Ihanan naatteja

Mikä sen mukavampaa, kun ulkoilupäivä hyvässä seurassa! Tampereen ryhmänäyttelyssä Kaupin vinttikoiraradalla treffattiin melko suurella parsonisti porukalla. Itse näyttely ei meidän osalta taaskaan mennyt mitenkään putkeen, sillä tuomari jakoi alkuunsa pelkkää H:ta. Niinpä napsahti Nugalle eka H, nuorten luokan ainoana uroksena. Lunalla kävi vähän parempi mäihä ja sai EH:n, käyttöluokan ainoana narttuna. Aika mukavasti nuo käyttäytyy nykyään näyttelyissä, Nuga haukkuu vähemmän ja Luna ei räyhää.

Näyttely itsessään oli parsonien osalta tunnissa ohi, mutta kolmisen tuntia kului heittämällä kahvin, höpöttelyn, koirien painimisen ja ostosten lomassa. Nuga pääsi nuuskuttelemaan paljon koiria: Chiliä, Lukaa, Ruusua, Ulpua, Sofiea, Riemua, kiinanharjakoiraa ja paria nuorta parsonnarttua. Myyntikojuista löydettiin pussillinen erilaisia luita, maksaherkkuja ja bokseihin karvat, jossa vaaleanruskea pohja ja tummemmanruskeita tassuja (aivan ihqu!).

Päivän kaunein oli jälleen lunkki Elmeri, kuva; Eija Viitanen

 Tänä kesänä valioitunut Ossi poseerasi hienosti, kuva: Eija Viitanen

 Näyttelyn jälkeen oli kamala nälkä ja mietittiin, mihin lähtisi syömään, niin että vuorostaan Nemo pääsee mukaan. No, Koirakahvila Vainuun tietysti, toasteille. Nemo pääsi samalla kaupunkilenkille ja Pyynikin maastoihin metsäpoluille. Iloisesti moikkasi parit vastaantulevat koirat. Nyt saa illan ollakin sitten kaikessa rauhassa, ainakin Nuga on ihanan naatti <3

  

Lunan veikeä sisko Ulpu, kuva: Eija Viitanen

Lunan suloinen ja rauhallinen pentu Ruusu

 Tällä viikolla agilitytreenejä oli jälleen kahtena iltana. Pirkkalassa sain ohjata lainakoiria, opettajan kisaavaa lagotto romanoloa Takua ja kaverin parsonia Armia. Kuulemma ohjasin paljon paremmin lagottoa, kun omaa koiraani. No, olihan se erilaista, kun ehti miettiä, mitä tekee seuraavaksi! Uutena oppina tuli, että hitaamman koiran kanssa ei saa pysähtyä eli ei tarvi niin paljon oikoa. Koira meinaan pysähtyy, jos itse pysähtyy odottelemaan esteen eteen. Ohjauskuviot oli jälleen haastavia: jaakotusta, twistia, saksalaista. Nyt alkoi saksalainenkin sujumaan ja muutama muukin sellainen kuvio, mitä en tiedä, onnaisiko Nemon kanssa. Armia oli myös mukava viedä, kun pysyi itse perässä melko hyvin ja tyttö seurasi kivasti.

Ossilla on hyvä naismaku (oikealla Ulpu)

 Tulevalla viikolla pääsenkin sitten ekaa kertaa Pirkkalan treeneihin Nemon kanssa! Kahden fyssarin luvalla voidaan taas treenailla. Toinen fyssari sanoi, että hän on pitänyt rajana sitä, jos koira kestää 45min lenkin, niin voi treenailla. Ylöjärven treeneissä päästeltiinkin Nemon kanssa kolmen viikon tauon jälkeen lyhyempää pätkää, mutta mukavasti sujui leijeröinti kaikilla variaatioilla. Ilmoitin Nemon Nokialle kisoihin viikon päähän, jippii! Nokialla on aina ollut mukavat järjestelyt ja saatiin käyttää vielä lahjakortit, jotka umpeutuivat tänä kesänä, joten päästiin edullisesti kisaamaan. Nyt vaan peukut pystyssä, että Nemon kunto pysyy hyvänä, päivä kerrallaan mennään.

Nuga pönöttää, kuva: Katja Yrjölä

Muuta kivaa on ollut, kun koirien kanssa löydettiin uusia kotikulmien lenkkipolkuja. Kierrettiin Peltolammin ja Rautaharkon kautta 1,5h lenkura. Sen jälkeen Nemo oli hieman kankeampi, mutta vetreytyi venyttelyllä. Myös Lunan kasvattajan luona koirat pääsi juoksentelemaan, samalla vähän agilityesteitäkin. Hyvin menivät Luna ja Nuga samaa estettä, Lunalla pikkuisen vaan desibelit nousi ;) Nuga näytti pujottelevan ekat neljä kepin väliä ilman kädellä vientiä, edistystä! Täytyisi muistaa alkaa hiomaan keppejä myös toiselta puolelta.

Luna pöydällä, kuva: Eija Viitanen

Sokerina pohjalla, Luna elementissään ;), kuva: Eija Viitanen