Olipas vauhdikas viikonloppu!

Perjantaina kyläiltiin Karhella, jossa sai kaikki kolme painaa vapaana niin paljon kun sielu sietää. Samalla Luna sai trimmauksen loppusilauksen, kiitos Eija!



Martti ja Luna, kuva: Hanna Isotalo

Lauantaina startattiin Nemon kanssa ekat kakkosten agiradat Valkeakoskella, kyllä jännitti! Ekalla agiradalla tuli muutama virhe ja yhden hypyn kierto, mitä en jäänyt korjailemaan (siitä hylly), kun muuten oli niin rouhea vauhti päällä ;) Toisella radalla tuli yksi kämmi, oma ajoitusvirhe, piti tehdä keppien jälkeen persjättö, mutta olin auttamatta myöhässä, joten sovelsin ja lopulta hosuin niin, että olin Nemon edessä, kun piti hypätä seuraava aita, jonka jälkeen Nemo tsuikkasi "ansa" putkeen (hylly). Hyppyradalla sitten tuli parin esteen kierto, jotka korjattiin, osuma pituus esteeseen ja viimeisen riman pudotus -> 20vp ja ainut medien tulos, joten palkinnoille päästiin. Nemo sai uuden ruokakupin, nameja ja mahtavan oranssin madon, jota retuutti tohkeissaan heti pelipaikalla ;) Itse olin innoissani Fazerin sinisestä ;)



Metsässä, kuva: Hanna Isotalo
 
Sunnuntaina Luna treffasi Martin ja voi kun oli taas vauhtia ja desipelejä metsässä. Ihana oli katsoa ystävien menoa. Päivä jatkui Viljakkalan mätsäreissä, joissa päästiin treenailemaan sekä Anskun, että Nugan kanssa pentukehässä. Ansku oli varsin rauhallinen ja helppo esitettävä! Pöydällä taisi vähän jännittää ja loppua kohden ei huvittanut oikein juostakaan. Siitä sininen nauha, kun toisella koiralla oli kuulemma rohkeampi esiintyminen. Toiselle kierrokselle menikin sitten kehään Anskun omistaja Juha ja taisi olla Anskulla reippaampi olo oman ihmisen kanssa, sijoitus pentujen sinisten toinen, hienoa!
 


"Oh shit, mitä toi muija meinaa", kuva: Hanna Isotalo
 
Nugaa en ehtinytkään kauheasti pyörittämään mätsäripaikalla, joten haukkumista riitti, eikä se loppunut kehässäkään. Poika parka oli pöydällä jännittynyt ja ihmeissään, häntä alhaalla. Nugalle punainen nauha, kun meni ilman paria kehään ;) Toinen kierros meni vielä huonommin, sillä takana tuleva valkoinen paimenkoira jännitti toden teolla. Selkä toiseen päin ei voinut olla ollenkaan ja kuono sinne päin piti koko ajan haukkua. Noh, sijoitus punaisten neljäs (ei kerrota Nugalle, että kaikki osallistuneet pennut pääsivät palkinnoille)! En tiedä, mitä tuollaisen aran koiran kanssa pitäisi tehdä kehässä, kun ei lirkutus, eikä nakit auta? Ehkä pitäisi ottaa lelu mukaan. Komentaminen taisi olla virhe, mutta sellainen turha louskutuskin on aika ikävää kuunneltavaa. Aikaisemmin ei ole ollut vastaavia ongelmia, päinvastoin haasteena on ollut sen yli-innokkaan energiapakkauksen pitäminen edes hetken neljällä jalalla ;)



Vähän väsyttäis

Ansku muuten on ihan isänsä näköinen suloisuus ja mieletön pussailija! Mätsärin jälkeen tyttö kiipesi mun syliin useamman kerran ja pusuja sateli ihan loputtomasti. Jalka oli parantunut mukavasti, trimmi kaunis, pigmenttiä jo molempien silmien ympärillä ja kooltaan pienempi, kun Nuga. Luna muuten ei sitten enää tullut tyttönsä kanssa juttuun, dääm.

Mätsärissä törmättiin myös tuttuihin eli Ossiin , Ulpuun + pääsin minäkin elämäni ekaa kertaa BIS-kehään, kun agitreenikaveri pyysi esittelemään sheltti Tomun, itse kun esitteli samassa kehässä saksanpaimenkoiransa. Hauska kokemus, shelttihän seisoo paikallaan, kun tatti :)



Todistusaineistoa