Parsankerjääjä
Ei herkimmille:
Olipas läheltä piti -tilanne, kun olin ostanut pitkästä aikaa neuta koirille... Laitoin lihaa nappulan sekaan parin sentin viipaleen ja Nemo huitaisi eväät huiviinsa nanosekunnissa, jonka jälkeen alkoi kulkea matalana ja yritti ilmeisesti yskiä, mutta henki ei kulkenut. Työnsin sormet sen kurkkuun ja johan tuli kaikki ylös, huh! Raaputteli kaulaansa ja nuoleskeli huuliansa jälkeen päin ja mietin, olinko liian kovakourainen, kun adrenaliiniryöpyssä tuli ajatus: "Et varmasti kuole nyt tähän". Jatkossa täytyy taas muistaa laittaa herkut pieneksi kuppiin, ettei niitä hotkita kokonaisena huiviin.
Muutama päivä aikaisemmin Nemo sai koiraporukan pikkujouluissa solmuluun, minkä tajusin vähän jälkijunassa, joten ehdin nappasemaan vaan toisen pään pois, mutta toinen solmu meni hyvällä ruokahalulla mahaan. Sen jälkeen Nemolle tuli huono olo ja maha kouristeli useamman minuutin, kunnes oksensi solmun ja samalla iltapalansa ulos. En tiedä, eikö koira saa noissa tilanteissa heti oksennettua vai eikä se halua/kehtaa. Nemoa tuntui vähän harmittavan sillä kertaa, kun iltapala jäi ulos nurmikolle, enkä antanut enää syödä sitä :P Tämä tilanne olikin entuudestaan tuttu ja kun maha tuollain pumppaa, niin kyllä se sieltä ylös tulee tai mahanpurut menee ohi ja nahkarulla sulaa mahaan, mutta tuo toinen tilanne oli ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen laatuaan!
Agilitykoulutusohjaajan peruskurssin toinen osa oli mielenkiintoinen! Eilen opiskeltiin taas teoriaa ja tänään käytännönharjoituksia. Jokainen kurssilainen oli suunnitellut 1.-2. luokan tasoisen radan ja se vedettiin kahdelle eri koirakolle. Kaikki saivat kommentoida opetusta ja tauotonta juttua riitti melkein 7h :) Oma vuoroni oli vasta viimeisenä ja pienen radan rakennus hapuilun jälkeen sain erittäin hyvää palautetta radasta, takaaleikkaus -treenaus kohtaa kuulemma aiotaan lainata treeniin sekä kisaradalle, olen otettu.
Hyvillä mielin siis tulevaan viikkoon :) Kalenteri näyttää sen verran väljemmältä, että ehkä taas jaksaa järjestää älyjumppaa koirille. Tuntuuko muista, että koirat riekkuu eniten juuri marraskuussa? Ihmettelin tätä jo vuosi takaperin, mutta olisiko se sitten verrannollinen tuohon keliin ja omaan lenkki-intoon... Toisaalta, ei sitä intoa paljon Lunallakaan ole, joka käy ulkona nopeasti tarpeillaan ja alkaa vimmatusti vetämään takaisin kohti koti-ovea.. :D
Hui kamala mikä tilanne! Tuollaiset on jopa vähän pelottavia ja siinä hetkessä miettii, että eikö se koira oikeasti tajua olla hotkimatta..:/ Meillä kans joskus joku luunpala on ahmittu vähän turhan isona palana ja sitten on oksennettu hetkenpäästä ulos..
VastaaPoistaOnpas teillä muuten ihana työnjohtaja keittiössä <3
Niinpä, kyllä sitä vähän ihmettelee, kun ruoka pitää joka kerta hotkia ja mitä parempaa, sen nopeammin... Kai tämä sitten on koirille aika tyypillistä ;) Joo, Nemo kyllä mielellään päivystää keittiössä ja tietää kuka/ketkä on ne heikoimmat lenkit ;) ... Eli joilta saa maistiaisia.
Poista