Pennuntuoksuinen viikonloppu

Viimeinen viikonloppu Helmin ja Milon kanssa meni touhukkaissa merkeissä ja autoilua tuli harjoiteltua paljon. Perjantaina pennut kävivät tutustumassa työpaikallani toimistossa. Kuvittelin, että kun lasken ne maahan, niin ensin vähän varovasti tutkaillaan aulassa tuoksuja, mutta vielä mitä, heti sitä kirmattiin eri suuntiin häntä suorana. Löytyi pieni pallokin, joten isoilla matoilla oli mukava leikkiä, piti vaan vahtia, etteivät juokse liian kauas ja putoa portaista tms. Pennut kävivät myös mun omassa huoneessa, jossa sai kätsysti oven kiinni. Reiluun 10 ihmiseen tuli siinä tutustuttua ja pusuteltua läpi.

Toimistossa

 Meno sen kun yltyi, sillä lauantaina oltiin aamusta pentupainissa Raholan eläinlääkärin yhteydessä. Suosittelen kaikille pennun omistajille näitä iloisia tsempaloita, jossa pennut saa sosiaalista kontaktia ja mikä parasta, ovat aivan puhki tunnin riehumisen jälkeen!
             

Meidän pennut olivat porukan pienimpiä ja nuorimpia, joten ei ihmekään, että ensin jännitti uuden paikan vilinä. Molemmat seurasivat toisten pentujen touhuja alkuun sivummalta, kunnes ensin Milon uteliaisuus voitti ja sen oli lähdettävä nuuskuttelemaan karvaisia kavereita häntä heiluen. Hetken päästä myös Helmi kampesi itsensä vaa'an luota ja parhaaksi kaveriksi osoittautui myöskin 8 viikkoinen ranskanbulldoggi poika, joka oli varsin rauhallinen ja myöskin ekaa kertaa pentupainissa (ranskis piti kyllä kovaa pärinää pariin kertaan vilkkaan villakoiran kanssa!). Ranskanbulldoggi painoi noin kilon enemmän, kun samanikäinen parson: Helmi 2,4kg ja Milo 2,3kg.
         

Jo mennessä parkkipaikalla törmättiin kolmanteen parsoniin Jadeen ja kun muutama sana oltiin vaihdettu, niin selvisi, että Jade on meidän pentujen isän omistajalla sijoituksessa eli maailma on pieni. Olinhan kuvia nähnyt tytöstä, mutta nyt näin ensimmäisen kerran livenä! Meidän nuoremmat väisti nätisti noin kuukauden vanhempaa neitiä. Milo piti kuitenkin puolensa ilmoittamalla äänekkäästi, jos joku juoksi suoraan päin, hyvä niin. Pentupiirissä oli myös muun rotuisia koiria, en varmaan kaikkien rotuja tunnistanutkaan, ainakin novascotiannoutaja, villakoira, kääpiösnautseri.

Jade edellä, Milo perässä

 Sunnuntaina oli enää Helmi meillä, joten yhden pennun (ja kolmen aikuisen koiran) kanssa oli helppo lähteä tallille. Alkuun Helmi kitisi vähän autossa, oli sylipaikalla, kun boksit loppui kesken ja tuntui rauhoittuvan aina, kun sai katsella maisemia ikkunasta tähän tyyliin...

Tyylillä

 Tallilla Helmi käveli ekaa kertaa hienosti hihnassa nurmikolla (ilmeisesti oli mielekästä nähtävää edessä päin), oli meillä hoitopaikalla mukana ihmettelemässä isoa kaveria ja kentän laidalla seurasi lunkisti ratsastusta sekä maisteli maalaismakuja maasta ja ruohikosta.

Helmi kentän laidalla

Pusutusta?

Tallivahti

Hevosenkengän kokoinen

 Kotimatka menikin täydessä unessa ja unet jatkui pentuhuoneessa. Kuitenkin, kun mun oli määrä lähteä agilitykisoihin, heräsi ja alkoi vikistä, joten hellyin ja koppasin Helmin auton perään mukaan kisapaikalle. Enimmäkseen tyttö nukkui omassa boksissa, mutta pääasia taisi olla, että pääsi kisatunnelmaan mukaan. Helmi haettiinkin omaan kotiin kisastarttieni välissä (yli 2h väli), mutta kun aikataulut oli myöhässä, niin Helmin kotijoukkue tuli ensin kisapaikalle. Harmi, että Helmin isän Klenin näkeminen ei sitten onnistunutkaan, kun ohjaaja oli juuri lähtenyt burgerille tauon aikana ;) Onneksi näitä vanhempia Anskua ja Kleniä näkee jatkossakin tapahtumissa.

Tarkkaavaisena

Väsyttää jo vähän tuo raitis maalaisilma

 Ei enää niin tarkkaavaisena

Helmi <3 Tahti

 Jännästi sitä kiintyy noihin pieniin, koko viikon oli läheisyyttä sylissä viihtyvän Milon kanssa, mutta varsin läheiseksi tuli reipas Helmi tyttö viimeisen vuorokauden aikana. Varsinkin sunnuntai oli taas yksi tämän kesän huippukohtia, samoin kun vierailu Kamunkorvessa joitain viikkoja takaperin. Näillä jaksaa taas pitkälle arjessa.

Mukavaa viikon jatkoa!