Kaksi hyvää hyllyä

Peli ei ole menetetty. Tämä täytyy taas muistaa jatkossa, että agility on jatkuvaa ala- ja ylämäkeä, sehän tämän lajin suola on, kuten ratsastuksenkin. Koskaan ei ole valmis ja aika ajoin vedetään matto jalkojen alta ;)

Nemon kanssa oltiin tosiaan agilitykisoissa kahdella radalla. Tuloksena molemmilta jälleen hyllyt (hylätyt), mutta nyt oli tekemisen meininki yhdessä. Ekalla radalla Nemo oli tosi kuuma ja haukkui sekä murisi mulle, sinkoili vääriin päihin putkia, mutta pysyi jollain lailla hanskassa, teki aivan loistavat kontaktit ja meni eka yrittämällä keinulle. 

Toisella radalla Nemo oli paremmassa vireessä ja luki ohjausta hyvin, jälleen mageet kontaktit, mutta hypyille tuli kieltoja, sillä lähdin kääntämään kroppaa jo ennen hyppyä, jotta Nemo kääntyisi paremmin seuraaville esteille, eikä menisi niihin vääriin päihin putkia. Ollaan aika vähän tehty tuollaisia käännöksiä, enkä varmaan huomannut näyttää Nemolle tarpeeksi selvästi hyppyjä, kun keskityin vaan siihen ajoitukseen ja omaan kroppaan, joten Nemo tuli kahdesta hypystä ohi ja sitten kielto tuli vielä keinultakin. Kolmesta kiellosta hylly.

Tällaiset teknisesti vaikeammat radat sopii hyvin meille. Alussa oli pientä kieputtelua ja kikkailua, joten siinä sain jo luontaisesti Nemon kuulolle. Toisen radan jälkeen sain agiopeltani Villeltä kehuja, rohkeasta ohjauksesta (juuri ne oman kropan käännökset ennen hyppyjä, tosin ne käännökset tuli ehkä hieman liian aikaisin) ja hyvistä kontakteista. Opella oli myös selvä toimintasuunnitelma, että seuraavaksi hiotaan kepit niin, että Nemo suorittaa ne itsenäisesi ja voin pelata siinä itselleni aikaa juoksemalla jo seuraaville esteille. Olipas hienoa saada palaute heti, ammattilaiselta.

Ville ja parsoninsa edustivat taas uskomattoman hienosti! Ukko voitti oman luokkansa saaden SERTIn, Aino sijoittui ensimmäiseksi ja Kleni (Bond-pentueen isä) kakkoseksi. Aino oli nopeampi pari vuotta vanhempaa Kleniä :) Onnea vielä kerran! Oli taas hienoa katsella kolmosten ratoja ja jossain vaiheessa siinä havahtui: "Ai niin, tonne pitäisi mennä itsekin säätämään se mitä osaa".

P.S. Meillä on nyt pentujen lähdettyä ihmeen rauhallista, omalla porukalla. Kuinkahan tähän tottuu. Piti tänään purkaa pentujen aitaus, mutta kun menin vierashuoneeseen, tuli pentujen tuoksu vastaan, enkä vielä raaskinut luopua siitä, tosi asiassa en sitten jaksanutkaan alkaa sitä pesemään ja raijaamaan varastoon ;) Luvassa myöhemmin kuvia pentujen viimeisestä viikonlopusta meillä.