Hei me skarpataan

Kukkuluuruu, mitä kuuluu :)

Meille jo hieman parempaa. Nemo ei ole ontunut viikkoon ja fysioterapeutti totesi, että venyttely on auttanut. Edelleen on jäykkyttä, joten venyttelyä jatketaan ja jos yhtään ontuu, niin sitten varataan aika suoraan ortopedille. Jos ei enää onnu, niin treenaamista voi taas jatkaa 1-2 viikon kuluttua, varovasti aloittaen ja lisäksi suositeltiin fyssarin käsittelyä kuukauden kuluttua.

 

Fyssarin mukaan parasta liikuntaa koiralle on metsässä vapaana olo tai edes hihnassa metsässä liikkuminen. Täytyy tämän asian kanssa skarpata. Harmi vaan, kun kävelyetäisyydellä kotoa on ainoastaan yksi metsä ja muihin täytyy sitten autolla lähteä. Lähimetsään menoonkin täytyy varata hyvin aikaa, sillä metsänreunaan ja takaisin kävelee tunnin + se itse metsälenkki. Täytyy skarpata myös lämmittely- ja palautuslenkkien kanssa agilityn yhteydessä, suositeltava on vähintään 20min ennen ja jälkeen.

 

 

Mulle on syksy ollut aina uuden alku. On aika suunnata katse eteenpäin ja miettiä, miten saa mukavan sekä toimivan arjen rullaamaan :) Nämä asiat yritän saada rutiiniksi koirien kanssa:

 

- Laatuaikalenkit niin, että jokainen pääsee vuorotellen yksin ulos

- Metsälenkit, vapaana olo

- Hampaiden pesu 2-3 kertaa viikko

- Nemon venyttely treenien yhteydessä

- KotiTOKO juttuja silloin tällöin

Noissa kaikissa yllä olevissa asioissa ollaan tsempattu jo muutaman viikon ajan, lukuunottamatta metsälenkkejä. Huikeaa edistystä on ollut lenkkeilyssä, Nuga tarjoaa sivulla kävelyä ja Lunakin on paremmin kuulolla. Olen tehnyt tunnin lenkkejä kaikkien kolmen kanssa yhdessä! Tietysti on niitäkin päiviä, kun jokainen on lentoon lähdössä klo 16 jälkeen... Jonkin verran laatuaikalenkeillä on tullut koiria vastaan ja Nugan kanssa ollaan saatu siistejä ohituksia (en sitten kuitenkaan ole uskaltanut vielä mennä toisia moikkaamaan) ja Nemo on saanut uusia koirakavereita, narut on ollut pikkuisen solmussa siinä pomppurallissa ;)

 

Nugalla on ollut agipainoitteinen viikko, ensin Pirkkalassa kinkkinen persjättörata, jossa mulla oli tekemistä ihan jo ajatuksen tasolla. Nuga pysyi kentällä ja mulla oli turvallinen olo, kun portilla oli kaksi parsonaktivistia ottamassa tarvittaessa koppia ;) Loppuviikosta lisää agia Ylöjärvellä, jossa hiottiin aika yksinkertaista kahta hyppyä ja muuria, minkä Nuga yritti kiertää alkuunsa (muistan muuten, että Nemolla oli samaa) ja lopuksi vielä puomiharjoitusa hihnassa. Ensin ei ollut mitään keskittymistä ja pääsi potkaisemaan mua takajalalla naamaan (pientä naarmua leuassa..), kun nostin puomin alastulolle, mutta hetken päästä alkoi huomaamaan, että jalkoja pitää vähän asetella tai muuten putoaa... Ehkä me vielä joskus päästään mölliradalle.

 

 

Luna on ollut kauhean hyväntuulinen prinsessa. Tulee päivittäin viereen, tuijottaa silmiin ja heiluttaa häntää vimmatusti. Seppo on opettanut kivan tempun tytölle, Luna hyppää seisovan ihmisen syliin suoraan lattialta... Tosi kätevää, kun kyseessä on koirat, jotka muutenkin pomppii ja jojottelee ihmisen naaman korkeudella :D

 

Tuskin maltan odottaa huomiseen, kun näen Kamunkorven päivillä Lunan pentusia, ikää nyt 8kk. Siitä lisää myöhemmin! Mukavaa lauantai iltaa ja rapsutuksia kaikille karvaisille <3