodaan oppiin, koska rähjäävät aggressiivisesti vastaantuleville koirille. Ne ovat laumassaan, siis perheessään pomoja ja kokevat, että niiden on suojeltava omistajiaan. Jos ihmiset eivät käyttäydy russelin mielestä oikein, johtajana sen kuuluu myös kouluttaa lauman alempia, kasvattaa heitä käyttäytymään paremmin. Koira kouluttaa ihmistä puremalla. Näissä eläimissä ei ole mitään vikaa, ne vain ovat väärissä rooleissa, lellittävinä lapsen korvikkeina."

Olisi tosi mielenkiintoista käydä jollakin tällaisella kouluttajalla näyttämässä meidän laumaa ja saada jonkun ylemmän tahon mielipide missä mennään. Kirja antoi uskoa, että hihnassa vetämistä ei tarvi sietää päivittäin ja muutkin riehumiset on korjattavissa pienin niksein. Tärkeintä on tietysti runsas liikunta koiralle kun koiralle. Ehkä tästä valaistuneena aloitetaan taas arki hieman toisesta näkökulmasta ja katsotaan, saadaanko rotia ulkoiluun ja vieraiden vastaanottoon.

Nyt ei kuitenkaan ihan heti oteta uusia juttuja käyttöön, sillä Nugan maha ei edelleenkään ole täysin kunnossa. Sai kolmen päivän Canicur-kuurin, mutta heti kun se loppui, jatkui oireet. Lisäksi Nemo alkoi oksentelemaan ja kakomaan tänään, annoin Antepsiniä ensiavuksi. Molemmat pojat ovat kyllä pirteitä ja söisivät ihan mitä vaan, joten ei hengenhätää, mutta huomenna mentävä näyttäytymään lekurille.

Reipasta alkavaa viikkoa, eikös nyt luvattu kivaa ilmaakin eli ei kun ulkoilemaan! :)

7 kommenttia:

  1. Juu-u, Vilander jakaa koiraimmeisiä todella kahtia. En ole valmis äijää lynkkaamaan ja tietämättömäksi leimaamaan, mutta yhdestä asiasta ole jyrkästi eri mieltä. Olen sitä mieltä, että koirat ymmärtävät sanoja eivätkä todella lue asioita äänenpainoista vain. Ja ihan takuuvarmasti koirilla on ajatusmaailmaa ja sielu. Koirat näkevät unia, se on minusta jo ensimmäinen todiste siitä ajatusmaailmasta ja sielusta. Koira tuntee myötätuntoa ihmistä kohtaan, vaistoaa ihmisen mielentilan jo paljon ennen kuin kyyneleet tulevat. Sen olen saanut kokea niin sata kertaa. Ja kun ajattelee mihin kai8kkeen koiria nykyisin käytetään apuna, väitän niiden todella osaavan ajatella.
    Siitä olen samaa mieltä Viltsun kanssa, että pitäisi tutustua rotuun ennenkuin sen ottaa. Ettei sitten tarvitse ihmetellä mitä on saanut. Russeleissa on tosi paljon eroa luonteissa ja sekin minusta kertoo ajatusmaailmasta ja sielusta.
    Terkkuja sinne ihanuuksille. Meillä on muuten sama kirja . Ei sen takia , että olisi ongelmia ollut Messisen kanssa, ei todellakaan. Ihan mielenkiinnosta ostin sen jostain tarjouksesta. Vaan joo, en ole saanut luettua, kun jotkut jutut vaan tökkii ja se ajatusmaailma Viltsulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Vilanderilta, kun tämän yhden kirjan, joten en kommenteista päätellen tiedäkään tarkkaan hänen ajatusmaailmaansa. Sitä kieltämättä ihmettelin, etteikö koira ymmärtäisi sanoja! Voipi olla, ettei tule luettua muita kirjoja, tämä vaan tupsahti parilla eurolla nenän eteen. Mukavaa viikonlopun jatkoa ja Essille rapsutuksia :)

      Poista
  2. Joskus Mimmin alkuaikoina luin Vilanderin koiraneuvola (vaimikäsenytoli) -palstaa netistä. Ehkä olen vähän kukkahattutäti, mutta en oikein löytänyt sielunkumppanuutta hänen kanssaan :-)

    Olen kuitenkin kuullut hyviäkin kokemuksia hänen vastaanotoltaan, esim. yksi tuttu sai remmirähjän ja muutenkin arvaamattoman koiransa kolinapurkki-jääkausi -kuurilla hyvinkäyttäytyväksi. Niin kuin kaikissa asioissa, näissä koirankoulutusmetodeissakaan ei kannata olla liian mustavalkoinen, vaan suodattaa itselle sopivat jutut eri "linjoista" :-) Itse olen kuitenkin liian "pehmeä" ihan kaikkein jyrkimpiin tyyleihin - ja sen varmasti koiristani huomaa ;-)

    Harmi, että mahat vaivaavat teillä edelleen :-( Toivottavasti saatte lääkäristä apua vaivaan!

    Mukavaa viikon alkua sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoilla linjoilla, että eri oppaista kannattaa poimia niitä vinkkejä, mitkä tuntuu omalle ja ottaa ne. Samankin talouden koirilla toimii eri jutut. Olen varmaan ulkona noista Vilanderin opeista, sillä pahin mitä tiedän on se kolinapurkki. Mutta katsotaan, jos pidemmillä lenkeillä ja hihnassa vetämisen pois opettelulla saisi rennompaa arkea :)

      Poista
  3. Huoh… Vilanderin oppeihin törmätessäni en voi olla jakamatta seuraavaa vertausta: Kummalla tavalla luulet pääseväsi nopeammin päämäärääsi, kertomalla taksikuskille tarkan osoitteen, vai jättämällä kertomatta ja rankaisemalla aina kun se ajaa harhaan? Ei varmasti tarvitse kertoa mitä mieltä olen Vilanderin opeista. En ole kuullut ainuttakaan hyvää kokemusta hänen koulutuksissaan käyneiltä, joten suosittelen todella harkitsemaan kaksi kertaa ennen sen kynnyksen ylittämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatiinhan tästä aiheesta keskustelua ;) En ilmeisesti tunne tarkkaan hänen oppejaan, kun tällä hetkellä muistan vaan tuon kirjan loppupuolen, mutta lukemani avasi kyllä näkökulmia helpommasta arjesta. En ajatellutkaan suoraan oppikirjan mukaan mennä, mutta ehkä ottaa toisenlaista ajatusmaailmaa joihinkin asioihin. Palataan tähän vaikka livenä joku kerta :)

      Poista
  4. Eräs ystäväni on käynyt Vilanderin opeissa koiriensa kanssa, ja tulokset on olleet uskomattomia. Koirat ovat hanskassa, ja pysyvät. Vain pieni äännähdys saa lauman pysähtymään kerrasta. Varsinkin kun tietää heidän historiansa, niin osaa arvostaa. Ja tietysti myös hienoa päättäväisyyttä emännältä, joka on koulutuksen myötä joutunut uusimaan omia käytösmallejaan koirien suhteen :) Että suosittelen. Olisi kiva kokeilla itsekin :) Tuun lokakuussa tampereelle, vois yrittää treffata? Ikävä teidän laumaa :)

    VastaaPoista

Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)

Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!