Kuva Googlesta
Meidän kulmilla pyörii paljon rusakoita. Ei ole yhtään lenkkiä, ettei joku koirista puputtaisi papanoita poskeensa ja välillä hermostun turhasta, kun kuvittelen, että menee jotain epäsopivaa kitusiin.
Rusakot aiheuttaa tietysti myös sydämentykytyksiä koirissa ja niinpä yhtenä aamuna kukonlaulun aikaan Nuga riuhtaisi itsensä vapaaksi flexi perässään. Normaalisti en edes vie koiria flexissä muuta kun uimaan tai yksitellen laatuaikalenkille niin, että pääsee pidemmälle nuuskuttelemaan. Mutta tällä kertaa meillä oli yksi nahkahihna hukassa (mikä sitten löytyi myöhemmin mökiltä) ja flexi tosiaan lentää kädestä helposti. Onneksi liikennettä oli vähän, kun Nuga juoksi täysillä tien yli pupun perään, mutta ei aikaakaan, kun rusakko oli eksyttänyt pojan ja Nuga palasi mun luokse häntä heiluen. Ehdin siinä huutamaan jo ääneni käheäksi ja tuntui, että ääntä ei edes lähde, kun olin juuri herännyt ja verensokerit vielä ihan nollassa ennen aamupalaa... Kaiken päälle tämä tapahtui jo aikaa sitten juuri Nemon röntgenrauhoituksen jälkeisenä aamuna, jolloin oli hilppasen kamalaa vetää tokkuraista koiraa perässä ja juosta toisen perään...
Ei sen puoleen, Nemokin on innostunut rusakoista. Saattaa rempaista hihnan päässä ihan samalla tavalla, kun näkee pupun. Tiedä sitten, mitä sen kanssa tekisi. Olisiko sama reaktio, kun ketun kanssa, että kutsuisi vaan kaveria leikkimään. Ei vaiskaan, kyllähän Nemo joskus veteli jonkun hiiren kitusiinsa, kun oli hoidossa maalla. Katsoi vaan kavereista mallia (mun pieni kaupunkipuudelini :).
Kuva Googlesta
En tiedä miksi, mutta pupun jäljistä tulee mieleen joulu... <3
Meillä myös rusakot savat aikaan kiihtymystä vaan ei kiintymystä. Aidan takana puputtavat rusakot ovat yyberärsyttäviä. Varsinkin kun näyttävät tajuavan etteivät koirat pääse kimppuun. Siinä sitten istuvat ruokailemassa töpöhäntä koiriin päin sojottaen. Urbaanit rusakot.
VastaaPoistaLuna on niin kaunis, en voi lakata ihailemasta sitä. Taisi niin kävellä sydämeeni sillä kuvalla, jossa ooli kerällä miehesi jaloissa. Nyt suloisesta pennusta on todella kasvanut jumalaisen kaunis. Nimensä mukainen kuutamoprinsessa.
Eihän toki pojissakaan mitään vikaa ole, komeita poikia. Mutta Luna miellyttää minun silmääni ja sydäntäni ihan erityisesti. Jos livenä näkisin, olisin varmasti aivan mennyttä kalua.
Joulun odotusta ja terveiset Essilästä.
Hah, onpa ovelia rusakoita, että jäävät siihen vaan muina miehinä puputtamaan eväitään, vaikka koirat on aidan toisella puolella! Rohkeita citypupuja. Voin kuvitella tosiaan, mitä koirat on mieltä moisesta... ;)
PoistaLuna kiittää hämillään <3 Meidän täytyy kyllä treffata vielä joku kerta Turussa! Mukavaa jouluun laskeutumista teille ja Essille rapsutuksia :)