Älypyramidin kimpussa

Kesäinen viikko on taas vierähtänyt. Sunnuntai tuntuu olevan usein paras päivä bloggailla ja kerrata tapahtumat, vaikkei tällä viikolla mitään erikoista ollutkaan koirarintamalla.
     

Maanantaina käytiin marjatilalla maalla, jossa koirat pääsi ulkoilemaan ja pulahtamaan ihanaan hiekkarantaan rotikan seurana (kaikki kyllä ihan visusti hihnoissa).
   

Torstaina oli perinteisesti agitreenit Mutalassa, jonne vein vihdoin pientä herkkua meidän kahdesta kisa nollasta kesä- ja heinäkuulta. Lupaan leipoa sitten sitä kakkua, kun agilityvalion titteli saadaan... Ja siihen on vielä piiitkä matka :) Treeneissä vähän tahkottiin Nemon kanssa, juoksuradalla oli omat haasteensa. Nugan kanssa päästeltiin täysillä ja ensimmäistä kertaa niin, että viereisellä kentällä kirmasi toinen koira. Nuga ei vlkuillutkaan viereisellä radalle, kun ensin kurssikaverit tsemppasi mut, etten minäkään tee asiasta numeroa ja ala vlkuilemaan ;)
   

Vaikka ei sitä tiedä, mitä tässä tapahtuu, sillä Nemon jalka on vaivannut ihan näkyvästi kaksi kertaa tämän kesän aikana rankemman liikutuksen jälkeen ja lisäksi on vaikuttanut kankealtakin muutaman kerran lattialta noustessa.

 Haastattelin kahta eri fysioterapeuttia ja molemmat oli sitä mieltä, että vaiva on todellinen, ei mikään opittu juttu. Ajan sain vasta kuukauden päähän. Ohjeeksi sain, että välttää sitä liikuntaa, mistä kipeytyy eli vapaana riekkumista tunti tolkulla, mutta agitreeneissä ja -kisoissa voi käydä, jos jalka ei siitä ärsyynny. Toinen fyssari sanoi olevansa huolissaan, kun russeleilla vaivat on harvinaisia edessä, ennemmenkin niitä on takana. Voi olla kuulemma joku tulehdustilakin, mutta mitä näitä arvuuttelemaan. Mennään vaan päivä kerrallaan.
   

Viikonlopun olin ystävän luona Kirkkonummella ja pyörähdettiin Vanhassa Porvoossa. Koirat jäi kotiin miehen kanssa, kun ystävän yorkilla oli alkamassa juoksut näillä näppäimillä ;) Porvoossa pääsin käymään suuressa Peten Koiratarvikkeessa, josta mukaan lähti putkiluut, muuta pureskeltavaa, uudet hammasharjat (olen muuten saanut hampaidenpesusta rutiinin, 2-3 kertaa viikossa ne pestään iltaisin) ja älylelupyramidi, jollaisen näin ekan kerran Ellun luona. Koirat pääsivät yksi kerralla tökkimään nameja suuhunsa ja se vasta oli hauskaa!
  

Niin ja oli tässä yksi hasardi uimareissukin, kun Luna puri flexinsä poikki ja lähti avoveteen kroolaamaan. Onneksi mulla oli uikkarit mekon alla ja pääsin äkkiä perään... Vähän heikkitekoisia noi Bilteman (5,90e) flexit, kun sitä ei oltu käytetty kun kerran aikaisemmin uimareissulla. Luna kyllä puree sitä hihnaansa, mutta edellinen flexi kuitenkin kesti pari vuotta. Samalla reissulla Nuga sai kauheat siepit jonkun ohittavan koiran takia ja ajattelinkin, että nyt täytyy vaan tehdä ryhtiliike ja viedä vuorotellen koiria yksin pihalle (kesällä se on taas jäänyt..).
      

Pyörittiinkin yhtenä iltana Nugan kanssa lähihuudeilla, josko joku koira olisi tullut vastaan ja sitä olisi päässyt moikkaamaan, mutta ei tullut ei. Harjoiteltiin sitten vaan ihmisten ohittamista kera namien. Jokainen koira menee niiiin nätisti, kun pääsee kahden mun kanssa ulos, mutta auta armias työpäivän jälkeen, mikä show on ulkona kolmeen pekkaan... Täytyy taas ottaa se kolinapurkki messiin (kesävaatteissa ei vaan ole mitään taskuja), sillä se on ainut, mikä tehoaa, mun EIt, leuan alta "tukistaminen" tai hihnasta nyppäisy ei tehoa millään lailla (namit saattaa joskus jotain auttaa hetkellisesti). Kolinapurkin avulla esim. koirat ei pompi mua päin, kun tulen kotiin ja olen sitä kolisuttanut kaksi kolme kertaa ja nyt ovat jo olleet koko kesän iisisti. Hermo menee lenkillä nykyään paljon harvemmin, ehkä vaan kerran viikossa. Vuosi takaperin se meni joka päivä, kolme kertaa :D
  

On ne vaan ihquja kaikuttelijoita kaikesta huolimatta! <3