Kolmosissa!

Mikäs sen mukavampaa, kun koirien lenkin ja ruoanlaiton jälkeen oikaista sohvalle lukemaan tuoreinta parson-lehteä! Seuraavassa numerossa saattaa olla meidän karvakorvan kuva, sillä Nemon kanssa napattiin viimeinen nolla kakkosista ja näin ollen saatiin serti ja siirto kolmosluokkaan, kääks! Lunan kuva onkin tässä lehdessä, sillä viimein käyttövalion titteli on lisätty Koiranettiin.

 

Oltiin tosiaan Nemon kanssa Nokialla sunnuntaina kolmen startin verran. Eka rata meni läskiksi, mua jännitti liikaa (jalat oli taas jotenkin tunnottomat) ja mies oli paikalla kuvaamassa... Nemo karkasi hypyltä putkeen, vaikka huusin ja yritin valssata hypyn taakse sekä ohjata seuraavalle hypylle. Jälkeen päin ajatellen valssiin kääntyminen olisi pitänyt tehdä jo ennen hyppyä, mutta kun tultiin kepeiltä, niin piti ne viedä tarkasti ensin. Loppuradan otin ihan löysin rantein ja Nemo ei oikein hakenut esteitä, juoksenteli vaan esteiden vieressä mun perässä... Lähdössä en saanut Nemoon minkäänlaista kontaktia, ei tullut sivulle ja luulen, että johtui siitä, kun oli päässyt nuoleskelemaan tyttöjen tuoksuja. Pidin Nemon nenän pois maasta ennen seuraavaa rataa ja ojensinkin sitä, kun ei meinannut tulla nutaamisesta loppua.

 

 

Tässä vielä kaikki okei

 

Seuraavalla radalla kuvaaja oli poistunut paikalta ja mulla oli jo parempi keskittyminen. Radan kolmella viimeisellä esteellä tuli takkua, kun jostain syystä Nemo tuli keskeltä keinua pois ja kävi radan viivojen ulkopuolella (siitä ei vielä tullut hyllyä), voi olla, että oli liian kova vauhti keinulle, vaikka yritin jarruttaa ja ehkä seisoin samalla vähän edessä tai sitten keinu oli erilainen ja Nemo alkoi sitä ihmettelemään. Toka yrittämällä keinu hienosti, mutta kiersi viimeisen esteen ja riensi lelun luo. Kuuluttajaakin nauratti. Parasta radalla oli se, että otin kepit vasemmalta puolelta, eikä mitään ongelmia! Eka kerta kisoissa, kun toimi vaikeammalta puolelta. Kepit meni muutenkin virheittä kaikilla radoilla, taisi olla sekin eka kerta. Yleensä ainakin ekalla radalla tulee virheitä, kun ei malttaisi lähteä pujottelemaan.

 

 

Löysin rantein

 

Kolmannelle radalle sain vihdoin pääni tyhjäksi, en miettinyt mitään. Ohjaus oli melko sujuva, siinä oli muutama samanlainen kohta, mitä ollaan muillakin radoilla tänä kesänä kokeiltu. Muutaman valssin kanssa tuli kiire ja puomin kontaktille Nemo ei pysähtynyt, teki omatoimisen juoksukontaktin. Sijoittuttiin ykkösiksi! Tuomarit Minna Räsänen ja Jari Helin pyysivät mun oikein tuulettamaan palkintojen jaossa, kun saatiin se serti :D

 

 

Yleisöäkin naurattaa...

 

Tsemppiä loppuviikkoon! Ovat luvanneet kait sadetta, mutta me lähdetään sitkeästi mökille ;)