Meillä oli viikonloppuna mahtava mejään tutustumispäivä Hämeenkyrössä. Vielä kerran iso kiitos järjestäjille! :) Päivään mahtui koirien rallausta, kahvittelua kera lukuisten herkkujen, koirajuttuja, teoriaa käytännön läheisesti, verijäljen tekoa, makkaran paistoa, valokuvausta ja lopulta jokainen koira pääsi omalle jäljelleen, jonka päässä odotti palkinto(sorkka).
 


Mauno, Jekku ja Ansku, kuva: Eija Viitanen



Lunan sisko Ulpu ui ja pojat ihmettelee vieressä (tää oli pakko laittaa :), kuva: Eija Viitanen
 
Kaikki meidän kolme koiraa meni yllättävän hyvin jäljellä, vaikka pientä reitiltä haahuiluakin oli. Luna käytti nenäänsä intensiivisemmin, kun pojat, mutta oli aika jännittynyt ja palkintoa nuuskutteli varovasti. Nemo merkkasi reitille moneen kertaan ja oli aivan innoissaan palkinnosta, samoin Nugalla alkoi heti häntä heilumaan, kun pääsi maaliin ja kantoi sorkan ylpeänä metsästä. Nemo oli saalistaan sen verran innoissaan, että heitteli sitä ilmaan ja piehtaroi päällä :D



Luna odottelee vuoroaan, kuva: Eija Viitanen



Nemo piehtaroimassa, kuva: Katja Yrjölä



Nuga ylpeänä saaliistaan, kuva: Katja Yrjölä
 
Myös Helsingin tytöt pääsivät jäljelle, Anskua vähän jännitti, mutta workki Olga meni kuin vanha tekijä! Olga olikin ollut aikaisemmin jäljestyskurssilla, mutta ei ihan näin tositoimissa.



Olga ja Ansku odottelevat vuorojaan, kuva: Eija Viitanen

Viimeisenä testattiin vielä koirien laukaisun sietokyky. Pojat jätin suosista autoon, sillä Nemo ei pidä kovista äänistä ja on testattu jo MH-testissä. Luna ei ollut pamauksesta millänsäkään, noin kaksi sekuntia oli hiljaa ja sitten jatkui hännän heilutus ja haukkuminen.



Luna valmiina toimintaan, kuva: Eija Viitanen
 
Viikonloppuna käytiin myös Pirkkalan metsässä juoksuttamassa koiria, kiitos vinkistä Liisa! :) Ihan mukavasti meni, vaikka Seppo epäili, tuleeko Luna koskaan takaisin. Tyttö ei lähtenyt kauas, kun veti intohimoisesti mustikan varpuja, mistähän se johtuu? Olen nyt punninnut ruokamääriä tarkemmin, olisiko se muka nälkää... (jäljellä Lunan huomio oli pariin otteeseen juurikin niissä varvuissa ;).



Metsässä
 
Vähän meillä kaupunkilaisilla oli tärinää, kun ei oltu varmoja, miten päästään metsästä takaisin tielle, oltais lähdetty eri suuntiin ;) Tie löytyi kuitenkin pian ja koirat ehti ottamaan pienet mutakylvyt metsän ainoassa rapakossa... Kotiin mentiinkin entisten kotikulmien kautta eli koirat Vähäjärveen polskuttelemaan/puhdistumaan (ja niin siellä taas oli lapsetkin vedessä toukokuussa!).



Maskit kunnossa

Nuga meni ekaa kertaa veteen reilu kuukausi sitten parsonlenkillä Armin perässä. Poika tykkää kahlailla syvällä vedessä, mutta uiminen vielä kummastuttaa. Nemo kahlailee ihan vaan lähellä rantaa. Lunan tiedättekin, sukeltaa veteen ja rannalle takaisin saaminen on työn takana :D Joko teillä on talviturkit heitetty?