Piilosta

 

Sain ystävältä kivan vinkin, että koirankin kanssa voi mennä piilosta. Siis olinhan siitä kuullut ennenkin, mutta kun meidän koirat ei ole koskaan osoittaneet kiinnostusta esimerkiksi ulkona hakemalla mua, jos olen puun takana piilossa, niin ajattelin, ettei se voisi toimia. Toimihan se. Mutta meillä piti leikkiä jokaisen koiran kanssa erikseen, koska porukalla tuli tappelu. 

Tee siis näin:

1. Avustaja pyytää koiran istumaan ja paikalleen/kylpyhuoneeseen sillä välin, kun menet piiloon

2. Avustaja huikkaa: Missä ___? (Eli etsittävän nimi) 

3. Odotetaan hiljaa piilossa ja koiran löytäessä palkitaan namilla ja kehuilla

Meillä koirat meni sekaisin, kun sanottiin ensin "etsi", sillä sitä käytetään namin piilotuksessa ja siitä se kinakin varmaan tuli, kun siinä tohinalla kilpaa lähdettiin herkkuja pyydystämään ;) Koirat väsyy tässä mukavasti!

Luna söpöstelee <3

Victoria's Secret... ja passion

En tiedä, mikä muhun meni, mutta oli pakko saada tuo passion -värinen Guessin laukku... Se oli rakkautta ensi silmäyksellä <3 Olen yleensä järkevä shoppailija, mutta pienen oman-pään-sisäisen-spekuloinnin jälkeen kiikutin tuon ihanuuden kassalle kera tuliaiskarkkien. 

Ostopäätöstäni lujitti kassajonossa edessäni seissyt harmaahapsinen mummo, joka alkoi vilkuilemaan laukkuani, jonka sitten käänsin logo meihin päin, jolloin mummo hihkaisi: "Ihana!". Kerroin vielä, että minulla ei ole yleensä tapana ostaa tällaisia (jos rehellisiä ollaan, niin tämä on elämäni eka merkkilaukku *punastelee*), johon mummo totesi: "Kyllä sitä vaan välillä täytyy repäistä!" <3

Lisäksi kotiin lähti Victoria's Secretin kaupasta tuollainen suloinen tuotepaketti, jossa suihkusaippua, vartalovoide- ja tuoksu. Näitä tuoksuja oli kaiken kaikkiaan 8 erilaista ja samalla hyllyllä kävi aika kuhina, sillä tuotteet oli edullisia. Mulla ei ollutkaan sitten, kun 7 nuuskuteltavaa, sillä yhden tuoksun näistä olin jo aiemmin saanut lahjaksi ja halusin nyt kesäisemmän. 

P.S. Guessin laukku ei ollut kyllä mikään järkiostos... Siis PINKKI laukku! Eikö joku musta tai vaalea olisi ollut fiksumpi vaihtoehto..? ;)

Vähän luksusta elämään Gracella

Ihana viikonloppu takana, oltiin miehen kanssa kahden risteilemässä Viking Gracella. Suosittelen kaikille, jotka haluavat vähän luksusta elämään!

Laiva oli siisti ja tyylikäs, hytti tavanomaista suurempi ja kylpyhuoneessa tilava suihku sekä lattialämmitys, puhuttiinkin koko ajan vahingossa hotellihuoneesta :) Huoneissa oli iso taulutelevisio ja sieltä sai ostaa leffoja katsottavaksi. Buffet oli taivaallinen ja ruoka muuallakin hyvää.

Perinteinen hyttibilepaikka tämä ei ollut, sillä terminaalissa tehtiin turvatarkastuksia, ettei viedä omia juomia, eikä niitä saanut tax-freesta ostaa menomatkalla kun muutaman. Tällä ilmeisesti kontroilloitiin sitä, että kaikki saavat nukkua yönsä rauhassa. Meidänkin piti alunperin chillata hytissä, olin ottanut mukaan kirjan ja oloasun, mutta niin vaan oltiin koko ajan menossa ja valomerkkiin asti huvittelemassa ;)

Tällä laivalla olisi seilannut vaikka heti toisen kierroksen perään... Seuraavalle kerralle jäi ainakin vielä Spa-osasto kokeilematta, sinne olisi pitänyt varata aika etukäteen jo maista, niin suosittu elämys. Ostomahdollisuudet oli myös hyvät ja pisteenä iin päälle Victoria's Secretin oma kauppa! Lupaan esitellä myöhemmin vielä pari ostosta <3

Kuka muu on käynyt Viking Gracella, tykkäsittekö?

Juoksubaanalla

Vauhdikasta viikonloppua!

P.S. Meillä on vähän erilainen viikonloppu tiedossa, kun lähdetään mieheni kanssa risteilemään. Ihan muuten vaan! Koirat jää kotiin mummun hoiviin. 

Hiihdellen koiran kans

Innostuin kokeilemaan hiihtämistä koirien kanssa! Idea oli muhinut mielessä joka talvi ja nyt kun kuulin, että Bond -pennuista Luka (Finding Nemo's Quantum of Solace) opetetaam hiihtotouhuun, niin sain viimeisen kimmokkeen.

Meidän lähipuiston ympäri on asukkaat tehneet itse ladun, joten siihen uskalsi koiran kanssa mennä, eikä matka ollut pitkä tien toiselle puolelle. Lunan kanssa mentiin ensin ja tyttö oli hyvä kirittäjä, olisi vetänyt hyvää vauhtia, mutta oli pakko himmailla, että pysyin pystyssä. Latu oli paikka paikoin jäässä ja puista oli pudonnut risuja... 

Nemon kanssa meni vähän rauhallisemmin, mutta poika meinasi pari kertaa tulla suksien eteen, kun näki vastakkaisella puolella jotain mielenkiintoista... Sivulla -käskyllä sain pojan pysymään pois edestä ja löydettiin yhteinen sävel. Oli kyllä niin kivaa, että tekee mieli mennä heti uudestaan!

Jossain päin Pirkanmaata taisi olla niitä ihan oikeita koiralatujakin? Lunan kanssa saisi varmasti hyvän vauhdin päälle, kun antaisi sen vetää edessä ja ottaisi itselle luistelutyylin käyttöön, mikä multa sujuukin paremmin, kun tuo perinteinen. Te enemmän hiihtäneet, onko koiran tarkoitus kulkea sivulla tuossa perinteisessä menossa? Vai edessä/vapaana?

Todistusaineistoa...

Pikkuruinen koiranainen

Päivän piristys oli tämä keskustelu neljävuotiaan tytön kanssa:

T: Onpas täällä (autossa) aika paljon karvoja...

M: Niin, kun meillä on kolme koiraa

T: (Silmät ihan suurina) Onko ne kaikki tyttöjä?

T: Mitkä niiden nimet on?

T: Onko niillä kaulaimet?

T: Minkä väriset?

T: Minkä värisiä flexejä niillä on?

T: Vetääkö ne?

Tuon viimeisen kysymyksen kohdalla olin jo ihan vakuuttunut, että puhun aidon aikuisen koiranaisen kanssa. Mistä arvasit, että ne todellakin vetää... Keskustelu johti siihen, että tänään käytiin Lunan kanssa kylässä tytön kotona ja meni ihan mukavasti. Luna rakastaa lapsia ja oli ekan puoli tuntia suht nätisti nuuskutellen paikkoja, mutta sitten yhtäkkiä huomasi tytön edessään ja pomppasi antamaan pusun... Ja sitten vielä tytön äidillekin... Näinhän Luna tekee, mutta en osannut varautua, että se vielä siinä vaiheessa innostuisi, kun oli saanut vapaana jo temmeltää aikansa. Noh, onneksi tyttö ei todellakaan pienistä hätkähtänyt, pyyhki vaan märät naamasta ja kysyi, että tuleehan Luna uudestaan kylään ;) Ilta huipentui, kun tyttö sai taluttaa Lunaa omassa punaisessa flexissä pienen matkaa käytävällä edes takas. Hyvän mielen reissu :) 

En tiedä, olisiko Nemo parempi kyläkaveri seuraavalla kerralla, kun se ei harrasta yhtä vauhdikkaita ilmasuukkoja. Nemo tosin varastelee lasten leluja, eikä välttämättä välitä ylenpalttisesta paijauksestakaan. Nuga taas kiihtyy lasten kanssa niin paljon, etten uskalla antaa sen vapaana viilettää, ettei satu mitään. Onko teidän koirat lapsiystävällisiä?

Luna kyläluuta

Ystävänpäivän kisat

Ystävänpäivä meni kisailun merkeissä, Nemon kanssa oltiin virallisissa. Edellisen viikon hyvä kisavire oli tiessään ja videot on vähän siinä rajalla, viitsiikö niitä edes tänne laittaa... ;) Tuskin näistä voi kukaan mitään oppia. 

A agirata

Ekalla radalla Nemo varasti lähdöstä ja mulle tuli kiire, jolloin Nemo juoksi mun jalkoihini ja menin nurin. Siitä rata jatkui kauhealla tarmolla hienosti, kunnes A:n takana (ei näy videossa) Nemo jostain syystä hyppäsi väärän esteen ja karkasi siitä vielä A:lle, joka oli monen metrin päässä eli ei yhtään loogisesti edessä. Tiesin, että kohta on meille haasteellinen ja mielestäni en heilautellut käsiäni (sain siitä palautetta to treeneissä) ja nimenomaan otin koiran tiukasti haltuun ja pidin käden alhaalla, mutta vaikea sanoa, kun se kohta ei juuri tullut videolle. Loppu menikin sujuvasti ja suu hymyssä tulin onneksi joka radalta maaliin :)

B hyppyrata

Toisella (hyppy)radalla heti alussa tuli takkua, Nemo ei kiertänytkään neljättä hyppyä takaa, mun jalat taisi mennä sekaisin ja ehkäpä kiiruhdin jo ajatuksissani seuraavalle esteelle, tän kuvion kun piti olla selvää pässinlihaa. Putken jälkeen takaaleikkaus meni hienosti, sain siitä tuomariltakin kehun! Mutta sitten renkaan jälkeen kosahti, kun en ehtinytkään tehdä valssia, olisi pitänyt pysyä siinä alkuperäisen suunnitelman mukaisessa persjätössä tai tehdä riskillä takaaleikkaus, vaikka vaarana oli putken pää hypyn takana... Sitten meinasin jo kaatua esteeseen ja kepeille meno meni plörinäksi. Kuitenkin se koko radan vaikein kohta meni hyvin eli keppien jälkein takaakierto ja putken kaukaisin pää. Lopussa unohdin huutaa Nemon nimeä, kun tuli suorasta putkesta ulos. 

C agirata

Kolmannella radalla oli vielä pieni toivo, josko tulisi hyvä rata, mutta ei. A:n alastulon Nemo roiskaisi ja jäi mun jalkoihini juoksemaan, jolloin olin kompastua ja edessä olevan hypyn näyttäminen jäi, Nemo hyppäsi sen väärään suuntaan hyllyttäen (näissä tilanteissa olisi ihan kiva, kun koira joskus antaisi armoa ja voisi ihan itse hypätä suoraan sen edessä olevan esteen, mutta kun ei niin ei :D). Takkua tuli myös kepeille mennessä, lähestyminen oli juuri niin Nemoa: "en mä nyt just noita keppejä malttaisi mennä". Muuten puomi-putki-ansa-kuvio meni mukavasti, mulla pysyi käsi alhaalla.

Videoita katsoessa olihan siinä tekemisen meininkiä ja joka kerta tosiaan tulin hymyssä suin maaliin eli onnistunuttakin pätkää oli, mutta Nemon vire oli jotenkin huono, kulki matalana ja murisi eli oliko liian kierroksilla tai/ja väsynyt, kun agilityä otettiin myös torstaina. Videoilta huomaa, että vilkaisin kyllä koiraa monessakin kohtaa eli olin ottavinani sitä haltuun, mutta oikeasti en katsonut sitä koiraa sydämellä, kuten Janita syksyllä ohjeisti. Jännitti liikaa ja eniten aina jännittää, miten Nemo käyttäytyy, varsinkin jos on jo alkuun sen oloinen, että korvat on tikslukossa.

Talvimuru

Arvasin kyllä etukäteen, että taitaa olla virhe ottaa torstaina agilityä ohjatulla tunnilla, kun lauantaina on kisat, Nemolla kun tuntuu kerta viikkoon agilityä olevan liikaa... Mutta kun päästiin ekaa kertaa Johanna Wuthrichin tunnille, niin ei sitä voinut väliinkään jättää! Tunti ei mennyt mitenkään loistavasti, mutta sain hyviä perusvinkkejä esim. mun kädet vippailee koiraa huomaamatta eli yhdessä kuviossa keskityttiin katsomaan omiin jalkoihin ja pitämään kädet alhaalla. Myös kepeille viennissä oli tärkeä pitää kengät oikeaan suuntaan. Pimeät putket ja takaaleikkaukset sujui hienosti, mikä tuntuukin Nemon kanssa aina mukavalle, kun se todellakin irtoo putkille, välillä vähän liiankin hyvin ;) 

Tän kertaisen kisareissun oppi ja anti oli se, että Nemolle agilityä harvakseltaan 1-2krt/kk. Harmi vaan, kun itselle täytyisi saada 1-2krt/viikko, jotta säilyisi tatsi ja kisajännitys kurissa. Sekin mua tässä vähän lohduttaa, että Nemon veljellä on sama homma, vaikka veljen ohjaaja kisaa toisen parsoninsa kanssa SM-luokissa. Elämä on... Ja lahjattomat treenaa ;) Näillä mietteillä uuteen viikkoon!

Nemo <3