11.9.2013

Kolmosissa!

Mikäs sen mukavampaa, kun koirien lenkin ja ruoanlaiton jälkeen oikaista sohvalle lukemaan tuoreinta parson-lehteä! Seuraavassa numerossa saattaa olla meidän karvakorvan kuva, sillä Nemon kanssa napattiin viimeinen nolla kakkosista ja näin ollen saatiin serti ja siirto kolmosluokkaan, kääks! Lunan kuva onkin tässä lehdessä, sillä viimein käyttövalion titteli on lisätty Koiranettiin.
 
Oltiin tosiaan Nemon kanssa Nokialla sunnuntaina kolmen startin verran. Eka rata meni läskiksi, mua jännitti liikaa (jalat oli taas jotenkin tunnottomat) ja mies oli paikalla kuvaamassa... Nemo karkasi hypyltä putkeen, vaikka huusin ja yritin valssata hypyn taakse sekä ohjata seuraavalle hypylle. Jälkeen päin ajatellen valssiin kääntyminen olisi pitänyt tehdä jo ennen hyppyä, mutta kun tultiin kepeiltä, niin piti ne viedä tarkasti ensin. Loppuradan otin ihan löysin rantein ja Nemo ei oikein hakenut esteitä, juoksenteli vaan esteiden vieressä mun perässä... Lähdössä en saanut Nemoon minkäänlaista kontaktia, ei tullut sivulle ja luulen, että johtui siitä, kun oli päässyt nuoleskelemaan tyttöjen tuoksuja. Pidin Nemon nenän pois maasta ennen seuraavaa rataa ja ojensinkin sitä, kun ei meinannut tulla nutaamisesta loppua.
 
 
Tässä vielä kaikki okei
 
Seuraavalla radalla kuvaaja oli poistunut paikalta ja mulla oli jo parempi keskittyminen. Radan kolmella viimeisellä esteellä tuli takkua, kun jostain syystä Nemo tuli keskeltä keinua pois ja kävi radan viivojen ulkopuolella (siitä ei vielä tullut hyllyä), voi olla, että oli liian kova vauhti keinulle, vaikka yritin jarruttaa ja ehkä seisoin samalla vähän edessä tai sitten keinu oli erilainen ja Nemo alkoi sitä ihmettelemään. Toka yrittämällä keinu hienosti, mutta kiersi viimeisen esteen ja riensi lelun luo. Kuuluttajaakin nauratti. Parasta radalla oli se, että otin kepit vasemmalta puolelta, eikä mitään ongelmia! Eka kerta kisoissa, kun toimi vaikeammalta puolelta. Kepit meni muutenkin virheittä kaikilla radoilla, taisi olla sekin eka kerta. Yleensä ainakin ekalla radalla tulee virheitä, kun ei malttaisi lähteä pujottelemaan.
 
 
Löysin rantein
 
Kolmannelle radalle sain vihdoin pääni tyhjäksi, en miettinyt mitään. Ohjaus oli melko sujuva, siinä oli muutama samanlainen kohta, mitä ollaan muillakin radoilla tänä kesänä kokeiltu. Muutaman valssin kanssa tuli kiire ja puomin kontaktille Nemo ei pysähtynyt, teki omatoimisen juoksukontaktin. Sijoittuttiin ykkösiksi! Tuomarit Minna Räsänen ja Jari Helin pyysivät mun oikein tuulettamaan palkintojen jaossa, kun saatiin se serti :D
 
 
Yleisöäkin naurattaa...
 
Tsemppiä loppuviikkoon! Ovat luvanneet kait sadetta, mutta me lähdetään sitkeästi mökille ;)
 

6 kommenttia:

  1. Ihan hurjan paljon onnea Teille vielä tätäkin kautta!

    VastaaPoista
  2. Vaikutti kivalta toi selostukses,vaikken lajista mitään ymmärräkään :) Onnea! Se taitaa olla niin Nemon/teidän juttu, että toivottavasti pystytte harrastamaan sitä ilman haavereita kauan, kauan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samaa täällä toivotaan, ettei muita haavereita tulisi ja Nemo tuosta vertyisi kunnolla terveeksi!

      Poista
  3. Oikein paljon onnea :)me koitetaan taltuttaa mun kisajännitystä taas tauon jälkeen, jos vaikka alkais sujumaan yhteistyö radalla, treeneissä se kun sujuu älyttömän hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No sepäs se, kun treeneissä menee ajatuksen voimalla, mutta kisoissa on toisenlainen moodi päällä. Onko se sitten se oma jännitys ;) Tsemppiä teille kisaradoille :)

      Poista

Jos kommentoimisen kanssa on ongelmia, niin valitse Kommentti nimellä: "Nimetön" ja kirjoita tekstisi perään oma nimesi :)

Kiitos, kun kävit blogissa <3 Kommentti ilahduttaa aina!