Hyvää itsenäisyyspäivää!

"Teille käsky kuului rajoillamme seistä,

Oli tehtävänne silloin mahdoton.

Sinne jäivät ikuisesti monet teistä,

Teki valintojaan käsi kohtalon.

Ovat rajalliset elämämme päivät,

Emme koskaan tiedä kenen vuoro on.

Monet palas', mutta liian monet jäivät,

Vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon.

Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat,

Emme niitä pysty teille korvaamaan.

Aivan liian harvat teistä nähdä saavat,

Kun me itsenäisyyttämme juhlitaan.

Vielä vapaa on ja itsenäinen maamme,

Se on sitä vuoksi suuren urheuden.

Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,

Kiitos Teidän, se on sinivalkoinen."

-Pertti Mäenpää-

Tänään Kalevankankaalla hoitohevoseni Tahti (oikeassa reunassa). Myös koirat oli reissussa mukana, mutta hevosten kanssa ei otettu yhteiskuvaa. Tässä on sellainen hevonen, millä minäkin uskallan maastoilla, hornetin yliajokaan ei toista hätkäyttänyt. Suomenhevosille! <3

Arvaat varmaan

Arvaat varmaan jo, mikä tämä on... 

... Uusin Nugan mahasta ylös tullut, tällä kertaa hiuslenkki. Ei ihme, jos on vähän oksennuttanut. Tuntuu, että maha olisi nyt rauhoittunut, mutta onnettoman laiha tuo poika on taas. En saa sitä raakaruoalla lihoamaan, vaikka annan lihaa huomattavasti enemmän (punnitsen ruoat), kun muille koirille ja sekaan öljyä, välillä rasvaakin. Päätin antaa nyt raakaruoan lisäksi 2x0,5dl nappuloita päivässä, mikä luulisi auttavan. Pelkälle nappulalle en haluaisi siirtyä, sillä Nugalta tulee silloin paljon enemmän tavaraa, mikä sitten helposti koituu vaikka olohuoneen matolle ja sitä paitsi Nuga tykkää tietty tuoreesta lihasta enemmän.

Tällä viikolla vasta annoin koirille matolääkkeen, maa on takuulla jäässä. Lumikokkareiden syöminen on nyt tosi hauskaa, varsinkin Nemon mielestä. Muutenkin meno on aika villiä, kun lumesta paljastuu jotenkin paremmin kaikki hyvät hajut ja nuuskuteltavaa riittää.

Sain yksi päivä mukavan sähköpostin, minusta tuli Piskien vuoden kerholainen ja kävinkin eilen lunastamassa lahjakorin! Korissa on herkkua itselle ja koirille sekä lisäksi pieniä leluja ...niin ja yksi tonttukin. Onpas ihanaa hemmottelua juuri tähän pitkän viikonlopun alkuun. Paljon kiitoksia kaikille äänestäjille! Olen aika hämilläni ja otettu, en olisi tällaista ikimaailmassa arvannut :)

Näissä rauhallisissa tunnelmissa toivotan kaikille ihanaa pitkää viikonloppua, nautiskellaan! Onko teillä itsenäisyyspäivä perinteitä?

Kummitäti kylässä

Niiiin ihana viikonloppu takana <3 Saatiin Nemon kummitäti kylään, puuhailtiin tyttöjen juttuja ja tietty höpistiin, paljon. Koirat sai osakseen rapsutuksia, vähän hierontaakin, kun kummitäti on käynyt koirahierontakurssin ja joka päivä tehtiin pitkät lenkit. Onnistui koko porukan kesken, kun oli lisäkäsi juoksuiselle Lunalle. Pientä nahinaakin oli pojilla keskenään, sen verran toivottu vieras oli! 

Nemo seuraa hevosen menoa
  

Nuga malttaa olla hetken kaivamatta maalaismakuja

Poikettiin myös koirakahvila Vainussa hypistelemässä vähän sisustusjuttuja ja otettiin leivokset mukaan. Kannatetaan pieniä yrittäjiä. Viikonloppu huipentui tallireissuun porukalla mitä ihanimmassa talvisäässä!

Luna ei tallille lähtenyt, mutta illalla käveltiin kaksin mummulle teelle ja takaisin. Tyttö on mainio kyläluuta, rauhassa nuuskuttele paikat, jonka jälkeen alkaa lunkisti chillailemaan joko sylissä tai jossain muussa pehmeässä paikassa.

  

Täti laukkaa

Joulukuun puolella mennään ja kelit on sen mukaiset! Pysyisipä tämä pieni pakkaslumi jouluun asti. Ensimmäinen vuosi, kun on koirille oma herkkukalenteri, josta saavat maistiaiset vuoro päivinä. Ensimmäisenä oli Nemon vuoro.

Russeli -joulukalenteri

"Joko saa ottaa?"

"Nam, mitä täältä löytyy"

Eikös nyt voi jo toivotella mukavaa joulun odotusta! t. Yksi jouluhöperö

Varpaat elävät omaa elämäänsä

Nemon varpaat kuulemma elävät omaa elämäänsä. Käytiin tänään kontrolliröntgenissä ja viimeksi murtunut varvas oli parantunut. Sen sijaan saman varpaan yläosassa näkyi vaaleampaa osaa keskellä, mikä viittasi siihen, että nivelsiteessä on jotain löysyyttää tms. Helmikuussa murtuneesta varpaasta oli lähtenyt yksi siru irti, mikä kuulemma on normaalia. Lopputulema on se, että agilityyn ei ole vielä lupaa, mutta ortopedi sanoi näin: "Kun harrastus on tärkeä teille, niin sinuna alkaisin treenaamaan varovasti taas alku vuodesta". Totuus on kuitenkin se, että nivelsiteet menee helpommin uudestaan, kun ne on kerran aikaisemmin mennyt (kuten ihmiselläkin).

Otetaan päivä kerrallaan ja jos näyttää, että jalka ei pysy kunnossa, niin täytyy vaihtaa varmaankin lajia. (Veikkaan vahvasti, että toi toinen varvas meni kyllä vapaana juostessa, eikä agilityssä). Ainut, mikä äkkiseltään voisi kiinnostaa, niin rally-TOKO, vaikka siinäkin tökkii se TOKO :D Ei vaiskaan, luin Piskien lehdestä esittelyn lajista ja vaikutti siltä, että sopisi meidän koirille, jopa Lunalle, sillä ekassa luokassa mennään tehtävät hihnassa. Kuvittelen, että laji olisi samalla rauhoittava, mutta hauska.

Ai niin, Nemo ihastutti taas ihmisiä eläinlääkärissä. Chihujen omistaja totesi, että Nemolla on niin lempeä ilme, että uskaltaisi jopa omat koiransa päästä haistelemaan, vaikkei yleensä mene parsoneitten lähelle ;) Rapsuttelijoita riitti ja lääkäriä pikkuisen nauratti, kun Nemo äkkäsi yhtäkkiä seinälle ison canvas-taulun, jossa komeili iso kissa. Nemo nousi kahdelle jalalle ja tuijotti kisua herkeämättä.

Lunasta puheen ollen, sillä alkoi juoksut tänään! Samalla selvisi, että kasvattaja ei teetä Lunalla pentuja, joten tyttö on nyt mun oma, sijoitussopimus on täyttynyt :)

Nugalle kuuluu semmoista, että se nukkuu, taitaa olla pikkupoika vielä sunnuntaista väsynyt. Pojalla oli parin viikon ajan yksittäistä oksentelua, mikä tuntuu menneen ohi tiheämmällä ruokavälillä ja antepsinilla. Hoitaja veikkasi puhelimessa, että on tyhjän mahan oksentelua tai maha on ärsyyntynyt muovinpalan, keppien yms. oksentelusta, sillä mitään muita oireita ei ollut.

Rauhallista iltaa! 

Nemo tuhisee vasemmassa kainalossa, Nuga oikeassa. Luna on yläkerrassa Sepon kanssa ja tyttö onnesta soikeana, kun yksin ollessa saa leluja käyttöönsä, siitä otetaan kaikki ilo irti!

Opetus oli mahtavaa

Uskaltauduin mukaan Parsonrussellinterrierit ry:n järjestämään agilitykoulutukseen Jaakko Suoknuutin oppiin Kaarinaan. Vinkin koulutuksesta sain Hannalta ja Marjutilta, joiden kanssa mentiin kimppakyydillä edes-takas ja kuten arvata saattaa, juttua riitti ennen ja varsinkin jälkeen koulutuksen! Nemon ollessa edelleen tauolla, mukaan lähti Nuga, joka oli varmaankin päivän nuorin koira.

Tässä päivän rata: 

Jaakon opetus oli mahtavaa, loogista, realistista ja kannustavaa. Jokaisella koiralla oli 20 min aikaa, joten kuvioita ei ehtinyt kauaa hioa, mutta ohjeita tuli paljon ja suurin osa niistä ihan uusia juttuja, aika loogisia, mutta ei vaan koskaan aiemmin ollut tullut ajatelleeksi. Nämä jäivät uusina juttuina päällimmäisinä mieleen: 

* Lähdössä parempi sana on pelkkä "istu", sillä koiralle se on selvä asia, "paikka" käskyn merkitys ailahtelevaisempi.

* Koira kääntyy putkesta siihen suuntaan, mitä puolta ohjaaja on juossut vähintään metrin eteen päin, vaikka ei näkisi ohjaaja putkesta ulos tullessaan (3.-4. esteelle)

* Rata kannattaa miettiä viivana, mitä pitkin haluaa koira menevän ja olla välittämättä varsinaisesti niistä esteistä (käytännössä siis pitää kääntää kroppaa ajoissa haluttuun suuntaan, eikä vaan suorittaa esteitä mekaanisesti)

* Esteiden nimiä ei tarvi sanoa, kun haluaa kiinnittää huomion, niin koiran nimi riittää (radalla kohta 7.-8.)

* Koiran ollessa ohjaajan takana, se tulee siihen käteen, mihin päin ihminen katsoo (kohta 9.-10.) eli kun itse kääntyy katsomaan seuraavaa estettä tässä radan kohdassa vasemmalle, koira tulee vasempaan käteen, vaikka se olisi tarkoitus saada oikeaan käteen, koiralle riittää pelkkä ohjaajan posken näkeminen

Lisäksi tällaisia tuttuja asioita Jaakko painotti mun ohjauksessa: 

* Nugan kanssa täytyy lähdössä pysymistä treenata mieluummin treeniajan ulkopuolella, jottei koskaan päästä koiraa varastamaan lähdössä ja vahvista sitä (olen liian malttamaton)

* Valssikuviossa voi jarruttaa laittamalla koiran puoleisen jalan ja käden eteen, ohjataan yhdellä kädellä (vasen), kunnes käännytään seuraavalle esteelle, joka ohjataan ainoastaan oikealla kädellä (7.-8.) (sohin valssikuviot aina kahdella kädellä)

* Rytmitys on tärkeä, täytyy osata jarruttaa koiraa, mutta myös lähteä liikkeelle salaman nopeasti (juoksen koko ajan vaan täysillä, kun aina on se tunne, ettei pysy koiran perässä)

* Putkijarru, pysähdy putken alkupäähän sekunniksi pariksi ja taas täysillä eteenpäin, koira kääntyy putken jälkeen, eikä jatka viivana eteen päin (kokeiltiin Nugan kanssa ekaa kertaa ja avot, toimi heti!)

Rata tosiaan oli "pikkuisen" haastava, enkä opetellutkaan siitä, kun 20 ekaa estettä ja Nugan kanssa niistä mentiin ensimmäistä 12. Kerrassaan opettavainen päivä ja ajattelemisen aihetta riittää pitkäksi aikaa!

Reissun kruunasi vielä yllätyksenä Nemon veljen Rockyn näkeminen! Edellisestä olikin aikaa varmaan kolmisen vuotta. Samaa näköä on veljeksissä, etenkin päässä. Rocky vaan on paljon pienempi, säkä 36cm, hyvännäköinen poika, samaa iloisuuttaa ja pientä pusuttelua, kuten Nemollakin <3

Lauantaipussi

Tallilla on kivaa ja maneesissa tilaa juosta: 

Hevosten kanssa ollaan kuitenkin kiltisti kytkettynä:

Ja sitten se lauantaipussi: 

Nemolle lupaamani lenkki tehtiin lähimpään Mustiin ja Mirriin, josta poika sai valita mieleistään namia kesällä agiradalta voittamallaan lahjakortilla. Poika oli ihan lentoon lähdössä ja ihastutti myyjiä saaden nameja istumista vastaan. Lähteissä Nemo bongasi vielä älypelit, joista alkoi kovalla tohinalla pyydystämään nameja. Siihen kerääntyi sitten muutamiakin ihastelijoita (mm. yksi ihana pappa) katsomaan, kuinka nopeasti parson imuroi namit masuunsa. 

Tälle illalle luvassa koiraporukan pikkujoulut! Kreikkalainen salaatti valmiina, juomat kylmässä ja koira-aiheinen paketti käärittynä, en paljastakaan vielä, mitä sieltä löytyy ;) Kohta koirien kanssa lenkille ja sitten menoksi. Koirat jäävät kyllä kotiin, sillä juhlapaikalla on talouden omat koirat ja parsonit tuntien olisi aikamoinen ralli päällä heti miten (ja saattaisi siinä muutama vekkikin tulla sivussa) ;)

Onneksi tässä ei jää aikaa jännittää huomista Jaakko Suoknuutin agilitykoulutusta Littoisissa. Sinne lähdetään ennen puolta päivää kavereitten kanssa kimppakyydillä. Suuria odotuksia ei ole Nugan kanssa, mutta otetaan se taas yhtenä kokemuksena vastaan.

Lauantai illan jatkoa ja mukavaa pikkujouluilua, kenellä sellaisia on luvassa! Mulla on kolmet juhlat tänä vuonna, usein ollut vaan yhdet. Onko teillä monet pikkujoulut luvassa? :)

Mikä on viikonlopussa parasta?

Arvaa mitä kuvassa on?

Vastaus: Nugan agitreeneissä hotkaisema muovinpalanen, joka löytyi aamulla eteisen lattialta. Helpotus. 

Tänään paistaa aurinko!

Mikä on viikonlopussa parasta? Ystävän kanssa ynnättiin, että parhautta on rauhalliset aamut, pitkä lenkki ja pitkä aamupala. Mikäs sen mukavampaa ja kun ei ole kiire minnekään, niin voi rauhassa lukea lehtiä tai vaikka blogeja teekupposen kanssa. Päivä starttaa leppoisasti ja hetken päästä tekeekin mieli jo suunnata liikenteeseen tai puuhailla kotosalla. 

Luna ja Nemo ihmettelee, mitä poika touhuaa pihassa

Mitä teidän viikonloppu ohjelmaan kuuluu? Meillä on pitkästä aikaa kotiviikonloppu ja ajattelin hyödyntää sen käymällä kaappeja läpi. Lisäksi pukkaa pientä pintaremonttia olohuoneeseen ja vierashuoneeseen, kunhan tuo mies selviää eilisistä pikkujouluistaan ;) Sen verran ihana ilma on, että lenkkejä täytyy tehdä useampi vielä valoisaan aikaan. 

Poika ihmettelee pihalyhtyjä.

Suloista viikonloppua!